Lue keskustelun säännöt.
Miten te kestätte asua samassa asunnossa muiden ihmisten kanssa?
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Omien lasten sotkuja siivoaa ihan mielellään, mutta minkään jonnin joutavan kaksilahkeisen ei todellakaan.
Mikset opeta lapsiasi siivoamaan itse sotkunsa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan parasta, kun saa olla omassa parhaassa seurassa.
Itse puolestani lisäisin et parasta kun saa olla oma "homssuinen" itsensä eikä tarvii kenenkään toisen takia laittautua :D Ku itseä ei mitkään meikit ja irtokynnet kiinnostele. Tykkään luonnollisuudesta :)
Anteeksi, mutta millaista sinä oletat ihmisten yhdessä elämisen olevan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan parasta, kun saa olla omassa parhaassa seurassa.
Itse puolestani lisäisin et parasta kun saa olla oma "homssuinen" itsensä eikä tarvii kenenkään toisen takia laittautua :D Ku itseä ei mitkään meikit ja irtokynnet kiinnostele. Tykkään luonnollisuudesta :)
Anteeksi, mutta millaista sinä oletat ihmisten yhdessä elämisen olevan?
En tiedä, en oo miehen kanssa koskaan asunut :D Tai siis kotoa muuttamisen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omien lasten kanssa kestän mainiosti. Silloinkin pitää olla tilaa reilusti.
Mietityttää pystynkö koskaan esim miehen kanssa asumaan.. Olen todella siisti ja esteetikko. Hänen pitäisi ainakin suostua pitämään yhteiset tilat siisteinä ja avarina, ja meillä omat huoneet tai "siivet" asunnosta.
Minäkin olen hyvin siisti ja esteetikko, myös likakammoinen. Siksi en ole hankkinut lapsia. Olisi kammottavaa, jos täällä liikkuisi, eläisi ja sotkisi jotaintahmakätisiä pentuja 🤢
Kuulostaa elämää rajoittavalta sairaudelta.
Joku mamma veti herneet nenuun 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan parasta, kun saa olla omassa parhaassa seurassa.
Itse puolestani lisäisin et parasta kun saa olla oma "homssuinen" itsensä eikä tarvii kenenkään toisen takia laittautua :D Ku itseä ei mitkään meikit ja irtokynnet kiinnostele. Tykkään luonnollisuudesta :)
Anteeksi, mutta millaista sinä oletat ihmisten yhdessä elämisen olevan?
Olen eri, mutta eksäni kommentoi mun kotipukeutumista pari kertaa. Tyyliin kollarit ja T-paita oli liian homssuista, ja kysyi tosissaan, että voisinko laittaa esim hameen päälle :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko kestäisin. Olen asunut koko aikuisikäni yksin ja nyt olen hyvässä parisuhteessa, josta en haluaisi luopua, mutta pelottaa alkaako mies jossain vaiheessa puhua yhteen muutosta?
Miten tuollainen etäsuhde toimii? Asutteko lähellä toisianne ja kuinka usein tapaatte?
Itse olen sinkku ja viihdyn yksin kodissani, ja mietin, voisiko seurustelu koskaan onnistua.
Meillä on toiminut ihan älyttömän hyvin, mutta seurustelua toki takana vasta reilu kolme vuotta. Välimatkaa meillä on liki 200 km, joten ihan kunnon etäsuhteesta puhutaan. Pyrimme viettämään joka toisen viikonlopun yhdessä niin, että mies tulee luokseni jo keskiviikkona tai torstaina, jotta saadaan pidempi yhdessäoloaika. Molemmat teemme töitä etänä.
Olimme viime viikolla ke-su yhdessä ja koko sen ajan minkä olemme yhdessä, olemme sitä todella intensiivisesti. Kumpikin meistä on introvertteja, eli lataudumme hyvistä ja mielenkiintoisista keskusteluista ja koska molemmat olemme hyvin kiinnostuneita asioista laaja-alaisesti, paljon hyvää keskusteltavaa löytyy. Lisäksi paljon läheisyyttä ja hyvää seksiä. Nyt tällä viikolla mies ei tule tänne ja kiva taas viettää kesäviikonloppu tehden ihan vain omia juttuja tietäen, että ensi viikolla olemme sitten taas yhdessä.
Ei tämä varmasti läheskään kaikkien juttu ole, mutta itselleni tämä on täydellinen ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan parasta, kun saa olla omassa parhaassa seurassa.
Itse puolestani lisäisin et parasta kun saa olla oma "homssuinen" itsensä eikä tarvii kenenkään toisen takia laittautua :D Ku itseä ei mitkään meikit ja irtokynnet kiinnostele. Tykkään luonnollisuudesta :)
Anteeksi, mutta millaista sinä oletat ihmisten yhdessä elämisen olevan?
En tiedä, en oo miehen kanssa koskaan asunut :D Tai siis kotoa muuttamisen jälkeen.
No kysytäänpä nyt sitten vaikka näin, että oliko äitisi aina meikattu ja irtokynnet ojossa, kun oli kotona perheensä kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omien lasten kanssa kestän mainiosti. Silloinkin pitää olla tilaa reilusti.
Mietityttää pystynkö koskaan esim miehen kanssa asumaan.. Olen todella siisti ja esteetikko. Hänen pitäisi ainakin suostua pitämään yhteiset tilat siisteinä ja avarina, ja meillä omat huoneet tai "siivet" asunnosta.
Minäkin olen hyvin siisti ja esteetikko, myös likakammoinen. Siksi en ole hankkinut lapsia. Olisi kammottavaa, jos täällä liikkuisi, eläisi ja sotkisi jotaintahmakätisiä pentuja 🤢
Kuulostaa elämää rajoittavalta sairaudelta.
Joku mamma veti herneet nenuun 😂
No jos ihminen kertoo kärsivänsä jonkin asian kammosta, niin kyllähän sellainen rajoittaa elämää. En tiedä, missä se herne nyt sitten on, ehkä se putosi sulta lattialle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan parasta, kun saa olla omassa parhaassa seurassa.
Itse puolestani lisäisin et parasta kun saa olla oma "homssuinen" itsensä eikä tarvii kenenkään toisen takia laittautua :D Ku itseä ei mitkään meikit ja irtokynnet kiinnostele. Tykkään luonnollisuudesta :)
Anteeksi, mutta millaista sinä oletat ihmisten yhdessä elämisen olevan?
En tiedä, en oo miehen kanssa koskaan asunut :D Tai siis kotoa muuttamisen jälkeen.
No kysytäänpä nyt sitten vaikka näin, että oliko äitisi aina meikattu ja irtokynnet ojossa, kun oli kotona perheensä kanssa?
Ja hei anteeksi, en ollut tarkoittanut tätä vastakysymystäni mitenkään passiivis-aggressiiviseksi. Tajusin vasta nyt, että sellaiseltahan se kuulostaa. Nyt on vaan niin spesiaalitapa hahmottaa tavallisten ihmisten yhdessäeloa, että alkoi kiinnostamaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omien lasten sotkuja siivoaa ihan mielellään, mutta minkään jonnin joutavan kaksilahkeisen ei todellakaan.
Mikset opeta lapsiasi siivoamaan itse sotkunsa?
Tietenkin opetan. Tänäänkin tyttö imuroi ja poika pesi veskit (3kpl). Mutta he ovat silti vasta opettelevia lapsia. Aikuinen mies ei ole.
Ei säälin kyyneltä tullut kun yksin runkkasin, kulkivat ohi ja pilkkasivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omien lasten kanssa kestän mainiosti. Silloinkin pitää olla tilaa reilusti.
Mietityttää pystynkö koskaan esim miehen kanssa asumaan.. Olen todella siisti ja esteetikko. Hänen pitäisi ainakin suostua pitämään yhteiset tilat siisteinä ja avarina, ja meillä omat huoneet tai "siivet" asunnosta.
Minäkin olen hyvin siisti ja esteetikko, myös likakammoinen. Siksi en ole hankkinut lapsia. Olisi kammottavaa, jos täällä liikkuisi, eläisi ja sotkisi jotaintahmakätisiä pentuja 🤢
Kuulostaa elämää rajoittavalta sairaudelta.
Joku mamma veti herneet nenuun 😂
No jos ihminen kertoo kärsivänsä jonkin asian kammosta, niin kyllähän sellainen rajoittaa eläm
No kun ei rajoita. Vai rajoittaako sinun elämääsi se, ettet pidä australialaisista jättihämähäkeistä?
Minä en halua kotiini niitä enkä lapsia. Ei rajoita elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omien lasten kanssa kestän mainiosti. Silloinkin pitää olla tilaa reilusti.
Mietityttää pystynkö koskaan esim miehen kanssa asumaan.. Olen todella siisti ja esteetikko. Hänen pitäisi ainakin suostua pitämään yhteiset tilat siisteinä ja avarina, ja meillä omat huoneet tai "siivet" asunnosta.
Minäkin olen hyvin siisti ja esteetikko, myös likakammoinen. Siksi en ole hankkinut lapsia. Olisi kammottavaa, jos täällä liikkuisi, eläisi ja sotkisi jotaintahmakätisiä pentuja 🤢
Kuulostaa elämää rajoittavalta sairaudelta.
Joku mamma veti herneet nenuun 😂
No jos ihminen kertoo kärsivänsä jonkin asian
No kun ei rajoita. Vai rajoittaako sinun elämääsi se, ettet pidä australialaisista jättihämähäkeistä?
Minä en halua kotiini niitä enkä lapsia. Ei rajoita elämääni.
En puhunut lapsista mitään. Puhuin likakammosta. Australialaisia jättihämähäkkejä on melko helppo vältellä. Likaa sen sijaan on joka paikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi teitä pieniä. Kyllä joskus löydätte jonku kivan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omien lasten kanssa kestän mainiosti. Silloinkin pitää olla tilaa reilusti.
Mietityttää pystynkö koskaan esim miehen kanssa asumaan.. Olen todella siisti ja esteetikko. Hänen pitäisi ainakin suostua pitämään yhteiset tilat siisteinä ja avarina, ja meillä omat huoneet tai "siivet" asunnosta.
Minäkin olen hyvin siisti ja esteetikko, myös likakammoinen. Siksi en ole hankkinut lapsia. Olisi kammottavaa, jos täällä liikkuisi, eläisi ja sotkisi jotaintahmakätisiä pentuja 🤢
Kuulostaa elämää rajoittavalta sairaudelta.
Joku mamma veti herneet nenuun 😂
En puhunut lapsista mitään. Puhuin likakammosta. Australialaisia jättihämähäkkejä on melko helppo vältellä. Likaa sen sijaan on joka paikassa.
Likaa ei juurikaan ole minun kodissani, kiitos sen että olen pysynyt lapsettomana. Mikä tässä rajoittaa elämääni?
"Likaa ei juurikaan ole minun kodissani, kiitos sen että olen pysynyt lapsettomana. Mikä tässä rajoittaa elämääni?"
Olet siis lähinnä kotonasi neljän seinän sisällä?
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä pieniä. Kyllä joskus löydätte jonku kivan.
Olen löytänyt, en vain halua asua hänen kanssaan. Kylläpä se on joillekin outo asia.
Kysypä ap äidiltäsi miten hän on kestänyt asua samassa asunnossa sinun kanssasi. Tai ehkä hän ei ole kestänytkään.
Miten tuollainen etäsuhde toimii? Asutteko lähellä toisianne ja kuinka usein tapaatte?
Itse olen sinkku ja viihdyn yksin kodissani, ja mietin, voisiko seurustelu koskaan onnistua.