Lue keskustelun säännöt.
Miten te kestätte asua samassa asunnossa muiden ihmisten kanssa?
Kommentit (62)
Omien lasten kanssa kestän mainiosti. Silloinkin pitää olla tilaa reilusti.
Mietityttää pystynkö koskaan esim miehen kanssa asumaan.. Olen todella siisti ja esteetikko. Hänen pitäisi ainakin suostua pitämään yhteiset tilat siisteinä ja avarina, ja meillä omat huoneet tai "siivet" asunnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahdoton ajatus. En ole asunut koskaan muiden kanssa kuin lapsuudenperheen.
N43
Asun yksin ja naapuritkin ärsyttää.
Välillä kyllä tekisi mieli muuttaa asumaan yksin. Mies ostaa ihan hitosti tavaraa ja levittää sen kaiken ympäriinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksin oon mä vain suru on seuranain, joku päivä lähden matkalle josta ei palata .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kestän hyvin. Yksin olisin yksinäinen ja elämäni olisi onnetonta. Tykkään jutella, höpötellä, keskustella, tehdä rakkaille hyvää ruokaa ja leipoa. Mulle onni on eteisessä monien kenkien yli hyppiminen.
Toki tulee se päivä kun jäämme miehen kanssa kaksin ja sekin sopii hyvin, lapset käy luonamme, sekä lukuisat ystävät. En edes viihdy omissa oloissani.
Ihan parasta, kun saa olla omassa parhaassa seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omien lasten kanssa kestän mainiosti. Silloinkin pitää olla tilaa reilusti.
Mietityttää pystynkö koskaan esim miehen kanssa asumaan.. Olen todella siisti ja esteetikko. Hänen pitäisi ainakin suostua pitämään yhteiset tilat siisteinä ja avarina, ja meillä omat huoneet tai "siivet" asunnosta.
Minäkin olen hyvin siisti ja esteetikko, myös likakammoinen. Siksi en ole hankkinut lapsia. Olisi kammottavaa, jos täällä liikkuisi, eläisi ja sotkisi jotaintahmakätisiä pentuja 🤢
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omien lasten kanssa kestän mainiosti. Silloinkin pitää olla tilaa reilusti.
Mietityttää pystynkö koskaan esim miehen kanssa asumaan.. Olen todella siisti ja esteetikko. Hänen pitäisi ainakin suostua pitämään yhteiset tilat siisteinä ja avarina, ja meillä omat huoneet tai "siivet" asunnosta.
Minäkin olen hyvin siisti ja esteetikko, myös likakammoinen. Siksi en ole hankkinut lapsia. Olisi kammottavaa, jos täällä liikkuisi, eläisi ja sotkisi jotaintahmakätisiä pentuja 🤢
Kuulostaa elämää rajoittavalta sairaudelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omien lasten kanssa kestän mainiosti. Silloinkin pitää olla tilaa reilusti.
Mietityttää pystynkö koskaan esim miehen kanssa asumaan.. Olen todella siisti ja esteetikko. Hänen pitäisi ainakin suostua pitämään yhteiset tilat siisteinä ja avarina, ja meillä omat huoneet tai "siivet" asunnosta.
Minäkin olen hyvin siisti ja esteetikko, myös likakammoinen. Siksi en ole hankkinut lapsia. Olisi kammottavaa, jos täällä liikkuisi, eläisi ja sotkisi jotaintahmakätisiä pentuja 🤢
🤢Yök
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omien lasten kanssa kestän mainiosti. Silloinkin pitää olla tilaa reilusti.
Mietityttää pystynkö koskaan esim miehen kanssa asumaan.. Olen todella siisti ja esteetikko. Hänen pitäisi ainakin suostua pitämään yhteiset tilat siisteinä ja avarina, ja meillä omat huoneet tai "siivet" asunnosta.
Minäkin olen hyvin siisti ja esteetikko, myös likakammoinen. Siksi en ole hankkinut lapsia. Olisi kammottavaa, jos täällä liikkuisi, eläisi ja sotkisi jotaintahmakätisiä pentuja 🤢
Omien lasten sotkuja kestää kummasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko kestäisin. Olen asunut koko aikuisikäni yksin ja nyt olen hyvässä parisuhteessa, josta en haluaisi luopua, mutta pelottaa alkaako mies jossain vaiheessa puhua yhteen muutosta?
Oon asunut yli 10 vuotta yksin mut jos löytyisi parisuhde ni pitäisi kyllä pitkään ens alkuun totutella siihen et toinen olis saman katon alla. Nyt en osaa ajatella et asuisin jonkun kanssa yhdessä mut se on vähän huono valttikortti deittiapeissa jos parisuhde on kuitenkin tervetullut. N33
Hyvin kestän mieheni kanssa. Lapsi asuu omillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omien lasten kanssa kestän mainiosti. Silloinkin pitää olla tilaa reilusti.
Mietityttää pystynkö koskaan esim miehen kanssa asumaan.. Olen todella siisti ja esteetikko. Hänen pitäisi ainakin suostua pitämään yhteiset tilat siisteinä ja avarina, ja meillä omat huoneet tai "siivet" asunnosta.
Minäkin olen hyvin siisti ja esteetikko, myös likakammoinen. Siksi en ole hankkinut lapsia. Olisi kammottavaa, jos täällä liikkuisi, eläisi ja sotkisi jotaintahmakätisiä pentuja 🤢
Kuulostaa elämää rajoittavalta sairaudelta.
Ihan terve minä olen, enkä ole muutenkaan halunnut lapsia. Siksi tämä ei rajoita elämääni mitenkään.
Omien lasten sotkuja siivoaa ihan mielellään, mutta minkään jonnin joutavan kaksilahkeisen ei todellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihan parasta, kun saa olla omassa parhaassa seurassa.
Itse puolestani lisäisin et parasta kun saa olla oma "homssuinen" itsensä eikä tarvii kenenkään toisen takia laittautua :D Ku itseä ei mitkään meikit ja irtokynnet kiinnostele. Tykkään luonnollisuudesta :)
En minäkään kestä. Olen niin tottunut omaan rauhaan ja hiljaisuuteen.