Ärsyttää että jotkut vanhemmat auttaa aikuisia lapsiaan taloudellisesti ja muuten vaikka ne kävisi töissä
Itselläni ei tällaista mahdollisuutta ole ollut ja musta jokaisen 18-vuotta täyttäneen pitää asua omillaan ja pärjätä täysin itsenäisesti ilman apua
Kommentit (209)
Vierailija kirjoitti:
Eikä tässä oo vaan rahasta kyse vaan siitä että joistain lapsista huolehditaan ja se on väärin koska kaikista ei. Ne joista huolehditaan kasvaa pumpuliasa eikä tiedä oikeasta elämästä yhtään mitään
Mutta kun se normaali on että autetaan ja tuetaan. Ja se on sitä oikeaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei enää opiskelisi mitään? Yo 19v. Armeija sitten. Miten tuossa vaiheessa elättäisi itsensä saati lapsensa?
Provosoi sinä vaan.
En tiiä oon elättänyt itseni heti siitä asti kun pääsin yläasteelta kun oon päihdeperheestä ja vihaan parempia perheitä
Onko se toisten perheiden syy, että olet päihdeperheestä ? 🙄 Ajattele järjellä
Minä autan nuoria aikuisia elämässä tietenkin kun voin. Jokainen töissäkäyvä vanhempi voi., jos haluaa. Huonointa on antaa työttömyyden malli nuorilleen,
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en ole saanut vanhemmiltani 18v jälkeen mitään muuta kuin 20e syntymäpäivänä ja 10e nimipäivänä ja perinnöksi on tulossa pelkkää velkaa. Mutta ovat antaneet paljon enemmän ja tärkeämpiä asioita kuin rahaa. Koitan olla onnellinen niiden puolesta, joita autetaan, ja muistuttaa itselleni, että kyllä itsekin haluaisin ja vanhempanikin olisivat halunneet lastensa kanssa jakaa, jos jotain jaettavaa olisi. Eniten harmittaa ehkä se, että suurin osa niistä ihmisistä jotka ovat saaneet taloudellista etumatkaa, eivät ymmärrä saaneensa etumatkaa.
"Koitan olla onnellinen niiden puolesta, joita autetaan" se on oikein. Toivottavasti myös paljon saaneet oppivat myötätuntoa vähäosaisempia kohtaan , eivätkä pidä asemaansa itsestään johtuvana.
Tämä(kin) ketju osoittaa, miten vaikeaa elämä oikeassa maailmassa on, jos ei ole saanut lapsena rakkautta, turvaa ja apua. Eihän se ole elämsen arvoista elämää, jos käyttää aikansa syyttömien vihaamiseen. Siinä tekee hallaa vain ja ainoastaan itselleen.
Niin että se kai siinä eniten ottaa päähän että joudun edelleen oirehtimaan sen vuoksi vaikka olen jo aikuinen
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat auttoi meitä ja me autettiin vanhempia. Niin se menee.
Ei meillä mennyt. Ihan omillaan muutin ilman rahallista tukea. Toki rahaa oli kertynyt kesätöistä ja osa-aikatöistä lukioaikana.
Vanhempani olivat sangen varakkaita, mutta ennen kaikkea he olivat hyviä kasvattajia mitä tulee itsensä huolehtimiseen ja talouden hallintaan.
Vierailija kirjoitti:
Voi voi, jos se sua ärsyttää. Aion silti tehdä niin jatkossakin. Aikuiset lapsemme mm. lomailevat kanssamme meidän laskuun, tietysti. Olemme myös ostaneet autot heidän käyttöönsä. Hehän meidät aikanaan perivätkin, miksi eivät siis jo nyt nauttisi rahoistamme? Tärkein asia maailmassa on omat lapset. En siis tiedä parempaa kohdetta laittaa rahaa. Maksamme myös heidän puhelinlaskunsa ja vakuutuksensa. Ja kyllä, he ovat ansiotyössä. Ja miksi siis avustamme? Siksi kun me voidaan.
Kuulostatte kivoilta vanhemmilta.
Omilla vanhemmillani olisi mahdollisuus tehdä samoin mutta eivät halua. Eikä siinä, itse tietenkin päättävät miten rahansa käyttävät mutta ainoana lapsena tulen heidät joskus perimään. Olin pari vuotta sitten tosi pahassa tilanteessa taloudellisesti ja vanhempani olisivat suostueet auttamaan jos olisin sitä anellut kädet ristissä. Jotenkin selvisin siitä ilan nöyryytystä mutta paha maku jäi suuhun. Mutta siis kiva että autatte lapsianne vapaaehtoisesti kun siihen on teillä mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Tää ei aiemmin vaivannut mua yhtä paljon mutta kun olen tajunnut kuinka paljon ongelmia se aiheuttaa vielä tänäkin päivänä esim traumaperäinen stressihäiriö ja lähes krooninen unettomuus kun ei lapsuudessa uskaltanut öisin nukkua
Onko sulla hoitokontaktia?
Vierailija kirjoitti:
Niin että se kai siinä eniten ottaa päähän että joudun edelleen oirehtimaan sen vuoksi vaikka olen jo aikuinen
Sellaista on elämä. Mutta voit itse vaikuttaa siihen ruokitko oireitasi olemalla katkera ja kateellinen vai lievennätkö oireitasi keskittymällä parantamaan elämänlaatuasi.
Mua ei sinänsä ärsytä, mutta ehkä aiheesta olisi hyvä puhua enemmän. Veikkaan että yhteiskunta alkaa mennä koko ajan enemmän siihen suuntaan, että vanhempien taloudellinen tuli on lähes välttämätöntä.
Tunsin nuorempana epäonnistuneeni, kun ei ollut rahaa reissata ja rällätä niin kuin muilla. Kävin avoimen yliopiston kursseilla tai opiskelin yliopistossa, yleensä tein töitä samalla. Säästin rahaa asuntoon ja sijoituksiin, asuin halvalla tuttujen nurkissa tai soluissa. Ajattelin olevani tosi luuseri tai jotenkin huono raha-asioissa, ei oikeastaan tullut mieleen että muita autettiin, joitain aika paljonkin.
Vierailija kirjoitti:
Niin että se kai siinä eniten ottaa päähän että joudun edelleen oirehtimaan sen vuoksi vaikka olen jo aikuinen
No totta kai se ottaa päähän! Olet syyttä joutunut siihen tilanteeseen, jossa olet. Et valinnut vanhempiasi ja he aiheuttivat sulle nämä traumat, jotka seuraavat edelleen mukanasi. Se ei ole oikein. Olit viaton lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ärsytyksen, lähtökohdat (lapsuudenkoti jne) ei vaan ole kaikille samat. Kommenteissa syytetään ap:ta kateudesta, mutta voihan tuo ärsyyntyminen olla täysin oikeutettu reaktio epäoikeudenmukaisuuteen. Kenen mielestä muka ideaalein tilanne ei olisi se, että kaikkien "alkuresurssit" ( se mitä saadaan lapsuudenkodista) eivät olisi samat?
Väärin aseteltu kysymys. Ei ole mitään ideaalitilannetta - eikä sellaista tule edes tavoitella. Kyse on ihmisten omista valinnoista. Ihmiset tekevät lisääntymispäätöksiä kuka mistäkin syystä ja mihin milloinkin tilanteeseen. Jollain olosuhteet on paremmat, jollain huonommat ja that's it. Sillä sitten mennään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin että se kai siinä eniten ottaa päähän että joudun edelleen oirehtimaan sen vuoksi vaikka olen jo aikuinen
No totta kai se ottaa päähän! Olet syyttä joutunut siihen tilanteeseen, jossa olet. Et valinnut vanhempiasi ja he aiheuttivat sulle nämä traumat, jotka seuraavat edelleen mukanasi. Se ei ole oikein. Olit viaton lapsi.
Onko se sitten hyvässä perheessä kasvaneiden syytä, että ap syntyi paskaan perheeseen?
eri
Kyllä meidän perheessä yksi iso tavoite on saavuttaa säästämällä sellainen ylisukupolvinen vauraus että lapsemme ei koskaan ole pakko oman tai perheensä toimeentulon vuoksi tehdä töitä.
Ap voi olla erimieltä, mutta meille on täysin itsestään selvää, että perhe huolehtii omistaan.
Varsinkin tässä tilanteessa kun suomessa yhteiskunnalla ei sitä enään kovin pitkään tule kykyä tehdä. Taikasainästä alkaa pikkuhiljaa rahat loppumaan.
Vierailija kirjoitti:
Niin että se kai siinä eniten ottaa päähän että joudun edelleen oirehtimaan sen vuoksi vaikka olen jo aikuinen
Ei kannata purkaa niitä tänne, tämä palsta on niin toksinen, että pahoinvointisi vaan lisääntyy. Täällä saat niskaasi vaan lauman keski-ikäisiä koulukiusaajan tasolle jääneitä nettikiusaajia. Hae apua vaikkapa tukinetistä, moni on varmasti kokenut samoja tunteita kuin sinä.
Ollaan hyväosaisia ja autetaan lapsia. Miehen kanssa molemmat on lähdetty ihan tyhjästä omista köyhistä kodeista. On käyty kouluja ja oltu ahkeria etsimään töitä ja etenemään. En ole edes älykäs, mutta ahkeruudella päässyt eteenpäin. Mikä meille on yhteistä miehen kanssa, ei ole jääty katkerina vellomaan kateudessa vaan menty eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin että se kai siinä eniten ottaa päähän että joudun edelleen oirehtimaan sen vuoksi vaikka olen jo aikuinen
No totta kai se ottaa päähän! Olet syyttä joutunut siihen tilanteeseen, jossa olet. Et valinnut vanhempiasi ja he aiheuttivat sulle nämä traumat, jotka seuraavat edelleen mukanasi. Se ei ole oikein. Olit viaton lapsi.
Onko se sitten hyvässä perheessä kasvaneiden syytä, että ap syntyi paskaan perheeseen?
eri
Ei. Kirjoitinko mielestäsi niin?
On sulla ap murheet... Säälittävää.
Onkohan ap:lla toimivat jalat? Minulla ei nimittäin ole. Ja minusta olisi siksi reilua, että ap lopettaa kävelemisen ja alkaa käyttää vain pyörätuolia, kuten minäkin. Siinä sitä oppisi elämän realiteetit ja loppuisi pumpulissa eläminen!
Ei vaiskaan. Jalkani eivät toimi, mutta aivoni ovat normaalit, joten luonnollisesti vitsailin.