Lasten kesälomat

Katkeraa? Minä nautin lasteni kanssa olosta ja se näkyy nyt myöhemminkin, kun välit ovat hyvät ja vietämme paljon aikaa perheinemme yhdessä.  

 

Pullamössösukupolvi vaatii apua kaikkeen ja haluavat dumpata lapsensa lomillakin hoitoon,   

Katkeraa? Minä nautin lasteni kanssa olosta eikä olisi tullut mieleenikään dumpata heitä lomilla hoitoon! 

Kyllä vilkkaan pikkulapsen kanssa viikkotolkulla viipottaminen vuoden töistä väsyneenä kysyy jaksamista. Koululaiset taas vertaavat lomatekemisiään kavereiden tekemisiin, ja usein esim. huvipuistoreissu ei ole oikeastaan mitään, vaan vähintään yksi ulkomaanreissu on vasta jotain. Kun yrittää omiaan kasvattaa niin, että vähempikin riittää, niin silti siinä väsyneenä alkaa liian helposti kyseenalaistaa että tarjoaako sitä liian vähän, kun ei tehdä sitä tätä ja tuota ja olla kärventymässä Espanjassa ja varaamassa jo talvilomalle Thaimaan matkaa. 

 Miten sattuikin:

Mulle lapsi on ihaninta ja parasta mitä elämä on suonut. Äskenkin lain edessä aikuinen, nuorimies ilahdutti tekemällä ruokaa ja suklaamuffinseja. Muisteli, miten lapsena oli lomat olleet tosi hauskoja. No, olivathan ne. Välillä kyllä kävi työstä, kun ei ollut hetkenkään omaa aikaa. Työssäollessa oli sentään ruokatauko ja työmatkat. Tuo nuorimies lisäsi, että ei ne lomat varmaan mulle yksinhuoltajana aina kevyitä ollut. Mukulana kun hän lopetti päiväunet 2-vuotiaana, ja muutenkin nukkui vähän. Nykyäänhän vähäunisuus voi olla hänelle etu. 

Juu, eivät todella olleet helppoja. Välillä meinasi pää hajota, vaikka olen tosi hyvä keksimään mitä hauskimpia ilmaisia juttuja. Oman loman lisäksi sain vaihdettua lomarahat vapaaksi, ja vielä sain joka vuosi muutaman viikon palkatonta lomaa.

Ymmärrän kyllä  että välillä väsyttää, vaikka kuinka eläisi elämän parasta aikaa  ja rakastaisi omia nuppusiaan tosissaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä tuota "mitään ei saa tehdyksi,kun pitää olla viihdytysjoukoissa". Ei minun vanhempani aikanaan toiminut minään viihdytysjoukkoina meille lapsille, vaan vanhemmat teki omia hommiaan ja me lapset touhuttiin keskenämme. Kyllähän äiti meille luki kirjoja ja pelasi pelejä ja kävi "syömässä" hiekkakakkuja mitä oltiin hiekkakasalla leivottu, mutta ei hän todellakaan istunut koko päivää meitä viihdyttämässä. Ei kukaan sellaista edes odottanut.

Miksi vanhemmat nyt kokevat, että heidän pitää jatkuvasti viihdyttää lapsia?

Tämä! 

Ja tämä jatkuva viihdyttäminen näkyy pahasti myös koulussa, nämä viihdytetyt lapset eivät diedä tylsyyttä, vaan jatkuvasti pitäisi tapahtua jotain. 

Voi kun vanhemmat tajuaisivat, että lapset voisivat ihan itse keksiä tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Sain lapset aikana, jolloin ohjeena oli, että lapsi tulee perheeseen, älä tee lapsesta keskipistettä. Siksi maailma ei pyörinyt lapsi keskipisteenä.

Nykyvanhemmat suorittavat kesälomaa täysillä, ei puhettakaan, että lapsella olisi kokonainen ohjelmaton päivä. Koko ajan tekemistä, koko ajan "huomenna mennään ja tehdään", koko ajan kaikki lapsen ehdoilla. Ei ihme, että aikuinen väsyy ja pää hajoaa, ei sillä lapsellakaan helppoa ole, kun ei saa hetken rauhaa ja aikataulu vaatii, että nukut päiväunet autossa, jotta ehditään siirtymään paikasta A paikkaan B.

On erilaisia ihmisiä ja erilaisia lapsia. Toisille sopii tosi hyvin, että möllötetään kotona koko päivä, toisten on taas pakko päästä ulos ja liikkumaan.

Itse olen huomannut pääseväni helpommalla, kun lomalla vien lapset joka päivä jonnekin. Vähemmän kiukkuamista kaikkien taholta.

Tämä ketju yhdistyy hyvin siihen joku päivä sitten olleeseen ketjuun miten varmistaa, että mies hoitaa lasta 50-50.

Meillä ainakin mies halusi lapsia ja aikoi olla osallistuva isä. Sitten pää levisi lapsen kanssa, eikä jaksanutkaa olla hänen kanssaan aina. Minulla ei ollut vaihtoehtoja. Sen lapsen kanssa on oltava 24/7. Päivin ja öin. Ei ole vaihtoehtoa, että ei jaksa.

Loma-ajatkin olivat helpompia lasten ollessa pieniä. Nyt, vaikka ikäerot ovat pieniä, ovat ne kuitenkin aika merkittäviä. Yksi ei lähde rannalle, toisen saa ylipuhuttua sinne ja toiset lähtevät mielellään. Metsäretkelle lähtee yksi mutta ei toinen. Vanhempana mietit koko ajan saavatko lapset loman, jolla palautuu lukuvuodesta ja saa eväitä tulevaan. Ei lapsia tarvitse viihdyttää, mutta silti on aina huoli heidän hyvinvoinnistaan. Onko se niin väärin myöntää stressaavansa loma-aikaa? Tämä on kuitenkin heidän lapsuutensa ja tältä pohjalta ponnistetaan joskus aikuisuuteen ja oman elämän alkuun. Haluan tarjota lapsilleni vahvat juuret ja siivet ja olla läsnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä tuota "mitään ei saa tehdyksi,kun pitää olla viihdytysjoukoissa". Ei minun vanhempani aikanaan toiminut minään viihdytysjoukkoina meille lapsille, vaan vanhemmat teki omia hommiaan ja me lapset touhuttiin keskenämme. Kyllähän äiti meille luki kirjoja ja pelasi pelejä ja kävi "syömässä" hiekkakakkuja mitä oltiin hiekkakasalla leivottu, mutta ei hän todellakaan istunut koko päivää meitä viihdyttämässä. Ei kukaan sellaista edes odottanut.

Miksi vanhemmat nyt kokevat, että heidän pitää jatkuvasti viihdyttää lapsia?

Tämä! 

Ja tämä jatkuva viihdyttäminen näkyy pahasti myös koulussa, nämä viihdytetyt lapset eivät diedä tylsyyttä, vaan jatkuvasti pitäisi tapahtua jotain. 

Voi kun vanhemmat tajuaisivat, että lapset voisivat ihan itse keksiä tekemistä.

Juuri näin. Kun lapsi on keskipiste, jonka ympärillä pyöritään aivot kehittyvät ihan väärään suuntaan.  Lapselle on tärkeää odotella, kun vanhempi tekee vaikka kotitöitä, eikä voi vastata tai palvella heti, kun lapsi pyytää.

Vierailija kirjoitti:

Loma-ajatkin olivat helpompia lasten ollessa pieniä. Nyt, vaikka ikäerot ovat pieniä, ovat ne kuitenkin aika merkittäviä. Yksi ei lähde rannalle, toisen saa ylipuhuttua sinne ja toiset lähtevät mielellään. Metsäretkelle lähtee yksi mutta ei toinen. Vanhempana mietit koko ajan saavatko lapset loman, jolla palautuu lukuvuodesta ja saa eväitä tulevaan. Ei lapsia tarvitse viihdyttää, mutta silti on aina huoli heidän hyvinvoinnistaan. Onko se niin väärin myöntää stressaavansa loma-aikaa? Tämä on kuitenkin heidän lapsuutensa ja tältä pohjalta ponnistetaan joskus aikuisuuteen ja oman elämän alkuun. Haluan tarjota lapsilleni vahvat juuret ja siivet ja olla läsnä.

Rentoudu hyvä ihminen! Ei ennenkään vanhemmat miettiny mitään palautumisia, kyllä se loma tekee tehtävänsä!

Ei minun lapsuudessa (90-luvulla) vanhemmat keksinyt lomatekemistä, vaan me lapset keksittiin itse. Joo, välillä oli tylsää, ja viihdemahdollisuuksia huomattavasti vähemmän kuin nykyään, mutta sekin kuului asiaan.