Ärsyttää että jotkut vanhemmat auttaa aikuisia lapsiaan taloudellisesti ja muuten vaikka ne kävisi töissä

olet siis kateellinen? vai miksi noin ärsyttää toisten asiat? eikö pitäisi keskittyä omiin juttuihin, eikä miettiä muiden tekemisiä? ärsyttää tuollaiset kyylät.

Mun mielestä kellään ei pitäisi olla oikeutta elää sellaista elämää mitä paljon näkee että on perhe ja ensimmäinen menetyskin on isovanhemmat. Ne joilla on ns hyvä elämä olisivat ansainneet menettää jonkun nuorena tai vammautua tai vaikka että heidän talonsa palaisi ja menettäisivät kaiken. Silloin se menisi oikeaan osoitteeseen. Toivottavasti sairastuvat pian vaikka syöpään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua erittäin hyvin. Olen kasvanut perheessä, jossa vanhempien mielenterveyden haasteet, alkoholi ja väkivalta olivat arkipäivää. Kun vanhemmat veivät muuttokuormani opiskelupaikkakunnalle, kaikki tuki loppui täysin. Olen valjastanut vihan ja kateuden voimakseni ja saanut puskettua itseni pitkälle. Olen tosi ylpeäkin, että kaikki on itse saavutettua. Silti tuo epäreiluuden tunne saavuttaa välillä minutkin. Tuntuu ikävältä, ettei minulle ole tarjolla samaa taloudellista tai henkistä tukea kuin verraisilleni. Näiden tunteiden noustessa annan tunteen tulla ja sitten kiitän vanhempiani elämästä. Sen he sentään ovat minulle antaneet.  

Auttoivat kuitenkin muutossa😂😂😂 Kaikki ei kuule todellakaan saa sitäkään. Eivåt edes mitään mitä muuttaa itselleen sieltä lapsuudenkodista. Olet ääliö.

 

Minua ei vanhemmat auttaneet muutossa. Pakkasin tavarat ja karkasin pois kaverin autolla. En ole saanut minkäänlaista rahallista apua enkä muutakaan tukea. Mutta en sellaista kaipaakaan. Olen tyytyväinen kun saan elää omaa rauhallista ja hyvää elämää vapaana siitä kurjuudesta mitä lapsena koin.

Kateellisuus hyviä perheitä kohtaan on turhaa. Tasan ei mene täällä mikään ja ihan itse se elämän onnellisuus on tehtävä. Jos alkaa vertailemaan itseään muiden elämiin, niin aina on ihmisiä, joilla menee paremmin ja myös ihmisiä, joilla menee huonommin. Mitäpä siitä sitten?

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä ärsyttää? Sekö, että ihmiset ovat erilaisia ja toimivat eri tavoin?

Se, kun itse ei saa mitään. Eikö se nyt selkeästi sanottu jo aloitusviestissä 

Onko muka huono asia jos lapset auttavat sitten vanhempiaan kun he ovat iäkkäitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei enää opiskelisi mitään? Yo 19v. Armeija sitten. Miten tuossa vaiheessa elättäisi itsensä saati lapsensa?

Provosoi sinä vaan.

En tiiä oon elättänyt itseni heti siitä asti kun pääsin yläasteelta kun oon päihdeperheestä ja vihaan parempia perheitä

Mutta tuo viha ja katkeruus ankeuttaa vain sun omaa elämääsi. Kannattaa opetella siitä pois.

Näinhän sitä aina sanotaan, mutta joskus siitä vihastakin saa voimaa.  En tiedä onko se sitten vihaa vai mitä, mutta minä tunnen jonkinlaista vihanneksista huvittuneisuutta, kun kohtaan ihmisiä jotka oikein mällää rahallaan.  

Olin kerran kylässä tutuilla divarissa ja istuskeltiin siinä heidän takapihalla, kun sitten siihen viereiselle läntill

Vihanneksista (!)= vihansekaista 

Kaikkee tää autocorrect keksiikin.

Varmaan aika mää tunnen vihaa töissä asukkaitakin kohtaan kun näkee että jotkut perheet saa elää niin että elävät vanhaksi. Kyllä joka perheestä jonkun pitää kuolla nuorena varsinkin jos on ns hyvä perhe 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en ole saanut vanhemmiltani 18v jälkeen mitään muuta kuin 20e syntymäpäivänä ja 10e nimipäivänä ja perinnöksi on tulossa pelkkää velkaa. Mutta ovat antaneet paljon enemmän ja tärkeämpiä asioita kuin rahaa. Koitan olla onnellinen niiden puolesta, joita autetaan, ja muistuttaa itselleni, että kyllä itsekin haluaisin ja vanhempanikin olisivat halunneet lastensa kanssa jakaa, jos jotain jaettavaa olisi. Eniten harmittaa ehkä se, että suurin osa niistä ihmisistä jotka ovat saaneet taloudellista etumatkaa, eivät ymmärrä saaneensa etumatkaa.

"Koitan olla onnellinen niiden puolesta, joita autetaan" se on oikein. Toivottavasti myös paljon saaneet oppivat myötätuntoa vähäosaisempia kohtaan , eivätkä pidä asemaansa itsestään johtuvana. 

Tämä myötätuntoasia on vähän vaikea, kun moni heikoista lähtökohdista kasvanut kasvaa aivan kieroon ja heistä tulee sellaisia vihaisia mul**ija, kuten ap:kin. Jos omat vanhemmat ovat läpipaskoja, se ei ole muiden ihmisten vika ja vihan kohdistaminen muihin ihmisiin ei mitenkään auta näitä ihmisiä. Päinvastoin, näitä kartetaan koko ikä ja ihan syystä. Muut ihmiset eivät ole mitenkään myöskään velkaa jonkun paskojen vanhempien tekemisiä tai tekemättä jättämisiä. Ei sellainen ihmissuhde ole pystyvällä ja normaalilla pohjalla, jolla toiselta vaaditaan omien vanhempien tekemisten kompensaatiota. Jos ei kykene aikuisena käsittelemään näitä tunteita ja hakemaan apua tarvittaessa, suosittelisin, että ei kannata edes yrittää mitään parisuhteita. 

Kyllä tuollaisen lapsen kuoleman pitäisi kohdistua niihin keillä on ollut helpompaa ja toivon että mahdollisimman moni sellainen sen myös kokee. Siitäkään voi edes vertaistukiryhmissä käydä kun sinnekin ängetään pariskuntana käsi kädessä. Pitäisi olla vain yksinhuoltajalle ne