Lue keskustelun säännöt.
Hääpuheet loppuivat kuin seinään mitä te tekisitte?
17.07.2025 |
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä kaksi vuotta, asuttu saman katon alla lähes alusta asti. Suhteen alussa hän puhui naimisiinmenosta ja kysyi myös, mitä minä toivon elämältä. Olin iloinen, ajattelin, että olen kohdannut ihmisen, jonka kanssa haluamme samoja asioita.
Nyt kaksi vuotta myöhemmin hääpuheet ovat kaikonneet. Olen hienovaraisesti vihjaillut, mutta asia ei ole enää ollut hänelle mikään puheenaihe. Eilen petyin lopullisesti, tämäkin kesä meni ilman kosintaa, vaikka salaa toivoin.
Kun asia viimein tuli puheeksi, hän sanoi ettei sopivaa hetkeä ole tullut, mutta "naimisiin meno on ihan mahdollinen". Mitä se edes tarkoittaa? Hän sanoo haluavansa olla kanssani lopun elämäänsä, että kaikki järjestyy, ja ihmettelee miksi en luota häneen.
Olemme molemmat olleet aiemmin naimisissa. Hän on ollut sen jälkeen vielä kerran kihloissa, minä en. Lapsia ei ole.
Kysyn nyt teiltä: Odotanko turhaan? Voiko tämä oikeasti vielä johtaa johonkin vai pitäisikö herätä siihen, että hän ei ehkä aio koskaan kosia?
Kaipaan rehellisiä ajatuksia. Olenko kohtuuton vai oikeutetusti pettynyt? Ja olisiko tässä ajassa jo pitänyt tapahtua?
Kommentit (173)
Vierailija kirjoitti:
Meneekö joku oikeasti kahden vuoden seurustelun jälkeen naimisiin?
Me oltiin oltu 10 vuotta ennen kuin edes harkitsin.
Itse menin 6kk seurustelun jälkeen. Tein ruokaa ja mies yhtäkkiä kysyi, että mennäänkö naimisiin ja vastasin, että okei. Ja sitten mentiin. Nyt ollaan oltu naimisissa 12 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette, onko toiveissa saada lapsia? Mitä avioliitto antaisi sinulle sen lisäksi, että jo asutte yhdessä ja miehesi haluaa olla jatkossakin kanssasi? Minun mielestäni 2 vuotta on melko lyhyt tutustumisaika avioliittoa ajatellen.
No ei se pitkäkään seurustelu kestävää avioliittoa takaa. Onhan näitä pilvin pimein, että on seurusteltu useita vuosia, jopa yli 10 vuotta ennen kuin on menty naimisiin ja sitten erottu muutaman vuoden päästä. Pitkä seurustelu yleensä johtaa vain siihen, että avioliitto koetaan luonnollisena jatkumona suhteelle - oli se suhde sitten hyvä tai ei. Ajatellaan, että kun on näin pitkään oltu yhdessä, niin naimisiinhan tässä on mentävä. Sitten mennään naimisiin ja parin vuoden päästä tajutaan, ettei olisi pitänyt mennä.
Muutettiin yhteen pikaisesti = mies sai uuden vuokran maksajan.
Ap kannattaisi katsoa miten kulut menet suhteessa. Vaikuttaa siltä että mies on kiinnostunut ap palveluista ja rahoista. Ei rakkaudesta.
Itse olen tässä elämän varrella havainnut, että jos emmin suhteen etenemisessä, niin en ole ollut silloin aidosti suhteessa mukana. En ole ollut rakastunut, alussa toki ihastunut, mutta ajan kanssa tämä sitten laimentunut korkeintaan tottumukseksi.
Eikä siinä jos sellainen symbioosi vailla rakkautta molemmille riittää, mutta ehkä en kuitenkaan jäisi suhteeseen enää kumminkaan puolin.
No se ihan klassisesti tarkoittaa ettei miestä kiinnosta avioliitto kanssasi. Miehet ei ole monimutkaisia. Varmasti kiinnostaa seksi, kulujen jakaminen asumalla yhdessä ja seura, mutta avioliittopuheiden loppuminen yleensä tarkoittaa että tunteet on laimenneet eikä tarvetta sitoutua enää tunneta. Jos koskaan tunnettiinkaan. Olet varma nakki ja itsestäänselvyys joten mitä turhia nyt enää kosimaan ja avioliittoa hommaamaan. Voihan olla että mies puhui alussa avioliitosta vain myyntipuheena ilman mitään todellista aikomusta avioitua. Itse kokisin tuossa tilanteessa tulleeni vähän huijatuksi.
Mies saattaa asua kanssasi avokkina seuraavat 30 vuotta tai saattaa rakastua johonkin toiseen ensi vuonna ja ottaa hatkat ja mennä vauhdilla naimisiin toisen kanssa. Mahdotonta tietää. Vedä omat johtopäätökset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Se, että on toisen lähiomainen, auttaa myös eläessä. Esimerkiksi jos pitää tehdä päätöksiä lääketieteellisestä hoidosta jne. Meillä ainakin pääsyy mennä naimisiin oli juridinen, muttei taloudellinen, vähävaraisia kun ollaan."
Nimenomaan tässä yksi syy miksi EN halua naimisiin. Jos minulle käy jotain, en halua elämääni pitkitettävän turhaan. Mies taas haluaisi, että missään vaiheessa ei luovuteta. Näin mitä se tarkoitti isänsä kohdalla ja sitä en itselleni halua.
Yhteinen kotikin on minulle nimensä mukainen. Yksin en tässä haluaisi asua. Sukuhaudat, ei kiitos. Jos joku muu haluaa järjestää miehen hautajaiset ja muut asiat sitten joskus, niin sekin olisi enempi helpotus. Elämä ja rakkaus on tässä ja nyt, se riittää mulle.
-vastaaja 76
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi odotat kosintaa, etkä kosi itse? Niin saa tehdä, eikä tarvitse olla edes karkauspäivä.
Me olemme aika konservatiivisia molemmat ja meillä sama ajatus kosimisesta että mies tekee sen. En myöskään halua naimisiin jossei hän halua sitä aidosti itse mutta sitten tämä suhde ei varmaankaan ole meille oikea kummallekaan.
ap
Ei ole kovin konservatiivista, että on kaksi vuotta koinittu ilman papin aamenta.
Oikeastaan siinä piilee viisaus, että ennen papin aamenta ei edes nukuta yhdessä. Kyllä siinä tapauksessa mies kosii hyvinkin nopeasti ja häät ovat suit sait :D
No mutta ei se kenenkään tunteita silti muuta. Onko sitten kiva olla naimisissa vaan naimisissaolon vuoksi, jos toinen on siinä vaan toisen mieliksi. Onnettomia avioliittoja on kuitenkin valtavasti. Puolet jo eroaa, osa on naimisissa hamaan hautaan asti kun on joku vakaumus (onnellisia tuskin on kaikki) ja siihen päälle vielä ne, jotka haluaisi erota. Eli tosi harva liitto on aidosti molemmin puolin onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kyllä avioliitossa molemmilla on omat rahat ihan juridisesti. Kukaan ei pakota perustamaan yhteistä pankkitiliä.
Kannattaa kuitenkin harkita nimenomaan sitä paperirallia ja tehdä ainakin testamentit kuntoon, ettei tule yllätyksiä kun ei koskaan tiedä näistä päivistä paljonko niitä on jäljellä."
Ei, ei, ei. Tietysti on omat rahat, mutta tarkoitan omaisuutta. Niitä en halua yhteiseksi. Kun ne nyt pysyy juridisesti erillään, niin miksi nähdä vaiva naimisiinmenosta ja testamenttien teosta, jotta ne pysyisi jatkossakin erillään??
-vastaaja 76
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi odotat kosintaa, etkä kosi itse? Niin saa tehdä, eikä tarvitse olla edes karkauspäivä.
Moniko näistä suhteista kestää jossa mies on pakotettu naimisiin
Minkä ihmeen takia miehet on suhteissa ja kuluttaa toisen aikaa turhaan jos toinen on ilmaissut vahvasti et haluaa naimisiin ja mies ei koska vastaa ympäripyöreyksillä että "on mahdollista mutta ei ole ollut sopivaa hetkeä". Katin kontit ole mitään tekemässä kunhan puhuu jotta toinen ei lähde.
Ap, eroa ja jätä mies ämpyilemään keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vähän sama tilanne. Mutta johtuu siitä, että alussa sanoin, etten enää koskaan mene naimisiin.
Nyt 3v myöhemmin mieli on muuttunut ja olen siitä vähän yrittänyt vihjailla. Mutta nyt on tullut tunne, ettei toinen osapuoli ole enää kiinnostunut asiasta.
Vaikea aihe ottaa puheeksi, koska pitäisi tapahtua luonnostaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ole huolissasi ap, kyllä sinä vielä naimisiin pääset. Romanttinen kosinta ja onnellinen avioliitto voi odottaa sinua ihan nurkan takana, jos vain kuljet silmät avoinna ja suhtaudut tulevaisuuteen enbakkoluulottomasti. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi,
Olen monta kertaa - lähes yhtä monta kertaa kuin kirjoituksen olen lukenut, eli noin 100 - miettinyt, minkälaisen tuen pariin tämä ihminen pitäisi ohjata. Jonkunlainen narsistinen persoonallisuus luonnollisesti on kyseessä, mutta vaikuttaa siltä, että jotain muutakin hoidettavaa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi odotat kosintaa, etkä kosi itse? Niin saa tehdä, eikä tarvitse olla edes karkauspäivä.
Me olemme aika konservatiivisia molemmat ja meillä sama ajatus kosimisesta että mies tekee sen. En myöskään halua naimisiin jossei hän halua sitä aidosti itse mutta sitten tämä suhde ei varmaankaan ole meille oikea kummallekaan.
ap
En ymmärrä miksi jäät siihen tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla ei ole kiire alttarille todistamaan rakkauttaan. Mies haluaa edetä rauhassa ettei tule (taas) tehtyä hätiköityä päätöstä, joka johtaa avioeroon.
Edetä rauhassa, joopa joo. Siinä odotellessa on monelta naiselta mennyt ohi ne vuodet, jolloin hän olisi ovinut tulla raskaaksi. Mies tietää aina, että voi vielä 50 tai 60 vutota täytettyään perustaa uuden perheen ja saada lapsia. Sitten, kun nykyinen suhde alkaa kyllästyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi odotat kosintaa, etkä kosi itse? Niin saa tehdä, eikä tarvitse olla edes karkauspäivä.
Me olemme aika konservatiivisia molemmat ja meillä sama ajatus kosimisesta että mies tekee sen. En myöskään halua naimisiin jossei hän halua sitä aidosti itse mutta sitten tämä suhde ei varmaankaan ole meille oikea kummallekaan.
ap
Ei ole kovin konservatiivista, että on kaksi vuotta koinittu ilman papin aamenta.
😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Mikset kosi itse? Tai sano miehellesi, että kosi minua. Lopeta tuollainen vihjailu-
Tuollainen vihjeillä kommunikointi on ihan perseestä!
Sinä haluat naimisiin, mies miettii. Haluatko hänen kanssaan lapsia ? Jos haluat, onko kiire ?
Jos on, selitä miehelle asiat suoraan.
Hyvän ystäväni mies eli elämää sitten joskus. Ystävältäni löydettiin kasvain ja lääkäri sanoi jos haluat lapsia, se on nyt. Ystävä meni kotiin, sanoi pillerien kierto loppuu viikon päästä. Hän haluaa lapsia. Mies vastasi haluaa ensiksi naimisiin ja ystävä sanoi asia selvä. Pari kk meni, olivat naimisissa ja onneksi siinä vaiheessa oli myös pullat uunissa.
Lopeta noi sadut mies kosii polvillaan jne. Siirry tähän aikaan
Miksi sinulla on niin hirveä kiire naimisiin, jos olet jo kuitenkin kerran aiemminkin ollut naimisissa? Eikö sinulle riitä vain hyvä ja tasainen parisuhde, miksi pitää pitää niin hirveää kiirettä tämänkin kanssa. Etkö oppinut mitään aiemmasta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä vähän sama tilanne. Mutta johtuu siitä, että alussa sanoin, etten enää koskaan mene naimisiin.
Nyt 3v myöhemmin mieli on muuttunut ja olen siitä vähän yrittänyt vihjailla. Mutta nyt on tullut tunne, ettei toinen osapuoli ole enää kiinnostunut asiasta.
Vaikea aihe ottaa puheeksi, koska pitäisi tapahtua luonnostaan.
Siis mitä ihmettä, millä tavalla "luonnostaan" se tapahtuu, että toinen lukee ajatuksiasi ja ymmärtää siten epämääräisiä vihjailuja, kun olet ensin suoraan esittänyt vahvan ja varman asian?
Todella haitallinen toimintatapa parisuhteessa. Lisäksi tarkoittaa, että ylipäätään liität avioliittoon romanttista sisältöä, joka tulee toiselta "luonnostaan", eikä ole kahden aikuisen ihmisen tasa-arvoinen liitto, jossa kaikesta voidaan sopia yhdessä, myös sen perustamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä vähän sama tilanne. Mutta johtuu siitä, että alussa sanoin, etten enää koskaan mene naimisiin.
Nyt 3v myöhemmin mieli on muuttunut ja olen siitä vähän yrittänyt vihjailla. Mutta nyt on tullut tunne, ettei toinen osapuoli ole enää kiinnostunut asiasta.
Vaikea aihe ottaa puheeksi, koska pitäisi tapahtua luonnostaan.
No v---uako vihjailet, palkkaa se viiden hengen jousikvartetti, tiputa sormus shampanjalasiin, pyydystä tusina puluja torilta, kasvata munat ja kosi!
Miksi ei kestäisi? Ihan yhtälailla nainen pakotetaan naimisiin, jos mies kosii? Herätys tähän päivään!