Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Totaalinen kyllästyminen ja herääminen siihen että oma mies jäänyt henkisesti lapsen tasolle
19.07.2025 |
Ollaan oltu jo pitkään yhdessä ja lapsiakin on. Olen aina ollut sellainen sopeutuva ja kiltti ihminen. Lisäksi olen luonnostani tottunut ottamaan vastuuta ja tekemään paljon töitä. Nyt heräilen siihen kuinka tyytymättömyys parisuhteessa on kasvanut sellaisiin mittoihin, että en enää halua edes nukkua mieheni kanssa samassa sängyssä.
Mies puhuu kokoajan että yritetään nyt vielä ja saattaa jotain yksittäisiä huomionosoituksia häneltä tulla, mutta ei mitään isoja. Itse en enää ole nähnyt mitään vaivaa suhteen eteen, ja syy on siinä että jos minua joku asia harmittaa mitä mies on tehnyt, hän ei kuuntele eikä ota kritiikkiä vastaan. Aina alkaa kieltäminen, asioiden vääntely, selittely ja lopulta asia kääntyy ihan päälaelle ja jopa minä saatan olla se syyllinen.
Otetaan esimerkiksi se että olen tehnyt pitkään kahta työtä, jotta saamme perheemme kulut katetuksi. Mies on vaan olettanut minä maksan suurimman osan kuluista. Hän ei siis siitä ole osoittanut mitään erityisempää kiitollisuutta. Päinvastoin on saattanut valittaa työni huonoista puolista ja sanonut että minun pitäisi lopettaa toinen työ, vaikka hänellä itsellään ei ole aikomustakaan hankkia lisätuloja mistään.
Mies ei myöskään ota esim mitään vastuuta siitä että tekisi vapaaehtoisesti lasten kanssa asioita, ei edes näin kesällä. Aina löytyy tekosyyt ja selitykset, on kaikkea muuta, siis ihan perus arkea. Jos hän esim joutuu siivoamaan kotona (kestää ehkä reilu tunnin) niin sinä päivänä hän ei tee mitään muuta. Hän siis katsoo että on työnsä tehnyt, vaikka lapset hyppäsivät seinillä, hänelle ei tule mieleen että lähtisi heidän kanssa jonnekin ja keksisi tekemistä. Sitten jos valitan tästä, niin hän ylimielisesti vähätellen kysyy että mitä minä muka olen tehnyt nyt kesällä lasten kanssa, käynyt rannalla? Juu olen käynyt jokaisena aurinkoisena päivänä rannalla ja lapset rakastavat sitä, mies ei arvosta ollenkaan, väheksyy vaan. Lisäksi olen lasten kanssa tehnyt kaksi reissua, joihin mies toteaa että hänhän oli töissä silloin että miten hän olisi voinut lähteä edes reissuun. Mutta kun vastaavasti hän on vapaalla ja minä töissä, lapset eivät tosiaan pääse rannalle tai minnekään muuallekaan vaikka olisi mikä hellepäivä. Eikä mies keksi oma-aloitteisesti mitään, esim että hankkisi jonkun uima-altaan pihalle, ilmastointilaitteen tai mitään muutakaan.
Äh en edes osaa selittää. Se sellainen passiivisuus ihan kaikessa on niin valtava turnoff jos voi sanoa ja asiasta sanominen kuormittaa vaan enemmän. Kyllä sitä jotenkin ajattelisi että mies haluaisi pyrkiä tekemään perheensä elämästä parempaa. Hänellä ei ole tällaista tarvetta.
Onko muilla tällaista? Mies sai minut pitkään uskomaan että vaadin liikaa, vaan en enää kyllä ajattele niin. Päinvastoin olen tyytynyt aivan liian vähään.
Kommentit (182)
Eli hän hyväksikäyttää ja manipuloi sinua.
Tee ihan rehti laskelma siitä miten kulusi menisivät, jos asuisit itseksesi. Sen mukaan sitten mietit, miten kannattaa toimia. Eri sänkyyn voit muuttaa vaikka heti. Aviossa ei ole mitään velvollisuutta koskea puolisoon, paitsi uskonnollisissa on velvollisuus tehdä lapsia. Nehän teillä on jo joten pilluhommat voi jättää siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan kun olisin lukenut tämän saman tarinan aiemminkin täällä.
No joka tapauksessa: Yleensähän ihminen valitsee sellaisen puolison, joka täydentää omia haavoja. Sitten kun alkaa niistä haavoista eheytyä, mutta toinen ei kasva samalla tavalla, tulee se ero.
Ihanaa, että olet kasvamassa rajoihisi ja itsekunnioitukseesi. Miehesi valitettavasti ei pysty sinua tuolla matkalla tukemaan, vaan päin vastoin vetää taakse päin. Ja myös sinä estät hänen kehitystään vastuulliseksi, kun niin kauan kuin olet tuossa, mies odottaa että toimit hänellekin äitinä.
Mutta olet vastuussa vain omasta ja lastesi kasvusta. Miestäsi et voi pakottaa tai edes ohjata kasvamaan. Hän kasvaa omien kykyjensä mukaan tai on kasvamatta.
Valitettavasti ainoa tie eteenpäin on eron kautta. :(
Haluat mullenythetilisää.
Haluat antaa kritiikkiä, mutta et kuunnella vasta-argumentteja.
Jotenkin teet kahta työtä, käyt jokaisena aurinkoisena päivänä rannalla ja reissailet, kun mies on töissä ja toivot miehen tuovan (tähän) lisätuloja.
Sinuna aloittaisin ongelmiesi purkamisen terapeutin kanssa. Suhteellisuudentajusi pitää nimittäin irroittaa omasta navastasi ja ankkuroida johonkin kiinteään.
Todella ikävä ja halveksuva mies sinulla ap. Ottaisin eron jo siksi, että lapset eivät kasvaisi kieroon ja omaksuisi miehen naisia väheksyvää arvomaailmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan kun olisin lukenut tämän saman tarinan aiemminkin täällä.
No joka tapauksessa: Yleensähän ihminen valitsee sellaisen puolison, joka täydentää omia haavoja. Sitten kun alkaa niistä haavoista eheytyä, mutta toinen ei kasva samalla tavalla, tulee se ero.
Ihanaa, että olet kasvamassa rajoihisi ja itsekunnioitukseesi. Miehesi valitettavasti ei pysty sinua tuolla matkalla tukemaan, vaan päin vastoin vetää taakse päin. Ja myös sinä estät hänen kehitystään vastuulliseksi, kun niin kauan kuin olet tuossa, mies odottaa että toimit hänellekin äitinä.
Mutta olet vastuussa vain omasta ja lastesi kasvusta. Miestäsi et voi pakottaa tai edes ohjata kasvamaan. Hän kasvaa omien kykyjensä mukaan tai on kasvamatta.
Valitettavasti ainoa tie eteenpäin on eron kautta. :(
Ihanasti kirjoitettu ja niin totta! Ei pidä syyllistyä omista menneistä valinnoista, ne on tehty siinä tilanteessa ja elämä on kehityskulku, jossa ihminen kypsyy ja kasvaa. Eli ero ei ole epäonnistuminen vaan lopputulos siitä positiivisesta asiasta, että on kehittynyt ihmisenä.
Niiden äiti ja isä ei ole vaatinut tekemään mitään kotona. Päähän on iskostunut että kotona ollaan aina lomalla. Täytyy olla melkoinen pommi että asenne ja ajatusmaailma tuosta muuttuu. Veljeni ei tehnyt koskaan kotitöitä, nyt asuu yksin saastansa keskellä ja on huvittunut kun joku huomauttaa siivoamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oispa hauskaa kuulla joskus sitä toista osapuolta, miten se oikeesti menee. Akat keskenään sepittää ja ulisee miehistään ja itsessään ei koskaan muka mitään vikaa, mikä lie muoti-ilmiö. Olette kyllä kaikki ulisijat niin halveksittavaa porukkaa, onneksi teikäläiset ei kuulu läheisiini, en kestäis päivääkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan kun olisin lukenut tämän saman tarinan aiemminkin täällä.
No joka tapauksessa: Yleensähän ihminen valitsee sellaisen puolison, joka täydentää omia haavoja. Sitten kun alkaa niistä haavoista eheytyä, mutta toinen ei kasva samalla tavalla, tulee se ero.
Ihanaa, että olet kasvamassa rajoihisi ja itsekunnioitukseesi. Miehesi valitettavasti ei pysty sinua tuolla matkalla tukemaan, vaan päin vastoin vetää taakse päin. Ja myös sinä estät hänen kehitystään vastuulliseksi, kun niin kauan kuin olet tuossa, mies odottaa että toimit hänellekin äitinä.
Mutta olet vastuussa vain omasta ja lastesi kasvusta. Miestäsi et voi pakottaa tai edes ohjata kasvamaan. Hän kasvaa omien kykyjensä mukaan tai on kasvamatta.
Valitettavasti ainoa tie eteenpäin on eron kautta. :(
Ihanasti kirjoitettu ja niin totta! Ei pidä syyllistyä omista menneist
mies ei sitä ja mies eu tätä...
Taattua vauvatrollausta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko nyt niin että syvemmän tason kommunikaatio puuttuu teidän väliltä. Ja se alkurakastumisen kipinä, jota jotkut fiksut pariskunnat osaavat ylläpitää eri keinoin vaikka arki puuduttaakin.
Kannattaa muistaa ettei toinen lue ajatuksiamme. Ja myös se että monet oletukset toisesta eivät pidä paikkaansa vaan ovat omien tulkintojemme tuotetta.
No mitä mies haluaa? Oletko koskaan kysynyt miehen toiveita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis prikulleen mun exmies. Kun lapset oli pieniä, niin osallistui kotihommiin. Pikkuhiljaa kaikki vastuullisuus ja auttaminen jäi pois ja tuli paljon paljon muutakin huonoa. Puhuin hänelle, mut eihän tommonen mies ymmärrä yhtään mitään. Sanoin että pariterapia olis paikallaan, ei halunnut missään nimessä! Jonkin aikaa säästin rahaa ja sit erottiin. Siinä vaiheessa ois terapiaankin (muka..) suostunut mut sanoin että on liian myöhästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Semmoinen marttyyri tällä kertaa :D Aina vaan raataa eikä kiitoksen sanaa kuulu :D
Jos on sitä mieltä että naiset alempiarvoisia? Manipuloijat aina itsekkäitä.
> Otetaan esimerkiksi se että olen tehnyt pitkään kahta työtä, jotta saamme perheemme kulut katetuksi.
Joopa joo.
Mä haluaisin ensin kuulla toisen osapuolen version ennenkuin ottaisin mitään puolia. Kuinka hyvin esim. itse otat vastaan kritiikkiä? Pystytkö itse antamaan rakentavaa palautetta niinkuin se kuuluu antaa vai sanotko asioista tähän tyyliin: Miksi et IKINÄ tee lasten kanssa mitään?
Olet sanonut jo toiveesi miehellesi. Olen jo vähän tiukempi mielipiteissäni. Lähtökohtaisesti jos sinun täytyy alkaa sanoa miehelle, kaverille ja kenellekkään ihmiselle miten sinua tai perhettäsi pitäisi kohdella, ollaan jo pielessä. Käytöksen pitäisi lähtökohtaisesti olla defaulttina perheen kanssa olemista miehesi kohdalla. Miehellä on varmasti aikaakin, jos vain yksi työ ja sinulla kaksi.
kaljaa lisää miehelle ja lapset töihin, se on luomisjärjestys
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa hämmentävän tutulta ja noiden havaintojen jälkeen alkoi tilanne vain pahentua. Erohan siitä tuli. Eivät muutu, ei löydy minkäänlaista arvostusta ja pidetään vain itsestäänselvyytenä. Omaa pahaa oloa täytyy purkaa olemalla ilkeä toiselle. Ihan perinteistä erilleen kasvua.