Lue keskustelun säännöt.
Ilta-Sanomat: Miro, 5, kuoli merirosvoleikissä ja ystävä lohdutti äitiä sanoilla: "Kaikella on tarkoitus"
18.07.2025 |
Miro oli leikkimässä merirosvoa rannassa sukulaisten luona, kun hän hukkui lyhyen ajan sisällä puhelustaan äidilleen. Aikuiset olivat mökissä, eivätkä nähneet mitä tapahtui. Miro löytyi vedestä elottomana. Äiti Hanna kertoo vuosien mittaisesta syyllisyydestä ja lohduttomasta surusta, johon vääränlaiset lohdutuksen sanat kuten "kaikella on tarkoitus" vain lisäsivät tuskaa. Hänen elämänsä jatkuu toisten lastensa ja uuden, jo eronneen avioliiton kautta, mutta suru ei katoa. Hän korostaa, että hänellä on edelleen neljä lasta - vaikka yksi ei ole enää tässä maailmassa.
"Kaikella on tarkoitus", sanotaan. Mutta kun lapsi kuolee, tällainen latteus pitäisi kieltää lailla. Tämä äiti menetti lapsensa, ja sai päälle vielä sen kuuluisan "ehkä sinulle annettiin tämä koska olet vahva" -lässytyksen. Miten ihmiset eivät tajua, että joskus on parempi vain olla hiljaa? Mutta toinen kysymys on vielä vaikeampi: miksi lapsi oli yksin rannassa? Missä olivat aikuiset? Jos mökiltä oli näköyhteys, miksei kukaan katsonut? Onko Suomessa tullut tavaksi unohtaa, että lapset hukkuvat hiljaa? Ja miksi yhä liian moni kokee, että lasten pitää oppia "vapaasti leikkimällä" myös veden äärellä?
Kommentit (139)
Vai että Miro-niminen tällä kertaa.
Ja nyt suurimman surun kohdannut lapsen äiti hermostuu jostain lauseesta, jonka hyvää tarkoittanut läheinen on erehtynyt hänelle sanomaan.
Luulisi, ettei tuollaisen kokeneena ei paljon enää hetkauttaisi pikkuasiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä se kaikella on tarkoitus osuu siihen että tämä äiti sai pidettyä loput lapset hengissä kun oli oppinut tämän yhden kautta mitä voi käydä?
Eikö nyt olisi mistään löydetty joku järkevämpi vanhempi kertomaan hukkuneen lapsen kuolemasta? Tällä oli hukkunut mukanaan häissään (oliko sulhasena edes sen isä?), mutta kumminkin tuli avioero, vaikka hukkunut olikin mukana ja blaa blaa blaa.
Miksei löydetty vaihteeksi isää kertomaan omasta tuskastaan lapsen menetyksestä? Nämä nyyhkytarinoillaan sääliä kerjäävät naiset on jo niin nähty.
Vierailija kirjoitti:
Naisen on turha takertua lapsen kuolemaan.
Eräs mummo sanoi joskus lapsensa menettäneelle naiselle, että hänen täytyy tehdä uudet lapset ja antaa niille samat nimet. Naisen kohtu tuuttaa joka helvetin kuukausi munasolun ulos, joka voi olla uusi lapsi. Älkää takertuko draamaan ja menneisyyteen.
Noinhan sitä tehtiin ennen vanhaan kun lapsikuolleisuus oli suuri. Anopin siskolla on sama nimi kuin hänen pienenä kuolleella siskollaan.
Kaikella on tarkoituksensa lässyttäjät lohduttavat itseään ettei oma maailmankuva mene rikki. Ajattelevat, että maailmassa on joku tarkoitus ja hyville ihmisille tapahtuu vain hyvää. Sitten kun jotain hirveää tapahtuu täysin ilman omaa myötävaikutusta ymmärtää, että elämässä ei ole mitään tarkoitusta ja se voi loppua yhtä nopeasti kuin alkoikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti alkuaikoina olisin lyönyt, jos kukaan ois noin mulle sanonut.
T: myös lapsen menettänyt.
Niin no ymmärrättekö miksi jotkut valitsevat kaikota kokonaan kun joku menettää läheisensä? Mitä jos sanoo jotakin tyhmää siinä tilanteessa?
En ymmärrä. Voi käyttää järkeään.
Voisit käyttää itsekin, niin ehkä sitten ymmärrät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se voi olla vain luontoäidin keino vaikuttaa siihen ilmiselvään globaaliin ongelmaan eli liikakansoitukseen? Kun lajien populaatiot läpi historian ovat päässeet liian suuriksi luonnon kantokykyyn nähden, on luontoäidillä ollut tapana karsia populaatiota runsaalla keinovalikoimallaan, johon kuuluvat muun muassa erilaiset tautiepidemiat, luonnonmullistukset ja -katastrofit sekä myös lajien sisäiset konfliktit kuten kiistat reviireistä, ravinnosta tai muusta elintärkeästä pääomasta eli ihmisten tapauksessa sodat, onnettomuudet, jne.
Onko sinun lapsesi kuollut?
Takana on lukuisia keskenmenoja. Siksi olen aiempaa kirjoitustani ihan pohtinut.
Keskenmenoa ja lapsen kuolemaa ei niin millään tasolla voi verrata. Kuoleman tuska on kertaa ä
Otan osaa. Sinua on kohtalo koetellut kovalla kädellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmiset olettaa, että niistä aivan tavallisista kavereista ja sukulaisista kehkeytyy kriisitilanteessa jotain syvällisiä lohdun tuovia filosofeja? Ne on edelleen niitä samoja puupäitä kuin ennenkin, ja ne kyllä varmasti elää mukana surussa, eivätkä vaan osaa pukea ajatuksiaan sanoiksi. Miksi tuo äiti lisää omaa tuskaansa sillä, että jää miettimään vuosiksi jotain ajattelematonta lausahdusta. Tuskin hänen mieltään yritettiin tahallaan pahoittaa vielä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikella on tarkoitus -lässyttäjät on uskovaisia.
Kyllä tuo lässytys loppuisi, jos sattuisi itselle.
Ei lopu.
- ex lesta
Totta, indoktrinaatio on niin vahva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikella on tarkoitus -lässyttäjät on uskovaisia.
Kyllä tuo lässytys loppuisi, jos sattuisi itselle.
Ei lopu.
- ex lesta
Totta, indoktrinaatio on niin vahva.
Niin, jotkut uskovaiset kai kokevat, ettei kuollutta saisi edes liikaa surra, koska se on ollut Jumalan tahto että hän kuolee. Olen törmännyt Pohjois-Pohjanmaalla tällaiseen ajatteluun. Epäilen kyllä, että ei vanhempien suru lopu käskemällä ja tuollainen oppi lisää surua entisestään, kun sitä pitää alkaa vielä piilottelemaan.
Toinen varmasti yritti lohduttaa epämääräisillä sanoilla. Voihan se tapahtuma olla sanojallekin järkytys eikä täysin ajatellut loppuun sanomisiaan. Täysin murtunutkaan ei ajattele laajakatseisesti asioita. Surullinen onnettomuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en uskaltaisi sanoa mitään lapsensa menettäneelle. Parempi olla sitten vain hiljaa ja todeta lyhyesti Otan osaa. Eipä kukaan pääse loukkaantumaan ja uhriutumaan.
Missä se äiti mahtoi olla, kun uimataidoton lapsi meni valvonnatta polskimaan vieraiden ihmisten kanssa rannalle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikella on tarkoituksensa. Ne jotka lähtevät ennen aikojaan opettavat meille elämästä ja kuolemasta. Tämän lisäksi huonosta voi seurata myös paljon hyvää emmekä tiedä sitä ennen kuin hyvä tapahtuu jos edes silloinkaan. Elämä on myös yhtä testiä ja tuollaisen kokemuksen läpikäynti osoittaa vahvuutta.
Kuka tahansa voi kuolla milloin tahansa. Sattumalla on suuri merkitys.
Vierailija kirjoitti:
Itse en uskaltaisi sanoa mitään lapsensa menettäneelle. Parempi olla sitten vain hiljaa ja todeta lyhyesti Otan osaa. Eipä kukaan pääse loukkaantumaan ja uhriutumaan.
Uhriutumaan? Ole onnellinen, että et tiedä sitä tunnetta. Vain mustaa, surua, kauhua, raivoa. Ei siinä tehdä valintoja miten sanoihin suhtautuu, kun mieli täysin rikki.
Osanotto tai taputus olkapäälle, halaus, just hyviä valintoja.
Miten joku voi ottaa toisen lapsen hoitoonsa ja jättää veden ääreen yksin samalla kun kaikkien aikuisten on mentävä sisälle tekemään ruokaa? Tätä en ymmärrä. Miten tuollaisen laiminlyönnin voi antaa anteeksi, jos kyseessä esim.isovanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en uskaltaisi sanoa mitään lapsensa menettäneelle. Parempi olla sitten vain hiljaa ja todeta lyhyesti Otan osaa. Eipä kukaan pääse loukkaantumaan ja uhriutumaan.
Uhriutumaan? Ole onnellinen, että et tiedä sitä tunnetta. Vain mustaa, surua, kauhua, raivoa. Ei siinä tehdä valintoja miten sanoihin suhtautuu, kun mieli täysin rikki.
Osanotto tai taputus olkapäälle, halaus, just hyviä valintoja.
No tuo otsikon äiti kyllä näyttää tietävän miten suhtautua ja uhriutuu nyt iltasanomissa.
"Jos minun lapselle olisi käynyt noin, olisin tappanut itseni."
Tuollaistakin on sanottu lapsensa menettäneelle. Suomalaiset ovat niin vieraantuneet kuolemasta, että enää ei osata kohdata surevaa.
Huh huh, mikä suhtautuminen. Kyseiseltä varmasti puuttuu empatia ja lähimmäisen rakkaus. Kukaan ihminen ei ole kuin mikäkin tuote.