Totaalinen kyllästyminen ja herääminen siihen että oma mies jäänyt henkisesti lapsen tasolle
Ollaan oltu jo pitkään yhdessä ja lapsiakin on. Olen aina ollut sellainen sopeutuva ja kiltti ihminen. Lisäksi olen luonnostani tottunut ottamaan vastuuta ja tekemään paljon töitä. Nyt heräilen siihen kuinka tyytymättömyys parisuhteessa on kasvanut sellaisiin mittoihin, että en enää halua edes nukkua mieheni kanssa samassa sängyssä.
Mies puhuu kokoajan että yritetään nyt vielä ja saattaa jotain yksittäisiä huomionosoituksia häneltä tulla, mutta ei mitään isoja. Itse en enää ole nähnyt mitään vaivaa suhteen eteen, ja syy on siinä että jos minua joku asia harmittaa mitä mies on tehnyt, hän ei kuuntele eikä ota kritiikkiä vastaan. Aina alkaa kieltäminen, asioiden vääntely, selittely ja lopulta asia kääntyy ihan päälaelle ja jopa minä saatan olla se syyllinen.
Otetaan esimerkiksi se että olen tehnyt pitkään kahta työtä, jotta saamme perheemme kulut katetuksi. Mies on vaan olettanut minä maksan suurimman osan kuluista. Hän ei siis siitä ole osoittanut mitään erityisempää kiitollisuutta. Päinvastoin on saattanut valittaa työni huonoista puolista ja sanonut että minun pitäisi lopettaa toinen työ, vaikka hänellä itsellään ei ole aikomustakaan hankkia lisätuloja mistään.
Mies ei myöskään ota esim mitään vastuuta siitä että tekisi vapaaehtoisesti lasten kanssa asioita, ei edes näin kesällä. Aina löytyy tekosyyt ja selitykset, on kaikkea muuta, siis ihan perus arkea. Jos hän esim joutuu siivoamaan kotona (kestää ehkä reilu tunnin) niin sinä päivänä hän ei tee mitään muuta. Hän siis katsoo että on työnsä tehnyt, vaikka lapset hyppäsivät seinillä, hänelle ei tule mieleen että lähtisi heidän kanssa jonnekin ja keksisi tekemistä. Sitten jos valitan tästä, niin hän ylimielisesti vähätellen kysyy että mitä minä muka olen tehnyt nyt kesällä lasten kanssa, käynyt rannalla? Juu olen käynyt jokaisena aurinkoisena päivänä rannalla ja lapset rakastavat sitä, mies ei arvosta ollenkaan, väheksyy vaan. Lisäksi olen lasten kanssa tehnyt kaksi reissua, joihin mies toteaa että hänhän oli töissä silloin että miten hän olisi voinut lähteä edes reissuun. Mutta kun vastaavasti hän on vapaalla ja minä töissä, lapset eivät tosiaan pääse rannalle tai minnekään muuallekaan vaikka olisi mikä hellepäivä. Eikä mies keksi oma-aloitteisesti mitään, esim että hankkisi jonkun uima-altaan pihalle, ilmastointilaitteen tai mitään muutakaan.
Äh en edes osaa selittää. Se sellainen passiivisuus ihan kaikessa on niin valtava turnoff jos voi sanoa ja asiasta sanominen kuormittaa vaan enemmän. Kyllä sitä jotenkin ajattelisi että mies haluaisi pyrkiä tekemään perheensä elämästä parempaa. Hänellä ei ole tällaista tarvetta.
Onko muilla tällaista? Mies sai minut pitkään uskomaan että vaadin liikaa, vaan en enää kyllä ajattele niin. Päinvastoin olen tyytynyt aivan liian vähään.
Kommentit (182)
Vierailija kirjoitti:
No mitä mies haluaa? Oletko koskaan kysynyt miehen toiveita?
Haluaa selkeästi vaan hyötyä suhteesta, aina oma etu edellä. Eihän tuollainen ole mitään rakkautta edes.
Vierailija kirjoitti:
Mä haluaisin ensin kuulla toisen osapuolen version ennenkuin ottaisin mitään puolia. Kuinka hyvin esim. itse otat vastaan kritiikkiä? Pystytkö itse antamaan rakentavaa palautetta niinkuin se kuuluu antaa vai sanotko asioista tähän tyyliin: Miksi et IKINÄ tee lasten kanssa mitään?
Jos ei oikeasti tee ikinä, niin miten se asia pitäisi muotoilla?
Todella yleistä että kun mies pääsee helpolla (nainen hoitaa lapset, työt, kotityöt ja viihdytyksen) niin sitten kun asiasta sanoo niin mikään ei muutu. Eivät muka osaa tai viitsi. Alusta alkaen pitää pistää miehet hommaan mukaan, eikä päästää kuin koira veräjästä tyyliin kyllä se mies isärooliin pikkuhiljaa kasvaa jne.
Suurin osa miehistä on täälläisiä. Nainen on heille objekti, ja omien tarpeiden tyydyttäjäkone, jota ei oikeasti rakastetaan, arvosteta ja kunnioiteta. Mies kykenee oikeasti rakastumaan ja rakastamaan kaunista naista. Tämä on totuus.
Ei miehesi ole mies. Mitään erikoista ei ole tapahtunut, olet vain saanut vihdoinkin silmäsi auki.
Älä nyt vain enää enempää tee lapsia tuohon kuvioon. Täydeltä vaikuttaa. Enpä nyt tiedä sitten onko tuossa nyt tällä hetkellä sen enempää vinksallaan kuin monilla muillakaan. Ei kasarilla eikä ysärilläkään vanhemmat lapsia viihdyttäneet. Kyllä ne ihan itse keksi omat metkunsa. Siinä kyllä voisit vähän höllätä. Et sä voi pakottaa miestäs menemään ja tekemään. Se on aikuinen ihminen ja ihan itse oot aikoinaan miehes valinnut. Pakko siinä on olla jotain hyvääkin.
Vierailija kirjoitti:
Mä haluaisin ensin kuulla toisen osapuolen version ennenkuin ottaisin mitään puolia. Kuinka hyvin esim. itse otat vastaan kritiikkiä? Pystytkö itse antamaan rakentavaa palautetta niinkuin se kuuluu antaa vai sanotko asioista tähän tyyliin: Miksi et IKINÄ tee lasten kanssa mitään?
Aina pitäisi kuulla molemmat versiot; se mitä jätetään kertomatta tai tarinoissa erottaa, on aina mielenkiintoisin osa yleisön kannalta..Täysiä hirviön, sian, narsistin ja vätyksen naineita on muuten kumman paljon kun kuulee vain toisen osapuolen (joka luonnollisesti on tehnyt parsuhteen eteen kaikkensa ja pyytettömyydessään vastaa nunnakokelasta) version tarinasta.
Hyi kauhee, millaista kivirekeä joudut vetämään perässäsi. Mistäköhän ominaisuuksista pystyisi näkemään tai haistelemaan, ettei miestä tule kivirekeä, kun alkuhuuma haihtuu ja arki tulee?
Vierailija kirjoitti:
Eli hän hyväksikäyttää ja manipuloi sinua.
Tee ihan rehti laskelma siitä miten kulusi menisivät, jos asuisit itseksesi. Sen mukaan sitten mietit, miten kannattaa toimia. Eri sänkyyn voit muuttaa vaikka heti. Aviossa ei ole mitään velvollisuutta koskea puolisoon, paitsi uskonnollisissa on velvollisuus tehdä lapsia. Nehän teillä on jo joten pilluhommat voi jättää siihen.
Tuskin ap voi itsekseen asua; eiköhän hänen ole otettava lapset mukaan. Ei mitään vuoroviikkosysteemiä vaan selkeä yksinhuoltajuus.
Ja kylläpä sinä kirjoitat kauniisti seksistä. Pilluhommiako teidänkin perheessä harrastetaan tai ei harrasteta?
70-luvulla kaikki miehet olivat tuollaisia.
Me lapset saivat kasvaa itsekseen, mennä sinne rannallekin ihan omin avuin. Jos meillä oli tylsää, ei kukaan aikuinen tekemistä keksinyt. Enin osa kesälomaa oltiin vain kotona. En pidä tätä ihan huonona systeeminä.
Mihin te niin paljon rahaa tarvitsette? Reissuihin ja kahluualtaisiin vai?
Jos lapset hyppivät seinille, niin lapset voi komentaa ulos purkamaan energiaansa.
Ja mitä silloin tehdään, jos mies on tolvana ja oksettaa ja pää hajoaa hänen tyhmyytensä, laiskuutensa, itsekkyytensä, alkoholisminsa tai väkivaltaisuutensa takia?
Erotaan. Pelastetaan itsensä ja lapset.
Vierailija kirjoitti:
Oispa hauskaa kuulla joskus sitä toista osapuolta, miten se oikeesti menee. Akat keskenään sepittää ja ulisee miehistään ja itsessään ei koskaan muka mitään vikaa, mikä lie muoti-ilmiö. Olette kyllä kaikki ulisijat niin halveksittavaa porukkaa, onneksi teikäläiset ei kuulu läheisiini, en kestäis päivääkään.
Keskustellaan tästä sitten, kun olet päättänyt kuunnella edes sitä ensimmäistä osapuolta, jolle voit jopa esittää kysymyksiä. Jotenkin en luota sinun kykyihisi ottaa selvää, missä totuus menee. Saatat olla paskemmanpuoleinen vainukoira.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa miehistä on täälläisiä. Nainen on heille objekti, ja omien tarpeiden tyydyttäjäkone, jota ei oikeasti rakastetaan, arvosteta ja kunnioiteta. Mies kykenee oikeasti rakastumaan ja rakastamaan kaunista naista. Tämä on totuus.
Jännästi sekoilet. Kuvittelet, että vain kaunista naista voi aidosti rakastaa. Se kuitenkin on nimenomaan sitä objektisointia ja omien tarpeiden tyydyttämisen olettamista, jota miehet (sinä) harrastavat.
Jos oikeasti kuvittelet noin, niin ilmeisesti sua ei kukaan rakasta, koska hiusraja, pituus, kaljuus, ei lihaksia, kaljamaha jne.
No kuule: jos elämänarvot on ulkonäkökeskeisiä, niin sinä olet typerä, aivoton ääliö, jota kukaan ei pysty rakastamaan, koska naiset ei rakastu ulkonäköön vaan LUONTEESEN.
Vierailija kirjoitti:
Eli hän hyväksikäyttää ja manipuloi sinua.
Tee ihan rehti laskelma siitä miten kulusi menisivät, jos asuisit itseksesi. Sen mukaan sitten mietit, miten kannattaa toimia. Eri sänkyyn voit muuttaa vaikka heti. Aviossa ei ole mitään velvollisuutta koskea puolisoon, paitsi uskonnollisissa on velvollisuus tehdä lapsia. Nehän teillä on jo joten pilluhommat voi jättää siihen.
Ei se mies mitään manipuloi, ainoastaan elää siten kuin tykkää. Miehet on aika vähään tyytyväisiä noin keskimäärin.
Uskonnollisissa avioliitoissa on nimenomaan seksivelvollisuus, mutta ei lastentekovelvollisuutta. Puolison seksitarpeet pitää tyydyttää. Lapsia sitten tulee jos on tullakseen.
V i t t u mikä story 🥱.
Ei jatkoon!
Muijia ahistaa helle ja loman loppuminen kun tällaisia alkaa tulla 🤣
Aina näissä tapauksissa kiinnostaisi kuulla, mikä on saanut miehestään valittavan vaimon alun perin ryhtymään suhteeseen ja jopa avioliittoon sen miehen kanssa.
Minäkin viettäisin kauniin heinäkuisen lauantain istumalla koneella ja kirjoittamalla paskoja miesvihaprovoja av:lle, jos olisin autisti tai muu mt-ongelmainen akka 🤣
Luulempa että olet keksinyt olevasi kovinkin älykäs.