Mikä yksi pieni teko on muuttanut elämäsi suunnan?

Katsoin elokuvan, jossa poika soitti viulua.

Menin laulutunneille. 

Jätin narsisti vaimoni. Ihan hullua miten yksi teko voi muuttaa elämää. Kaikki fyysiset ja psyykkiset oireet katosi "yhdessä yössä".

Elämästä tuli niin paljon antoisampaa ja helpompaa. 

Toki ex yritti lasten kautta vaikeuttaa ja välillä käytiin vielä syvissä vesissä, mutta myöhemmin löysin myös elämäni rakkauden ja se auttoi kyllä mukavasti. 

Nykyään elän onnellista elämää. Jos tuo yksi teko olisi jäänyt tekemättä olisin luultavasti jo kuollut. 

Kieltäydyin uudesta työstä, johon pomo oli ehtinyt minut ilmoittaa. Jälkeenpäin mietin pitkään, miksen voinut vaan suostua siihen, ja kieltäytyminen kaduttikin. Mutta sen jälkeen aloin yhä selvemmin ymmärtää, etten muutenkaan jaksanut kovin hyvin siinä työpaikassa.

Minnesota-hoito 10 v sitten. Avo-Minne.

Pyrin hetken mielijohteesta yliopistoon alalle, joka oli minulle kovin kummallinen valinta. Pääsin sisään. Se oli elämäni suurin onnettomuus. 

Muutin ulkomaille töihin,

Vierailija kirjoitti:

Päätin parantua 10 vuotta kestäneestä bulimiasta, tällä kertaa oikeasti. Lopetin oksentamisen, hain apua, menin hammaslääkäriin ja menetin kaikki hampaat, mutta sain proteesit ja nyt 3 vuotta tuosta päätöksestä voin sanoa olevani terve. 

Voiko bulimia todella olla näin kauhea? 

Väärät valinnat johtivat totaaliyksinäisyyteen ja ihmisvihaan siihen päälle vielä masennus.

Vierailija kirjoitti:

Aloitin kuntosaliharjoittelun. Vihasin kuntosalia, mutta kun aloin treenata ja kehittyä, siitä tuli lempiliikuntamuotoni ja olen elämäni kunnossa. Aloitin myös liikkuvuusharjoittelun ja pääsin jumeista ja kivuista eroon.

Mäkin tahtoisin mutta tahdonvoimaa ei löydy:(

Vierailija kirjoitti:

En istunut yhdellä urheilukentällä penkille pojan viereen, jota silloin tapailin. Poika antoi minulle tilaa, mutta jäin seisomaan ja katselin vähän tylysti. Se ei johtunut siitä, että olin juuri voittanut pojan yhdessä lajissa. Pojan ystävällisyys ja kiinnostus oli minulle uutta, koska pojat koulussa kiusasivat. En myöskään halunnut näyttää liian innokkaalta.

Täällä sama. Myöhemmin aikuisiällä olin myös ilmaa miehille, tapasin tosi kivan miehen työpaikan pikkujouluissa ja hän oli ainoa kohtelias,mukava ja kiltti minulle, myöhemmin sain kortin postiluukusta jossa tämä mies toivotti hyvää joulua ja jos natsasi ota yhteyttä ja siinä puhelinnumero. Ihmispelon ja varsinkin miespelon takia en uskaltanut ottaa yhteyttä ja harmittaa näin vuosia myöhemmin. Luultavasti jos oisin voittanut pelkotilani ja ollut rohkea olisin varmaan nyt naimisissa ja olisi lapsia ehkä. Ainut mies joka oli oikeasti minusta kiinnostunut, eikö sen jälkeen kukaan.

Kun äiti pyysi anteeksi. Olin ollut helppo lapsi, kunnes ala-asteen lopulla muutuin hölmöileväksi ja viisastelevaksi k*sipääksi. Muuttumiseni hävetti ja pelotti itseänikin, mutta ongelmat lähtivät syntymään siitä, että häpesin myös tätä häpeämistäni enkä kehdannut näyttää/kertoa siitä vanhemmilleni. Koska olin fyysisesti vielä aivan lapsi, he luulivat että olen vaan huvikseni alkanut tehdä pahaa, ja tapahtui kovenevien otteiden kierre, lopulta kaikkea vitsan käyttöä, talosta ulos lukitsemista yms. ei-OK-asioita myöten.

No, eihän se mitään auttanut, ja suhteet vanhempiin olivat ennen pitkää jo ihan vapaassa pudotuksessa. Sitten vain hetkeä myöhemmin yhtäkkiä alkoi murrosikä, ja sekä minä että vanhemmat tajusimme ensi kertaa, että kyseessä oli ollut ennakkovaroitus siitä. Sen henkinen puoli oli vain tapahtunut ensin ikään kuin "alta pois" ennen kuin fyysinen edes alkoi.

Äiti pyysi anteeksi molempien vanhempien puolesta, kun oltiin kahdestaan kotona, ja sanoi että minulle oli tehty väärin ja että "onneksi se kaikki on nyt ohi". Sen muistelemisella on ollut suuri merkitys, kun olen sen jälkeen useita kertoja joutunut tilanteisiin joissa vaikeudet kasautuvat ja niille ei vain tunnu näkyvän loppua.

Sain potkut Sipilän tehtaalta Solitralta aikoinaan.  Lähdin Tekuun, valmistuin ja vaikka potkut oli todella kurjaa, se sisuunnutti ja pisti miettimään kun sanoin siellä pomolle lähtiessäni että "enää en tehtaaseen mene töihin tuollaisten idioottien alaiseksi ja jatkossa jos tavataan, katsotaan millä puolen pöytää kukanenkin ja kuka pyytää keltä mitä." Opetus: tee sellaista työtä mitä voisit tehdä mistä käsin tahansa. 

Putkan muovipatjalta herätessä huomasin että vaatteeni on veressä. Krapula oli järkyttävä. Rystyset olivat rikki, joka paikkaan särki. Kusta ja paskaa housussa. 

Elämäni kamalin aamu. Tuli konkreettisesti maksettua oppirahat.

En kerro enempää ettei joku tunnista.

Korkki kiinni siitä asti. Jo vuosia mennyt ja ihan kaikki on muuttunut.

Elämässäni on selkeästi kaksi vaihetta: juova aika ja juomaton aika.

Hankin vittumaiselle epärehelliselle itsekkäälle työttömälle hullulle nistille persaukiselle asunnon. Lahja ja hyvä työ. Sukulaisensa heti alussa sanoi, et anna nyt sille potku perseelle. Pääsi nysvä hikikomeroonsa lopulta.

Se on täytetty.

Oltiin perheen kanssa lomalla Khao Lakissa jouluna 2004 kun olin yläasteikäinen. Tapaninpäivänä päätinkin ihan vaan hetken mielijohteesta lähteä vanhempien sisarusten kanssa sen sijaan että olisin mennyt toisen vanhemman ja pikkusisarusten kanssa. Minä ja vanhemmat sisarukset selvittiin, muut ei.

Vierailija kirjoitti:

Oltiin perheen kanssa lomalla Khao Lakissa jouluna 2004 kun olin yläasteikäinen. Tapaninpäivänä päätinkin ihan vaan hetken mielijohteesta lähteä vanhempien sisarusten kanssa sen sijaan että olisin mennyt toisen vanhemman ja pikkusisarusten kanssa. Minä ja vanhemmat sisarukset selvittiin, muut ei.

Tällaista perhettä ei ollut kadonneiden listalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin perheen kanssa lomalla Khao Lakissa jouluna 2004 kun olin yläasteikäinen. Tapaninpäivänä päätinkin ihan vaan hetken mielijohteesta lähteä vanhempien sisarusten kanssa sen sijaan että olisin mennyt toisen vanhemman ja pikkusisarusten kanssa. Minä ja vanhemmat sisarukset selvittiin, muut ei.

Tällaista perhettä ei ollut kadonneiden listalla.

Eihän ne kai kadonneina olleetkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin perheen kanssa lomalla Khao Lakissa jouluna 2004 kun olin yläasteikäinen. Tapaninpäivänä päätinkin ihan vaan hetken mielijohteesta lähteä vanhempien sisarusten kanssa sen sijaan että olisin mennyt toisen vanhemman ja pikkusisarusten kanssa. Minä ja vanhemmat sisarukset selvittiin, muut ei.

Tällaista perhettä ei ollut kadonneiden listalla.

Eihän ne kai kadonneina olleetkaan.

Mutta ei ollut tsunamissa perhettä mistä olisi selvinnyt vain vanhemmat sisarukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin perheen kanssa lomalla Khao Lakissa jouluna 2004 kun olin yläasteikäinen. Tapaninpäivänä päätinkin ihan vaan hetken mielijohteesta lähteä vanhempien sisarusten kanssa sen sijaan että olisin mennyt toisen vanhemman ja pikkusisarusten kanssa. Minä ja vanhemmat sisarukset selvittiin, muut ei.

Tällaista perhettä ei ollut kadonneiden listalla.

Eihän ne kai kadonneina olleetkaan.

Mutta ei ollut tsunamissa perhettä mistä olisi selvinnyt vain vanhemmat sisarukset.

Mistä muka tiedät?