Lue keskustelun säännöt.
Mikä tää juttu on, että eläkkeellä vasta sitten aletaan nauttia elämästä??
09.07.2025 |
Päälle 65-vuotiaana. Minun moni sukulainen ja tuttu just siinä iässä sairastunut. Ja eikö muutenkin parempi jos nuorempana matkustelee yms?
Kommentit (138)
Jos ihmiset voisivat elää halvemmin, meillä olisi joustavampi työelämä ja tuottavampaa työtä. Ihmisillä olisi vähemmän paineita ja enemmän onnea. Mutta kalliit asunnot ja korkeat vuokrat PK-seudulla pakottavat meidät tekemään duunia mitä ankeimmissa olosuhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ELÄKKEELLÄ ALKAA LÄÄKÄRIN LUONA ASUMINEN!
Eikä ala. Ollaan 78v ja 74v, eikä kumpikaan käytä muita lääkkeitä kuin aamulla 100mg primaspania.
Mun äiti on 95, hänellä on vain kolesterolilääke. Viettää talvet rakkaassa Puertossaan Teneriffalla - taitaa olla 30 talvea jo.
Työelämä uuvuttaa niin totaalisesti, että ei todellakaan ole voimia "elää" vapaa-aikana. Eläkettä odotan minäkin kuin kuuta nousevaa. Sitten nukun pitkään, harrastan, liikun, luen, matkustan ja kaikkea. Niin ja otan koiran!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ELÄKKEELLÄ ALKAA LÄÄKÄRIN LUONA ASUMINEN!
Eikä ala. Ollaan 78v ja 74v, eikä kumpikaan käytä muita lääkkeitä kuin aamulla 100mg primaspania.
Mun äiti on 95, hänellä on vain kolesterolilääke. Viettää talvet rakkaassa Puertossaan Teneriffalla - taitaa olla 30 talvea jo.
Sinulla on hyvät geenit, ja elämäntavat.
Isäni - sydämellinen, älykäs, vahva ja utelias mies - muuttui muutaman vuoden jälkeen eläkkeelle päästyään. Kuolema tuli onneksi aika pian, viisi vuotta muistisairausdiagnoosin jälkeen.
Päiväkirjoista luin myöhemmin, että päästyään viimein nauttimaan vapaudesta hänelle iski valtava eksistentiaalinen kriisi siitä, miksi käytti koko elämänsä työn tekoon. Eläkkeestä nauttiminen oli hankalaa, koska isä tajusi että oli elänyt velvollisuuksien ohjaamana. Itseensä tutustuminen 70-vuotiaana on vaikeampaa kuin 20-vuotiaana.
Minulla on teoria että Alzheimer jne ovat tällaisten eläkesuruun uponneiden sielujen pelastus: heidän ei kuollessaan enää tarvitse muistaa sorvin ääressä tuhlattuja vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan siinä se, että eläkkeellä on enemmän aikaa, jos ei käy enää työssä. Jos on terve, niin silloin voi tehdä vaikka mitä. Mutta tietysti monet ovat siinä iässä jo kovin sairaita.
No ei kyllä ole. Tyhmäkö sä olet?
Työtävieroksuvien haaveilua. Elämä on tässä ja nyt. Huomisesta ei ole edes takeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No monilla ihmisillä menee parhaat vuodet lasten hoidossa ja usein vasta eläkeiän kynnyksellä on taas taloudellista liikkumavaraa ja vapaa-aikaa jota on ollut viimeksi 20-vuotiaana ennen lapsien hankkimista.
Ok, eli omien lasten hoitaminenkaan ei ole sitä elämää, jota tässä puhutaan.
Itselleni omien lasten hoitaminen oli/on upeinta, mitä olen voinut elämälläni tehdä. Se on varmasti sitä, mitä vanhana muistelen (jos muistia riittää) hymy huulilla ja parasta elämää.
Vaikka lapseni ovat jo aikuisia, silti heidän tukemisensa tuo minulle suurta iloa.
Samaa tunnetta saan työstäni. Työlläni mahdollistan työkavereiden (alaisteni) mahdollisimman hyvän työelämän ja kehittymisen työssään ja työmme kehittämisen niin, että palvelemme asiakkaitamme entistä paremmin. Todella palkitsevaa ja mielenkiintoista.
Mutta jos nämä eivär ole sitä oikeaa elämää muiden mielestä, niin ei voi mitään. Minulle onneksi ovat ja olen hyvin onnellinen arjessani.
T. 52
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisitkin terve niin ei se toimintakyky ole siltikkään sitä mitä esim kolme-nelikymppisenä, joten ei todellakaan kannata odotella mitään eläkepäiviä.
Olen aivan samaa mieltä. Nuorena on tehtävä erilaisia asioita, kun on vielä henkistä ja fyysistä toimintakykyä. Itse en odottele mitään eläkepäiviä, kun mistä sitä tietää onko sitten enää edes elossa ja onko eläkeikäkin nostettu esim. 70 vuoteen.
Olen huomannut että mielenkiinto moniin juttuihin alkaa jo viisikymppisenä hiipua. Seksi ei ole enää niin kiinnostavaa, matkustelu on alkanut tuntua enemmänkin rasittavalta ja kaikki musiikkifestaritkin on jo niin kierretty moneen kertaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ELÄKKEELLÄ ALKAA LÄÄKÄRIN LUONA ASUMINEN!
Eikä ala. Ollaan 78v ja 74v, eikä kumpikaan käytä muita lääkkeitä kuin aamulla 100mg primaspania.
Mun äiti on 95, hänellä on vain kolesterolilääke. Viettää talvet rakkaassa Puertossaan Teneriffalla - taitaa olla 30 talvea jo.
Ymmärrät varmaan kuitenkin, että sinä ja läheisesi, varsinkin äitisi, olette poikkeuksia. Suurin osa ei elä kaikin puolin hyväkuntoisena 95-vuotiaaksi. Suurin osa kuolee vuosikausia aiemmin ja moni sairastaa pitkään sitä ennen. Isoisäni sairastui Parkinsonin tautiin ja oli valitettavasti hoitokotikunnossa jo vähän yli seitsemänkymppisenä. Kahdeksankymppisenä hän oli kuollut. Hän ei viettänyt Teneriffalla aikaa 95-vuotiaana, ylivoimaisesti suurin osa ei tule siihen pystymään. Onneksi hän eli jo ennen sitä.
Lainaus hakukoneen tekemästä yhteenvedosta:
"Suomalaisten miesten keskimääräinen elinajanodote on noin 79 vuotta ja naisten noin 84 vuotta. Terveitä elinvuosia miehillä on noin 70,7 vuotta ja naisilla 74,2 vuotta Tilastokeskuksen mukaan."
Monella nyt työssäkäyvällä eläkeikä on lähellä 70 vuotta. Tilastollisesti siinä ei ole lähes lainkaan terveitä elinvuosia jäljellä. Jos "elämisen lykkäämisen" ja säästämisen tarkoituksena on päästä aiemmin pois työelämästä "elämään", saa olla melko merkittävät tulot ja/tai huomattavaa vyönkiristystä. Moni 60-vuotias ei ole miltään osin yhtä hyvässä kunnossa kuin oli 30- tai 40-vuotiaana. Sekin rajoittaa aika paljon sitä mitä voi ja uskaltaa tehdä. Jos siis on yhä elossa, osa ei ole. Vaikka säästäminen on kannatettavaa, en odottaisi elämäni kanssa kuusikymppiseksi tai edes viisikymppiseksi tehdäkseni asioita, joita haluan.
Mikä on sitä oikeaa elämää, joka alkaa eläkkeellä ollessa? Sehän on sitten enää vain se viimeinen etappi ennen kuolemaa. Elämä pitää elää tässä ja nyt eikä odotella.
Olen myös huomannut että useat eläkeläiset ovat pettyneet elämäänsä eläkkeelle jäädessään, kun monet elämän tärkeät sisällöt ovat kadonneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö olisi parempi, jos sinulla, ap, olisi enemmän kokemusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan siinä se, että eläkkeellä on enemmän aikaa, jos ei käy enää työssä. Jos on terve, niin silloin voi tehdä vaikka mitä. Mutta tietysti monet ovat siinä iässä jo kovin sairaita.
Aika järkevää koko nuoruus tehdä töitä kun silloin on just paras tehdä mitä haluaa?
Jos et käy töissä, niin millä rahalla?
Sivusta mutta kai tässä on myös välimuoto olemassa eli käy töissä ja käyttää osan rahoista jo nyt mielekkääseen elämiseen, ehkä ottaa lomarahat lomapäivinä jne. Aloitus ymmärtääkseni koskee tilanteita, jossa säästetään hiki hatussa eläkepäiviin ja "sitten joskus" -elämään kaiken muun yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ihmiset voisivat elää halvemmin, meillä olisi joustavampi työelämä ja tuottavampaa työtä. Ihmisillä olisi vähemmän paineita ja enemmän onnea. Mutta kalliit asunnot ja korkeat vuokrat PK-seudulla pakottavat meidät tekemään duunia mitä ankeimmissa olosuhteissa.
Ja tämä on ihan vtun surkeaa. Esimerkiksi vaikkapa lähärinä tuhlattu terveys ja elämä pk-seudun ryöstökurjuudessa. Mikä elämä tuollainen edes on?
Vierailija kirjoitti:
Työelämä uuvuttaa niin totaalisesti, että ei todellakaan ole voimia "elää" vapaa-aikana. Eläkettä odotan minäkin kuin kuuta nousevaa. Sitten nukun pitkään, harrastan, liikun, luen, matkustan ja kaikkea. Niin ja otan koiran!
Kuin minun näppikseltäni!
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut ajattelevat, että Elämistä on vain matkustelu? Kun teen nyt mitä haluan, niin tässä elämänvaiheessa juuri haluan panostaa työhön, samoin puolisoni. Meillä molemmilla on vaativat, mielenkiintoiset ammatit ja matkustelu suorastaan lisäisi vain stressiä.
Kun lapset olivat pieniä, koettiin, että "piti" näyttää heille maailmaa ja ainakin jonkin verran matkustella. Nyt saavat lapset matkustella kaverien kanssa, jos haluavat. Meidän ei ole pakko. Toinen haluaa, toinen ei.
Jos eläkeiässä vielä kunto riittää, niin varmaankin pitää keksiä jotain korvaajaa nyt niin aktiiviselle (työ)elämälle. Silloin ehkä sitten halutaan matkustella enemmän, tai sitten keksimme jotain muuta. Ainakin jokin vapaaehtoistyö on mielessä jos siis olen hengissä ja kunnossa. Tiedän lähipiirin kokemuksella, että voi olla, että en ole kumpaakaan.
Elämä on hyvää juuri näin! En ala esim. hankkimaan itselleni simppelimpää työtä, jot
Nykyihmisistä moni laskee elämänsä matkustelun varaan - käytännössä kokevat kärsivänsä ilman sitä. Samoin on tuo etelässä asuminen. Minusta se on jopa outo kuvio suomalaiseen mielenmaisemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisitkin terve niin ei se toimintakyky ole siltikkään sitä mitä esim kolme-nelikymppisenä, joten ei todellakaan kannata odotella mitään eläkepäiviä.
Niin, nuorena ne jutut on tehtävä
Mitkä jutut??
Omia juuri eläkkeelle jääneitä vanhempia kun katsoo niin olen sitä mieltä, että 30-50 vuotiaana kannattaa panostaa kokonaisvaltaiseen terveyteen, jotta eläkkeellä voi elää hyvää ja aktiivista elämää. Omat vanhemmat ovat niin raihnaisia ja lääkittyjä, että moni 80 vuotiaskin on paremmassa kunnossa. Tosi ankeaa elämää maata vaan kotona mahdollisesti jopa 30 vuotta. Ihmiset jotka elävät tässä ja nyt ajattelevat että ei voi tietää huomisesta ja mitä jos kuolee nuorena. Mitäs jos ei kuolekaan vaan elää 100 vuotiaaksi? Kyllä siihenkin mahdollisuuteen kannattaa varautua eikä hassata rahoja ja terveyttä nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä tuota mietin, että miten nuoruus ja työskentely poissulkee matkustelun sekä "elämisen".
Mulla ainakin ihan siten, että töissä käymisestä huolimatta varaa ei ollut mihinkään matkusteluun eikä muuhunkaan "elämiseen" vaan palkka meni pakollisiin, jossa pennit (silloin ei euroja ollut) piti saada venymään. Toisaalta "eläminen" ei myöskään ollut mahdollista siinä mielessä kuten opiskelijoilla, koska silloin piti olla menossa aamuvuoroon kun nämä vielä riekkui haalareissaan baarin edessä.
Jos et käy töissä, niin millä rahalla?