Asun ulkomailla ja kun tulen Suomeen, rakkaat kaverit ei halua nähdä kuin ihan pikaisesti

Täällä on realisteja (muutama nälvivä vastaus on tullut). 

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ihan sama kokemus kun olin vielä ulkosuomalainen

Ehkä siinä on joku perspektiivivääristymä. Ulkomailla asuva on tosiaan päättänyt lähteä ja irtaantunut juuristaan. Muut ovat jääneet. Heille siinä on kyse jonkinlaisesta hylkäämisestä, vaikka ulkosuomalainen ei asiaa niin näkisikään.

Kaverit ovat jatkaneet elämäänsä eivät jääneet sinua odottamaan

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä kivoja ihmisiä.

Niinpä ja silti alapeukuttavat kun kerron ilmeisen eli että sydämet on kylmenneet.

Ap, ei muut mieti sinua ja sinun tarpeita 24/7

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ihan sama kokemus kun olin vielä ulkosuomalainen

Ehkä siinä on joku perspektiivivääristymä. Ulkomailla asuva on tosiaan päättänyt lähteä ja irtaantunut juuristaan. Muut ovat jääneet. Heille siinä on kyse jonkinlaisesta hylkäämisestä, vaikka ulkosuomalainen ei asiaa niin näkisikään.

Olen tuo kun aikaisemmalla sivulla kirjoitti äidillään olevan tämä sama ajattelutapa että maailma pysähtyy kun MINÄ tulen kotikonnuilleni. Oli noloa kuinka hän odotti että sisaruksensa hakisivat autolla asemaltakin monen kymmenen kilometrin päästä ja pitäisivät hänelle seuraa. Olin siis itse tuolloin lapsi hänen mukanaan ja aina hävetti se käyttäytyminen. Nyt sitten kun olen aikuinen, hän odottaa että minä teen samaa, ettei ole mitään lomasuunnitelmia vaan hän voi tuosta vaan varata liput tullakseen luokseni viettämään minun kesälomaa. Viis siitä että itsellä on omat lomasuunnitelmat ja kaikesta em. lapsuudesta johtuen, ei nyt mitenkään kovin suurta mielenkiintoa viettää harvoja vapaitaan äidin kanssa varsinkaan. Nämä ihmiset eivät vaan tajua että muilla on täysin oma elämä, omat tekemiset, omat menot. Joku tapaaminen nyt voisikin onnistua mutta usein lapsena  siinä oli sitten majoitustoivekin ja sitten minun piti esittää jotain ylintä ystävystä serkun kanssa jota en ollut ikinä ennen tavannutkaan.

Te pakanat ette kommenttien perustella haluaisi millään tavalla toteuttaa Jeesuksen käskyä siitä jos joku pyytää kulkemaan kanssaan osan matkaa kulkemaan vielä enemmän, TEILLÄ se elämä pyörii oman navan ympärillä.

Jesus said in Matthew 5:41, If someone asks you to walk a mile with them, do more. Go two miles. That's the attitude we should have.

Ystäväsi ovat tottuneet siihen, ettet ole enää Suomessa. He ovat myös tottuneet järjestämään tapaamiset muutamiin tunteihin, ehkä kaikkien kanssa, ja se ei ole heille niinkäään outoa tavata sinuakin vain hetken aikaa. Pääasia, että haluavat tavata ja järjestää itsensä paikalle. Jos et merkitsisi heille mitään eivät myöskään tapaisi sinua.

Oletko sanonut suoraan kaipaavasi heitä? Jos kertoisit niin kuin  asia on, että he ovat sulle rakkaita, ja toivoisit enemmän aikaa yhdessä he voisivat miettiä tapaamistanne toisin? Heilläkin saattaa olla mielikuva, ettei sinullakaan ole enempää aikaa sen kerran kuin käyt Suomessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ihan sama kokemus kun olin vielä ulkosuomalainen

Ehkä siinä on joku perspektiivivääristymä. Ulkomailla asuva on tosiaan päättänyt lähteä ja irtaantunut juuristaan. Muut ovat jääneet. Heille siinä on kyse jonkinlaisesta hylkäämisestä, vaikka ulkosuomalainen ei asiaa niin näkisikään.

Olen tuo kun aikaisemmalla sivulla kirjoitti äidillään olevan tämä sama ajattelutapa että maailma pysähtyy kun MINÄ tulen kotikonnuilleni. Oli noloa kuinka hän odotti että sisaruksensa hakisivat autolla asemaltakin monen kymmenen kilometrin päästä ja pitäisivät hänelle seuraa. Olin siis itse tuolloin lapsi hänen mukanaan ja aina hävetti se käyttäytyminen. Nyt sitten kun olen aikuinen, hän odottaa että minä teen samaa, ettei ole mitään lomasuunnitelmia vaan hän voi tuosta vaan varata liput tullakseen

 

Ja mikä saa sinut olettamaan että sinulle täysin tuntemato ap on = tällainen tapaus. Hänhän vain aidosti haluaisi viettää enemmän aikaa rakkaiden ystäviensä seurassa, mitä pahaa tässä on teidän mielestä? Pakanoilla ON sydämet kylmenneet.

Ap, katso tosiasioita: kaverisi elävät 99% elämästään ilman sinun paikalloloasi. Totta kai heille on muodostunut rutiinit ja elämä rakentunut ilman sinua. Koska olet lähtenyt pois, teidän elämänne ovat eriytyneet. Kaikki muu olisikin patologista riippuvuutta. 

Mielestäni on ihan ok tuo muutaman tunnin tapaaminen, missä voidaan vaihtaa kuulumiset ja nähdään fyysisesti. Voisin ajatella, että jos sinulla on vielä vanhemmat elossa, heitä kiinnostaisi nähdä sinua enemmän. Kiinnostaako sinua viettää aikaa heidän kanssaan, kun olet synnyinmaassa käymässä?

Ihmettelen ihan ystävyydellä sitä, miksi pidät itseäsi niin merkittävänä ihmisenä, että he kaikki voisivat esim viikon aikana tehdä tilaa normielämän aikatauluissaan kaksi kertaa kolme tuntia? Eri asia, jos ovat työttömiä tai eläkkeellä. Toinen asia on se, että kun päivitykset (oma sanasi) on tehty, mitä jää jäljelle? Ihmiset vieraantuvat. Sinulle Suomen loma on iso asia (tiedän, koska asunut ulkomailla), heille se on normaalin arkirutiinin jatkumoa. Sinuna olisin kiitollinen siitä, että he vieläkin, vaikka olet poissa koko ajan heidän elämästään etkä siten merkityksellinen, haluavat edelleen olla ystäviäsi.

Ilmoitatko vasta saavuttuasi, että olet Suomessa?

Muutama tunti on paljon. Heillä on oma elämänsä ja omat rutiininsa, joihin sinä et enää kuulu.

Munkin mutsi on tuollainen. Koko maailma on pystyssä vain hänen takiaan. Ja kaikki muut ihmiset ovat hänen palvelijoitaan. Suuttuu jos asiat ei mene, niin kuin hän on ajatellut 

Mun kaveri asuu ulkomailla ja kun tulee Suomeen hänellä tuntuu olevan tiukka aikataulu. Se on just joku tunnin kahvittelu hänen puoleltaan. Joskus nään somesta jälkikäteen, että käyty Suomessa. Eikä ottanut mitään yhteyttä. Se tuntuu erityisen pahalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ihan sama kokemus kun olin vielä ulkosuomalainen

Ehkä siinä on joku perspektiivivääristymä. Ulkomailla asuva on tosiaan päättänyt lähteä ja irtaantunut juuristaan. Muut ovat jääneet. Heille siinä on kyse jonkinlaisesta hylkäämisestä, vaikka ulkosuomalainen ei asiaa niin näkisikään.

Olen tuo kun aikaisemmalla sivulla kirjoitti äidillään olevan tämä sama ajattelutapa että maailma pysähtyy kun MINÄ tulen kotikonnuilleni. Oli noloa kuinka hän odotti että sisaruksensa hakisivat autolla asemaltakin monen kymmenen kilometrin päästä ja pitäisivät hänelle seuraa. Olin siis itse tuolloin lapsi hänen mukanaan ja aina hävetti se käyttäytyminen. Nyt sitten kun olen aikuinen, hän odottaa että minä teen samaa, ettei ole mitään lomasuunnitelm

Ja kyseinen tapaus ei siis edes ollut paha, vaan täysin normaalia ja lasten kuuluu totella ja kunnioittaa vanhempiaan, paitsi oikeasti te vain ette kunnioittaneet vanhempaanne vaan salaa halveksitte ja sydämenne oli ja kirjoituksen perustella tod näk edelleen kylmä kuten pakanoilla tuppaa olemaan, koska eivät rakasta Jeesusta Kristusta, Elävää Jumalaa. 

En tiedä, voisiko olla että heillä on muutakin elämää, kuin odottaa sinua Suomeen tulevaksi? 

Vierailija kirjoitti:

Jos he tulisivat sun luo käymään, olisitko jatkuvasti heidän kanssaan jättäen muut asiat ja ihmiset syrjään? Sulla on elämä ja rutiinit siellä, ja kun tuut suomeen sulla on vain nämä ystävät, mutta ystävillä on elämä ja rutiinit (kenties työtkin) täällä ja ei heillä ole aikaa sulle ylenmäärin. Kiva että kuitenkin järjestävät aikaa että saatte tavata. 

Olen eri, mutta otan pari päivää lomaa, jos tulee vieraita Suomesta. Harvoin täällä Suomesta käy vieraita. Elokuussa tulee onneksi kolme kaveria pitkäksi viikonlopuksi ja otan sitten perjantain ja maanantain vapaaksi. 

Ei ne nyt kovin rakkaita ole, jos eivät viitsi naamaasi pidempään katsella. 

Yleensä AP:n kaltaiset ihmiset imevät ulkomailta kaiken energian niistä paikallisista ihmisistä, jotka joutuvat passaamaan ja pitämään vieraanvaraisuuden vuoksi kokoajan korotettua stressitasoa. Onni oli heille, että saivat nyt edes viikon omaa aikaa ja lomaa olla itsensä.

AP:lle se on järkytys, kun huomaa kuinka oma yhteiskunta ei kohtele sanoin, kuin ulkomailta saapunutta kuningatarta.