Lue keskustelun säännöt.
Olin ennen todella hauska, avoin ja puhelias, mutta se puoli on tapettu minusta kokonaan pois
08.07.2025 |
Olen huomannut, että tässä maassa ei ihan kaikki ihmiset siedä, jos joku on sanavalmis, reipas, huumorintajuinen, sukkela ja hassutteleva. Saati sitten, että jos on ihan omia mielipiteitä ja ajatuksia. Olin ennen nuorena ja naiivina vielä sellainen "huipputyyppi" ja moni sanoi, että olet ihan hullu, mutta semmoisella hyvällä tavalla. Osa tykkäsi ja fanitti. Loput eivät ymmärtäneet yhtään ja vihasivat.
Vihaajat voittivat. Minusta on amputoitu kaikki se mikä minussa oli hyvää. Enää en puhu. En pelleile, en hauskuuta ketään, en kerro omia ajatuksiani ja ideoitani, vaikka ne olisivat hyviäkin. Mitäs sitä suotta helmiä sioille haaskaamaan.
Yksin on ihan mukavaa, kun on tottunut. Minulla ei ole koskaan tylsää itseni kanssa. Nyt vaan muut ihmiset, ne huumorintajuiset, avoimet ja uusille ideoille ja ajatuksille suopeakorvaiset, ei pääse nauttimaan minun mistään annistani.
Kun kerran tämä maa on mennyt semmoiseksi, että mielensäpahoittajat, tympeät, tylsämieliset ja kateelliset äyskähtelijät saavat määrätä ilmapiirin, niin ollaan sitten hiljaa.
Mökötetään kaikki naama väärinpäin, tuijotetaan puhelinta tai seinää. Kopioidaan mielipiteet sen mukaan mikä on "hyväksyttyä" ja the current thing. Ei vitsailla, ei pelleillä, kun joku ei ymmärrä, niin en huumorintajuttoman mököttäjän mukaan mennään.
Kommentit (87)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syytätkö sinä muita omista tuntemuksistasi.
Norminarsku. Kuka yllättyi?
Sama juttu. Olen hiljentynyt. Suurin osa ihmisistä hiton tylsiä taviksia, joita en jaksa enää viihdyttää.
Itse saan vaan virtaa mörökölleistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hassua, kun Suomessa on kunniassa olla hiljaa, odottaa tarkkaan toisen puheenvuoroa ja varoa sanomasta mitään kesken puheen tai on hirveä päällepuhuja. Todellisuudessa valtaosassa maailman maita tuollaista ihmistä pidetään hiukan hitaana/yksinkertaisena tollukkana. Ei osaa sanoa mitään mihinkään. Vaikka latinokulttuurissa kaikki huutaa iloisesti toistensa päälle ja heillä on hauskaa. Kyllä he kuulevat toistensa sanomiset, mutta osallistuminen on innokasta ja äänekästä.
Törmäsin ekan kerran tuohon, ettei saa sanoa toisen puhuessa mitään, tai olet moukka eräässä liikkeessä asiakaspalvelutilanteessa. Henkilö esitti tietämystään minulle suu vaahdossa. Satuin välissä esittämään kysymyksen. Sain vastauksen että ole nyt sinä hiljaa kun minä puhun, tulen siihen asiaan kohta. Että tarkkaa on kommunikointijärjestys nykyään. Kaiken lisäksi olen
Voi olla, ettei vaan pysynyt keskittymään, jos katkaistaan se ajatus ja se informaatiolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Olen hiljentynyt. Suurin osa ihmisistä hiton tylsiä taviksia, joita en jaksa enää viihdyttää.
Joku lapsena opittu selviytymiskeino, että sinun pitäisi muita viihdyttää?
Aikuisena valitset omat tiesi. Pentuna menet jonkun opitun oman tiedostamatta omaksumasi kaavan mukaan, millä selviydyt.
Että ole ihan tyytyväinen. Turha leikkiä marttyyria. Sama aapellä.
Mäkin olin ennen tuollainen, nykyäänkin välillä, mutta harvemmin. Olen kuitenkin nyt sellaisessa tilanteessa, että asun maassa jonka kieltä en osaa tarpeeksi hyvin ollakseni se hassuttelija porukassa. Seuraus tästä on se, että olen joutunut/päässyt enemmän sivustaseuraajan rooliin.
Kaksi päähuomiota: 1)On ihanan rentouttavaa olla viihdytettävänä nyt, kun ei itse tarvitse käyttää energiaa keskustelun ylläpitämiseen. 2)Tietyn pisteen jälkeen näiden paikallisten hassuttelijoiden seuraaminen ja heihin reagointi kuitenkin käy uuvuttavaksi. Eli en yksinkertaisesti jaksa yli tuntia tai kahta hymyillä ja nauraa, se muuttuu väkisinkin väkinäiseksi lopulta. Tästä olen sitten tajunnut, että niinhän se menee varmaan niilläkin jotka minun hassuttelua joutuvat/pääsevät seuraamaan.
Eli aion jatkossa, kun pääsen omalla kielellä taas läpändeeriä heittämään, tehdä sen varovaisemmin niin etten uuvuta muita. Kun itsellä on meno päällä ja tuntuu että juttu luistaa, sitä ei välttämättä huomaa milloin muut väsyy.