Asun ulkomailla ja kun tulen Suomeen, rakkaat kaverit ei halua nähdä kuin ihan pikaisesti

Oletko kokeillut suunnitella ja ehdottaa itse niitä pidempiä hengailuja? Eli siis ehdottaa jo etukäteen vaikka vuokrataanko porukalla tällainen mökki 14.-16.7.? Ja lisäksi kuten joku sanoikin, muita konkreettisia kutsuja ja ehdotuksia: tuletko minun kanssa huomenna shoppailemaan?

Millaisissa puitteissa ennen tapasitte nähdä? Ehkä joku kahden tunnin ravintolalounas voi jättää vähän kylmän ja etäisen fiiliksen, niin siitä voi olla vaikea jatkaa sujuvasti.

Kannattaa pitää yhteyttä ystäviinsä muutenkin kuin vain silloin, kun sattuu käymään Suomessa. Jos sulle ei 2-3 tuntia riitä muuhun kuin kuulumisten päivittämiseen, niin se kertoo, että et juuri muuten pidä heihin yhteyttä. Mä tapasin just viime viikolla kouluaikaisen ystäväni, jota en ollut tavannut lähes 40:een vuoteen. Käytiin ravintolassa syömässä ja hyvin ehdittiin jutella kaikesta muustakin kuin vain vaihtaa kuulumiset. Tämä ihan vain siksi, että kuulumisia on tullut vaihdettua ihan vaan viestittelemällä ja lisäksi toisen somestakin on voinut seurata, mitä toisen elämässä tapahtuu. 

Kun muuttaa kauemmas - ihan vaikka vaan Suomessakin - on väärin kuvitella, että ystävän elämään jäisi jokin tyhjiö, jota kukaan tai mikään muu ei voi täyttää. Löytäähän se muuttajakin elämäänsä uusia ihmisiä ja uusia asioita. Joistain ihmisistä voi tulla läheisempiäkin kuin se, joka nuorena oli kaikista läheisin ystävä. Sekä sen muuttajan että jääneiden elämät jatkuu edelleen eikä mitään korvaamatonta menetystä ole tapahtunut, vaikka tiet ovatkin erkaneet. Se on vain elämää, että näin käy. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. Omassa tilanteessani on jotain samaa. Ystäväni asuu maaseudulla ja käy silloin tällöin Helsingissä, mutta tapaamiselle ei järjesty aikaa, vaikkei hän mitään erityistä täällä teekään. Yleensä ehdottaa, että tulenko Rautatieasemalle, niin voidaan nähdä vartin verran, ennen kuin hänen junansa lähtee. Ei kahvittelua, illanistujaisia, kyläilyä, puhumattakaan kaikesta kesäisen Helsingin tarjoamasta kivasta tekemisestä, vaikka olemme molemmat lomalla (ystäväni työttömänä) ja minulla talo yleensä tyhjänä ja auto käytettävissä ja mahdollisuus viilettää retkelle vaikkapa Fiskarsiin.

Niin, tämä kuulostaa tosiaan vähän samanlaiselta tilanteelta. Olen siis onnistunut kyllä pitämään yhteyden ystäviin yli 20 vuotta, mutta olisi kiva tosiaan oikein tehdä jotain yhdessä. No joku on töissä, joku jossain lomalla, mutta sellainen joka on vaan kotona ja puuhailee mitä milloinkin ehkä voisi ehtiä puuhailemaan minunkin kanssani, jos haluaisi. Kyseessä kuitenkin oikeasti todella hyvä ystävä, niin en käsitä.

Ap

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Kannattaa pitää yhteyttä ystäviinsä muutenkin kuin vain silloin, kun sattuu käymään Suomessa. Jos sulle ei 2-3 tuntia riitä muuhun kuin kuulumisten päivittämiseen, niin se kertoo, että et juuri muuten pidä heihin yhteyttä. Mä tapasin just viime viikolla kouluaikaisen ystäväni, jota en ollut tavannut lähes 40:een vuoteen. Käytiin ravintolassa syömässä ja hyvin ehdittiin jutella kaikesta muustakin kuin vain vaihtaa kuulumiset. Tämä ihan vain siksi, että kuulumisia on tullut vaihdettua ihan vaan viestittelemällä ja lisäksi toisen somestakin on voinut seurata, mitä toisen elämässä tapahtuu. 

Kun muuttaa kauemmas - ihan vaikka vaan Suomessakin - on väärin kuvitella, että ystävän elämään jäisi jokin tyhjiö, jota kukaan tai mikään muu ei voi täyttää. Löytäähän se muuttajakin elämäänsä uusia ihmisiä ja uusia asioita. Joistain ihmisistä voi tulla läheisempiäkin kuin se, joka nuorena oli kaikista läheisin ystävä. Sekä

No tämä yksi ko. ystäväni on todella hidas vastailija, ihan tunnetusti. Hänen kanssaan on tosi vaikeaa olla yhteyksissä, kun joskus vastaaminen kestää viikkoja. 

Ap

Miten menee siinä tapauksessa, jos ystäväsi haluavat tulla sinne ulkomaille tapaamaan sinua? Tarjoatko heille hotellitason olosuhteet kotonasi, vai oletko kiireinen, etkä ehdi kuin pikaisesti tapaamaan heitä? Saanko arvata?

The False Teachers and the Mockers are about to eat their words..."This is just a Precursor...it's still years away!"🤦 Ezekiel 12:21-28 There Will Be No Delay 21 The word of the Lord came to me: 22 Son of man, what is this proverb you have in the land of Israel: The days go by and every vision comes to nothing? 23 Say to them, This is what the Sovereign Lord says: I am going to put an end to this proverb, and they will no longer quote it in Israel. Say to them, The days are near when every vision will be fulfilled. 24 For there will be no more false visions or flattering divinations among the people of Israel. 25 But I the Lord will speak what I will, and it shall be fulfilled without delay. For in your days, you rebellious people, I will fulfill whatever I say, declares the Sovereign Lord. 26 The word of the Lord came to me: 27 Son of man, the Israelites are saying, The vision he sees is for many years from now, and he prophesies about the distant future. 28 Therefore say to them, This is what the Sovereign Lord says: None of my words will be delayed any longer; whatever I say will be fulfilled, declares the Sovereign Lord.

Vierailija kirjoitti:

Muutama tunti on paljon. Heillä on oma elämänsä ja omat rutiininsa, joihin sinä et enää kuulu.

Ei se minun mielestäni ole paljon. Mutta se on aika, jossa ei vielä yleensä ehdi kyllästyä ja ärsyyntyä toiseen ihmiseen.

Muutamia kymmeniä vuosia sitten oli aika tavallista, että kun sukulaisia tai ystävä tuli esim. ulkomailta, heitä saatettiin majoittaa omaan kotiin, jos siellä oli tilaa. Jos oli kesämökki, heidät vietiin sinne vähäksi aikaa ja sen lisäksi mentiin yhdessä katsomaan kesänähtävyyksiä. Tätä tapahtui lapsiperheissäkin, joissa molemmat vanhemmat olivat työelämässä. Vietettiin lomaa yhdessä.

Mutta maailma oli muutenkin erilainen silloin.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Kannattaa pitää yhteyttä ystäviinsä muutenkin kuin vain silloin, kun sattuu käymään Suomessa. Jos sulle ei 2-3 tuntia riitä muuhun kuin kuulumisten päivittämiseen, niin se kertoo, että et juuri muuten pidä heihin yhteyttä. Mä tapasin just viime viikolla kouluaikaisen ystäväni, jota en ollut tavannut lähes 40:een vuoteen. Käytiin ravintolassa syömässä ja hyvin ehdittiin jutella kaikesta muustakin kuin vain vaihtaa kuulumiset. Tämä ihan vain siksi, että kuulumisia on tullut vaihdettua ihan vaan viestittelemällä ja lisäksi toisen somestakin on voinut seurata, mitä toisen elämässä tapahtuu. 

Kun muuttaa kauemmas - ihan vaikka vaan Suomessakin - on väärin kuvitella, että ystävän elämään jäisi jokin tyhjiö, jota kukaan tai mikään muu ei voi täyttää. Löytäähän se muuttajakin elämäänsä uusia ihmisiä ja uusia asioita. Joistain ihmisistä voi tulla läheise

 

ap, tapasi kirjoittaa ystävistäsi paljastaa ylimielisen luonteesi. Vika on aina muissa ihmisissä, milloin he eivät tahdo tavata sinua tai ovat liian hitaita vastaamaan. Oletko miettinyt, että he eivät tahdo tavata sinua, koska he aistivat sinusta itsekeskeisen luonteesi? Syyllistät jatkuvasti muita ihmisiä, mutta fiksut ystäväsi ovat tajunneet, että sinuun ei kannata panostaa ystävänä ikävän asenteesi vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama tunti on paljon. Heillä on oma elämänsä ja omat rutiininsa, joihin sinä et enää kuulu.

Ei se minun mielestäni ole paljon. Mutta se on aika, jossa ei vielä yleensä ehdi kyllästyä ja ärsyyntyä toiseen ihmiseen.

Muutamia kymmeniä vuosia sitten oli aika tavallista, että kun sukulaisia tai ystävä tuli esim. ulkomailta, heitä saatettiin majoittaa omaan kotiin, jos siellä oli tilaa. Jos oli kesämökki, heidät vietiin sinne vähäksi aikaa ja sen lisäksi mentiin yhdessä katsomaan kesänähtävyyksiä. Tätä tapahtui lapsiperheissäkin, joissa molemmat vanhemmat olivat työelämässä. Vietettiin lomaa yhdessä.

Mutta maailma oli muutenkin erilainen silloin.

 

 

Niin koska silloin ei kansana oltu yhtä pakanoita ja luopioita kuin nyt. Oli vielä agapea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama tunti on paljon. Heillä on oma elämänsä ja omat rutiininsa, joihin sinä et enää kuulu.

Ei se minun mielestäni ole paljon. Mutta se on aika, jossa ei vielä yleensä ehdi kyllästyä ja ärsyyntyä toiseen ihmiseen.

Muutamia kymmeniä vuosia sitten oli aika tavallista, että kun sukulaisia tai ystävä tuli esim. ulkomailta, heitä saatettiin majoittaa omaan kotiin, jos siellä oli tilaa. Jos oli kesämökki, heidät vietiin sinne vähäksi aikaa ja sen lisäksi mentiin yhdessä katsomaan kesänähtävyyksiä. Tätä tapahtui lapsiperheissäkin, joissa molemmat vanhemmat olivat työelämässä. Vietettiin lomaa yhdessä.

Mutta maailma oli muutenkin erilainen silloin.

 

 

Haha luuletko että tälläistä vieranvaraisuutta on enää olemassa. 😆 Ulkomaille muuttaminen on tänä päivänä tosi normaalia, se että joku asuu ulkomailla ei ole enää mitenkään eksoottista, että pitäisi ihan mökille majoittaa ja punainen matto levittää jalkojen juurelle. Pää pois pilvistä.

Vierailija kirjoitti:

Miten menee siinä tapauksessa, jos ystäväsi haluavat tulla sinne ulkomaille tapaamaan sinua? Tarjoatko heille hotellitason olosuhteet kotonasi, vai oletko kiireinen, etkä ehdi kuin pikaisesti tapaamaan heitä? Saanko arvata?

Saat toki arvata, mutta voin kertoakin. Jos emme ole kotona, tarjoan asuntoamme heille yösijaksi. Meillä on myös vierashuone, jonne he ovat aina tervetulleita. Tosin se on pieni, joten aina se ei kelpaa. Tapaan heitä aina kun mahdollista, mutta eivät he välttämättä tule minua erityisesti tapaamaan.

Ap

No kutsu ne kaverit sinne ulkomaille, sitten he on lomalla ja aikaa sulle 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama tunti on paljon. Heillä on oma elämänsä ja omat rutiininsa, joihin sinä et enää kuulu.

Ei se minun mielestäni ole paljon. Mutta se on aika, jossa ei vielä yleensä ehdi kyllästyä ja ärsyyntyä toiseen ihmiseen.

Muutamia kymmeniä vuosia sitten oli aika tavallista, että kun sukulaisia tai ystävä tuli esim. ulkomailta, heitä saatettiin majoittaa omaan kotiin, jos siellä oli tilaa. Jos oli kesämökki, heidät vietiin sinne vähäksi aikaa ja sen lisäksi mentiin yhdessä katsomaan kesänähtävyyksiä. Tätä tapahtui lapsiperheissäkin, joissa molemmat vanhemmat olivat työelämässä. Vietettiin lomaa yhdessä.

Mutta maailma oli muutenkin erilainen silloin.

 

 

Haha luuletko että tälläistä vieranvaraisuutta on enää olemassa. 😆 Ulkomaille muuttaminen

No kyllä on. Aina kutsutaan kylään mökille tai majoitetaan omaan kotiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ihan sama kokemus kun olin vielä ulkosuomalainen

Ehkä siinä on joku perspektiivivääristymä. Ulkomailla asuva on tosiaan päättänyt lähteä ja irtaantunut juuristaan. Muut ovat jääneet. Heille siinä on kyse jonkinlaisesta hylkäämisestä, vaikka ulkosuomalainen ei asiaa niin näkisikään.

Olen tuo kun aikaisemmalla sivulla kirjoitti äidillään olevan tämä sama ajattelutapa että maailma pysähtyy kun MINÄ tulen kotikonnuilleni. Oli noloa kuinka hän odotti että sisaruksensa hakisivat autolla asemaltakin monen kymmenen kilometrin päästä ja pitäisivät hänelle seuraa. Olin siis itse tuolloin lapsi hänen mukanaan ja aina hävetti se käyttäytyminen. Nyt sitten kun olen aikuinen, hän odottaa että minä teen samaa, ettei ole mitään lomasuunnitelmia vaan hän voi tuosta vaan varata liput tullakseen

Ihan normaalia, että sukulaiset hakevat monen kymmenen kilometrin päästä junalta, ja sukulaiset yöpyvät toistensa luona.

Sinun häpeäsi ja asian ongelmointi lapsuudessasi on päinvastoin tässä se omituinen juttu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten menee siinä tapauksessa, jos ystäväsi haluavat tulla sinne ulkomaille tapaamaan sinua? Tarjoatko heille hotellitason olosuhteet kotonasi, vai oletko kiireinen, etkä ehdi kuin pikaisesti tapaamaan heitä? Saanko arvata?

Saat toki arvata, mutta voin kertoakin. Jos emme ole kotona, tarjoan asuntoamme heille yösijaksi. Meillä on myös vierashuone, jonne he ovat aina tervetulleita. Tosin se on pieni, joten aina se ei kelpaa. Tapaan heitä aina kun mahdollista, mutta eivät he välttämättä tule minua erityisesti tapaamaan.

Ap

Ap, olispa kiva olla sun kaveri, mikä ihme tyyppejä vaivaa. Ketjuun tulleista kommenetista päätellen on mahd.että ovat kateellisia eivätkä siksi edes todellisia ystäviä. Anna sellaisten karsiutua pois ja etsi uusia Herraa pelkääviä ystäviä. Jos olette yhdessä nuorempana rellestäneet (kulki tuolloin nimellä biletys, mihin kuului olennaisesti alkoholi ja irtosuhteet) kuten minä tein, tällaiset sielun siteet on hyvä katkaista mieluiten kerrasta poikki.

Ap on itsekeskeinen ihminen joka elää 2000-luvun alun kyläily- ja tapaamiskulttuurissa.

Suomen kesä on lyhyt. Muutama viikonloppu. Siihen pitäisi sisällyttää vaikka mitä.  Ja levätä pitäisi talvea varten. Aikatauluttaminen on kesällä raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Ap on itsekeskeinen ihminen joka elää 2000-luvun alun kyläily- ja tapaamiskulttuurissa.

Jep. Pitäisi nähdä ihmisiä vähemmän ja lyhyen aikaa kalenteri kädessä. 

Kuluttaa enemmän aikaa netissä ja somessa kasvottomasti lätisten kuten ihmiset nykyään, ja vähemmän fyysistä läsnäoloa ja aitoa elämää.

Ymmärrän aloittajaa ja kavereita. Olisi ihanaa nähdä kavereita pitkän kaavan mukaan, mutta valitettavasti ruuhkavuosia elävänä en aina pysty. Ajattelen, että ihmissuhteissa ei auta kuin olla kiitollinen siitä, mitä saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmoitan kyllä etukäteen tulostani ja vastaus on aina, että sovitaan sitten kun tulen. Ymmärrän kyllä, että heillä on oma elämä täällä, mutta kai sitä voisi jotain yhteistä järkätä? Ehkä eivät sitten tosiaan vaan oikeasti halua.

Ap

 

 

Itse olen menettänyt kaikki ns.ystävät, ehkä yhtä lukuunottamatta, ja myöhemmin olen ymmärtänyt että demonit heissä tiesi jo tuolloin, että minusta vielä tulisi aito Jeesuksen seuraaja (aikuiskaste, Pyhä Hengen saaminen mistä Raamatullisena merkkinä kielillä puhuminen ja profetointi). Todellisuudessa eivät varmasti voineet sietää minua, myös kiusaamista varsinkin nuorena ollut ja silloin yleensä olivat kaksi yhtä vastaan. Tosin koska joudut matkustamaan, tod näk otit hävityksen kauhistus -injektiot, jolloin asia voi olla toisinpäin.. Itse olen mahd vähän tekemisissä merkittyjen kan

Tämän alkuperäisen kommentin alapeukkujen määrästä huomaa miksi olen lähes koko elämäni ollut syrjitty jopa yhteiskunnan taholta, olen todella vähemmistössä vahvan uskoni kanssa ja harva minua ymmärrää, Halleluja, kiitos Jeesus! TämäKIN todistaa kohtaamastani vainosta kun kerron heille totuuden, kiitos Herralle!! 

 

Kiitos, kiitos, kiitos Jeesus Kristus!