Lue keskustelun säännöt.
Asun ulkomailla ja kun tulen Suomeen, rakkaat kaverit ei halua nähdä kuin ihan pikaisesti
12.07.2025 |
Mulla on muutama todella rakas kaveri vielä Suomessa ja haluaisin viettää heidän kanssaan aikaa, mutta aina kun tulen, heiltä järjestyy vain muutama tunti kahvitteluun, lounaaseen tai vastaavaan. Uskon, että hekin pitävät vielä minusta, mutta mistä voi olla kyse? Itse näkisin mielelläni useampaan kertaan.
Kommentit (199)
Olen asunut ulkomailla lähes 20 v, nyt Suomessa.
Oma aikuinen lapseni asuu ja työskentelee ulkomaassa. Otan mielihyvin hänet vastaan joka kerta, kun ilmoittaa tulostaan Suomeen. Niin pitkäksi aikaa kuin haluaa. Ainoa poikkeus olisi, että olen tehnyt tarkan suunnitelman, josta en voi poiketa, eikä lapseni voisi osallistua omaan aktiviteettiini.
Normaalisti hän viettää luonani muutamia päiviä, puuhaamme erilaisia kesäjuttuja ja otan hänet mukaan omaan arkeeni. Tietysti sen mukaan, mihin hän haluaa itse osallistua. Olemme siis molemmat lomalla tuolloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kas muut ovat jatkaneet elämää täällä ja sun elämä on siellä
niin se menee ja uäystäviä tulee ja menee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmoitan kyllä etukäteen tulostani ja vastaus on aina, että sovitaan sitten kun tulen. Ymmärrän kyllä, että heillä on oma elämä täällä, mutta kai sitä voisi jotain yhteistä järkätä? Ehkä eivät sitten tosiaan vaan oikeasti halua.
Ap
Itse olen menettänyt kaikki ns.ystävät, ehkä yhtä lukuunottamatta, ja myöhemmin olen ymmärtänyt että demonit heissä tiesi jo tuolloin, että minusta vielä tulisi aito Jeesuksen seuraaja (aikuiskaste, Pyhä Hengen saaminen mistä Raamatullisena merkkinä kielillä puhuminen ja profetointi). Todellisuudessa eivät varmasti voineet sietää minua, myös kiusaamista varsinkin nuorena ollut ja silloin yleensä olivat kaksi yhtä vastaan. Tosin koska joudut matkustamaan, tod näk otit hävityksen kauhistus -injektiot, jolloin asia voi olla toisinpäin.. Itse olen mahd vähän tekemisissä merkittyjen kan
minulla on kristillinen elämänkatsomus, mutta mitä tuo edellinen höpinä merkityistä ja demoneista on?
Minun kokemukseni mukaan työssäkäyvälle perheelliselle ihmiselle muutaman tunnin lounas- tai kahvittelutapaaminen on normaali tapa tavata ystäviä. Näitä tapaamisia järjestyy tilanteesta ja ystävästä riippuen ehkä 1-5 kertaa vuodessa ja joka vuosi ei välttämättä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos he tulisivat sun luo käymään, olisitko jatkuvasti heidän kanssaan jättäen muut asiat ja ihmiset syrjään? Sulla on elämä ja rutiinit siellä, ja kun tuut suomeen sulla on vain nämä ystävät, mutta ystävillä on elämä ja rutiinit (kenties työtkin) täällä ja ei heillä ole aikaa sulle ylenmäärin. Kiva että kuitenkin järjestävät aikaa että saatte tavata.
Olen eri, mutta otan pari päivää lomaa, jos tulee vieraita Suomesta. Harvoin täällä Suomesta käy vieraita. Elokuussa tulee onneksi kolme kaveria pitkäksi viikonlopuksi ja otan sitten perjantain ja maanantain vapaaksi.
Tuo on eri asia. Koin itse ulkomailla asuessani että niin lomat Suomeen kuin muiden vierailut luonani olivat tärkeitä ja satsasin niihin. Se, että itse menin Suomeen ei tietenkään ole ihmeellistä muille kuin löhiperheelle. Oli kiva tavata ystäviä, mutta eihän se heille ole yhtä ihmeellistä kuin minulle, joka olen vain käymässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut ulkomailla lähes 20 v, nyt Suomessa.
Oma aikuinen lapseni asuu ja työskentelee ulkomaassa. Otan mielihyvin hänet vastaan joka kerta, kun ilmoittaa tulostaan Suomeen. Niin pitkäksi aikaa kuin haluaa. Ainoa poikkeus olisi, että olen tehnyt tarkan suunnitelman, josta en voi poiketa, eikä lapseni voisi osallistua omaan aktiviteettiini.
Normaalisti hän viettää luonani muutamia päiviä, puuhaamme erilaisia kesäjuttuja ja otan hänet mukaan omaan arkeeni. Tietysti sen mukaan, mihin hän haluaa itse osallistua. Olemme siis molemmat lomalla tuolloin.
Oma lapsi on aivan eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut ulkomailla lähes 20 v, nyt Suomessa.
Oma aikuinen lapseni asuu ja työskentelee ulkomaassa. Otan mielihyvin hänet vastaan joka kerta, kun ilmoittaa tulostaan Suomeen. Niin pitkäksi aikaa kuin haluaa. Ainoa poikkeus olisi, että olen tehnyt tarkan suunnitelman, josta en voi poiketa, eikä lapseni voisi osallistua omaan aktiviteettiini.
Normaalisti hän viettää luonani muutamia päiviä, puuhaamme erilaisia kesäjuttuja ja otan hänet mukaan omaan arkeeni. Tietysti sen mukaan, mihin hän haluaa itse osallistua. Olemme siis molemmat lomalla tuolloin.
Aivan eri asia!
Kyseessä on sinun lapsesi. Ap haluaa hengailla kavereiden (entisten) kanssa useampaan otteeseen käyntinsä aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tässä lienee taustalla se, että et tiedä mitä tekisit Suomi-lomalla, kun vanhat ystävät eivät halua viettää aikaa kanssasi. Sinun pitää miettiä etukäteen oma loma-ohjelmasi, kavereista riippumatta. Vai onko järkeä tulla ollenkaan, jos yksin joudut hengailemaan? Jos olisit kiinteässä parisuhteessa ja kaverisi myös, ehkä jopa lapsellisia eli vanhempia, on suurempi todennäköisyys, että voisitte viettää porukka-aikaa esim. omalla tai vuokramökillä.
Vaikka ap asuisikin ulkomailla voi rakkaisiin ystäviin pitää yhteyttä vaikka joka päivä, joten tämä tarina ontuu.
Onnuttaja on ikävä tarinoija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kerrotko meille että millainen olisi unelmiesi ystäväpäivä? Moni meistä kommentoijista näyttää pitävän tuollaista muutaman tunnin tapaamista ihan normaalina, mutta millaiset omat odotuksesi ovat?
Muutama tunti? Se on ihan normasli aika aikuisiän ihmissuhteissa. Ei muiden arki pysähdy, kun sinä tulet käymään, heillä on oma elämä ja ystävät. Tunnut olevan kovin vaativa, ymmärtäisin valituksen, jos kukaan ei ehtisi laisinkaan näkemään. Tosin sekin olisi normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos he tulisivat sun luo käymään, olisitko jatkuvasti heidän kanssaan jättäen muut asiat ja ihmiset syrjään? Sulla on elämä ja rutiinit siellä, ja kun tuut suomeen sulla on vain nämä ystävät, mutta ystävillä on elämä ja rutiinit (kenties työtkin) täällä ja ei heillä ole aikaa sulle ylenmäärin. Kiva että kuitenkin järjestävät aikaa että saatte tavata.
Kunhan sitten nuo samat tyypit eivät ole niitä jotka menevät ap:n luokse ulkomaille ja odottavat että ap on heille seurustelu-upseerina 24/7.
Nämä on niin nähty
t:ulkomailla asuva joka nykyään kieltäytyy vieraista
Voisit kysyä suoraan ystävältäsi lähtisikö hän vaikka Suomenlinnaan, museoon tai shoppailemaan kanssasi joku toinen päivä. Usein ihmiset ajattelevat, että sinulla on paljon tekemistä vierailusi aikana, eivätkä siksi ehdota jatkotapaamisia kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut ulkomailla lähes 20 v, nyt Suomessa.
Oma aikuinen lapseni asuu ja työskentelee ulkomaassa. Otan mielihyvin hänet vastaan joka kerta, kun ilmoittaa tulostaan Suomeen. Niin pitkäksi aikaa kuin haluaa. Ainoa poikkeus olisi, että olen tehnyt tarkan suunnitelman, josta en voi poiketa, eikä lapseni voisi osallistua omaan aktiviteettiini.
Normaalisti hän viettää luonani muutamia päiviä, puuhaamme erilaisia kesäjuttuja ja otan hänet mukaan omaan arkeeni. Tietysti sen mukaan, mihin hän haluaa itse osallistua. Olemme siis molemmat lomalla tuolloin.
Aivan eri asia!
Kyseessä on sinun lapsesi. Ap haluaa hengailla kavereiden (entisten) kanssa useampaan otteeseen käyntinsä aikana.
Kirjoitin tuon aiemman, kun joku paheksui ulkomaasta tulevan sukulaisen "rehvastelua" ja "vaatimuksia" esim. noudosta juna-asemalta. Jos,kysemon pidetystä ja toivotusta ihmisestä, toki hänen vuokseen halutaan nähdä vähän vaivaa. Yleensä tuo tuliaisiakin. 😊
Aikoinaan kun olin ulkomailla, niin menin Suomeen silloin, kun hyvällä ystävälläni oli lomaa, niin ehdittiin nähdä useamman kerran. Me oltiin muutenkin paljon tekemisissä ja soiteltiin toisillemme vähintään joka toinen viikko. Tapasin muutenkin vain niitä kavereita, joihin olin säännöllisesti yhteydessä ulkomailla asuessa.
Oletko sinä säännöllisesti yhteydessä sieltä ulkomaita näihin kavereihin muuten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut ulkomailla lähes 20 v, nyt Suomessa.
Oma aikuinen lapseni asuu ja työskentelee ulkomaassa. Otan mielihyvin hänet vastaan joka kerta, kun ilmoittaa tulostaan Suomeen. Niin pitkäksi aikaa kuin haluaa. Ainoa poikkeus olisi, että olen tehnyt tarkan suunnitelman, josta en voi poiketa, eikä lapseni voisi osallistua omaan aktiviteettiini.
Normaalisti hän viettää luonani muutamia päiviä, puuhaamme erilaisia kesäjuttuja ja otan hänet mukaan omaan arkeeni. Tietysti sen mukaan, mihin hän haluaa itse osallistua. Olemme siis molemmat lomalla tuolloin.
Oma lapsi on aivan eri asia.
Entäpä oma vanhempi? Haluaako lapsi viettää lomaansa vanhan äitimuorin kanssa? Tai jos äiti matkustaa lapsen luo kylään ulkomaahan? Liikeneekö aikaa ja kiinnostusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos he tulisivat sun luo käymään, olisitko jatkuvasti heidän kanssaan jättäen muut asiat ja ihmiset syrjään? Sulla on elämä ja rutiinit siellä, ja kun tuut suomeen sulla on vain nämä ystävät, mutta ystävillä on elämä ja rutiinit (kenties työtkin) täällä ja ei heillä ole aikaa sulle ylenmäärin. Kiva että kuitenkin järjestävät aikaa että saatte tavata.
Olen eri, mutta otan pari päivää lomaa, jos tulee vieraita Suomesta. Harvoin täällä Suomesta käy vieraita. Elokuussa tulee onneksi kolme kaveria pitkäksi viikonlopuksi ja otan sitten perjantain ja maanantain vapaaksi.
Tuo on eri asia. Koin itse ulkomailla asuessani että niin lomat Suomeen kuin muiden vierailut luonani olivat tärkeitä ja satsasin niihin. Se, että itse menin Suomeen ei tietenkään ole ihmeellistä muille kuin löhip
Tekisin ihan samalla tavalla, jos hyvä ystäväni tulisi ulkomailta Suomeen luokseni kylään. Totta kai ottaisin pari päivää lomaa, kun niin harvoin nähdään.
Taidat olla sinkku? Tilanne muuttuu, kun tulee puoliso ja lapset. Ystävän on ehkä mentävä kotiin laittamaan ruokaa lapsille vielä sen jälkeen, kun on syönyt kalliin ravintolalounaan kanssasi.
Ymmärrän. Omassa tilanteessani on jotain samaa. Ystäväni asuu maaseudulla ja käy silloin tällöin Helsingissä, mutta tapaamiselle ei järjesty aikaa, vaikkei hän mitään erityistä täällä teekään. Yleensä ehdottaa, että tulenko Rautatieasemalle, niin voidaan nähdä vartin verran, ennen kuin hänen junansa lähtee. Ei kahvittelua, illanistujaisia, kyläilyä, puhumattakaan kaikesta kesäisen Helsingin tarjoamasta kivasta tekemisestä, vaikka olemme molemmat lomalla (ystäväni työttömänä) ja minulla talo yleensä tyhjänä ja auto käytettävissä ja mahdollisuus viilettää retkelle vaikkapa Fiskarsiin.
Kuten näistä kommenteista voi lukea, tuo on ihan normaali tapaamisaika ystävien kesken. Se, että asut ulkomailla, ei muuta asiaa muuksi. Sellainen vuorokausien kaverihengailu aikuisten kesken ei ole monellekaan mieleen. Nyt sinun on vain laskettava odotuksiasi. Onneksi nykyään on keinoja olla yhteydessä ulkomailta vaikka joka päivä videopuhelulla.