Mikä yksi pieni teko on muuttanut elämäsi suunnan?
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Sain kenkää YT-neuvotteluiden yhteydessä. Se oli parasta, mitä minulle on ammatillisessa mielessä tapahtunut: opiskelin, vaihdoin alaa, ja tienaan nyt yli kaksi kertaa enemmän kuin aiemmin.
Mikä olisi sinulle iso teko, jos potkut ovat pieni?
Yksi ivallinen katse ja naureskelu muiden kanssa tilanteessa, jossa henkilö olisi voinut osoittaa ystävällisyyttä tai tukea. Se kertoi minulle lopullisesti, että missä mennään. Jos ystävä on ja oli aina ollut tuollainen - aina valmiina heittämään minut bussin alle - niin mihin tarvitsee vihollisia. En puhunut hänelle enkä tervehtinyt häntä enää sen päivän jälkeen.
Pieni muna, josta säikähtäneenä uskalsin jäädä sinkuksi. Se tuli tarpeeseen, koska oivalsin monta asiaa. Tipuin pois deittailukierteestä ja se oli hyvä asia.
Moniakin sellaisia. Tärkein kuitenkin on se, että jätin toimimattoman parisuhteen ja siirryin kuuntelemaan sydäntäni. Löysin miehen, jonka kanssa olen aidosti onnellinen jo toistakymmentävuotta.
Kieltäydyin seurustelusta. Onneksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkoin välit sukuun, olin mustalammas. Elämäni paras ja korjaavin teko.
Oliko tuo pieni teko? Mikä olisi ollut iso?
Pyytää kassa neitiä ulos.
Päätin parantua 10 vuotta kestäneestä bulimiasta, tällä kertaa oikeasti. Lopetin oksentamisen, hain apua, menin hammaslääkäriin ja menetin kaikki hampaat, mutta sain proteesit ja nyt 3 vuotta tuosta päätöksestä voin sanoa olevani terve.
Vierailija kirjoitti:
Päätin parantua 10 vuotta kestäneestä bulimiasta, tällä kertaa oikeasti. Lopetin oksentamisen, hain apua, menin hammaslääkäriin ja menetin kaikki hampaat, mutta sain proteesit ja nyt 3 vuotta tuosta päätöksestä voin sanoa olevani terve.
Saitko proteesit ilmaiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätin parantua 10 vuotta kestäneestä bulimiasta, tällä kertaa oikeasti. Lopetin oksentamisen, hain apua, menin hammaslääkäriin ja menetin kaikki hampaat, mutta sain proteesit ja nyt 3 vuotta tuosta päätöksestä voin sanoa olevani terve.
Saitko proteesit ilmaiseksi?
Kela korvasi teknikon työt, ja muistaakseni jotain muutakin. Hain toimeentulotukea, johon oli liitetty julkiselta kustannusarvio proteeseista. Päätös tuli viikossa, ja sen jälkeen aloitin käynnit teknikolla. En muista oliko omavastuuta noissa käynneissä, mutta kela-kortti ja henkilötodistus oli aina mukana. Kela maksoi työn suoraan tekijälle, eli itse en saanut rahaa tilille.
Vierailija kirjoitti:
Olis varmaan pitänyt olla vetämättä nännejä silloin nuorena ja olla ottamatta sitä miestä kotiini. Menin vielä suhteeseen sen kanssa vaikka kaikki muassa huusi EI. No väkivaltainen ja alistava alkoholistihan se oli ja kasvoin niin pahasti kieroon, että oon viettänyt elämäni ottaen turpiin pelastaen näitä surkimuksia oman elämäni kustannuksella.
Itseasiassa mun olis pitänyt olla hyväksymättä sen kaveripyyntöä ja vastaamatta sen viesteihin mutta kilttinä tyttönä oli pakko olla ystävällinen.
Nännien vetäminen on tie pimeyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätin parantua 10 vuotta kestäneestä bulimiasta, tällä kertaa oikeasti. Lopetin oksentamisen, hain apua, menin hammaslääkäriin ja menetin kaikki hampaat, mutta sain proteesit ja nyt 3 vuotta tuosta päätöksestä voin sanoa olevani terve.
Saitko proteesit ilmaiseksi?
Kela korvasi teknikon työt, ja muistaakseni jotain muutakin. Hain toimeentulotukea, johon oli liitetty julkiselta kustannusarvio proteeseista. Päätös tuli viikossa, ja sen jälkeen aloitin käynnit teknikolla. En muista oliko omavastuuta noissa käynneissä, mutta kela-kortti ja henkilötodistus oli aina mukana. Kela maksoi työn suoraan tekijälle, eli itse en saanut rahaa tilille.
Varmasti aikamoinen byrokratia kun pitää osoittaa että sairaus vei hampaat ei laimilyönti. Kysyn siksi kun minulla on huonot hampaat ja yksi on jo revitty. En lähde edes yrittämään että saisin proteesin.
Tästä on 32 vuotta aikaa. Olin 16. Olin ylittämässä joskus 21 aikaan illalla katua. Asuin Helsingissä ja kyseessä oli varsinkin päiväsaikaan vilkasliikenteinen katu. Olin lähdössä ylittämään katua suojatien vierestä eli ihan väärästä paikasta mistä olisi pitänyt. Yhtäkkiä miesääni selkäni takana sanoi että älä mene, tulee auto. Samalla hetkellä tuli loivan mutkan takaa auto todella lujaa ja ajoi ohitseni. Käännyin ympäri enkä nähnyt miestä missään. Siinä kohtaa ei ollut asuintaloja että mies olisi voinut johonkin rappuun livahtaa ja näkyvyyttä oli molemmille sivuille. Mietin pitkään että oliko kyseessä yliluonnollinen tapahtuma. Järkevin tulkinta on se että mies oli lenkkeilijä ja tuli samalta suunnalta kuin auto ja oli ehtinyt jo juosta pois. Mene ja tiedä.
Sille joka ei uskalla hakea proteesia, tiedoksi että täysi hampaattomuus on peruste proteesin saannille, ja julkisen kautta kun hakee proteesin niin sekä hammaslääkäri, että Kela kyllä auttaa hakemaan toimeentulotukea, että saat apua hankintaan. Itsellä lääkäri kirjoitti hyvän lausunnon, ja Kela myöntyi. Aina kannattaa varautua hylkyyn, mutta valitat vain päätöksestä ja kyllä ne lopulta taipuu. Hammaslääkärin tekemä kustannusarvio, sekä selvitys siitä miksi proteesin saanti on tärkeää, ratkaisee myös.
Vierailija kirjoitti:
Tästä on 32 vuotta aikaa. Olin 16. Olin ylittämässä joskus 21 aikaan illalla katua. Asuin Helsingissä ja kyseessä oli varsinkin päiväsaikaan vilkasliikenteinen katu. Olin lähdössä ylittämään katua suojatien vierestä eli ihan väärästä paikasta mistä olisi pitänyt. Yhtäkkiä miesääni selkäni takana sanoi että älä mene, tulee auto. Samalla hetkellä tuli loivan mutkan takaa auto todella lujaa ja ajoi ohitseni. Käännyin ympäri enkä nähnyt miestä missään. Siinä kohtaa ei ollut asuintaloja että mies olisi voinut johonkin rappuun livahtaa ja näkyvyyttä oli molemmille sivuille. Mietin pitkään että oliko kyseessä yliluonnollinen tapahtuma. Järkevin tulkinta on se että mies oli lenkkeilijä ja tuli samalta suunnalta kuin auto ja oli ehtinyt jo juosta pois. Mene ja tiedä.
Myös Jumala voi puhua ihmiselle - juurikin varoittaa jne.
Pieni mutta ratkaiseva hetki:
Olin tulossa töistä kotiin, ja huomasin että takana kulkee iso kokoinen mies. Matkaa oli jäljellä lähes kilometri, ja ajatus siitä että miehellä olisi pahat mielessä alkoi kalvaa. Mies alkoi huudella että olen kaunis ja saisiko herrasmies liittyä seuraan. Kiristin tahtia, kuten mieskin. Näin taksitolpalla auton, ja hyppäsin etupenkille sanoen että "kotiin (osoite) kiitos" ja menin lopun matkaa taksilla. Taksikuski jäi odottamaan että pääsen sisään.
En halua tietää, miten kotimatka olisi voinut päättyä. Hyi, vieläkin puistattaa.
Oliko tuo pieni teko? Mikä olisi ollut iso?