Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa kun vauva valvottaa illalla ja isompi lapsi aamulla
10.07.2025 |
Vauva on iltavirkku ja kukkuu 23 asti. 2v. on aamuvirkku ja herättää klo 6. Vauva herättää yöllä monta kertaa ähinällä, kitinällä, tutin nostoja ja yksi syöttö. Molemmat nukkuvat huonosti päiväunia eivätkä ikinä yhtä aikaa. Ei tukiverkkoa, kaikki kiinni töissään ja/tai kaukana. Puolisi työn vuoksi paljon poissa. Ei yhtään omaa aikaa iltoihin, ei milloinkaan muulloinkaan. Pakko mennä nukkumaan itsekin kun vauva nukahtaa. Tätäkö tämä elämä nyt vaan on? Ei se tältä kuulostanut muilla olevan silloin kun lapsista haaveilin. Muilla lapset nukkuvat ajoissa, eivät juuri heräile, ja aamulla rauhassa hitaasti heräillään.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsiarki on rankkaa, onneksi sitä ei etukäteen tiedä. Onneksi itselläni nuo ajat on jo kaukana takana vaikka sen väsymyksen muistan vieläkin.
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ihmettelen, että lapset tehty noin pienellä ikäerolla eikä oo ajateltu tätä. Kyllähän se on selvää, ettei lepoa tule kun tommonen ikäero. Mutta ajastaan helpottaa.
Noin pienellä? Kyllä 2v. on ihan normaali ikäero.
Jatkossa pieni ikäero on aivan loistavaa. Lapset leikkii keskenään ja saat aikaa muihin hommiin.
Jotkut vauvat/lapset ovat helpompia kuin toiset,ikävä fakta jota ei saisi kertoa. Minä kuulemma huusin lähes yötäpäivää kun olin vauva mutta toinen siskoni taas nukkui lähes vuorokauden ympäri eikä kitissyt tai huutanut. Teininä ollessani kun äitini synnytti nuoremmat sisarukset niin toinen sisaruksista nukkui kaikki yöt hyvin mutta toinen valvotti ja heräili usein sinne 3 ikävuoteen asti.
Minä laittaisin isommalle aamulla piirretyt pyörimään ja lisäksi laittaisin miehen maksamaan säännöllisestä hoitoavusta jos juoksee maailmalla kun sinä kiikut hulluuden partaalla kohta univelkasi kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ihmettelen, että lapset tehty noin pienellä ikäerolla eikä oo ajateltu tätä. Kyllähän se on selvää, ettei lepoa tule kun tommonen ikäero. Mutta ajastaan helpottaa.
Tuota minäkin olen ihmetellyt. Minulla 3 lasta ja kaikilla ikäeroa 4 v. Olen ollut hyvin paljon yksin lasten kanssa ja järkeilin, että parempi pitkä ikäero, niin on edellinen jo oppinut nukkumaan ja omatoimiseksi, kun seuraava syntyy. Saattaa aika kullasta muistoja, kun ei tule mieleen valvominen ja väsymys. Luojan kiitos kuitenkin, että ovat jo aikuisia. Rankkaa työtä se oli, mutta rakkaus lapsiin auttoi.
Itsellä kome lasta ja vanhimman ja nuorimman ikäero alle 4v. Lasten ollessa pieniä nukkuminen jäi vähille. Onneksi pikkulapsi aikaa kesti vain hetken. En olisi itse jaksanut sitä viahetta uudestaa nneljänvuoden välein. Meillä mies teki myös reissuhommia, mutta ei onneksi joka viikko. Viikonloppuisin mies hoiti yöheräämsiet. Itse menin työhuoneeseen nukkumann ja sain nukuttua aina kaksi kokonaista yötä viikossa. Muut yöt mies sai nukkua niin jaksoi käydä töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilman apua on tosi vaikeaa.
Jos isä ei hoida iltahommia (äiti aikaisemmin nukkumaan) tai aamuhommia (äiti nukkuu pidempään) niin vaikeaa on. Päikkärit olisi bonus mutta jos toinen töissä niin ei onnistu.
Ylipäätään muiden apu olisi se a ja o. Mullakaan ei ollut mitään apuja ja mies veteli omasta tahdostaan täysiä työpäiviä.
Olin sitten zombina ne toisen lapsen jälkeiset 3 vuotta. Hirveä univelka. Oli pää hajota ja välillä vähän hajosikin. Huh huh. Paljoa en noista vuosista muista.
Tsemppiä ap!! Tiedän miltä tuntuu.
Pahimmillaan jatkuva kuukausia ja vuosia jatkuva univaje voi viedä hengen.
Vierailija kirjoitti:
Minä laittaisin isommalle aamulla piirretyt pyörimään ja lisäksi laittaisin miehen maksamaan säännöllisestä hoitoavusta jos juoksee maailmalla kun sinä kiikut hulluuden partaalla kohta univelkasi kanssa
Jos lapsi onkin sellainen joka ei osaa keskittyä piirrettyihin vaan on kokoajan äiti äiti äiti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et siis viitsinyt ottaa selvää millaisia lapset on ja miten niitä hoidetaan. Ja nyt kerjäät sääliä. Ottaisit edes vähän vastuuta itse tietoisesti tekemistäsi ratkaisuista.
Mun mielestä sun ei tarvikaan jaksaa. Tarvitset selvästi apua, koska väsymys vaikuttaa toimintakykyyn ja jaksamiseen noin vahvasti.
Ensin puolison kanssa tiukka keskustelu. Hänen on pakko alkaa ottaa enemmän vastuuta lastenhoidosta, vaikka töissä käykin. Työkuviot on järjestettävä niin, että voi tehdä vaikka väliaikaisesti lyhempää työaikaa, vähemmän reissuhommia tms.
Kotitöissä enemmän jakoa: toinen valvoo myöhempään ja toinen herää aiemmin, jos lapsilla eri rytmi. Ja mies antaa sulle säännöllisesti vapaaillan vaikka sitten nukkumiseen, kun tulee itse töistä. Eli ottaa lapset kantoon ja lähtee vaikka ulkoilemaan tai mummolaan muutamaksi tunniksi, kun vauva on ruokittu (jos imetät). Viikonloppuisin tai vapaapäivinä vauva yöksi pulloruokintaan ja äiti korvatulppien kanssa toiseen huoneeseen nukkumaan, tai jos ei onnistu niin hotelliin. Ihminen tarvitsee unta ja myös omaa aikaa, myös äidit.
Jos kertakaikkiaan isä ei pysty osallistumaan yhtään enemmän, niin sitten lastenhoitoapua. Jos ei järjesty kunnalta, niin ostatte. Tämän pitää olla säännöllistä ja riittävää, mikään tunti viikossa tai pari kuukaudessa ei riitä.
Ilman apua on tosi vaikeaa.
Jos isä ei hoida iltahommia (äiti aikaisemmin nukkumaan) tai aamuhommia (äiti nukkuu pidempään) niin vaikeaa on. Päikkärit olisi bonus mutta jos toinen töissä niin ei onnistu.
Ylipäätään muiden apu olisi se a ja o. Mullakaan ei ollut mitään apuja ja mies veteli omasta tahdostaan täysiä työpäiviä.
Olin sitten zombina ne toisen lapsen jälkeiset 3 vuotta. Hirveä univelka. Oli pää hajota ja välillä vähän hajosikin. Huh huh. Paljoa en noista vuosista muista.
Tsemppiä ap!! Tiedän miltä tuntuu.