Mikä yksi pieni teko on muuttanut elämäsi suunnan?

Kiitollisen elämänasenteen valitseminen.

Ehkä kun laitoin vaihto-opintoihin haun paikkaan, joka ei juuri edes kiinnostanut.

Asun tuossa vaihtokohteessa edelleen 5v jälkeen. Minulla on hyvin laaja tiivis ystäväpiiri, ihan paras duuni, ihanat harrastukset, teen vapaaehtoistyötä, matkustelen jatkuvasti jne.

Suomessa asuessani olin yksinäinen, nyt rakastan elämääni.

Luin minulle lähetetyn toiselle, melkein saman nimiselle henkilölle tarkoitetun kirjeen. 

Päätin, etten tee enää mitään pelkopohjaista. Siis ei mitään, missä perimmäisenä motiivina on pelko. Kyllä pelotti.

Tuon seurauksena olen mm päässyt eroon verenpainelääkkeistä, vissiin krooninen stressi helpotti kun en enää toimi pelosta käsin. Ilmeisesti se, että toimii varmistellen, vaan lisää stressiä ja pelkoa, ei vähennä sitä. 

Yllättäen kun lakkasin varmistelemasta raha-asioissa, minulle tulee ja jää säästöön ENEMMÄN rahaa. Oletan että olen rennompi ja teen siksi parempia päätöksiä. 

Elämä on niin jouhevaa ja kevyttä nyt. Jopa ihmissuhteet parani, kun en enää tee mitään itselleni vastenmielistä siitä pelosta että joku suuttuu tms. 

Ihmeen nopeasti tähän myös tottui. Muutama isompi ahdistuspiikki tuli kun vastustin joitakin "varmistelukäyttäytymisiä". 

Ai niin, en enää edes "syö terveellisesti"; valintaperusteeni on maku ja mieliteko, ei sairauden pelko. Lopputulos: -8kg, nyt normaalinpainon keskivaiheilla, tosiaan verenpainetauti historiaa ja hyperkolesterolemia samoin. 

Pelkoja stressi häviää kun jääräpäisesti kieltäytyy toimimasta niistä käsin ja kas kuinka hauskaa elämä voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Kaiken luovuttaminen Jumalan hyviin käsiin ja ohjaukseen. Siitä alkoi yltäkylläinen elämä. 

Sama. Minulla ei edes alunperin ollut uskoa, mutta olin niin näännyksissä ja solmussa, että päätin vaan alkaa TEESKENNELLÄ että on olemassa Jumala, joka on kaikkiavaltias ja hyvä ja kaitsee koko ajan ja ohjaa. 

Toimi. 

Nyt jos hyvä tuttavani aikoo siis toden teolla hoitaa minun omat henkilökohtaiset ulosottovelkani pois, niin se kyllä väkisinkin on sitten tällainen elämän radikaalisti muuttava asia. Kyseessä kuitenkin laina ja sijoitus tulevaisuuteen. Parikymppisyyden kompurointi ja urpoilu jäisi sitten viimeinkin kauas taa. Raharemontti muuten hyvä ohjelma telkkarissa, herättelee. 

Ei ole teko mutta poikani vammautuminen muutti elämässäni kaiken.

Otin vakiduunista lopputilin 2018 enkä enää palannut työelämään. Elämäni paras teko.

M54

Luotin raha-asiani silloisen kumppanini käsiin.

Vierailija kirjoitti:

En istunut yhdellä urheilukentällä penkille pojan viereen, jota silloin tapailin. Poika antoi minulle tilaa, mutta jäin seisomaan ja katselin vähän tylysti. Se ei johtunut siitä, että olin juuri voittanut pojan yhdessä lajissa. Pojan ystävällisyys ja kiinnostus oli minulle uutta, koska pojat koulussa kiusasivat. En myöskään halunnut näyttää liian innokkaalta.

Annas kun arvaan: Kuulantyönnössä? (Älkää naurako)

Ja millä tavalla tämä sitten muutti elämäsi suunnan? Loppuiko tapailu siihen ja tuliko tilalle joku parempi?

Tapasin miehen joka ei heti kolahtanut. Sitten masennuin, sairastuin unettomuuteen, sain lapsen, jonka jälkeen olenkin tippunut mt-ongelmieni takia melkein pois työelämästä

Aloitin ssri-lääkityksen murrosikäisenä.

Silmiin katsominen. 

Vierailija kirjoitti:

Katkoin välit sukuun, olin mustalammas. Elämäni paras ja korjaavin teko.

Mutta eihän tuo ole pieni teko. Pieniä tekoja kysytään, isot ratkaisut eivät ole niitä.

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorena kovin ujo. Olin jo yli kahdenkymmenen, kun ensimmäisen kerran rohkenin hyväillä tytön sukupuolielimiä alus- ja sukkahousujen päältä. Se muutti KAIKEN.

Sen jälkeen havaitsin, että KAIKKI tytöt, joiden kanssa tulin tekemisiin, pitivät kovasti, kun sormella hyväili heidän emätintään sisältäpäin, myös ihan vain jutellessa ilman kummankaan tarkoitusta edetä romanssiin. Kynis.mi

Itse en koskaan ole pitänyt siitä, että emättimeeni työnnetään sormi. Ei emättimen sisällä ole paljon hermotusta, ne on häpyhuulissa ja klitoriksessa ne hermot.

Alkoholin jättäminen 20 vuotta sitten. Sain tilalle raittiuden ja terveen elämän. Löysin hyvän puolison jonka kanssa avioiduin. 

Yhdessä olemme matkustelleet paljon ym. ihania asioita, joista ennen saatoin vain haaveilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorena kovin ujo. Olin jo yli kahdenkymmenen, kun ensimmäisen kerran rohkenin hyväillä tytön sukupuolielimiä alus- ja sukkahousujen päältä. Se muutti KAIKEN.

Sen jälkeen havaitsin, että KAIKKI tytöt, joiden kanssa tulin tekemisiin, pitivät kovasti, kun sormella hyväili heidän emätintään sisältäpäin, myös ihan vain jutellessa ilman kummankaan tarkoitusta edetä romanssiin. Kynis.mi

Itse en koskaan ole pitänyt siitä, että emättimeeni työnnetään sormi. Ei emättimen sisällä ole paljon hermotusta, ne on häpyhuulissa ja klitoriksessa ne hermot.

Enpä usko, että moni muukaan nainen siitä erityisen innoissaan on, juuri mainitsemasta syystä. Ja siksi kun joku miesoletettu kertoo ”monien pitäneen siitä kovasti” johtopäätös on auttamatta, että hän ei ole vielä oikeasti kokeillut kertaakaan. Eikä kokemattomuudessa  tietenkään ole mitään pahaa, mutta se, että esittää muuta kuin mitä on, kertoo huonosta itsetunnosta. 

Vierailija kirjoitti:

Päätin, etten tee enää mitään pelkopohjaista. Siis ei mitään, missä perimmäisenä motiivina on pelko. Kyllä pelotti.

 

Tuon seurauksena olen mm päässyt eroon verenpainelääkkeistä, vissiin krooninen stressi helpotti kun en enää toimi pelosta käsin. Ilmeisesti se, että toimii varmistellen, vaan lisää stressiä ja pelkoa, ei vähennä sitä. 

 

Yllättäen kun lakkasin varmistelemasta raha-asioissa, minulle tulee ja jää säästöön ENEMMÄN rahaa. Oletan että olen rennompi ja teen siksi parempia päätöksiä. 

 

Elämä on niin jouhevaa ja kevyttä nyt. Jopa ihmissuhteet parani, kun en enää tee mitään itselleni vastenmielistä siitä pelosta että joku suuttuu tms. 

 

Ihmeen nopeasti tähän myös tottui. Muutama isompi ahdistuspiikki tuli kun vastustin joitakin "varmistelukäyttäytymisiä". 

 

Ai niin, en enää edes "syö terveellisesti"; valintaperusteeni on maku ja mieliteko, ei sairauden pelko. Lopputulos: -8kg, nyt normaalinpainon keskivaiheilla, tosiaan verenpainetauti historiaa ja hyperkolesterolemia samoin. 

 

Pelkoja stressi häviää kun jääräpäisesti kieltäytyy toimimasta niistä käsin ja kas kuinka hauskaa elämä voi olla.

Uskon täysin, mitä sanot. Pelko on huono elämänasenne. Mutta tarkentaisitko, miten teit sen? Pelkästään päätös ei mielestäni riitä, pitää tunnistaa tilanteet ja olla korvaava toimintatapa. 

Pitkä juttu, mutta kaikenlaisten sähläämisten jälkeen hain apua vapaakirkosta ja se johti mutkien kautta elämäni naisen tapaamiseen. Onnellista avioliittoa kesti 40+ vuotta aina vaimon menehtymiseen asti. Se paras osuus taisi olla ,olempien "tahdon". Ikävä on kova.

Eksäni jätettyä minut kylmästi hain vihdoin ja viimein terapiaan mitä olin lykännyt vuosikausia. Nyt vuosi myöhemmin pidän omista rajoistani paljon tiukemmin kiinni enkä anna kenenkään pompotella minua enää.