Onko täällä joku asunut soluasunnossa opiskeluaikoina?

Tottakai, varmaan 7 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Asuin ysärillä ja nollarilla. Ensin solussa ja kimppakämpässä Suomessa, sitten kahdessa kimppakämpässä ulkomailla. Ne olivat hienoja vuosia. Suosittelen tämän päivän nuorille.

Hyvä vaihtoehto, jos kemiat kohtaavat. Jos kämppäkaverit on  ihan eri planeetalta ja olevinaan hienompia ja parempia niin ei tosiaankaan toimi. Ihan karmein asumiskokemus ikinä oli soluasunto Kemin Relletissä kasarilla. Onneksi en eläissäni ole ikinä törmännyt vastaaviin ihmisiin enää. 

Oon asunut ja tykkäsin

Kyllä. Yhteensä 2,5 vuotta. Kämppiksiä tuona aikana ehti olla 6. Yksi heistä on edelleen yksi parhaista ystävistäni. Muita en ole nähnyt enkä pitänyt yhteyttä.

Mutta suosittelen kämppiksen kanssa asumista. Nuorelle kiva asumismuoto.

Tottakai, ihan normaalia opiskelijalle. 

Asuin Hoasilla Kilossa Espoossa 18-vuotiaana lukiota käydessäni. Pahviset parakit skutsissa.

Asunnon jaoin usein muutenkin, mm. siskoni kanssa ja veljeni kanssa ja sitten ihan vieraiden kanssa.

Opiskelijavaihdossa asuin isossa solussa, jossa kaikilla oli pieni oma huone jossa pentri ja kylppäri ja sitten isot oleskelutilat. Oma lapseni asui samanlaisessa opiskellessaan ulkomailla ja parhaillaan vähn samanlaisessa ollessaan vaihdossa Aasiassa.

Mieheni asui koko opiskeluaikansa kolmen pojan solussa.

En asunut. Vanhemmat ostivat minulle oman yksiön Helsingistä.

Olen asunut myös asuntolassa. Se oli sitä aikaa, kun kansakoululaisiakin oli asuntoloissa. Ajatelkaa, että laittaisitte oman 7-vuotiaan koululaisen 6-päiväiseksi viikoksi koulun asuntolaan. Syrjäseuduilla lapset saattoivat olla koko lukukauden asuntolassa niin, että vain pitemmillä lomilla käytiin kotona.

Opiskeluaikana asuntoloissakin oli soluja, joissa oli kahden hengen huoneet.

minä asuin opintojen alussa Helsingissä ekat kaksi vuotta kolmen hengen solussa ja oli tosi ahdistavaa. SItten pääsin HOAS:n yksiöön.

Kyllä, ekat kolme opiskeluvuotta, Joensuun Ellin solussa. Kahdessa eri, ruutukaava-alueella molemmat. Lyhyt matka yliopistolle ja keskustan kapakoihin, joissa varsinkin fuksivuosi tuli pyörittyä.

En ole asunut, mutta 1980-luvulla ystävättäreni opiskeli sairaanhoitajaksi ja hoitajaopiskelijat asuivat lähes kaikki soluasunnoissa heille varatussa asuntolassa joka oli kokonainen kerrostalo ja asuntolaa kutsuttiin kaupungissa joksikin valinnaksi. Tuntui olevan kiva paikka asua ja heillä oli siellä myös kaiken laista yhteistä mukavaa tekemistä ja välillä vähän bilettivätkin. Asuntolassa asuminen vaatii tietysti vähän sopeutumista ja yhteisöllisyytta joten ihan kaikille se ei taida sopia, mutta joillekin se voi olla parempi ratkaisu kuin jossain yksiössä yksin kököttäminen.

Opiskelin ysärillä koulussa jossa oli oma asuntola eli solukämpät. 8 ihmistä samassa kämpässä enimmillään. 3 vuotta enkä kaipaa yhtään vaikka hyviä ystäviä sainkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin ysärillä ja nollarilla. Ensin solussa ja kimppakämpässä Suomessa, sitten kahdessa kimppakämpässä ulkomailla. Ne olivat hienoja vuosia. Suosittelen tämän päivän nuorille.

Hyvä vaihtoehto, jos kemiat kohtaavat. Jos kämppäkaverit on  ihan eri planeetalta ja olevinaan hienompia ja parempia niin ei tosiaankaan toimi. Ihan karmein asumiskokemus ikinä oli soluasunto Kemin Relletissä kasarilla. Onneksi en eläissäni ole ikinä törmännyt vastaaviin ihmisiin enää. 

Soluasuminen ei todellakaan toimi, jos siisteys-ja moraalikäsitykset ovat eri planeetalta ja käytöstavat puuttuvat! Mitään muuta ihmisryhmää ei olla tunkemassa ventovieraiden kanssa asumaan. Hyvä, että näistä p.erseenrei'istä on vuosien saatossa päästy eroon! 

Joo, asuin bestikseni kanssa samassa huoneessa. Ei juuri oltu tekemisissä toisten solussa asuvien kanssa, paitsi jääkaappi oli yhteinen. Outo toisten luoma sääntö oli sulattaa jääkaappi JOKA viikko. Käsittämätöntä.

Ei muuten valittamista.

Joo. Oli kamalaa, asuin pakon edessä puoli vuotta kunnes sain yksiön.

Asunnossa oli minun lisäkseni kaksi muuta. Palovaroittimia ei ollut, joten ensitöikseni asensin sellaiset. Ei montaa päivää mennyt kun toinen unohti ruoan liedelle ja keittiössä haisi savu. Oli onneksi havahtunut palohälyttimen ääneen.

Äänieristys oli onneton, eli esim. mitään omia puheluita ei voinut "kotona" puhua kun kaikki kuului kämppiksen huoneeseen. 

Asuin yhteensä 7 vuotta (lukio 3v + jatko-opinnoista 4v). Kuuntelin muiden vittuilua "hyi, mä en pystyis asumaan kenenkään kanssa" ja yritin selvitä päivän kerrallaan. Inhosin sitä, mutta ajattelin että solukin on parempi kuin asunnottomuus, yksiöön ei ollut rahaa. Nirsot on mieluummin asunnottomia kuin solussa, mitä en ole ikinä ymmärtänyt. 

Miten paneminen sujuu soluasunnossa?

Pari kertaa. Ei koskaan puhuttu juuri mitään moikkausta lukuunottamatta. Kämppikset omassa huoneessaan ja minä omassani. 

Ulkomailla olen asunut, kahteen eri kertaan, yhteensä n. 3 vuotta.

Oli ainoa tapa asua, jotta pystyi maksamaan asumiskustannukset. Oli ihan yleinen käytäntö, omilleen muutettiin sitten, kun työt olivat vakiintuneet.

Vaatii yhteiset säännöt ja käytänteet, toimii silloin todella hyvin. 

Pidän hyvänä systeeminä,  outoa, jos käy muille, mutta ei suomalaisille. 

Olen. Opintojen alkupuolella 2000-luvun alussa. Muutin asumaan omaan asuntoon joskus 4. opiskeluvuoden alussa, kun silloinen kämppis muutti yhteen poikaystävänsä kanssa.