Hääpuheet loppuivat kuin seinään mitä te tekisitte?

Ap, nyt olisi aika keskustella ennen kaikkea noista entisistä liitoista. Miksi ne päättyivät, onko tässä suhteessa jotain samankaltaisuuksia, mikä on erilaista? Ovatko ne syynä, miksi mies ei tahdo enää avioitua?

Tuntuu, että hän alkuhuuman jälkeen on ihan tyytyväinen suhteeseen näin. Itsekin sanot, että mikään ei oikeastaan muuttuisi, vaikka maistraatissa aviossa kävisittekin menemässä.

Miksi siis asia on sinulle tärkeä? Onko kyse valtataistelusta, se, mikä on sinulle luvattu, pitää saada? Onko asia ylipäätään semmoinen, että siitä kannattaa stressata.

En olisi edes nuorena ja naiivina mennyt 2 vuoden suhteen jälkeen naimisiin, saatika aikuisena jo eronneena... Johan tuossa luulisi huomanneen ettei kahdessa vuodessa tunne toisesta kuin pintapuolisen häiväyksen. Naurettavaa ja lapsellista itkeä jo kerran avioeronneena kuinka ei ole jo kosittu kahden vuoden sisällä 🙄. Kasva aikuiseksi. 

Mies on jo saanut kaiken ap:ltä, naimisiinmeno ei mitään muuttaisi kuin korkeintaan jotain oikeuksia avioliitto saattaisi tuoda ero- ja kuolemantapauksessa, jos niitäkään. On siis ihan 50/50 meinaako hän koskaan naimisiin ap:n kanssa mennäkään. Jos hänellä ei ole mitään syytä mennä, niin tuskin menee. Joku ultimatumin asettaminen lienee ainut keino.

Itse tulin uskoon, kun asuin avoliitossa. Kun omatuntoni alkoi kolkuttaa, sanoin avopuolisolleni suoraan, että en jatka enää avoliitossa, haluan että menemme naimisiin, koska omatunto ei salli enää pelkkää yhdessä asumista. Sanoin mhyös, että tajuan kyllä, jos hän haluaa sitten kokonaan erota minusta. Mutta ei halunnut. Mentiin sitten naimisiin. Hän tuli myös uskoon sen jälkeen.

Minä en edes halua naimisiin mutta mies on tehnyt selväksi jo aika alussa, että vaikka hänellä ei ole suuria intohimoja avioliittoa kohtaan emmekä kumpikaan halua lapsia niin hän voisi mielellään viedä minut vihille jos se on missään vaiheessa minulle tärkeä asia. 

Eli nämä jutut on puhuttu läpi varsin yksityiskohtaisesti. En tahdo avioon koska en vain koe sen tason sitoutumista tarpeelliseksi. Voisin kuitenkin harkita jos se olisi juuri minun avomiehelleni ehdoton asia, koska hän on muuten niin tärkeä. 

En tajua miksi täällä puolustellaan APn miehen lusmuilua. On ihan ok jos ei haluakaan naimisiin mutta jos on noin isosta asiasta muuttanut mieltään niin eiköhän se ole mielensämuuttajan homma tuoda asia neuvotteluihin eikä pitää toista odottamassa ja arvailemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi odotat kosintaa, etkä kosi itse? Niin saa tehdä, eikä tarvitse olla edes karkauspäivä. 

Me olemme aika konservatiivisia molemmat ja meillä sama ajatus kosimisesta että mies tekee sen. En myöskään halua naimisiin jossei hän halua sitä aidosti itse mutta sitten tämä suhde ei varmaankaan ole meille oikea kummallekaan.

 

ap

Ei ole kovin konservatiivista, että on kaksi vuotta koinittu ilman papin aamenta. 

Hyvä huomio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi odotat kosintaa, etkä kosi itse? Niin saa tehdä, eikä tarvitse olla edes karkauspäivä. 

Moniko näistä suhteista kestää jossa mies on pakotettu naimisiin

Pakotettu?? Vieläkö on tyyppejä, jotka elävät tuollaisessa harhaluulossa? Naimisiinmeno on vapaaehtoista. Jos ei halua, ei mene naimisiin. Hyvin yksinkertaista. Voihan siinä käydä niinkin, että loppuu koko suhde, mutta kakkua ei voi sekä syödä, että säilyttää. 

Miten omaisuutenne jakautuu? Mitä tapahtuu, jos toinen yllättäen kuolee? Nuo asiat ainakin kannattaa miettiä ja siltä pohjalta selvittää, onko järkevää mennä avioon.

Kantapään kautta opittu elämästä, että hienovaraiset ja tilaa antavat ihmiset (kuulun näihin) ampuvat itseään jalkaan. 

Mies pystyy antamaan sinulle siimaa se verran, että saa sinut pysymään tekemättä oikeasti mitään. Jos ihan oikeasti haluat naimisiin, olet valmis laittamaan suhteen vaakalaudalle. Silloin et kursaile vaan otat asian suoraan ja jämäkästi esille ja asetat sitä ennen mieleesi laadulliset ja määrälliset kriteerit. Jos ne eivät täyty, lähdet. 

Laadullinen kriteeri tässä tarkoittaisi minulle sitä, että mies vaikuttaa haluavan naimisiin vapaaehtoisesti ja aktiivisesti. 

en tiedä minkä ikäinen olet ja haluatko yleensä lapsia, mutta jos perheen haluat, niin sinun on ryhdistyttävä ja saatava asiaan selvyys.Miehet voi siittää lapsia vielä vanhana mutta naisilla kello käy ja mahdollisuudet heikkenee koko ajan.Tiedän monta tapausta ,jossa mies on vetkutellut asiaa ja myöhemmin eronneet . Mies perusti vielä tämän jälkeen perheen mutta nainen jäi lapsettomaksi.

"Kaikki järjestyy"

Mitäs hittoa tämä tarkoittaa? Oletko hysteerikko tai holhouksenalainen kun pitää tollasia vakuutella. Kerrassaan outo kommentti. Tuollasen jälkeen voitkin ap olla melkosen vsrma että ei tule kosimaan. Ei tänä vuonna eikä viiden vuoden päästä.

Itse en ole aikoinaan mennyt naimisiin järjellä = mitään erityisiä juridisia syitä ei ole ja lapsia en ole halunnut. Mutta kyllä minä silti halusin "virallistaa" suhteen, eli ikään kuin kertoa koko maailmalle, että kyse on todellakin tärkeästä suhteesta, eikä mistään seukkailusta tai kimpassa asumisesta. 

Nyt, kun ikää ja yhteisiä on vuosia on enemmän, ajattelen, että kyllä se aikanaan oli ihan hyvä päätös. Nyt alkaa jo vähän juridisetkin seikat painaa, kun omaisuutta on yhdessä kerrytetty ja terveyshuoletkin alkavat varmasti jossain kohtaa painaa. Eli sitä osallistumista toisen hoitoon voi vielä tarvita.

Ja tuntuihan se siltäkin, että kenties avioliittoa ei kuitenkaan pureta niiden tavallisten riitojen seuratessa yhtä helposti kuin muita liittoja, tai ainakin meille molemmilla oli jotain virkaa sillä lupauksellakin.

Sikäli siis ymmärrän, että avioliitto voi olla tärkeä jollekin. Mutta se, mitä ehkä niin hyvin en, on tuo, että siihen liitetään näitä "miehen pitää kosia, asia on vaikea ja pitää tapahtua luonnostaan" tms. muuta tavallaan ylimääräistä. Kun kysehän on mitä suurimmassa määrin parin yhteisistä tavoitteista, yhteisestä tulevaisuudesta jne. niin miten se voisi olla asia, jossa toinen vie ja ohjaa ja kysyy ja aikatauluttaa, eikä täysin avoimesti yhdessä sovittu asia!

Vierailija kirjoitti:

en tiedä minkä ikäinen olet ja haluatko yleensä lapsia, mutta jos perheen haluat, niin sinun on ryhdistyttävä ja saatava asiaan selvyys.Miehet voi siittää lapsia vielä vanhana mutta naisilla kello käy ja mahdollisuudet heikkenee koko ajan.Tiedän monta tapausta ,jossa mies on vetkutellut asiaa ja myöhemmin eronneet . Mies perusti vielä tämän jälkeen perheen mutta nainen jäi lapsettomaksi.

"Salavuoteus" poistettiin laista vuonna 1926, joten niitä lapsia saa tehdä ilman avioliittoakin. 

Vierailija kirjoitti:

Miten omaisuutenne jakautuu? Mitä tapahtuu, jos toinen yllättäen kuolee? Nuo asiat ainakin kannattaa miettiä ja siltä pohjalta selvittää, onko järkevää mennä avioon.

Olen kerran eronut ja ei ole lapsia. Olen kuitenkin tehnyt testamentin siskon lapsille ja en sitä enää muuta vaikka uuden suhteen löytäisinkin. En missään nimessä haluaisi enää raha-asioita sotkea uuden kumppanin kanssa ja en menisi enää naimisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en edes halua naimisiin mutta mies on tehnyt selväksi jo aika alussa, että vaikka hänellä ei ole suuria intohimoja avioliittoa kohtaan emmekä kumpikaan halua lapsia niin hän voisi mielellään viedä minut vihille jos se on missään vaiheessa minulle tärkeä asia. 

Eli nämä jutut on puhuttu läpi varsin yksityiskohtaisesti. En tahdo avioon koska en vain koe sen tason sitoutumista tarpeelliseksi. Voisin kuitenkin harkita jos se olisi juuri minun avomiehelleni ehdoton asia, koska hän on muuten niin tärkeä. 

En tajua miksi täällä puolustellaan APn miehen lusmuilua. On ihan ok jos ei haluakaan naimisiin mutta jos on noin isosta asiasta muuttanut mieltään niin eiköhän se ole mielensämuuttajan homma tuoda asia neuvotteluihin eikä pitää toista odottamassa ja arvailemassa. 

Mielestäni ap jo tietää tilanteen. Ainakaan minulle ei tuosta aloituksesta jää mitään muuta käsitystä kuin että ap:n mies ei halua naimisiin.

Sikäli siis ymmärrän, että avioliitto voi olla tärkeä jollekin. Mutta se, mitä ehkä niin hyvin en, on tuo, että siihen liitetään näitä "miehen pitää kosia, asia on vaikea ja pitää tapahtua luonnostaan" tms. muuta tavallaan ylimääräistä. Kun kysehän on mitä suurimmassa määrin parin yhteisistä tavoitteista, yhteisestä tulevaisuudesta jne. niin miten se voisi olla asia, jossa toinen vie ja ohjaa ja kysyy ja aikatauluttaa, eikä täysin avoimesti yhdessä sovittu asia!

Tässä on nyt hyvä pointti. Jos siitä naimisiin menosta tehdään joku maailman asia, se yleensä tympäisee toista osapuolta, joka ei sitä semmoisena näe.

Ei suomalaisen sielunmaisemaan yleensä istu nämä dramaattiset eleet, isot kosinnat tai kosinnat ylipäätään. Suurin osa onnellisista pareista, jotka itse tunnen, ovat ihan vaan yhdessä sopineet, että nyt on naimisiin menon aika ja sitten pitäneet itsensä näköiset häät, kuka suuremmat, kuka pienemmät.

Ovat jalat maassa olevia ihmisiä, joille arki on tärkeämpää, siis arjen sujuvuus ja hyvä yhdessä olo kuin juhlapäivät ja pyhät.

Mieheni kosi minua norjassa. Mentiin lomareissulle norjaan ja mies kosi ihanassa paikassa jossa oli lumihuippuisia vuoria rannalla. Meri oli ihan tyyni ja nukuttiin teltasssa yö.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni kosi minua norjassa. Mentiin lomareissulle norjaan ja mies kosi ihanassa paikassa jossa oli lumihuippuisia vuoria rannalla. Meri oli ihan tyyni ja nukuttiin teltasssa yö.

Varmasti ihana päivä. Kuitenkin se on vain yksi päivä ja elämä onkin sitten jotain muuta.

Minun nykyinen mieheni kosi ex-vaimoaan Karibian risteilyllä. Pitivät kermakakkuhäät ja lapsiakin tuli. Tuli kyllä erokin. Ei noiden takia, mutta yritän vaan sanoa ettei ne upeat kosinnat ja häät takaa yhtään sen enempää ihanaa elämää kuin "pelkkä" yhdessä eläminen. Jos raha-asiat haluaa sitoa yhteen, niin silloin kannattaa mennä naimisiin.

Mies ei välitä siitä, mitä sinä kaipaat.

Surettaa ja vähän pistää vihaksikin tällainen kynnysmattous. Miehellä ei ole mitään intressiä tehdä niin kuin sinä haluat, koska teet aina niin kuin mies haluaa. Miestä ei kiinnosta sinun tunteesi pätkääkään, sori vaan.

Olet ns. mukavuusnainen, jota ei rakasteta niin paljon, että haluttaisiin sitoutua, mutta joka on arjessa niin kätevä, ettei haluta erotakaan. 

Kunnon draamamuija hoitaa asian esim. seuraavasti.

Ilmoittaa miehelle, että haluat naimisiin, ja jos tämä mies ei kerran halua, niin etsii sitten jonkun muun.

Alat ihan aktiviisesti ja miehelle näkyvästi etsiä sitä uutta miestä tinderistä. Avaat siis suhteen teidän puolelta mieheltä lupaa kysymättä. Sanot miehelle, että hän saa kyllä erota sinusta, jos haluaa. Eli menet yhtä itsekkäästi omat halut edellä niin kuin miehesi tekee. 

Katso muuttuuko miehen käytös. Todennäköisesti ei ja eroatte, mutta sehän joka tapauksessa on edessä kun kyllästyt kynnysmattoiluun. 

Miehen tunteet laimenivat aika pian, mutta hän pitää sinusta kiinni arjen helpottajana. Tai ehkä ei koskaan ollutkaan kiinnostusta mennä naimisiin, vaan puhui vaan sinua lämmitelläkseen. 

Naisille on tärkeää, että mies on se oikea ja välittää. Monelle miehelle riittää, että saa säännöllisesti seksiä, ruokaa ja siivouksen ja kulut jaetaan. Mutta tällaisissa suhteissa ei haluta naimisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu olevan niin, että aluksi miehet lupailevat ja miellyttävät, mutta kun saavat mitä itse haluavat, niin paljastuu, että tämä olikin vaan valhetta ja imartelua jotta pääsee sinne mikä tekee itsen tyytyväiseksi

Miksi mies haluaisi avioon kanssasi, jos annat hänlle jo pillua ja asut hänen kanssaan? Sehän toisi hänelle vaan velvollisuuksia (elatus)

Ota tämä nyt tärkeänä oppiläksynä siitä, miten miehet toimivat. Tämä on hyvin tyypillinen toimintamalli. Itse olen nähnyt saman esim. lapsen tekemisessä - jo raskauden aikana ääni kellossa oli muuttunut monogamisesta avioliitosta siihen, että mies valitsee lapsen äidilleen erikseen, ja tyttöystävän itselleen erikseen. Ja lapsi tietysti hämmentyy, kuka on hänen äitinsä, ja naiseltahan ei tästä asiasta kysellä

Kiitä onneasi, että olet antanu tuollaiselle mätäpaiseelle vain pillua etkä lapsia. Elikkäs nyt kimpsut ja kampsut kasaan ja omaan asuntoon!

Kiitos vastauksesta. Hän asuu tosin luonani eli en tiedä miten sitten heittää toista ulos ja sanoa että lähdeppä menee kun et mennyt kanssani naimisiin? 

Ap