Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa kun vauva valvottaa illalla ja isompi lapsi aamulla
10.07.2025 |
Vauva on iltavirkku ja kukkuu 23 asti. 2v. on aamuvirkku ja herättää klo 6. Vauva herättää yöllä monta kertaa ähinällä, kitinällä, tutin nostoja ja yksi syöttö. Molemmat nukkuvat huonosti päiväunia eivätkä ikinä yhtä aikaa. Ei tukiverkkoa, kaikki kiinni töissään ja/tai kaukana. Puolisi työn vuoksi paljon poissa. Ei yhtään omaa aikaa iltoihin, ei milloinkaan muulloinkaan. Pakko mennä nukkumaan itsekin kun vauva nukahtaa. Tätäkö tämä elämä nyt vaan on? Ei se tältä kuulostanut muilla olevan silloin kun lapsista haaveilin. Muilla lapset nukkuvat ajoissa, eivät juuri heräile, ja aamulla rauhassa hitaasti heräillään.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ihmettelen, että lapset tehty noin pienellä ikäerolla eikä oo ajateltu tätä. Kyllähän se on selvää, ettei lepoa tule kun tommonen ikäero. Mutta ajastaan helpottaa.
Tuota minäkin olen ihmetellyt. Minulla 3 lasta ja kaikilla ikäeroa 4 v. Olen ollut hyvin paljon yksin lasten kanssa ja järkeilin, että parempi pitkä ikäero, niin on edellinen jo oppinut nukkumaan ja omatoimiseksi, kun seuraava syntyy. Saattaa aika kullasta muistoja, kun ei tule mieleen valvominen ja väsymys. Luojan kiitos kuitenkin, että ovat jo aikuisia. Rankkaa työtä se oli, mutta rakkaus lapsiin auttoi.
Miten tämä mielipiteesi auttaa aloittajaa? Pitääkö hänen jotenkin hävittää tämä vauva ja tehdä uusi vasta kun esikoinen on riittävän vanha vai miten ajattelit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritä rytmittää lapset niin, että saat vauvankin iltaisin vähän aiemmin nukkumaan, tiedän ettei vauvat toimi niin et nyt nukut 20-06, mutta itse olen alusta asti tukenut vauvan rytmiä et olisi yöpainotteinen. Kun esikko herää kello 6 älä jää sänkyyn vaan tee päivän ruuat/pistä pyykit pyörii yms yms. Jos päivällä tulee yksikin yhteinen unipätkä lapsille nuku, pakolliset on tehty aamulla. Ja päivällä myös yritä saada heitä samaan rytmiin. Pysähdy myös tähän hetkeen, se on hirveintä kun sen kaiken väsymyksen keskellä tulee olo, että tämä ei lopu ikinä. Kyllä se helpottaa, mutta älä mieti liian pitkälle.
Tuossa tilanteessa ei ole pakollisia, mies voi pestä pyykit ja ruuat ostetaan valmiina. Nyt juma lauta järki käteen, vai pitäisi puolikuolleen äidin tehdä vielä kotityötkim tuossa samalla, MIKÄ TEITÄ AKKOJA VAIVAA OOTTE IHAN HIRVIÖITÄ TOISILLENNE
Kun vauva kasvaa vähän niin nukkumaanmenoaika alkaa aikaistua. Jaksa vielä muutama kuukausi! Eipä siinä muuta voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kannattanut miettiä, mitä toivoo. Minä en halunnut lapsia ja en vielä pian 60-vuoden ikään ehtineenä ole katunut päivääkään. Mut ehkä sitten vanhana😁
Ei kukaan kertonut eikä missään nähnyt tällaista tilannetta jossa omaa aikaa ei ole edes minuuttia vaan kaikki mahdollinen aika on nukuttava eikä sekään riitä. Kaikkien muiden lapset tosiaan tuntuvat menevän kivasti nukkumaan viimeistään klo 20 ja vanhemmilla on jopa parisuhdeaikaakin. En tiennyt että lastensaannin jälkeen minulla ei ole _mitään_ muuta.
Kyllä sinullakin ois omaa aikaa, mutta olet näköjään päästänyt miehesi luikkimaan karkuun perhehommista. Kyllä niitä töitä löytyy lähempääkin, mutta mikäs sen kivempi ratkaisu isille, kuin olla reissuhommissa. Vain nainen on niin pöljä, että suostuu tuomoseen.
Tätäkään asiaa ei voinut edes minuuttia pohtia etukäteen? Mitä kuvittelit tapahtuvan, kun porsit liukuhihnalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ihmettelen, että lapset tehty noin pienellä ikäerolla eikä oo ajateltu tätä. Kyllähän se on selvää, ettei lepoa tule kun tommonen ikäero. Mutta ajastaan helpottaa.
Tuota minäkin olen ihmetellyt. Minulla 3 lasta ja kaikilla ikäeroa 4 v. Olen ollut hyvin paljon yksin lasten kanssa ja järkeilin, että parempi pitkä ikäero, niin on edellinen jo oppinut nukkumaan ja omatoimiseksi, kun seuraava syntyy. Saattaa aika kullasta muistoja, kun ei tule mieleen valvominen ja väsymys. Luojan kiitos kuitenkin, että ovat jo aikuisia. Rankkaa työtä se oli, mutta rakkaus lapsiin auttoi.
Miten tämä mielipiteesi auttaa aloittajaa? Pitääkö hänen jotenkin hävittää tämä vauva ja tehdä uusi vasta kun esikoinen on riittävän vanha vai miten ajattelit?
Ei mitenkään, mutta olkoon varoituksena muille samaa suunnitteleville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ihmettelen, että lapset tehty noin pienellä ikäerolla eikä oo ajateltu tätä. Kyllähän se on selvää, ettei lepoa tule kun tommonen ikäero. Mutta ajastaan helpottaa.
Tuota minäkin olen ihmetellyt. Minulla 3 lasta ja kaikilla ikäeroa 4 v. Olen ollut hyvin paljon yksin lasten kanssa ja järkeilin, että parempi pitkä ikäero, niin on edellinen jo oppinut nukkumaan ja omatoimiseksi, kun seuraava syntyy. Saattaa aika kullasta muistoja, kun ei tule mieleen valvominen ja väsymys. Luojan kiitos kuitenkin, että ovat jo aikuisia. Rankkaa työtä se oli, mutta rakkaus lapsiin auttoi.
On se hassua kun ihan aikuiset ihmiset tuota asiaa noin ihmettelevät. Jospa joku saa ensimmäisen lapsensa kolmikymppisenä ja haluaakin lapsia enemmän kuin vain sen yhden. Ei siinä parane jättää isoja ikäeroja. Monet myös haluavat takaisin työelämään suht nopsakkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puoliso ei ollut jälkeen lapsen 1v. Yksin yötäpäivää. Nyt lapsi 22v. Hienosti pärjättiin. Mitään muuta näinä vuosina ollut. Olisiko pitänyt? Ei.
Että mitä? Hienosti pärjäsit mutta kirjoittaminen ei suju.
Ähinään ja kitinään heräilyyn voisi auttaa että siirtää vauvan omaan huoneeseen (jos on mahdollista). Kaveri teki niin, ettei herännyt koko ajan pikkuääniin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina silloin kun puoliso on kotona, hän hoitaa illalla lasten nukkumaanmenon ja myös herää aamulla ekana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ihmettelen, että lapset tehty noin pienellä ikäerolla eikä oo ajateltu tätä. Kyllähän se on selvää, ettei lepoa tule kun tommonen ikäero. Mutta ajastaan helpottaa.
Tuota minäkin olen ihmetellyt. Minulla 3 lasta ja kaikilla ikäeroa 4 v. Olen ollut hyvin paljon yksin lasten kanssa ja järkeilin, että parempi pitkä ikäero, niin on edellinen jo oppinut nukkumaan ja omatoimiseksi, kun seuraava syntyy. Saattaa aika kullasta muistoja, kun ei tule mieleen valvominen ja väsymys. Luojan kiitos kuitenkin, että ovat jo aikuisia. Rankkaa työtä se oli, mutta rakkaus lapsiin auttoi.
Mulle toi ois ollu kyllä kamalinta ikinä, aina aloittaa alusta kun elämä alkaisi juuri olla helpompaa. Mulla 2 lasta kahden vuoden ikäerolla ja alun valvomisen jälkeen on ollut helppoa kun lapsilla seuraa toisistaan ja kehittyvät melkein samaa tahtia kun pienempi saa mallia isommasta.
2 vuotta on mielestäni täydellinen ikäero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vauva ei ole vielä syntynyt, mutta opetan jo nyt kaksivuotiaalle, että saa aamuisin leikkiä itsekseen ja äidin pitää antaa nukkua. Usein laitan hänelle jo valmiiksi vaikka banaanin keittiön pöydälle, niin saa sitten itsekseen syödä jotain. Melkein joka aamu kyllä joudun nousemaan moneen kertaan, kun lapsi ilmoittaa että kakka tuli. On kyllä niin omatoiminen, että varmaan mielellään tyhjentäisi potankin itse, mutta sitä en kyllä anna tehdä :D
Uni on kyllä tärkeää, mutta on siinäkin riskinsä, että jättää kaksivuotiaan "yksin" kotiin, joten en suosittelisi tuollaistakaan. Itse uskalsin alkaa nukkua aamuisin vasta kun kuopus oli eskarilainen.
No lapsissa on varmaan eroja. Omani on tosiaan hyvin omatoiminen, mutta ei onneksi sellainen että pitäisi koko ajan kävellä perässä varoittelemassa jostain. Oppii kyllä pian avaamaan takapihan oven, joten siihen täytyy laittaa joku lapsilukko.
Vaikeaa se on muillakin, jotka stressaavat ja panikoivat. Sitä paremmin lapset nukkuvat,mitä rauhallisempana äiti pysyy.
Sinun täytyy saada lapset unille ajoissa ja heräämään ajoissa. Nukkumaan menoaika riippuu sitä mihin aikaan herätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://holvi.com/shop/lastenparkki/product/176c22bc51570096a328050a497…
Tampereella olisi tarjolla tällaista. Aion kokeilla joskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kannattanut miettiä, mitä toivoo. Minä en halunnut lapsia ja en vielä pian 60-vuoden ikään ehtineenä ole katunut päivääkään. Mut ehkä sitten vanhana😁
Ei kukaan kertonut eikä missään nähnyt tällaista tilannetta jossa omaa aikaa ei ole edes minuuttia vaan kaikki mahdollinen aika on nukuttava eikä sekään riitä. Kaikkien muiden lapset tosiaan tuntuvat menevän kivasti nukkumaan viimeistään klo 20 ja vanhemmilla on jopa parisuhdeaikaakin. En tiennyt että lastensaannin jälkeen minulla ei ole _mitään_ muuta.
Rajoita ja ohjaa lasten päiväunia. Tuskinpa yksikään lapsi itsestään nukkuu samassa rytmissä.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kannattanut miettiä, mitä toivoo. Minä en halunnut lapsia ja en vielä pian 60-vuoden ikään ehtineenä ole katunut päivääkään. Mut ehkä sitten vanhana😁
Käsittämätöntä miten joillain on edelleen noin paska logiikka, jonka mukaan jos jotain haluaa, niin ei saa koskaan siitä sanoa mitään negatiivista.
Olen minäkin vela, jolla ollut aina koiria ja niitä yhä omistam, mutta tuon logiikan mukaan en saisi koskaan valittaa esim. huonosti nukuttuja öitä ripuloivan koiran takia tms.
Joillekin empaattinen suhtautuminen on täysin vieras käsite.
Ap:lle tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kannattanut miettiä, mitä toivoo. Minä en halunnut lapsia ja en vielä pian 60-vuoden ikään ehtineenä ole katunut päivääkään. Mut ehkä sitten vanhana😁
No vautsi vau, tässäpä rakentava vastaus kysymykseen.
Onneksi on ymmärtänyt olla lisääntymättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kannattanut miettiä, mitä toivoo. Minä en halunnut lapsia ja en vielä pian 60-vuoden ikään ehtineenä ole katunut päivääkään. Mut ehkä sitten vanhana😁
Ei kukaan kertonut eikä missään nähnyt tällaista tilannetta jossa omaa aikaa ei ole edes minuuttia vaan kaikki mahdollinen aika on nukuttava eikä sekään riitä. Kaikkien muiden lapset tosiaan tuntuvat menevän kivasti nukkumaan viimeistään klo 20 ja vanhemmilla on jopa parisuhdeaikaakin. En tiennyt että lastensaannin jälkeen minulla ei ole _mitään_ muuta.
Rajoita ja ohjaa lasten päiväunia. Tuskinpa yksikään lapsi itsestään nukkuu samassa rytmissä.
Monet esittää ruusuisemman kuvan arjestaan kuin mitä oikeasti on. Somepäivityksiä varsinkaan ei kannata uskoa.
Kyllä sinä selviät. Pahimpina hetkinä, muista, että tämä on vain lyhyt jakso ja pian ohi. Koeta nukkua kaikki mahdolliset hetket. Tingi siivouksesta ja hyödynnä valmiira ruokia. Tee kerralla moneksi päiväksi ja pakasta.
Meillä oli vähän samaa, mutta vain yksi lapsi. Itse olen aamuvirkku ja vauva oli iltaisin tosi virkeä eikä meinannut millään mennä nukkumaan ennen klo 22. Aamuisin tykkäsi nukkua 9-9.30 asti. Yöt oli toisinaan todella katkonaisia kun vauva heräili jatkuvasti ja nukkuessaan oli niin kovaääninen että itse heräsin vauvan jokaiseen inahdukseen vaikka nukuin korvatulpat korvissa. Yhtenä iltana vauvan ollessa n. 5kk meni kuppi nurin ja tein vastoin kaikkia suosituksia ja laitoin vauvan omaan huoneeseen iltasyötön jälkeen, oven kiinni ja painuin itse nukkumaan. Puoliso kävi kerran hyssyttelemässä vauvaa ja sinne se sitten nukahti. Ja heräsi sinä yönä vain kerran syömään! Tämä oli meille käänteen tekevä ratkaisu ja siitä pikkuhiljaa kun yöt alkoi mennä yhdellä max kahdella syötöllä aloimme systemaattisesti aikaistamaan päivärytmiä. Herätys klo 7 aamulla ja illalla nukkumaan klo 19. Muutama viikko siinä meni iltakiukkuja kuunnellen, mutta sitten se unirytmi alkoi vakiintumaan.
Tsemppiä kovasti!