Hääpuheet loppuivat kuin seinään mitä te tekisitte?

Mies on selkeästi ryhtynyt miettimään sitä häiden jälkeistä aikaa kun hääkakkua on syöty ja sen vaikutus alkaa aviovaimossa.

Ehkä ajatteli kun muutenkin asutte yhdessä niin mitä se muuttaa asioita. Suurin rakastumisen kiihko menny ohi ja sen mukana muutkin sekoilut. Nyt eletään arkea ja sillä mennää. Ei se rakastumisvaihe kestä 2 vuotta enempää ja joillakin vähennä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi odotat kosintaa, etkä kosi itse? Niin saa tehdä, eikä tarvitse olla edes karkauspäivä. 

Me olemme aika konservatiivisia molemmat ja meillä sama ajatus kosimisesta että mies tekee sen. En myöskään halua naimisiin jossei hän halua sitä aidosti itse mutta sitten tämä suhde ei varmaankaan ole meille oikea kummallekaan.

 

ap

Ei ole kovin konservatiivista, että on kaksi vuotta koinittu ilman papin aamenta. 

Oikeastaan siinä piilee viisaus, että ennen papin aamenta ei edes nukuta yhdessä. Kyllä siinä tapauksessa mies kosii hyvinkin nopeasti ja häät ovat suit sait :D

Vierailija kirjoitti:

Mitä se naimisiin meno muuttaisi teidän arjessa? 

Hyvin sanottu. Mies saa jo nyt kaiken, minkä haluaa. Miksi siis nähdä naimisiinmenon vaiva ja mahdollinen hankala avioero? Mieshän on aiemminkin eronnut. Siksi ei vaikuta loppuelämän romanssilta, vaikka mistäpä sen tietää vaikka olisikin siis ilman naimisiinmenoakin. Aika sen näyttää.

Jos Ap olisi oikeasti vanhanaikainen, hän ei olisi edes muuttanut yhteen ilman kosintaa ja kihlausta. Aidosti rakastuneelle miehelle tulee kiire kosia, ettei elämänsä nainen mene jollekin toiselle miehelle.

Kyllä vanha kansa oli todella viisaita!!

Tuntuu olevan niin, että aluksi miehet lupailevat ja miellyttävät, mutta kun saavat mitä itse haluavat, niin paljastuu, että tämä olikin vaan valhetta ja imartelua jotta pääsee sinne mikä tekee itsen tyytyväiseksi

Miksi mies haluaisi avioon kanssasi, jos annat hänlle jo pillua ja asut hänen kanssaan? Sehän toisi hänelle vaan velvollisuuksia (elatus)

Ota tämä nyt tärkeänä oppiläksynä siitä, miten miehet toimivat. Tämä on hyvin tyypillinen toimintamalli. Itse olen nähnyt saman esim. lapsen tekemisessä - jo raskauden aikana ääni kellossa oli muuttunut monogamisesta avioliitosta siihen, että mies valitsee lapsen äidilleen erikseen, ja tyttöystävän itselleen erikseen. Ja lapsi tietysti hämmentyy, kuka on hänen äitinsä, ja naiseltahan ei tästä asiasta kysellä

Kiitä onneasi, että olet antanu tuollaiselle mätäpaiseelle vain pillua etkä lapsia. Elikkäs nyt kimpsut ja kampsut kasaan ja omaan asuntoon!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakavan keskustelun paikka. 

Tämä oli keskustelussa eilen mutta en halua painostaa. 

 

ap

Ei painostaminen saa mitään hyvää aikaan. Saattaa lähteä koko mies. Toisaalta, olisko se kovinkaan suuri menetys?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi odotat kosintaa, etkä kosi itse? Niin saa tehdä, eikä tarvitse olla edes karkauspäivä. 

Me olemme aika konservatiivisia molemmat ja meillä sama ajatus kosimisesta että mies tekee sen. En myöskään halua naimisiin jossei hän halua sitä aidosti itse mutta sitten tämä suhde ei varmaankaan ole meille oikea kummallekaan.

 

ap

Ei ole kovin konservatiivista, että on kaksi vuotta koinittu ilman papin aamenta. 

Oikeastaan siinä piilee viisaus, että ennen papin aamenta ei edes nukuta yhdessä. Kyllä siinä tapauksessa mies kosii hyvinkin nopeasti ja häät ovat suit sait :D

Mutta ei tämä muuta sitä, että parisuhteesta ati avioliitosta tulee helvetti, jos mies on tuota mallia että vain pillunnälässä lupailee ummet ja lammet. Ihan sama se on onko naimisissa vai avoliitossa, jos 2v päästä on "no emmä tiiä ei oikein kiinnosta"

Avioliitto sopii niille, jotka ymmärtävät sen sakramentaalisen arvon. Ei oikeastaan edes kaikille uskovaisille, sillä moni heistäkin suhtautuu siihen eläinvaistojen kautta. Että juurikin se paneminen on se pääpointti. Ja näissä keisseissä se on vain ulkoinen paine, joka pitää liiton kasassa, sillä selkärankaa liiton sisällä (miehellä) ei ole

Pysytelkää vaan reilun etäisyyden päässä tällaisista miehistä. Jos mies osoittaa alhaisia piirteitä (eli näitä eläinvaistoisia), voitte olla satavarmoja, ettei hän ole myöskään hyvä aviomies. Tuo eläinvaistoinen prosessi kun toimii ihan eri rytmissä kuin avioliitto. Avioliitto on elinikäinen, siinä missä eläinvaistoissa piikki on alussa ja hiipuu. Aluksi pannaan ja sitten etsitään jo uutta panokumppania. Pornoja tulee, tulee prostituoituja, sivusuhteita... Koska se pipuli on ollut kaiken keskiössä alusta asti. Mies voi puhua avioliitosta, mutta kun se pipuli on kaiken pääroolissa, se tulee ohjaamaan elämää kohti helvettiä erittäin varmalla otteella

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakavan keskustelun paikka. 

Tämä oli keskustelussa eilen mutta en halua painostaa. 

 

ap

Ei painostaminen saa mitään hyvää aikaan. Saattaa lähteä koko mies. Toisaalta, olisko se kovinkaan suuri menetys?!

No sepä se. 

Ap:lle on luvattu avioliito joten sopimukset pöytään ja antaa rotan luikkia karkuun jos se on hänen luontonsa.

Laittaisin varmaan vaihtoehdot pöydälle. Naimisiin tai ero. 

Vierailija kirjoitti:

Kysyt suoraan häneltä tätä. Ja kyllä miehen kuuluu kotia, ei naisen. 

Kyllä minä ajattelen, että jos tuota pitää kysyä suoraan, niin silloin se on jo itsessään kosinta. Onneksi kaikki ei näköjään ajattele niin. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ajatteli kun muutenkin asutte yhdessä niin mitä se muuttaa asioita. Suurin rakastumisen kiihko menny ohi ja sen mukana muutkin sekoilut. Nyt eletään arkea ja sillä mennää. Ei se rakastumisvaihe kestä 2 vuotta enempää ja joillakin vähennä. 

Jos mies on ollut aiemmin naimisissa, hän myös tietää, ettei se naimisiinmeno ole tae hyvästä ja onnellisesta parisuhteesta. 

Vierailija kirjoitti:

Älä ole huolissasi ap, kyllä sinä vielä naimisiin pääset. Romanttinen kosinta ja onnellinen avioliitto voi odottaa sinua ihan nurkan takana, jos vain kuljet silmät avoinna ja suhtaudut tulevaisuuteen enbakkoluulottomasti.   Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muu

Tässä mummon tarinassa on oivallinen neuvo sinullekin, ap. Heitä kokonaan alkoholin käyttö, niin kaikki kääntyy vielä hyväksi. Jos seurustelu perustuu pelkkään viinan kanssa läträämiseen, ei ole ihme, ettei se etene avioliittoon asti.

Ettehän te ole konservatiivisia. Sellaiset olisivat naimisissa jo. Nimittäin kun ilmaisee, että kaivattu huolenpito kuuluu vain vaimon rooliin, sellaista tarjotaan kyllä nopsaan. Eri asia kannattaako rynniä vihille vain koska mies tahtoo.

Tarkoitin siis tätä kohtaa, lainaus ei oikein toiminut:

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi odotat kosintaa, etkä kosi itse? Niin saa tehdä, eikä tarvitse olla edes karkauspäivä. 

Me olemme aika konservatiivisia molemmat ja meillä sama ajatus kosimisesta että mies tekee sen. En myöskään halua naimisiin jossei hän halua sitä aidosti itse mutta sitten tämä suhde ei varmaankaan ole meille oikea kummallekaan.

 

ap

Konservatiivisia? Muutatte lähes välittömästi yhteen? 

Mies tarvitsi asunnon, ehkäpä. Siinä samalla sai naisen kaikilla mukavuuksilla.

"Aviopuoliso saa tietoa puolisonsa tilanteesta jos jotain sattuu, sekä päättää hoidollisista asioista"

Ei tarvitse olla naimisissa tuon takia, jos toinen ilmoittaa kuka on se läheinen. Minä olin kaverin läheinen ja mulle soitettiin hänen asioistaan.

Olette seurustelleet vasta kaksi vuotta, ja jo nyt puhutaan naimisiinmenosta. Molemmat olette eronneet aiemmin, miksi tällainen kiire avioon uudelleen? Nauttikaa toisistanne ja yhteisestä ajasta ilman painetta virallistaa suhdetta. Avioliitto ei ole ainoa tapa sitoutua, eikä sitä tarvitse kiirehtiä.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitin siis tätä kohtaa, lainaus ei oikein toiminut:

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Tuossa on kyllä vinkkiä ap:lle. Sat sapienti.

Se on hassua, että yhteen muutetaan kovin keveästi ja pikaisestikin. Sitten elämä asettuu uomiinsa ja mikä kiire siinä sitten on mihinkään virallistamaan suhdetta? Kun kaikki edut on kuten oltaisiin naimisissa, paitsi että ovi on auki vielä perumaan helposti koko suhde.

Oisko kannattanut tämä kaksi vuotta asua vaan omassa asunnossa ja antaa miehen kosiskella?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on toisinpäin. Minä, nainen, olen pyörtänyt päätökseni naimisiinmenosta. Kun se höttöisin rakastumis- ja kanivaihe meni ohi ja elämä tasaantui mukavaksi, niin ajattelin asiaa järjellä. Taloudellinen sopimus, sitä se avioliitto on. Ja meillä nimenomaan on niin, että me halutaan pitää raha-asiat erillään, kun sillä tavoin kaikki on selkeämpää. Paperiralli siitä naimisiinmenosta seuraisi.

Miestä asia hiertää, mutta olen parhaani mukaan kertonut hänelle että tunteisiin tämä ei liity. Pelkän tunteen vuoksi en kuitenkaan näe tarpeelliseksi solmia avioliittoa. Mies voi tehdä omat ratkaisunsa. Tuossa tuo näkyy vielä olevan.

Kyllä avioliitossa molemmilla on omat rahat ihan juridisesti. Kukaan ei pakota perustamaan yhteistä pankkitiliä.

Kannattaa kuitenkin harkita nimenomaan sitä paperirallia ja tehdä ainakin testamentit kuntoon, ettei tule yllätyksiä kun ei koskaan tiedä näistä päivistä paljonko niitä on jäljellä.