Lue keskustelun säännöt.
Hääpuheet loppuivat kuin seinään mitä te tekisitte?
17.07.2025 |
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä kaksi vuotta, asuttu saman katon alla lähes alusta asti. Suhteen alussa hän puhui naimisiinmenosta ja kysyi myös, mitä minä toivon elämältä. Olin iloinen, ajattelin, että olen kohdannut ihmisen, jonka kanssa haluamme samoja asioita.
Nyt kaksi vuotta myöhemmin hääpuheet ovat kaikonneet. Olen hienovaraisesti vihjaillut, mutta asia ei ole enää ollut hänelle mikään puheenaihe. Eilen petyin lopullisesti, tämäkin kesä meni ilman kosintaa, vaikka salaa toivoin.
Kun asia viimein tuli puheeksi, hän sanoi ettei sopivaa hetkeä ole tullut, mutta "naimisiin meno on ihan mahdollinen". Mitä se edes tarkoittaa? Hän sanoo haluavansa olla kanssani lopun elämäänsä, että kaikki järjestyy, ja ihmettelee miksi en luota häneen.
Olemme molemmat olleet aiemmin naimisissa. Hän on ollut sen jälkeen vielä kerran kihloissa, minä en. Lapsia ei ole.
Kysyn nyt teiltä: Odotanko turhaan? Voiko tämä oikeasti vielä johtaa johonkin vai pitäisikö herätä siihen, että hän ei ehkä aio koskaan kosia?
Kaipaan rehellisiä ajatuksia. Olenko kohtuuton vai oikeutetusti pettynyt? Ja olisiko tässä ajassa jo pitänyt tapahtua?
Kommentit (173)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu olevan niin, että aluksi miehet lupailevat ja miellyttävät, mutta kun saavat mitä itse haluavat, niin paljastuu, että tämä olikin vaan valhetta ja imartelua jotta pääsee sinne mikä tekee itsen tyytyväiseksi
Miksi mies haluaisi avioon kanssasi, jos annat hänlle jo pillua ja asut hänen kanssaan? Sehän toisi hänelle vaan velvollisuuksia (elatus)
Ota tämä nyt tärkeänä oppiläksynä siitä, miten miehet toimivat. Tämä on hyvin tyypillinen toimintamalli. Itse olen nähnyt saman esim. lapsen tekemisessä - jo raskauden aikana ääni kellossa oli muuttunut monogamisesta avioliitosta siihen, että mies valitsee lapsen äidilleen erikseen, ja tyttöystävän itselleen erikseen. Ja lapsi tietysti hämmentyy, kuka on hänen äitinsä, ja naiseltahan ei tästä asiasta kysellä
Kiitä onneasi, että olet antanu tuollaiselle mätäpaiseelle vain pillua etkä lapsia. Elikkäs nyt kimpsut
Kiitos vastauksesta. Hän asuu tosin luonani eli en tiedä miten sitten heittää toista ulos ja sanoa että lähdeppä menee kun et mennyt kanssani naimisiin?
Voi ap miten huonosti olet korttisi pelannut. Kyllä se mieskin tietää ettet heitä sitä pihalle. Tuossa kuviossa mies saa kaiken mitä haluaa ja sinä et mitään mitä haluat, ja se on miehelle ihan ok.
Jo tuo olisi mulle eron peruste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Se, että on toisen lähiomainen, auttaa myös eläessä. Esimerkiksi jos pitää tehdä päätöksiä lääketieteellisestä hoidosta jne. Meillä ainakin pääsyy mennä naimisiin oli juridinen, muttei taloudellinen, vähävaraisia kun ollaan."
Nimenomaan tässä yksi syy miksi EN halua naimisiin. Jos minulle käy jotain, en halua elämääni pitkitettävän turhaan. Mies taas haluaisi, että missään vaiheessa ei luovuteta. Näin mitä se tarkoitti isänsä kohdalla ja sitä en itselleni halua.
Yhteinen kotikin on minulle nimensä mukainen. Yksin en tässä haluaisi asua. Sukuhaudat, ei kiitos. Jos joku muu haluaa järjestää miehen hautajaiset ja muut asiat sitten joskus, niin sekin olisi enempi helpotus. Elämä ja rakkaus on tässä ja nyt, se riittää mulle.
-vastaaja 76
Tuon nyt oi välttää tekemällä hoitotahdon. Ei se puolison kanta sinun omaa määräysvaltaasi kumoa.
^
Menepä katsomaan käytännössä. Omaisen tahto on se, mitä lääkäri kuuntelee. Valitettavasti hoitoalalla näin.
Sori vähän ot.
Aloittajalle tsemppiä! Kuulostat ihan täyspäiseltä ja olet osannut analysoida, miksi toivot avioliittoa ym.
Kannustaisin silti ihan ensin selvittämään, että molemmilla on ihan oikeesti samat toiveet lapsiasian suhteen. Sanot että oletat näin olevan, mutta jutelkaa asia silti ihan suoraan auki. Tuo on kuitenkin sellainen asia, jossa yleensä kummankaan ei kannata tehdä kompromissia tai vaikea katkeroituminen uhkaa.
Muutenkin sinuna juttelisin miehelle ihan avoimesti siitä, että tuntuu vähän haljulta, että tulevaisuuden mielikuvasi ei tunnu lähestyvän ja epäilyttää, että jos olettekin avioliitosta eri linjoilla. Voitte yhdessä pohtia, mikä siinä erityisesti hiertää, ja mieskin saa mahdollisuuden vakuuttaa sinut tunteistaan tai mikä se kipein kohta onkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille hyvistä sekä ei niin hyvistä vastauksista. Paljon ennakkoluuloja ja lähinnä naurattaa kun automaattisesti oletettiin että odotan prinsessahäitä (maistraatti) ja odotan miehen rahoja ja omaisuutta (jota ei ole olemassa).
Emme ole puhuneet lapsien hankinnasta oikein mitään, mutta uskon ettei hän halua lapsia ja itsekin voin ilman lapsia elää. Mietin vielä mitä teen asialle, sillä muuten suhde on niin hyvä enkä haluaisi todellakaan siitä luopua.
Mies muutti luokseni asumaan ok-talooni, joka on jo velaton tässä vaiheessa. Aion odottaa josko edellinen keskustelumme olisi herätellyt häntä. Olen kyllä tehnyt selväksi alussa mitä haluan ja millaisessa suhteessa haluan olla. Siksi luulin että halusimme samaa, kun keskustelu oli silloin jo käyty. Vähän huijattu olo kuten joku muukin sanoi.
Jotkut ymmärsivät konservatiivisuuden nyt vähän väärin, en ole mikään Päivi Räsänen, v
Miksi sinä sitten haluat naimisiin? Raha ja lapset olisi erinomaisia syitä. Nyt ne ei ole syynä. En ymmärrä tätä.
Millä tavoin suhde on niin hyvä? Eihän se selkeästi sinulle sitä ole. Sinä et saa mitä haluat. Sinä vaan annat. Mies saa jopa asua sinun asunnossasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluatko vaimoksi vai haluatko häät sellaisena kuin nyt olet? Vaimo on sellainen, joka kuolee vanhuuteen avioliitossa.
"naimisiin meno on ihan mahdollinen" = i'm not that into you
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä avioliitossa molemmilla on omat rahat ihan juridisesti. Kukaan ei pakota perustamaan yhteistä pankkitiliä.
Kannattaa kuitenkin harkita nimenomaan sitä paperirallia ja tehdä ainakin testamentit kuntoon, ettei tule yllätyksiä kun ei koskaan tiedä näistä päivistä paljonko niitä on jäljellä."
Ei, ei, ei. Tietysti on omat rahat, mutta tarkoitan omaisuutta. Niitä en halua yhteiseksi. Kun ne nyt pysyy juridisesti erillään, niin miksi nähdä vaiva naimisiinmenosta ja testamenttien teosta, jotta ne pysyisi jatkossakin erillään??
-vastaaja 76
Omaisuus ei muutu yhteiseksi papin aamenen jälkeen. Jos sinulla on asunto-osake omissa nimissäsi ja menette naimisiin, se on edelleen sinun. Voit myydä sen, lahjoittaa, testamentata ihan kenelle haluat, siihen ei toisen nimeä tarvita.
Vasta, jos tulee avioero eikä ole avioehtoa, saattaa omaisuuttansa menettää toiselle.
"Omaisuus ei muutu yhteiseksi papin aamenen jälkeen. Jos sinulla on asunto-osake omissa nimissäsi ja menette naimisiin, se on edelleen sinun. Voit myydä sen, lahjoittaa, testamentata ihan kenelle haluat, siihen ei toisen nimeä tarvita.
Vasta, jos tulee avioero eikä ole avioehtoa, saattaa omaisuuttansa menettää toiselle."
Huoh. Avioliitto päättyy aina. Joko avioeroon tai toisen menehtymiseen. En halua tilanteeseen, jossa omaisuuttani päätyisi esim. mieheni suvulle. Nyt niin ei tapahdu, kun ei mennä naimisiin. Niin helppoa. Yhtään paperia ei tarvitse tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen miesvihaketju loihdittu kasaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi odotat kosintaa, etkä kosi itse? Niin saa tehdä, eikä tarvitse olla edes karkauspäivä.
Minä tein näin ja minut torjuttiin. Oli elämäni romahdus, sillä olin täysin rakastunut ja aivan tosissani. Kyllä se niin on, että mies kosii jos kosii. Ei se ole naisen tehtävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"naimisiin meno on ihan mahdollinen" = i'm not that into you
Tämä. Ja kun otetaan huomioon se, ettei mies enää ole puhunut avioliitosta. On tainnut tulla toisiin aatoksiin. Ensihuuma on jo ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi noin kova kiire toista kertaa naimisiin?
Anna sen miehen hetki hengittää, kolmas kerta kihloihin ei oo mikään pakottamisen paikka. Kuten jo miehen osalta todettua, ei se kihlaus ole tae naimisiinmenosta.
Mitä useammin menee, sitä kiireempi on oltava että ehtii.
Ensimmäisen kerran menin 18-vuotiaana. Toisen kerran 20-vuotiaana. Kolmannen kerran 23-vuotiaana. Neljännen kerran 28-vuotiaana. Viidennen kerran 34-vuotiaana. Kuudennen kerran 42-vuotiaana. Seitsemännen kerran 48-vuotiaana. Kahdeksannen kerran 58-vuotiaana. Yhdeksännen ja nykyisen avioliiton solmin 64-vuotiaana.
Ja sitten sä heräsit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Omaisuus ei muutu yhteiseksi papin aamenen jälkeen. Jos sinulla on asunto-osake omissa nimissäsi ja menette naimisiin, se on edelleen sinun. Voit myydä sen, lahjoittaa, testamentata ihan kenelle haluat, siihen ei toisen nimeä tarvita.
Vasta, jos tulee avioero eikä ole avioehtoa, saattaa omaisuuttansa menettää toiselle."
Huoh. Avioliitto päättyy aina. Joko avioeroon tai toisen menehtymiseen. En halua tilanteeseen, jossa omaisuuttani päätyisi esim. mieheni suvulle. Nyt niin ei tapahdu, kun ei mennä naimisiin. Niin helppoa. Yhtään paperia ei tarvitse tehdä.
Tämä on on oikeasti hauskaa. Kai käsität, että sinun on mentävä, MENTÄVÄ naimisiin ja kaikki mitä haluat, voit haluta, kun teet vaan paperin! Ymmärrän sua täysin.
Jos mies vastasi että "naimisiinmeno on mahdollinen" niin ehkä se tarkoittaa kuitenkin että teidän tulevaisuuden visiot ole kohtaamassa?
äijä vedätti alusta alkaen, moni mies vie kihloihin ja ei tee sitten muuta, se ei maksa mitään ja pystyy roikottamaan naista loputtomiin suhteessa ilman naimisiin menoa
Kuka nykypäivänä enää edes menee naimisiin? Täysin turha juttu. Suhde päättyy eroon kuitenkin. On yhdessä sen ajan kun yhdessä viihtyy ja sitten jatkaa matkaa.
Kiitos kaikille hyvistä sekä ei niin hyvistä vastauksista. Paljon ennakkoluuloja ja lähinnä naurattaa kun automaattisesti oletettiin että odotan prinsessahäitä (maistraatti) ja odotan miehen rahoja ja omaisuutta (jota ei ole olemassa).
Emme ole puhuneet lapsien hankinnasta oikein mitään, mutta uskon ettei hän halua lapsia ja itsekin voin ilman lapsia elää. Mietin vielä mitä teen asialle, sillä muuten suhde on niin hyvä enkä haluaisi todellakaan siitä luopua.
Mies muutti luokseni asumaan ok-talooni, joka on jo velaton tässä vaiheessa. Aion odottaa josko edellinen keskustelumme olisi herätellyt häntä. Olen kyllä tehnyt selväksi alussa mitä haluan ja millaisessa suhteessa haluan olla. Siksi luulin että halusimme samaa, kun keskustelu oli silloin jo käyty. Vähän huijattu olo kuten joku muukin sanoi.
Jotkut ymmärsivät konservatiivisuuden nyt vähän väärin, en ole mikään Päivi Räsänen, vaan joidenkin asioiden kohdalla ajattelen vanhanaikaisesti edelleen. Kuten mieskin. Ja yksi näistä vanhanaikaisuuksista näyttää olevan se että toivotaan että mies kosii. Mutta olkoon niin, en muutenkaan ymmärrä enää nykypäivän menoa.
ap