Lue keskustelun säännöt.
Hääpuheet loppuivat kuin seinään mitä te tekisitte?
17.07.2025 |
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä kaksi vuotta, asuttu saman katon alla lähes alusta asti. Suhteen alussa hän puhui naimisiinmenosta ja kysyi myös, mitä minä toivon elämältä. Olin iloinen, ajattelin, että olen kohdannut ihmisen, jonka kanssa haluamme samoja asioita.
Nyt kaksi vuotta myöhemmin hääpuheet ovat kaikonneet. Olen hienovaraisesti vihjaillut, mutta asia ei ole enää ollut hänelle mikään puheenaihe. Eilen petyin lopullisesti, tämäkin kesä meni ilman kosintaa, vaikka salaa toivoin.
Kun asia viimein tuli puheeksi, hän sanoi ettei sopivaa hetkeä ole tullut, mutta "naimisiin meno on ihan mahdollinen". Mitä se edes tarkoittaa? Hän sanoo haluavansa olla kanssani lopun elämäänsä, että kaikki järjestyy, ja ihmettelee miksi en luota häneen.
Olemme molemmat olleet aiemmin naimisissa. Hän on ollut sen jälkeen vielä kerran kihloissa, minä en. Lapsia ei ole.
Kysyn nyt teiltä: Odotanko turhaan? Voiko tämä oikeasti vielä johtaa johonkin vai pitäisikö herätä siihen, että hän ei ehkä aio koskaan kosia?
Kaipaan rehellisiä ajatuksia. Olenko kohtuuton vai oikeutetusti pettynyt? Ja olisiko tässä ajassa jo pitänyt tapahtua?
Kommentit (173)
Ymmärrän, että nuorilla on romantiikkapäissään tarve mennä naimisiin mahdollisimman pian. Mutta että toisellakin kierroksella pitäisi hätiköidä kuin pahaiset teinit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se naimisiin meno muuttaisi teidän arjessa?
Ei mitään, eikä tarvitsekaan. Alkuun puhuimme ettemme halua elää avokkeina loppuelämäämme. En halua käydä keskustelua siitä miksi pitäisi tai ei pitäisi mennä naimisiin, sitä en nyt kysynyt joten unohda.
ap
Eli kyse on vain lopulta siittä että sinä haluat päivän prinsessana? Itse miehenä ajattelen että jos naiselle ei riitä maistraatti häät avioehdolla niin sitten niitä häitä ei tapahdu. Tuon verran voin joustaa ajatuksesta että naimisiin en mene. En itse tunne yhtään miestä kenellä olisi käynyt hyvin avioliiton myötä jos nainen ei ole suostunut avioehtoon
Vastataan vielä tähän. Olen meistä varakkaampi ja aion pyytää avioehtoa. Lisäks
Ai että ihan aiot pyytää avioehtoa! No jopas jotakin. Ensin kosinta ja sitten kainosti pyydät, että nyt kun olen suostunut sinulle avioon, niin pyytäisin nöyrimmin, että tekisimme avioehdon.
Luulin otsikon perustella, että ap on häissä ja siellä on jostain syystä puhe päättynyt kesken :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi noin kova kiire toista kertaa naimisiin?
Anna sen miehen hetki hengittää, kolmas kerta kihloihin ei oo mikään pakottamisen paikka. Kuten jo miehen osalta todettua, ei se kihlaus ole tae naimisiinmenosta.
Pallo jalkaan, että saa varmistettua itselleen osuuden miehen rahoista. Johan täällä joku perusteli pikaista aviotumista leskeneläkkeellä. Kertoo kaiken olennaisen naisten motiiveista.
Leskeneläkettä maksetaan myös miehille.
Vuoden 1975 jälkeen syntyneille sitä ei makseta kenellekään. Avopari ei pääse edes samaan hautaan tai hautajaisiin jos ensiksi kuolleen omaiset näin päättävät. Ilman yhteistä lasta he ovat juridisesti kuin kaksi vierasta ihmistä.
Lopeta itsellesi valehtelu, avioliittoa ei tule. Olit tyhmä kun suostuit edes yhteen muuttamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis millä vuosituhannella porukka täällä elää? Mietin vaan, kun puheet ovat kuin jostain Jane Austenin romaanista :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi noin kova kiire toista kertaa naimisiin?
Anna sen miehen hetki hengittää, kolmas kerta kihloihin ei oo mikään pakottamisen paikka. Kuten jo miehen osalta todettua, ei se kihlaus ole tae naimisiinmenosta.
Pallo jalkaan, että saa varmistettua itselleen osuuden miehen rahoista. Johan täällä joku perusteli pikaista aviotumista leskeneläkkeellä. Kertoo kaiken olennaisen naisten motiiveista.
Leskeneläkettä maksetaan myös miehille.
Vuoden 1975 jälkeen syntyneille sitä ei makseta kenellekään. Avopari ei pääse edes samaan hautaan tai hautajaisiin jos ensiksi kuolleen omaiset näin päättävät. Ilman yhteistä lasta he ovat juridisesti kuin kaksi vierasta ihmistä.
Maksetaan, mutta määräajan. Leskeneläkettä ei ole lopetettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, sinä haluat naimisiin, mies ehkä sitten joskus.... jos oikea tulee eteen....
Kuulostaa että olet varasuunnitelma.
Eroaisin.
Vierailija kirjoitti:
Meneekö joku oikeasti kahden vuoden seurustelun jälkeen naimisiin?
Me oltiin oltu 10 vuotta ennen kuin edes harkitsin.
Tuossa tapauksessa ei olisi kannattanut edes harkita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pidä mennä asumaan saman katon alle ennemmin on kosittu.Näin siinä sitten käy, puheet on puheita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meneekö joku oikeasti kahden vuoden seurustelun jälkeen naimisiin?
Me oltiin oltu 10 vuotta ennen kuin edes harkitsin.Tuossa tapauksessa ei olisi kannattanut edes harkita.
Me tavattiin tammikuussa ja joulukuussa mentiin naimisiin.Nyt oltu yhdessä 43 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meneekö joku oikeasti kahden vuoden seurustelun jälkeen naimisiin?
Me oltiin oltu 10 vuotta ennen kuin edes harkitsin.
Me seurusteltiin 1,5 vuotta ennen naimisiin menoa. Ennen seurustelun aloittamista olimme tunteneet vuoden. Nyt onnellista avioliittoa takana 20 vuotta. Ei se avioliiton onnellisuus ja kestävyys aina ole kiinni seurusteluvaiheen pituudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliitto on parempi juridisesti perhe oikeudelliselta kannalta:
Avoliitto ei suojaa vastoinkäymisiltä.
>Lesken oikeus jäädä asumaan yhteiseen asuntoon
(Esim. lesken asumisoikeus yhteiseen kotiin on asia, jota ei avopari pysty välttämättä järjestämään testamentillakaan, jos vainajalla on lapsia, joilla on oikeus vaatia lakiosaa).
<Yhteinen hautapaikka sukuhautaan
>Perintövero alhaisempi (on vähemmän veroja maksettavana kuin tekisi testamentin avopuolison hyväksi).
<Aviopuoliso saa tietoa puolisonsa tilanteesta jos jotain sattuu, sekä päättää hoidollisista asioista
>Omaisuus menee puolisolle jos menehdyt (ei lapsia, muuten tietenkin lapsille), eikä sukulaisille tai valtiolle
<Nimiasiat
>Perhe-eläke
<Leskeneläke
>Perheensisäiseen adoptioon oikeus
>Hautaustoimilain mukaan hautausjärjestelyistä huolehtii ensisijaisesti vainajan aviopuoliso. Aviopuoliso päättää hautaus järjestelyistä, eikä esimerkiksi kuolleen sukulaiset.
Edesmenneen avopuolisosi vanhemmilla tai muilla sukulaisilla on jopa oikeus järjestää hautajaiset kertomatta siitä sinulle.
Jne
Meillä on toisinpäin. Minä, nainen, olen pyörtänyt päätökseni naimisiinmenosta. Kun se höttöisin rakastumis- ja kanivaihe meni ohi ja elämä tasaantui mukavaksi, niin ajattelin asiaa järjellä. Taloudellinen sopimus, sitä se avioliitto on. Ja meillä nimenomaan on niin, että me halutaan pitää raha-asiat erillään, kun sillä tavoin kaikki on selkeämpää. Paperiralli siitä naimisiinmenosta seuraisi.
Miestä asia hiertää, mutta olen parhaani mukaan kertonut hänelle että tunteisiin tämä ei liity. Pelkän tunteen vuoksi en kuitenkaan näe tarpeelliseksi solmia avioliittoa. Mies voi tehdä omat ratkaisunsa. Tuossa tuo näkyy vielä olevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi noin kova kiire toista kertaa naimisiin?
Anna sen miehen hetki hengittää, kolmas kerta kihloihin ei oo mikään pakottamisen paikka. Kuten jo miehen osalta todettua, ei se kihlaus ole tae naimisiinmenosta.
Pallo jalkaan, että saa varmistettua itselleen osuuden miehen rahoista. Johan täällä joku perusteli pikaista aviotumista leskeneläkkeellä. Kertoo kaiken olennaisen naisten motiiveista.
Leskeneläkettä maksetaan myös miehille.
Vuoden 1975 jälkeen syntyneille sitä ei makseta kenellekään. Avopari ei pääse edes samaan hautaan tai hautajaisiin jos ensiksi kuolleen omaiset näin päättävät. Ilman yhteistä lasta he ovat juridisesti kuin kaksi vierasta ihmistä.
Maksetaan, mutta pitää olla alle 50-vuotiaana mennyt naimisiin. Korkeintaan 10 vuotta sitä maksetaan.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi odotat kosintaa, etkä kosi itse? Niin saa tehdä, eikä tarvitse olla edes karkauspäivä.
Moniko näistä suhteista kestää jossa mies on pakotettu naimisiin
Meneekö myös niin, että jos mies kosii, nainen on pakotettu naimisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi odotat kosintaa, etkä kosi itse? Niin saa tehdä, eikä tarvitse olla edes karkauspäivä.
Me olemme aika konservatiivisia molemmat ja meillä sama ajatus kosimisesta että mies tekee sen. En myöskään halua naimisiin jossei hän halua sitä aidosti itse mutta sitten tämä suhde ei varmaankaan ole meille oikea kummallekaan.
ap
Ettekö voisi istua keittiönpöydän äärelle ja keskustella tämän asian läpi? Sitten kerrot miehelle, miten ja missä haluat, että sinua kositaan.
KOnservatiiviset ihmiset eivät odota kosintaa, heille avioliitto on sopimus, joka neuvotellaan. Kun puolin ja toisin asiat on selvillä, voi mennä avioon, mutta tuollainen jatkuva vihjailu siitä, että haluaa itseään kosittavan - ei siitä voi onnellista liittoa tulla!
Konservatiiviset ihmiset eivät myöskään eroa, saati mene nopeasti uudelleen naimisiin jos niin onkin sattunut käymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi noin kova kiire toista kertaa naimisiin?
Anna sen miehen hetki hengittää, kolmas kerta kihloihin ei oo mikään pakottamisen paikka. Kuten jo miehen osalta todettua, ei se kihlaus ole tae naimisiinmenosta.
Pallo jalkaan, että saa varmistettua itselleen osuuden miehen rahoista. Johan täällä joku perusteli pikaista aviotumista leskeneläkkeellä. Kertoo kaiken olennaisen naisten motiiveista.
Se, että on toisen lähiomainen, auttaa myös eläessä. Esimerkiksi jos pitää tehdä päätöksiä lääketieteellisestä hoidosta jne. Meillä ainakin pääsyy mennä naimisiin oli juridinen, muttei taloudellinen, vähävaraisia kun ollaan.
Ahdistava ajatus mennä naimisiin käytännössä tuntemattoman kanssa.