Miten jaksaa kun vauva valvottaa illalla ja isompi lapsi aamulla

Onko mitään ystäviäkään,  jotka veisivät päivällä lapsia ulos että saat päikkärit? Tai yrittää aikaistaa vauvan rytmiä herättämällä samalla kuin esikoisen. Mutta tietysti se ei välttämättä onnistu lainkaan. 

Pyydä perhetyöntekijä kunnalta. Uni- ja rytmiasiat lapsiperheissä on tosi tyypillisiä ja heillä on paljon kokemusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kannattanut miettiä, mitä toivoo. Minä en halunnut lapsia ja en vielä pian 60-vuoden ikään ehtineenä ole katunut päivääkään. Mut ehkä sitten vanhana😁

Ei kukaan kertonut eikä missään nähnyt tällaista tilannetta jossa omaa aikaa ei ole edes minuuttia vaan kaikki mahdollinen aika on nukuttava eikä sekään riitä. Kaikkien muiden lapset tosiaan tuntuvat menevän kivasti nukkumaan viimeistään klo 20 ja vanhemmilla on jopa parisuhdeaikaakin. En tiennyt että lastensaannin jälkeen minulla ei ole _mitään_ muuta.

Jos yhtään lohduttaa, niin ainakaan meillä ei mennä nukkumaan kivasti klo 20, eikä yleensä muutenkaan mitenkään kivasti...

Vierailija kirjoitti:

Meillä vauva ei ole vielä syntynyt, mutta opetan jo nyt kaksivuotiaalle, että saa aamuisin leikkiä itsekseen ja äidin pitää antaa nukkua. Usein laitan hänelle jo valmiiksi vaikka banaanin keittiön pöydälle, niin saa sitten itsekseen syödä jotain. Melkein joka aamu kyllä joudun nousemaan moneen kertaan, kun lapsi ilmoittaa että kakka tuli. On kyllä niin omatoiminen, että varmaan mielellään tyhjentäisi potankin itse, mutta sitä en kyllä anna tehdä :D

Uni on kyllä tärkeää, mutta on siinäkin riskinsä, että jättää kaksivuotiaan "yksin" kotiin, joten en suosittelisi tuollaistakaan. Itse uskalsin alkaa nukkua aamuisin vasta kun kuopus oli eskarilainen.

Vierailija kirjoitti:

Puolison pitää ottaa töistä loparit ja alkaa lapsia hoitamaan. Kyllä perheen pitää mennä työn edelle.

Vaikka tämä varmaan olikin jotenkin hassunhauska vitsi, niin sopiihan sitä miettiä, että sopiiko pikkulasten vanhemmille tuollainen työ, että on paljon pois kotoa..? Kyllähän sitä moni "joutuu" vaihtamaan vaikka 3-vuorotyöstä päivätyöhön ihan vaan sen perheen hyvinvoinnin kannalta, vaikka rahallisesti vähän häviääkin. Monesti näin tekee äiti, vaikka kyllä se isäkin joskus voisi...

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitä päiväkotia tarjotaan aina ratkaisuksi kaikkeen? Siinähän olisi taas AP:lle yksi homma lisää, kun pitäisi esikoinen kuskata päikkyyn tiettyyn aikaan. Varsinkin talvella hirveän kivaa herättää se vauva ja pukea vällyä päälle, että pääsee mukaan tälle vientimatkalle.

Tässä tapauksessa siksi kun lapset nukkuu päiväunet eri aikaan. Silloin ap saisi nukuttua päivällä kun nuorempi nukkuu. Aphan on kuitenkin jo aamulla hereillä niin sama se on aamu-ulkoilu suorittaa viemällä isompi päiväkotiin.

Saisiko seurakunnan kautta apua? Täällä ainakin tulevat pyydettäessä välillä hoitamaan lapsia jotta väsynyt vanhempi voi levätä. Ei ollut merkitystä, kuuluuko kirkkoon vaiko eikö. 

MLL:n kautta voi myös saada edullisesti lastenhoitopalvelua.

Vertaistuki voisi auttaa henkisesti, ei toki vie univelkoja pois. Vois saada perhekerhojen kautta tms. 

Neuvola myös järkevä paikka kysyä apua. 

Tilanne ei ole lopullinen, mutta varmasti juuri nyt raskas. Voimia kovasti <3, hienoa että pyysit jo täältä tukea. Jaksa pyytää vielä muualtakin, pienikin helpotus ja kädenojennus voi olla tärkeä.

Puoliso ei ollut jälkeen lapsen 1v. Yksin yötäpäivää. Nyt lapsi 22v. Hienosti pärjättiin. Mitään muuta näinä vuosina ollut. Olisiko pitänyt? Ei.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitä päiväkotia tarjotaan aina ratkaisuksi kaikkeen? Siinähän olisi taas AP:lle yksi homma lisää, kun pitäisi esikoinen kuskata päikkyyn tiettyyn aikaan. Varsinkin talvella hirveän kivaa herättää se vauva ja pukea vällyä päälle, että pääsee mukaan tälle vientimatkalle.

Meillä oli kyllä isä hyvin mukana, mutta kyllä se auttoi minun jaksamistani vauvan kanssa, että isompi oli sen pari kertaa viikosss päiväkodissa. Energinen 2-vuotias vaatii kuitenkin paljon muuta kuin väsyneen zombie-äidin, joka ei jaksa juosta perässä, kun toinen roikkuu tississä.

Jos äiti ei jaksa/pärjää pienten lasten kanssa, isän on lopetettava reissuhommat.

Ei meilläkään lapset menneet varhain nukkumaan. 

Pikkulapsiarki on rankkaa, onneksi sitä ei etukäteen tiedä. Onneksi itselläni nuo ajat on jo kaukana takana vaikka sen väsymyksen muistan vieläkin.

Tätä se on vähän aikaa.  Jälkeen päin ajatellen kasvavat yllättävän nopeasti.  Silloin saa taas nukkua ja on omaa aikaa

Vierailija kirjoitti:

Puolison pitää ottaa töistä loparit ja alkaa lapsia hoitamaan. Kyllä perheen pitää mennä työn edelle.

Ei sentään loparit, mutta voisi vähentää töitään ja olla enemmän kotona apuna nyt ainakin tuon vauvavuoden. Kun onhan tuo ihan mielipuolista naiselle olla yksin vauvan ja taaperon kanssa. Ei saa nukkua yhtään ja elämä on kamalaa. Kokemusta on. Ja mun mies pakeni tilannetta töihin vaikka pyysin apua. Ja sitten kun tilanne hellitti niin halusin eron siitä miehestä kun katkeroitti että jätti mut ihan yksin tuollaiseen kamalaan tilanteeseen. Rahaa olisi voinut kyllä takoa myöhemminkin, mutta siellä töissä varmasti oli kivempaa kuin kotona ja oli miehelle mukavaa kun oli tekosyy paeta vastuuta pienistä rasittavista lapsistaan.

Mies palkkaa hoitoapua. Itsehän te olette tuon tilanteen järjestäneet itsellenne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolison pitää ottaa töistä loparit ja alkaa lapsia hoitamaan. Kyllä perheen pitää mennä työn edelle.

Vaikka tämä varmaan olikin jotenkin hassunhauska vitsi, niin sopiihan sitä miettiä, että sopiiko pikkulasten vanhemmille tuollainen työ, että on paljon pois kotoa..? Kyllähän sitä moni "joutuu" vaihtamaan vaikka 3-vuorotyöstä päivätyöhön ihan vaan sen perheen hyvinvoinnin kannalta, vaikka rahallisesti vähän häviääkin. Monesti näin tekee äiti, vaikka kyllä se isäkin joskus voisi...

Niin, äiti joutuu. Isäähän nämä joustot ei pääosin koske

Vierailija kirjoitti:

Vähän ihmettelen, että lapset tehty noin pienellä ikäerolla eikä oo ajateltu tätä. Kyllähän se on selvää, ettei lepoa tule kun tommonen ikäero. Mutta ajastaan helpottaa. 

Noin pienellä? Kyllä 2v. on ihan normaali ikäero.

Vierailija kirjoitti:

Puoliso ei ollut jälkeen lapsen 1v. Yksin yötäpäivää. Nyt lapsi 22v. Hienosti pärjättiin. Mitään muuta näinä vuosina ollut. Olisiko pitänyt? Ei.

Näen lukea kirjaa tuon marttyyrin sädekehän loisteessa

Jos saisit vaikka viikonloppuina yön nukuttua.

Perinteinen mutta näissä pahoissa äidin univelkaongelmissa toimiva hätäratkaisu:

äiti viikonlopuksi hotelliin nukkumaan. Vaikka kahtena perättäisenä viikkona tai edes kerran kuukaudessa. Miehen on pakko joustaa sen verran, muuten äiti uppoaa liikaa. 

Yritä rytmittää lapset niin, että saat vauvankin iltaisin vähän aiemmin nukkumaan, tiedän ettei vauvat toimi niin et nyt nukut 20-06, mutta itse olen alusta asti tukenut vauvan rytmiä et olisi yöpainotteinen. Kun esikko herää kello 6 älä jää sänkyyn vaan tee päivän ruuat/pistä pyykit pyörii yms yms. Jos päivällä tulee yksikin yhteinen unipätkä lapsille nuku, pakolliset on tehty aamulla. Ja päivällä myös yritä saada heitä samaan rytmiin. Pysähdy myös tähän hetkeen, se on hirveintä kun sen kaiken väsymyksen keskellä tulee olo, että tämä ei lopu ikinä. Kyllä se helpottaa, mutta älä mieti liian pitkälle. 

Kyllä sä tästä vaiheesta selviät. Varmasti on raskasta ja väsyneenä kaikki tuntuu entistäkin raskaammalta. Mutta usko pois, kyllä se siitä helpottaa. 

Minkä ikäinen vauva on? Pikkuhiljaa hänkin saa erilaista rytmiä, että saat hänet aikaisemmin nukkumaan. Sitten saat omaa aikaa iltoihin edes vähän. 

Jos oikeasti et jaksa, eikä tukiverkkoa ole, otat yhteyttä neuvolaan ja pyydät apua. Mulla taas on tilanne, että voisin hyvin hoitaa joitain pieniä silloin tällöin ihan vaikka ilmaiseksi, mutta ei ole ketään kelle apua tarjota. Omat on jo isoja. 

Kovasti voimia sinulle aloittaja, muista että oot lapsille tärkein ja korvaamaton. 

Vierailija kirjoitti:

Vähän ihmettelen, että lapset tehty noin pienellä ikäerolla eikä oo ajateltu tätä. Kyllähän se on selvää, ettei lepoa tule kun tommonen ikäero. Mutta ajastaan helpottaa. 

Tuota minäkin olen ihmetellyt. Minulla 3 lasta ja kaikilla ikäeroa 4 v. Olen ollut hyvin paljon yksin lasten kanssa ja järkeilin, että parempi pitkä ikäero, niin on edellinen jo oppinut nukkumaan ja omatoimiseksi, kun seuraava syntyy.  Saattaa aika kullasta muistoja, kun ei tule mieleen valvominen ja väsymys. Luojan kiitos kuitenkin, että ovat jo aikuisia. Rankkaa työtä se oli, mutta rakkaus lapsiin auttoi.