Mikä yksi pieni teko on muuttanut elämäsi suunnan?

Juljus kirjoitti:

Raitistuminen.

 

"Huomaa huumeen harha".🤢🤮😵💫

Aamulla en tiennyt, että illalla lähden kälppimään siittä avioliitosta.  Tapahtui ns. viimeinen pisara.  Naapuriin soitttamaan taksi, lapsi ja sen tavarat mukaan, ja suunta vanhemmilleni.  Siitä se lähti ja aika nopeastikin sujumaan uusi elämä.  Muutin kuin ihan eri ihmiseksikin.  Kymmenen vuotta olin elänyt helvetinmoisen kontrollin ja pelon alla.  Kun se loppui, löysin itsestäni iloisen ja vapaan ihmisen.

Olin nuorena kovin ujo. Olin jo yli kahdenkymmenen, kun ensimmäisen kerran rohkenin hyväillä tytön sukupuolielimiä alus- ja sukkahousujen päältä. Se muutti KAIKEN.

Sen jälkeen havaitsin, että KAIKKI tytöt, joiden kanssa tulin tekemisiin, pitivät kovasti, kun sormella hyväili heidän emätintään sisältäpäin, myös ihan vain jutellessa ilman kummankaan tarkoitusta edetä romanssiin. Kynis.mi

Minun elämäni muuttanut teko on se, että päätin muuttaa asennettani ja tietoisesti ajattelemaan, että kaikki menee aina parhain päin. 

Halusin muutama vuosi sitten kokeilla homoseksiä. Pääsinkin kokeilemaan, mutta jäin tästä valitettavasti kiinni (tämä salaisuus oli tarkoitus viedä mukanani hautaan). Juttu levisi kaikille sukulaisille ja läheisille. Järjestin salaa muuton toislle puolelle maata, vaihdoin puhelinnumeroni sekä salasin uuden ja poistin myös kaikki sosiaalisen median tilini. Lähdin vain hiljaa pois, kenellekään en ilmoittanut mitään. En sisaruksille, vanhemmille tai muille sukulaisille. Työstäni irtisanouduin kirjallisesti.

Kyllä helpotti kun ei tarvinnut elää häpeän kanssa ja kuunnella ihmisten kitinää kuinka he hyväksyvät minut sellaisena kun olen. Minä en hyväksy sitä että he hyväksyvät. 

Katkaisin välit "kavereihin" joiden perässä matkustelin satoja kilometrejä ympäri Suomen, mutta yksikään heistä ei koskaan tullut vastavuoroisesti kyläilemään luokseni. 

Valitsin Jeesus Kristuksen Herrakseni.

Vierailija kirjoitti:

Mikään teko ei ole muuttanut elämäni suuntaa, ei pieni, eikä iso. Kaikenlaista on tapahtunut, mutta elämä kulkee raskaasti omassa uomassaan kohti vääjäämätöntä loppuaan.

Kun muutat yhden, muutat kaiken. 

Aviomieheni löytäminen 15vuotta sitten. Hänen ansiostaan halusin myös lapsia. Hän on elämäni rakkaus.

Myös nykyisen työn löytäminen (työpaikkaa olen vaihtanut välissä, mutta työ on samaa) ja ymmärrys miten hyvä olen siinä.

Olen oppinut suhtautumaan elämään positiivisesti ja iloitsemaan myös muiden onnesta.

Vierailija kirjoitti:

Katkaisin välit "kavereihin" joiden perässä matkustelin satoja kilometrejä ympäri Suomen, mutta yksikään heistä ei koskaan tullut vastavuoroisesti kyläilemään luokseni. 

Minä se nuorena matkustin vähillä rahoilla parin sadan kilsan päähän, vain jotta pääsin olemaan väärässä ja huonossa seurassa. Eipä tarvi sitäkään hulluutta nykyään harjoittaa.

Oppiminen kuuntelemaan omaa intuitiota. Se muutti kaiken. 

Suostuin yhteisasumiseen parin kaverin kanssa, kun opiskelupaikkakunnalta ei pitkän etsiskelyn jälkeen muuta löytynyt. No en nuorena ihmisenä tajunnut, että he halusivat minun kanssani yksiin vain, koska vuokra olisi ollut liian korkea kahdelle.

Kohtelivat minua inhottavasti, puheita selän takana ja pahempaakin. Onneksi sitä kesti vain yhden lukuvuoden. Vanhempana olisin varmaan tajunnut missä mennään. No se vuosi kuitenkin muutti elämäni suunnan, eikä kai voi toisaalta valittaakaan. Löysin tulevan aviomieheni, koska muutin muualle (en lapsuuteni maisemiin), ja olemme vieläkin yhdessä 30+ vuoden päästä. Ei tietystikään voi tietää, olisinko löytänyt jonkun muun, ellen olisi tuolloin muuttanut yhteen noiden inhottavien kavereiden kanssa.

Se että rohkaistuin menemään puhumaan sille lähellä istuvalle tytölle vaikka päässä takoi se miten paljon helpompaa olisi vain olla menemättä.

Siitä se lähti; seurustelu, avioliitto, lapset ja perhe sekä yhteinen elämä. 

"Kaduin syntejäni ja pyysin niitä Jeesukselta anteeksi. "

Toivottavasti pyysit anteeksi myös niiltä joita ne synnit oikeasti koskivat.

Lapsen saaminen, kun yhden kerran luotin toiseen. 

Muuten olisin lähtenyt. 

Myöhemmin olen päättänyt sittenkin lähteä paikkaan x, ja tavannut elämääni muokanneen ihmisen. 

Vierailija kirjoitti:

Hain kesätyötä jota en olisi uskonut saavani, ilman koulutusta ko.alalle. Kesätyö poiki keikkoja, pidempiä sopimuksia, lisää kesätöitä, sijaisuuksia ja lopulta vakipaikan samassa firmassa. Työpaikalla tapasin nykyisen mieheni ja lapseni isän.

No, olemme eron partaalla näin 6 vuoden jälkeen mutta se on toinen tarina. Joka tapauksessa se työhakemus muutti elämäni täysin. 

Olin menettänyt uskoni vakityöhön. Menin haastatteluun, vaikka sieltä oli tullut aiemmin eioota. 

Vielä parkkipaikalla ajattelin lähteä. Sittemmin olen ollut siellä kahdesti vakituisena. Olisin ehkä vieläkin, jos ei olisi ollut soteuudistusta.

Poikkesin kesken työmatkan sattumalta eräässä paikassa ja tapasin aviomieheni.

Nuorena ujous voitti sokkotreffeillä. Minulle oli tietämättäni järjestetty tapaaminen yhden pojan kanssa isommassa porukassa. 

Vierailija kirjoitti:

Poikkesin kesken työmatkan sattumalta eräässä paikassa ja tapasin aviomieheni.

Minkälainen paikka se oli?

Mikä vuodenaika, missä kuussa?

Mikä viikonpäivä?

Paljonko kello oli suunnilleen?

Miten aloitte tutustua? Kumpi sanoi ensin jotain tms..

Kerrohan.

Kaiken luovuttaminen Jumalan hyviin käsiin ja ohjaukseen. Siitä alkoi yltäkylläinen elämä.