Tapailemani nainen epäilyttää.

Oliko muijalla paljon painoa päällä?

Nyt jos tuntuu että suhde ei toimi jatkossa suosittelen loppuhuipennuseksi että kairaat loppuajan vain kakkoseen sitä

Mainitsin tuossa että asiallisia vastauksia oli, ja kiitin niistä. :) Seassa oli myös yksinkertaista provoa, minkä jätin omaan arvoonsa.

Miten tämä huoleni tästä tyrkkymäisestä pukeutumisesta menee joillain mammoilla näin tunteisiin?  :D

Eikö tässä pukeutumisasiassa ole naisten mitenkään mahdollista joustaa millään tavalla, ilman että jää kokemus kuinka on yritetty muuttaa ja vapautta sortaa? Ikäänkuin koko identiteetti tulisi poljetuksi maanrakoon.

Mitään jätesäkkiä tai nunnan kaapua en ole tässä tyrkyttämässä. Tarkennan vielä että en ole hänelle tästä pukeutumisesta vielä sanallakaan maininnut. Yritän keksiä että miten sen voisi tehdä.

-AP

Sääntö numero 1 seurustelusuhteessa: Valitse kumppani, jonka kanssa voit olla oma itsesi. Vain se tulee kestämään.

Vähän tässä mietityttää, että toteutuuko tämä molemmille osapuolille tai kummallekaan? Onko sinussa mahdollisesti sellaisia piirteitä joita toinen joutuisi sietämään, kun niistä nyt ei ollut puhe?

Itselle särähti näin miehenäkin korvaan aloituksesta, että "pukeutuu kuin strippari". Se on ensinnäkin aika rumasti sanottu ja toivon kyseessä olleen kiukun tuoma huono sanavalinta. Jos sanoisin samoin omalle vaimolle, niin tuskin mitään hedelmällistä keskustelua olisi odotettavissa, vaikka vakaa yhteiselo toki antaa möläytyksiä anteeksi. Niin miten sitten tuollaisen esität tuoreessa suhtessa, jos sitä mieltä olet?

Suosittelen laittamaan poikki ilman kummempaa draamaa ja opettelemaan vaikkapa yksinoloa hetken. Nyt tuntuu, että jonkinlainen omistushalun muoto iskee aivan liian aikaisin peliin, jos seukkailua kerran noin vähän takana.

Ja voit olla ihan oikeassakin noista "punaisista lipuista" (vaikka termiä vihaankin) ja vain sinä tiedät miten niiden kanssa elät. Historiaa kun et voi muuttaa. Jos taas tunnistat ylianalysoivasi, niin kannattaa opetella siitäkin pois ja ottamaan rennommin.

Mikä siitä naisesta tekee sitten muilla tavoilla lähes täydellisen? Vaikea saada kokonaiskuvaa jos on aloittaja kertoo lähinnä sen, että nainen on muuten lähes täydellinen, mutta pukeutuu aloittajan mielestä liian "tyrkysti".

Oikeasti ap, vaikka et sitä ilmeisesti ole valmis myöntämään, niin sulla on todella ongelmia itsetuntosi kanssa. Jos et osaa tuossa tilanteessa tehdä ratkaisuja, niin toivottavasti nainen ymmärtää, että sun ja hänen kokemusmaailmat ovat (liian?) erilaisia.

Toivottavasti löydät sisäisen miehesi ja uskallat keskustella kaikista näistä mainitsemistasi asioista naisesi kanssa rakentavasti. Esimerkiksi sanot, että sinua häiritsee se, että naisella on edelleen Tinder aktiivisessa(?) käytössä tai se, että mielestäsi nainen pukeutuu liian paljastavasti. (Tässä kohtaa miettisin, että onko kyse omasta epävarmuudestasi vai miksi asia häiritsee sinua, eli ts pelkäätkö, että joku kavereistasi, joka ehkä on "naistenmies" iskee naisen).

Et voi väkisin muuttaa toista ihmistä, mutta jos hän aidosti rakastaa sinua, niin osaa varmasti arvostaa rehellistä mielipidettäsi ja toimii sen mukaan. Vaihtoehtoiset ratkaisut 1) hän ymmärtää muuttaa pukeutumistaan vähän. 2) hän jättää sinut. Molemmissa tapauksissa sinä olet voittaja, koska 1. vaihtoehdossa nainen osoittaa arvostavansa mielipidettäsi ja on valmis tekemään kompromisseja rakkauden eteen. Vaihtoehdossa 2 käy ilmi, että hän oli vain leikkimässä kanssasi ja haluaa jatkaa "yleisenä naisena".

Vierailija kirjoitti:

Mikä siitä naisesta tekee sitten muilla tavoilla lähes täydellisen? Vaikea saada kokonaiskuvaa jos on aloittaja kertoo lähinnä sen, että nainen on muuten lähes täydellinen, mutta pukeutuu aloittajan mielestä liian "tyrkysti".

Plus seksisekoilu- ja huumemenneisyys sekä edelleen jatkuva dopamiinikoukku ja huomionhaku...

Ap vaikutit alkuun kivalta tyypiltä, mutta heti kun saitkin epämieluisia vastauksia alkoi "menipä mammoilla tunteisiin" -vastaukset, ja se kyllä kertoo aika paljon siitä miten kypsään keskusteluun itse olet valmis.

Näitä tapauksia meilläkin töissä välillä näkee... yleensä nainen on joko ties monennessako ammatissaan oleva lähihoitaja tai laitoshuoltaja ja mies kiltti ja kunnollinen huoltomies tms. joka ei tajua mitä peliä nämä naiset pelaa. Kaikki muut kyllä näkevät miten tulee käymään mutta miehet jotenkin kuvittelevat pelastavansa nämä sekopäät, jotka osaavat vedellä oikeista naruista.

Mielestäni tässä on kaksi asiaa rinnakkain. Se, onko hankala menneisyys este toimivalle parisuhteelle ja sitten se, onko aloittajan ja tämän naisen suhteella tulevaisuutta?

Olen mies ja minulla on hieman rosoisempi tausta. On traumaa, mt-ongelmaa, huumeiden kanssa sekoilua ja kyllä noina huonoina vuosina tuli myös melko holtittomasti hypittyä sängystä sänkyyn. Ajattelin aina, etten ole parisuhdekelpoinen, mutta jotenkin sitä sai elämänsä kuntoon ja parisuhdetta takana jo liki kymmenen vuotta. Katson olevani ihan hyvä kumppani naisystävälleni taustoistani huolimatta. Eli menneisyys ei aina määritä nykyisyyttä vaikka varmasti värittääkin sitä.

Sitten taas aloittajan kohdalla häiritsee se, että todella lyhyen tuntemisen jälkeen puhutaan jo yhteen muutosta. Jos kesä on tapailtu niin se aika riittää vain pintaraapaisuun mitä tulee toiseen tutustumiseen. Etenkin kun kesäkin on vasta puolessa välissä. Lisäksi aloittajan huoli tuntuu pyörivän hyvin vahvasti naisen pukeutumisen ympärillä. Itselleni se olisi epärelevantti seikka, mutta sen sijaan kiinnittäisin tuohon huomiota, että työpaikalla menee aina sukset ristiin muiden kanssa ja aina vielä jännästi muiden syystä.

Toista ei voi muuttaa, mutta toiselle voi luoda ympäristön missä hänen itsensä on mahdollista muuttua niin halutessaan. Aloittajan kohdalla laittaisin jäitä hattuun ja tutustuisin ihmiseen paremmin. Ihan ihmisen taustoista riippumatta järjen köyhyyttä suunnitella yhteenmuuttoa jos on tapailtu alle 2 kk ja tindereitä sun muita ei ole edes vielä laitettu pois.

Nyt päästä se kissa ulos ja Jätä se sika!!!!

Aloitan tästä lähtien aina kaikki ketjut seksipalstalle, jos jatkossakin keskustelun laatu on näin korkea.

AP:lle sen verran, että tosiaan mullakin on sympatioita, koska selvästi pohdit asioita ja kirjoitat niitä hyvin auki. Mutta sitten jos katsot taakse päin viestejäsi, niin huomaatko itse asioita, mitkä rivien välistä paistaa monille? Toisaalta kehut kauniisti, mutta sitten aika isoin sanankääntein annat negaa.

Viihdytte hyvin yhdessä, mutta silti tavallaan etsit jo syitä miksi ei tule olemaan yhteistä tulevaisuutta. Voisko olla, että tunnet itse epävarmuutta ja haet tunteelle jotain loogista perustelua toisen "virheistä"?

Minulle tulee etäisesti mieleen yksi kaveri, jolle oli tosi tärkeää että hän voi olla ylpeä tyttöystävästään. Sillä tavalla meni överiksi, että hän jotenkin tuntui koko ajan ajattelevan, mitä ulkopuoliset ajattelee heistä. Tuloksena semmoista mikromanageerausta ja ihan pahimmillaan jopa arvostelua sivullisten kuullen. Voi luoja, kuinka muita nolotti, kun piti olla rentoa illanviettoa pariskuntien kesken.

Luin aloituksen ja jäin miettimään, onko naisessa mitään hyvää. Ap:n mukaan ei nähtävästi, joten miksi ihmeessä hän on jopa muuttamassa yhteen tämän haukkumansa naisen kanssa. Tuosta ei hyvä heilu. 

Jos taustalla on traumoja, ne ovat aina suhteessanne kolmantena osapuolena. Jos et halua olla ymmärtäväinen terapeutti, joka asema voi käydä raskaaksi, miettisin tarkasti, kannattaako.

Naisena sanon, että suurin ongelma paljastuu työpaikan ongelmista. Osa asioista on menneisyyttä, mutta työpaikan asiat ovat nykypäivää. Jos henkilö on siellä aina väärinymmärretty, niin myös sinä tulet jatkossa olemaan joka riidassa se väärinymmärtäjä ja väärässäolija muutenkin. Jos ajattelit sellaista jaksaa päivästä toiseen, niin siitä vaan hynttyyt yhteen.

Aloittaja kirjoitti:

Tarkennan vielä että en ole hänelle tästä pukeutumisesta vielä sanallakaan maininnut. Yritän keksiä että miten sen voisi tehdä.

Aloittaja kirjoitti myös: 

"...ottaa syvästi itseensä, jos yritän vihjata että en tunne oloani mukavaksi esimerkiksi seurueessamme hänen näyttäessään stripparilta."

Sellainen satusetä siellä. 

Myönnän että avausta kirjoittaessani oli pientä orastavaa känkkäränkkää kiukunpuuskaa päällä, mistä tekstini sitten kärsinyt. 

Pukeutuu illanviettoon lähtiessään mielellään paljastaviin tyrkkyvaatteisiin, ja ottaa VARMASTI syvästi itseensä, jos yritän (YRITTÄISIN) vihjata että en tunne oloani mukavaksi esimerkiksi seurueessamme hänen näyttäessään stripparilta. Kukaan ystäväporukassamme ei pukeudu samalla tavalla. Miksi pukeutua näin, jos tarkoitus ei ole saada miesten huomiota?

Kuten jo aikaisemmissa viesteissäni olen kertaan jos toiseenkin maininnut, en ole hänelle pukeutumisestaan maininnut sanallakaan. Emmekä vakavissaan suunnittele yhteenmuttoa. Leikittelemme ajatuksella, mutta molemmat tietävät että pitkään tässä vielä katsellaan näin, ja se on hyvä.

Hänen pukeutumisensa ei herätä minussa pelkoja, ehkä jopa päin vastoin. Mikäli hän pukeutuisi tyylikkäämmin (aikuismaisemmin) ja hillitymmin, vetäisi hän yöelämässä puoleensa enemmän älykästä porukkaa :D. Minua vaan ärsyttää, että hän ei ajattele tai välitä siittä miltä tämä minusta voi tuntua, mahtaako tämä provosoida minua. Siltä minusta ainakin tuntuu.

Tuo huomio työporukan kanssa jatkuvasta ongelmatilanteesta on kyllä keskeisin. Se vaan on alue minne en pääse paikan päälle itse kurkistamaan. Se että hän on siellä aina väärin ymmärretty, ja että minä tulen olemaan suhteessamme se väärinymmärtäjä, päästään pelkojeni ytimeen. Kai pelkään että huomaan manipuloivan käytöksen ja törmään rajojani rikkovaan toimintaan, ja asian nostaessani pöydälle, leimaa hän minut mustasukkaiseksi ja epävarmaksi hulluksi. 

Huomionhakuinen persoonallisuus (pahoittelut keittiödiagnoosista) ikävä kyllä osuu, mutta minusta näyttää siltä, että sen kanssa on menty elämän aikana eteenpäin, vaikka töitä on edelleen. Puheistaan päätellen nuorempana on ollut melkoinen tapaus. Tuo dopamiinihakuisuus on edelleen, ja keskittymishäiriö löytyy myös.

Mitä yksin oloon tulee, olen ihan tyytyväinen myös yksin. En tarvitse tähän välttämättä ketään. On paljon tekemistä ja ystäviä. Kaikki hyvin sillä saralla.

En etsinyt itselleni parisuhdetta, niin vain tässä kävi. Pidän tuosta naisesta vaan niin paljon <3 ,ja pelottaa että se sokaisee.

-AP

Mielestäni APn huomiot ihan asiallisia ja järkeviä, mutta toistahan ei voi muuttaa.

Olen itse ollut molemmin puolin tilannetta, jossa ajatellaan että hitto tuo toinen olisi täydellinen, JOS VAIN (ja tähän joku aika olennainen ominaisuus toisessa) :D

Tottakai jokaisessa on niitä pikkuvikoja tai omat haasteensa ja särmänsä. Mutta nimenomaan nyt siis isommista jutuista kyse kuten toisen alkonkäyttö, elämänasenne, jokin kallis ja näkyvä harrastus joka tulee menemään kaiken edelle. On vain vaikea hyväksyä muuten super hyvin kolahtaneesta tyypistä että tästä ei tule mitään jos ja kun nämä ominaisuudet eivät muutu tai realisoituvat pahimman mahdollisen kautta. 

Minussa ne ominaisuudet on olleet mm. tietynlainen lapsellisuus ja outous. Ne ominaisuudet jotka tekevät esimerkiksi minusta jännän ja tosi hauskan seuralaisen, voivat monelle miehelle olla sellaiset että toivottaisiin kuitenkin löytyvän hillitympi ja huolitellumpi sosiaalinen minä. Jota ei siis löydy. En ole tyrkky, täysin päinvastoin. Mutta kuljen miesten vaatteissa ja/tai retkeilyvermeissä, en harjaa hiuksiani, hups, enkä omista meikkejä. On aina kivaa että olen reipas, luonnollinen, suorasanainen ja uniikki. Paitsi kun olisi aika mennä jonnekin kissanristiäisiin ja olla muuta kuin väärään paikkaan joutunut kiusallinen pingviini. 

Onneksi on löytynyt mies joka on melko samanlainen autistinen juntti niin nämä ominaisuudet ei törmäile. Molempien sukulaiset voi sitten yhdessä hävetä meitä ihan pariskuntana :D

"Pelkään että tässä on nyt meidän välillä meneillään ns. Lovebombing-vaihe, ja pikkuhiljaa rupeaa paljastumaan jokin pettävä narsistinen ilkeä nymfo"

"Hänen menneisyydessään on kaikenlaista häiritsevää liittyen menneisiin seksiseikkailuihin, huumeiden käyttöön ja erilaisten ikävien tapahtumien jättämiin traumoihin. "

"huomasin miten hän voimaantuu saadessaan huomiota ympärillä olevilta ihmisiltä, etenkin miehiltä. "

"Huomaan että huonoa itsetuntoa ja kärsinyttä kehonkuvaa pönkittää korostamalla avujaan."

Kuulostaa siltä kuin kirjoittaisit exästä, jonka kanssa on ollut riitainen ero eikä siltä, että olet juuri tavannut naisen, johon muka olet ihastunut. Vihamiehestä kirjoitetaan noin ilkeästi, ei ihastuksesta. 

Olen tuollainen vähän vastaava "tyrkky" pian nelikymppinen nainen. Omalla kohdalla kaikki villiys johtuu siitä, että iässä, jolloin muut juoksi poikien perässä, minulla ei ollut mitään, olin koulukiusattu ja todella estoinen. Asiat kääntyi toistepäin, kun muilla on perheet ja ovat rauhoittuneet, minun osani on kalastella miesten huomiota hinnalla millä hyvänsä niin somessa kuin livenä, ja tiedän itse, että käytökseni on teinin asteelle jämähtänyttä.