Mikä yksi pieni teko on muuttanut elämäsi suunnan?
Kommentit (167)
En sanonut EI kun eräs nuori mies totesi, että me seurustellaan.
Piilotin vanhemmiltani kouluterveydenhoitajan antaman lähetteen.
Lapsena valitsin itselleni kaverin ja halusin uskoa siihen juttuun.
Allekirjoitin työpaikalla paperin joka oli varoitus luvattomista poissaoloista. Kesäkuu -91.
Aika montakin. Olin nuori ja menin ystäväni kanssa baariin. Yks vanhempi mies istui vieressä ja kyseli kaikenlaista. Etsittiin silloin seuraa, mutta joku sanoi päässäni juttele miehen kanssa.
Oli pankinjohtaja ja tarjosi minulle kesäksi töitä paikkakunnalta, josta löytyi myös sukulainen, jonka luo pääsin asumaan. Sain myös aspi sopimuksen ja ostin 3 v päästä ensiasunnon.
Nykyisen miesystäväni tapasin juhlissa, minne menin senaikaisen miesystävän kanssa. Hän oli eronnut hetki pitkäaikaisesta suhteesta ja tämä nainen tuli sinne. Aloin juttelemaan nykyisen miehen kanssa ja ex hänen ex n kanssa, jotka sitten lähtivät yhtä matkaa ja minä yksin.
Säännöllinen vuorokausirytmi ympäri vuoden vuodesta toiseen on ollut merkittävin yksittäinen valinta, jolla on ollut kauaskantoiset myönteiset vaikutukset.
Laitoin Facebookissa viestiä mukavalle miehelle jonka tavallaan tunsin yhteisistä ympyröistä. Vuosi siitä mentiin naimisiin, nyt 13 v yhdessä ja kaksi lasta
Erosin kirkosta. Ei tarvitse enää maksaa kirkollisveroa mielikuvitusotuksen palvomisen tukemiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Aloin kaveerata samalle luokalle tulleen uuden oppilaan kanssa, koska kaikkien kanssa pitää olla kaveri. Tai siis niin luulin koska näin oli opetettu.
Ei olisi kannattanut.
Ei todellakaan pidä olla kaikkien kanssa kaveri. Äly vapaata ajattelua tuollainen.
Soitin tutulle kysyäkseni yhteisen ystävämme syntymäpäivälahjasta ja samalla tuli juteltua avoimesta työpaikasta yrityksessä, jossa hän työskenteli. Soitin samantien pomolleen ja sain paikan.
Vuosi ei ollut 1978 vaan 2018.
Kun tajusin nuorena aikuisena että kaveri piirissä kohellus saa riittää. Aikansa kutakin ja etsin ja löysin elämäni naisen. Paras päätös ikinä.
Yliopistoon meno. Uskon myös, että tuleva Italiaan muutto muuttaa asioita.
Vierailija kirjoitti:
Hain työpaikkaa ulkomailta. Sain duunin. Siitä nyt 30 vuotta ja täällä ollaan edelleen. Voin sanoa että elämäni alkoi siitä kun 26 vuotiaana tämän työn sain.
Silti olet täällä ? No, jos tämä on elämäsi, todellisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suostuin aikoinaan treffeille, vaikka olin torjunut kyseisen nuoren miehen jo aiemmin. Intuitio yritti varoittaa minua seurustelun alkuvaiheessa, mutta nuorukainen onnistui kietomaan minut seittiinsä hämähäkin tavoin, ja räpiköin siinä seitissä 30 vuotta. Eron jälkeenkään en pääse exästä eroon vielä vuosikausiin yhteisen lapsen takia. Jos yhteiselämä olikin raskasta ja kamalaa, etenkin lapsen syntymän jälkeen, niin sitä on ollut myös eron jälkeinen elämä.
Siis minkäikäinen teidän lapsi on?
Menimme yhteen hyvin nuorina ja saimme lapsen hyvin kypsällä iällä, pitkän lapsettomuuden jälkeen.
Onko ihan terve ?
Vaihdoin kerran oma-aloitteisesti työpaikkaa.
Olikin iso virhe, jonka seuraus oli reippaasti yli 10 vuoden pitkäaikaistyöttömyys. Kohta 2,5v oikeissa töissä, ei mitään palkkatuettua tai osa-aikaista, mutta en kykene vieläkään ajattelemaan itseäni minkään sortin työläiseksi. Odotan vain, koska työttömyys jatkuu taas. Ja tällä menolla se on ihan aiheellista.
Avioero
Enää ei tarvinnut salailla, kenen kanssa nussii. Sain elämäni parhaat orkut ja paksuimmat kullit.
N46
Vierailija kirjoitti:
On. Yksi pieni meili, ja lapseni teki itsemurhan.
Mutta et varmasti halunnut tällaista vastausta.
Oliko taustalla jotain muutaki?
Impulsiivisena ihmisenä olen tehnyt paljonkin pieniä tekoja, jotka ovat muuttaneet suuntaa. Joko hyvään tai melkein hyvään, minkä vuoksi olen luottanut liikaa pärjääväni olipa kyse työstä tai vapaa-ajasta. Sitten se yksi , suuri virhe tapahtui pienen viattoman päätökseni vuoksi. Luotin ihmiseen, joka pilasi avioliittoni, yritykseni, elämäni ja maksoin siitä kovan hinnan seuraavat kahdeksan vuotta. Nyt en uskalla tehdä enää mitään ja erakoitunut oloihini.
Hain työpaikkaa ulkomailta. Sain duunin. Siitä nyt 30 vuotta ja täällä ollaan edelleen. Voin sanoa että elämäni alkoi siitä kun 26 vuotiaana tämän työn sain.