Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Totaalinen kyllästyminen ja herääminen siihen että oma mies jäänyt henkisesti lapsen tasolle
19.07.2025 |
Ollaan oltu jo pitkään yhdessä ja lapsiakin on. Olen aina ollut sellainen sopeutuva ja kiltti ihminen. Lisäksi olen luonnostani tottunut ottamaan vastuuta ja tekemään paljon töitä. Nyt heräilen siihen kuinka tyytymättömyys parisuhteessa on kasvanut sellaisiin mittoihin, että en enää halua edes nukkua mieheni kanssa samassa sängyssä.
Mies puhuu kokoajan että yritetään nyt vielä ja saattaa jotain yksittäisiä huomionosoituksia häneltä tulla, mutta ei mitään isoja. Itse en enää ole nähnyt mitään vaivaa suhteen eteen, ja syy on siinä että jos minua joku asia harmittaa mitä mies on tehnyt, hän ei kuuntele eikä ota kritiikkiä vastaan. Aina alkaa kieltäminen, asioiden vääntely, selittely ja lopulta asia kääntyy ihan päälaelle ja jopa minä saatan olla se syyllinen.
Otetaan esimerkiksi se että olen tehnyt pitkään kahta työtä, jotta saamme perheemme kulut katetuksi. Mies on vaan olettanut minä maksan suurimman osan kuluista. Hän ei siis siitä ole osoittanut mitään erityisempää kiitollisuutta. Päinvastoin on saattanut valittaa työni huonoista puolista ja sanonut että minun pitäisi lopettaa toinen työ, vaikka hänellä itsellään ei ole aikomustakaan hankkia lisätuloja mistään.
Mies ei myöskään ota esim mitään vastuuta siitä että tekisi vapaaehtoisesti lasten kanssa asioita, ei edes näin kesällä. Aina löytyy tekosyyt ja selitykset, on kaikkea muuta, siis ihan perus arkea. Jos hän esim joutuu siivoamaan kotona (kestää ehkä reilu tunnin) niin sinä päivänä hän ei tee mitään muuta. Hän siis katsoo että on työnsä tehnyt, vaikka lapset hyppäsivät seinillä, hänelle ei tule mieleen että lähtisi heidän kanssa jonnekin ja keksisi tekemistä. Sitten jos valitan tästä, niin hän ylimielisesti vähätellen kysyy että mitä minä muka olen tehnyt nyt kesällä lasten kanssa, käynyt rannalla? Juu olen käynyt jokaisena aurinkoisena päivänä rannalla ja lapset rakastavat sitä, mies ei arvosta ollenkaan, väheksyy vaan. Lisäksi olen lasten kanssa tehnyt kaksi reissua, joihin mies toteaa että hänhän oli töissä silloin että miten hän olisi voinut lähteä edes reissuun. Mutta kun vastaavasti hän on vapaalla ja minä töissä, lapset eivät tosiaan pääse rannalle tai minnekään muuallekaan vaikka olisi mikä hellepäivä. Eikä mies keksi oma-aloitteisesti mitään, esim että hankkisi jonkun uima-altaan pihalle, ilmastointilaitteen tai mitään muutakaan.
Äh en edes osaa selittää. Se sellainen passiivisuus ihan kaikessa on niin valtava turnoff jos voi sanoa ja asiasta sanominen kuormittaa vaan enemmän. Kyllä sitä jotenkin ajattelisi että mies haluaisi pyrkiä tekemään perheensä elämästä parempaa. Hänellä ei ole tällaista tarvetta.
Onko muilla tällaista? Mies sai minut pitkään uskomaan että vaadin liikaa, vaan en enää kyllä ajattele niin. Päinvastoin olen tyytynyt aivan liian vähään.
Kommentit (182)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä mies haluaa? Oletko koskaan kysynyt miehen toiveita?
Haluaa selkeästi vaan hyötyä suhteesta, aina oma etu edellä. Eihän tuollainen ole mitään rakkautta edes.
Yhtä hyvin voi sanoa, että aloittajakin haluaisi vain hyötyä. Eikä todellakaan rakasta miestään (myöntää sen itsekin). Ei rakasta miestä sellaisena kuin tämä on, vaan muuttua pitäisi.
Kumpikin haluaa sellaista perhe-elämää, josta tykkää. Miehelle se tarkoittaa sitä, että ollaan vaan. Aloittajalle se tarkoittaa jotain aktiivisempaa, että yhdessä mennään jonnekin, tehdään jotakin. Aloittaja rakastaisi miestä, joka tarjoaa hänelle sitä mitä hän haluaa.
Vaikea niitä toiveita on yhteen sovittaa.
Vierailija kirjoitti:
Aina näissä tapauksissa kiinnostaisi kuulla, mikä on saanut miehestään valittavan vaimon alun perin ryhtymään suhteeseen ja jopa avioliittoon sen miehen kanssa.
Niinpä! Ap on itse tuollaisen miehen valinnut. Ihmetyttää tuollaiset naiset, jotka ottavat kaiken maailman lusmuja aviomieheksi ja sitten itkevät. Ihan kun joku olisi pakottanut heidän siihen.
Miksi sulla ap kesti niin kauan tajuta asia?
Vierailija kirjoitti:
Oispa hauskaa kuulla joskus sitä toista osapuolta, miten se oikeesti menee. Akat keskenään sepittää ja ulisee miehistään ja itsessään ei koskaan muka mitään vikaa, mikä lie muoti-ilmiö. Olette kyllä kaikki ulisijat niin halveksittavaa porukkaa, onneksi teikäläiset ei kuulu läheisiini, en kestäis päivääkään.
Erosimme vuosia sitten ensimmäisen miehen kanssa. Pysyimme kaverina eron jälkeen ja muistan ikusesti sen, kun hän totesi, että "nykyään hänen täytyy tehdä, hoitaa ja ottaa vastuuta asioista aivan eri lailla, kun minä en ole enää hoitamssa niitä". Ja meillä ei edes ollut syynä eroon se, että minä olisi kokenut aloittajan tavoin tekeväni kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina näissä tapauksissa kiinnostaisi kuulla, mikä on saanut miehestään valittavan vaimon alun perin ryhtymään suhteeseen ja jopa avioliittoon sen miehen kanssa.
Niinpä! Ap on itse tuollaisen miehen valinnut. Ihmetyttää tuollaiset naiset, jotka ottavat kaiken maailman lusmuja aviomieheksi ja sitten itkevät. Ihan kun joku olisi pakottanut heidän siihen.
Mä en kanssa kykene tajuamaan, että miksi?
Ja miksi jatkaa vuosikausia?
Vierailija kirjoitti:
Eli hän hyväksikäyttää ja manipuloi sinua.
Tee ihan rehti laskelma siitä miten kulusi menisivät, jos asuisit itseksesi. Sen mukaan sitten mietit, miten kannattaa toimia. Eri sänkyyn voit muuttaa vaikka heti. Aviossa ei ole mitään velvollisuutta koskea puolisoon, paitsi uskonnollisissa on velvollisuus tehdä lapsia. Nehän teillä on jo joten pilluhommat voi jättää siihen.
Naurattaa että joku velavanhapiika luulee miehen olevan riippuvainen ap:n kaltaisen hirviönaisen pillusta ja seksihalukkuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa miehistä on täälläisiä. Nainen on heille objekti, ja omien tarpeiden tyydyttäjäkone, jota ei oikeasti rakastetaan, arvosteta ja kunnioiteta. Mies kykenee oikeasti rakastumaan ja rakastamaan kaunista naista. Tämä on totuus.
Eihän aloittajakaan rakasta, arvosta ja kunnioita miestään.
Mies rakastaa rauhallista perhe-elämää. Että voi olla omassa kotonaan. On mukavaa, että on siinä muutama muksu ympärillä pyörimässä, ja vaimo, jolta saattaa aina joskus saada seksiäkin. Kyllä, mies arvostaa tätä.
Vaimolla nyt vain on unelma jostain toisenlaisesta elämäntyylistä.
No ota ero sit ja elä yksin. Paskaaks tääl valitat. Taidat olla yht vammanen ku miehes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja on nyt itse kuin kiukutteleva lapsi itse. Taitaa vaihdevuodet lähestyä.
Vierailija kirjoitti:
Hyi kauhee, millaista kivirekeä joudut vetämään perässäsi. Mistäköhän ominaisuuksista pystyisi näkemään tai haistelemaan, ettei miestä tule kivirekeä, kun alkuhuuma haihtuu ja arki tulee?
Tämä on todellakin hyvä kysymys. Vaikea on muutos ennustaa, sillä usein alussa parisuhde on tasa-arvoinen. Suuri muutos tapahtuu yleensä ensimmäisen lapsen syntymän myötä. Siihen sakkaa parisuhteessa on kaksi aikuista, mutta sen jälkeen perheessä onkin äiti joka hoitaa kaiken...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä mies haluaa? Oletko koskaan kysynyt miehen toiveita?
Haluaa selkeästi vaan hyötyä suhteesta, aina oma etu edellä. Eihän tuollainen ole mitään rakkautta edes.
Yhtä hyvin voi sanoa, että aloittajakin haluaisi vain hyötyä. Eikä todellakaan rakasta miestään (myöntää sen itsekin). Ei rakasta miestä sellaisena kuin tämä on, vaan muuttua pitäisi.
Kumpikin haluaa sellaista perhe-elämää, josta tykkää. Miehelle se tarkoittaa sitä, että ollaan vaan. Aloittajalle se tarkoittaa jotain aktiivisempaa, että yhdessä mennään jonnekin, tehdään jotakin. Aloittaja rakastaisi miestä, joka tarjoaa hänelle sitä mitä hän haluaa.
Vaikea niitä toiveita on yhteen sovittaa.
Miksi pitäisi yksipuolisesti rakastaa ihmistä joka ei edes kykene ajattelemaan muita kuin itseään?
Vierailija kirjoitti:
Oispa hauskaa kuulla joskus sitä toista osapuolta, miten se oikeesti menee. Akat keskenään sepittää ja ulisee miehistään ja itsessään ei koskaan muka mitään vikaa, mikä lie muoti-ilmiö. Olette kyllä kaikki ulisijat niin halveksittavaa porukkaa, onneksi teikäläiset ei kuulu läheisiini, en kestäis päivääkään.
Minäkin haluaisin joskus kuulla tätä toista osapuolta. Ketjussa naiset on yksimielisiä siitä, että mies on kammottava hirviö, joka pitää jättää välittömästi. Ap kuvittelee vain naiivisti, että hän antaa "rakentavaa palautetta", joka sitten on osattava ottaa vastaan ja alettava välittömästi toimia ap:n sanelemalla tavalla. Totuus voi olla hyvinkin toisenlainen. Sitä paitsi ap, entä jos miehesi on huolissaan sinun jaksamisestasi kun teet kahta työtä? Entä jos antaisit hänen hoitaa talouttanne hetken ja sinä pitäisit pienen paussin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa miehistä on täälläisiä. Nainen on heille objekti, ja omien tarpeiden tyydyttäjäkone, jota ei oikeasti rakastetaan, arvosteta ja kunnioiteta. Mies kykenee oikeasti rakastumaan ja rakastamaan kaunista naista. Tämä on totuus.
Jännästi sekoilet. Kuvittelet, että vain kaunista naista voi aidosti rakastaa. Se kuitenkin on nimenomaan sitä objektisointia ja omien tarpeiden tyydyttämisen olettamista, jota miehet (sinä) harrastavat.
Jos oikeasti kuvittelet noin, niin ilmeisesti sua ei kukaan rakasta, koska hiusraja, pituus, kaljuus, ei lihaksia, kaljamaha jne.
No kuule: jos elämänarvot on ulkonäkökeskeisiä, niin sinä olet typerä, aivoton ääliö, jota kukaan ei pysty rakastamaan, koska naiset ei rakastu ulkonäköön vaan LUONTEESEN.
Voi v.ttu mitä sontaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina näissä tapauksissa kiinnostaisi kuulla, mikä on saanut miehestään valittavan vaimon alun perin ryhtymään suhteeseen ja jopa avioliittoon sen miehen kanssa.
Niinpä! Ap on itse tuollaisen miehen valinnut. Ihmetyttää tuollaiset naiset, jotka ottavat kaiken maailman lusmuja aviomieheksi ja sitten itkevät. Ihan kun joku olisi pakottanut heidän siihen.
Naisen vastuulla taas. Entä jos mies valehdellut ja manipuloinut jo heti alussa (kuten todennäköisesti onkin)?
Vierailija kirjoitti:
Aivan kun olisin lukenut tämän saman tarinan aiemminkin täällä.
No joka tapauksessa: Yleensähän ihminen valitsee sellaisen puolison, joka täydentää omia haavoja. Sitten kun alkaa niistä haavoista eheytyä, mutta toinen ei kasva samalla tavalla, tulee se ero.
Ihanaa, että olet kasvamassa rajoihisi ja itsekunnioitukseesi. Miehesi valitettavasti ei pysty sinua tuolla matkalla tukemaan, vaan päin vastoin vetää taakse päin. Ja myös sinä estät hänen kehitystään vastuulliseksi, kun niin kauan kuin olet tuossa, mies odottaa että toimit hänellekin äitinä.
Mutta olet vastuussa vain omasta ja lastesi kasvusta. Miestäsi et voi pakottaa tai edes ohjata kasvamaan. Hän kasvaa omien kykyjensä mukaan tai on kasvamatta.
Valitettavasti ainoa tie eteenpäin on eron kautta. :(
Niin, oletkin lukenut saman tarinan täällä ennenkin. Viikonloppuisin katkerat vanhatpiiat harjoittelevat täällä novellitaitojaan. Vielä pitää opetella.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sulla ap kesti niin kauan tajuta asia?
Hehe, kyllä tämä sama myin on kirjoitellut provojaan täällä jo muutaman vuoden.
Vierailija kirjoitti:
Todella ikävä ja halveksuva mies sinulla ap. Ottaisin eron jo siksi, että lapset eivät kasvaisi kieroon ja omaksuisi miehen naisia väheksyvää arvomaailmaa.
Väheksyvä? Me on kuultu vain aloittajan näkökulma ja selvää on, että hän väheksyy miestään. Tuntuu, että aloittaja ja mies haluavat etilaisia asioita. Aloittaja on kyllästynyt.
Ilmeisesti mies kuitenkin käy työssä. Aloituksessa ei valiteta, että mies ryyppää liikaa tai viettää kaiken aikansa omien kavereiden kanssa, kuten usein tällä palstalla valituksen aiheena on. Otsikon perusteella olisi voinut odottaa valitusta esim. Pleikkarin pelaamisesta, mutta sitäkään ei tullut.
Ap, mihin teidän rahat menevät, jos kahden ihmisen palkat eivät riitä perheen elättämiseen vaan sinun täytyy tehdä lisätyötä? Onko lapsia vain liian monta tulotasoon nähden? Liian isot asumiskulut? Vai haluatko "vain" korkeamman elintason?
Kuka laittaa ruuan, tiskaa ja hoitaa pyykit? Kuka laittaa lapset nukkumaan ja kuskaa harrastuksiin? Mitä teette yhdessä?
Mistä siis ihan oikeasti kiikastaa? Kun kerran mies edes jotain yrittää suhteen eteen(mitä ja miten?), vaikka itse et. Mies vaikuttaa olevan kotona viihtyvää sorttia. Ehkä haluatte vain erilaisia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oispa hauskaa kuulla joskus sitä toista osapuolta, miten se oikeesti menee. Akat keskenään sepittää ja ulisee miehistään ja itsessään ei koskaan muka mitään vikaa, mikä lie muoti-ilmiö. Olette kyllä kaikki ulisijat niin halveksittavaa porukkaa, onneksi teikäläiset ei kuulu läheisiini, en kestäis päivääkään.
Minäkin haluaisin joskus kuulla tätä toista osapuolta. Ketjussa naiset on yksimielisiä siitä, että mies on kammottava hirviö, joka pitää jättää välittömästi. Ap kuvittelee vain naiivisti, että hän antaa "rakentavaa palautetta", joka sitten on osattava ottaa vastaan ja alettava välittömästi toimia ap:n sanelemalla tavalla. Totuus voi olla hyvinkin toisenlainen. Sitä paitsi ap, entä jos miehesi on huolissaan sinun jaksamisestasi kun teet kahta työtä? Entä jos antaisit hänen hoitaa talouttanne hetken ja sinä pitäisit pienen paussin?
Miksi takerrutaan tyyliin antaa palaute, kun on kysymys asioista joita mies jo tehnyt tai jättänyt tekemättä usein törkeästi ennen koko tätä palautteen antoa? Esim elänyt vaimonsa kustannuksella? Olettanut että nainen on hänen palvelijansa? Ollut itsekäs muutenkin kaikin mahdollisin tavoin? Ja silti se tapa antaa palautetta on nyt vaan väärä, ei voi muuttaa näitä tapoja, naisen syy. Toihan on manipulointia.
Alue: Aihe vapaa
Eikö tuo loe hiukka jyrkkä tuomio että mies on kehitysvammainen kun ei sovi sinun elämäprojektiisi täysin?
Tutustuitko häneen jossain kehitysvammaisten laitoksessa- täysin huomaamatta että on lapsen tasolla?