Olin ennen todella hauska, avoin ja puhelias, mutta se puoli on tapettu minusta kokonaan pois
Olen huomannut, että tässä maassa ei ihan kaikki ihmiset siedä, jos joku on sanavalmis, reipas, huumorintajuinen, sukkela ja hassutteleva. Saati sitten, että jos on ihan omia mielipiteitä ja ajatuksia. Olin ennen nuorena ja naiivina vielä sellainen "huipputyyppi" ja moni sanoi, että olet ihan hullu, mutta semmoisella hyvällä tavalla. Osa tykkäsi ja fanitti. Loput eivät ymmärtäneet yhtään ja vihasivat.
Vihaajat voittivat. Minusta on amputoitu kaikki se mikä minussa oli hyvää. Enää en puhu. En pelleile, en hauskuuta ketään, en kerro omia ajatuksiani ja ideoitani, vaikka ne olisivat hyviäkin. Mitäs sitä suotta helmiä sioille haaskaamaan.
Yksin on ihan mukavaa, kun on tottunut. Minulla ei ole koskaan tylsää itseni kanssa. Nyt vaan muut ihmiset, ne huumorintajuiset, avoimet ja uusille ideoille ja ajatuksille suopeakorvaiset, ei pääse nauttimaan minun mistään annistani.
Kun kerran tämä maa on mennyt semmoiseksi, että mielensäpahoittajat, tympeät, tylsämieliset ja kateelliset äyskähtelijät saavat määrätä ilmapiirin, niin ollaan sitten hiljaa.
Mökötetään kaikki naama väärinpäin, tuijotetaan puhelinta tai seinää. Kopioidaan mielipiteet sen mukaan mikä on "hyväksyttyä" ja the current thing. Ei vitsailla, ei pelleillä, kun joku ei ymmärrä, niin en huumorintajuttoman mököttäjän mukaan mennään.
Kommentit (87)
He ovat kateellisia onnellisuudestasi ja iloisuudestasi. Heillä ei ole niistä kumpaakaan.
Vedä känni päälle niin saa suomessakin jurrin esityksellä vetää omaa showta, joku jäyhä suomalainen voi jopa nauraa
Itse en jaksa välittää enää ihmisistä. Ne on mitä on. Osa on huumotintajuttomia niuhottajia. Jotka kuolee nuorena ku stressaa joka asiaa nii 200 %. Nämä ihmiset on niitä Joilla on joka asiasta sanomista. Suurin osa viä elämässä suht helpolla päässeet.
Sit on ne joita elämä on jyrännyt. Eivät ole mitää niuhottajia turhasta. Asiat on suhteellisuus järjestyksessä. Ei oteta liian vakavasti asioita. Huumoria on. Ja elämäniloa kaikesta huolimatta. No sehän on usealla liikaa. Mut mä oon mikä oon.
Veikko Lavi sanoi että ei suremalla elämässä mitään saa päivä päivältä vai lähestyy maa..
Kunnon marttyyriuhriutuminen taas tällä kertaa... Kyllä se on kaikkien muiden vika, että sinä et saa olla valovoimainen oma itsesi. Mitä jos lakkaat miettimästä mitä muut ajattelee ja olet vaan mitä haluat olla. Tuollainen uhriksi heittäytyminen ei katsos auta ketään ja kun meillä ei näitä elämiä ole kuin tämä yksi niin elä se niinkuin sinä haluat äläkä mieti muiden asioita.
Vierailija kirjoitti:
Kunnon marttyyriuhriutuminen taas tällä kertaa... Kyllä se on kaikkien muiden vika, että sinä et saa olla valovoimainen oma itsesi. Mitä jos lakkaat miettimästä mitä muut ajattelee ja olet vaan mitä haluat olla. Tuollainen uhriksi heittäytyminen ei katsos auta ketään ja kun meillä ei näitä elämiä ole kuin tämä yksi niin elä se niinkuin sinä haluat äläkä mieti muiden asioita.
Tämä on 100% asiaa tykkäsi ap sen kuulla tai ei.
Olen ollut hieman erikoinen ihminen ja pitänyt jutuista mistä jotkut muut eivät pidä. Tämä esim harrastuksiin liittyen.
Olen halunnut muuten kulkea omaa tietäni ja valita toisin kuin joku muu ja minulla on ollut paljon ideoita eri juttuihin.
Tämä näkyi jo lapsuudessa. Ratsastin hevosilla takaperin niillä millä muut eivät menneet
tai soitin erikoista soitinta tai kuuntelin bändejä mistä monikaan ei pitänyt tms.
Sellainen itsekeskeinen henkilö, joka valtaa koko ilmatilan itselleen ja esityksilleen, ei ole porukassa mieleen. Nämä wannabe koomikot eivät ole kuulleetkaan vastavuoroisuudesta vaan odottavat että kaikkien fokus on heissä. En jaksaisi katsella ja kuunnella jonkun esiintymistä. Sellaisesta tilanteesta poistun. Pidän vuorovaikutuksesta, keskustelusta ihmisten kanssa. Siitä että minullakin on puheenvuoro. Olen siis ankeuttaja.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen itsekeskeinen henkilö, joka valtaa koko ilmatilan itselleen ja esityksilleen, ei ole porukassa mieleen. Nämä wannabe koomikot eivät ole kuulleetkaan vastavuoroisuudesta vaan odottavat että kaikkien fokus on heissä. En jaksaisi katsella ja kuunnella jonkun esiintymistä. Sellaisesta tilanteesta poistun. Pidän vuorovaikutuksesta, keskustelusta ihmisten kanssa. Siitä että minullakin on puheenvuoro. Olen siis ankeuttaja.
Myös minä kaipaan seuraltani vastavuoroisuutta ja keskustelutaitoja. Samantyyppinen huumorintaju on ehdottomasti plussaa mutta huumorintajun lisäksi kaipaan tilannetajua. Joskus itseään spontaaneiksi ja hassutteleviksi kuvailevat eivät osaa lukea tilanteita kovin hyvin ja heille tuntuu olevan tärkeintä se, että ihmiset pitävät heitä hauskoina ja mielenkiintoisina tyyppeinä. Monet pitävätkin mutta esimerkiksi minä väsyn heidän seurassaan, koska syvällisemmät vuorovaikutustaidot ja kyky olla läsnä puuttuvat heiltä ikävän usein.
Aloittajalle vinkiksi, että lika barn leka bäst. Vaikutat persoonalta, joka jakaa vahvasti mielipiteitä mutta jonka "oma heimo" ei saa sinusta tarpeekseen. Kaikkien ihmisten leimaaminen huumorintajuttomiksi ankeuttajiksi ei sen sijaan ole hyvä idea ja saatat sen seurauksena ohittaa monta potentiaalista sukulaissielua. Kyynistyminen tilanteessasi on ymmärrettävää ja sen positiivinen puoli voi olla se, että osaat jatkossa skannata paremmin joukosta ne ihmiset, joiden kanssa sinulla ei synkkaa ja vältät täten haalimasta lisää ikäviä kokemuksia ihmisistä. Avoin uhriutuminen ja mustavalkoiset yleistykset eivät taas viehätä useimpia ihmisiä. Todennäköisesti vedät tällä tavoin puoleesi samalla tavoin vaurioituneita ihmisiä, jotka eivät ole käsitelleet kokemuksiaan. Ihmissuhteen rakentaminen yhteisen trauman pohjalta voi olla lohdullinen ajatus mutta toimii käytännössä harvoin. Pahimmillaan se on niin toksista vellomista ja toisen alaspäin vetämistä, että huumorille, ilakoinnille ja terveelle itsevarmuudelle ei jää tilaa ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Se on hassua, kun Suomessa on kunniassa olla hiljaa, odottaa tarkkaan toisen puheenvuoroa ja varoa sanomasta mitään kesken puheen tai on hirveä päällepuhuja. Todellisuudessa valtaosassa maailman maita tuollaista ihmistä pidetään hiukan hitaana/yksinkertaisena tollukkana. Ei osaa sanoa mitään mihinkään. Vaikka latinokulttuurissa kaikki huutaa iloisesti toistensa päälle ja heillä on hauskaa. Kyllä he kuulevat toistensa sanomiset, mutta osallistuminen on innokasta ja äänekästä.
Törmäsin ekan kerran tuohon, ettei saa sanoa toisen puhuessa mitään, tai olet moukka eräässä liikkeessä asiakaspalvelutilanteessa. Henkilö esitti tietämystään minulle suu vaahdossa. Satuin välissä esittämään kysymyksen. Sain vastauksen että ole nyt sinä hiljaa kun minä puhun, tulen siihen asiaan kohta. Että tarkkaa on kommunikointijärjestys nykyään. Kaiken lisäksi olen aika hiljainen ihminen. Lopuksi kysyi, että onko sinulla nyt kysyttävää. Ei ollut, kun ei enää huvittanut puhua. Kiitos ja näkemiin.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vähän itserakkaalta. Vai ei enää helmiä sioille 🙄
Periaatteessa itse ymmärrän tuon. Kaikki ei tykkää kaikesta huumorista tai hassuttelusta. Mutta mullakin kyl särähti korvaan tuo ettei helmiä sioille. Ihan kuin ne muut ihmiset olis iiyä sikoja ku ei jaksa hassuttelua,iloisuutta ja positiivisuutta. Olen itse keskitien kulkija ja melankolinen/sangviininen. Ihmisiä pitää osata lukea ja tulkita, osa ei tätä osaa ja pitää tietää missä tilanteessa kannattaa esim hassutella ja olla hersyvän iloinen ja missä taas vakavampi tosikko. Tykkään itsekin huumorintajuisista iloisista ja ystävällisistä ihmisistä mutta sellainen toksinen iloisuus on rasittavaa jos toinen jatkuvasti vaan väistää ne huonot tunteet ja tilanteet joissa joutuu olemaan vakavasti.
Aloittajalle vinkiksi, että lika barn leka bäst. Vaikutat persoonalta, joka jakaa vahvasti mielipiteitä mutta jonka "oma heimo" ei saa sinusta tarpeekseen. Kaikkien ihmisten leimaaminen huumorintajuttomiksi ankeuttajiksi ei sen sijaan ole hyvä idea ja saatat sen seurauksena ohittaa monta potentiaalista sukulaissielua. Kyynistyminen tilanteessasi on ymmärrettävää ja sen positiivinen puoli voi olla se, että osaat jatkossa skannata paremmin joukosta ne ihmiset, joiden kanssa sinulla ei synkkaa ja vältät täten haalimasta lisää ikäviä kokemuksia ihmisistä. Avoin uhriutuminen ja mustavalkoiset yleistykset eivät taas viehätä useimpia ihmisiä. Todennäköisesti vedät tällä tavoin puoleesi samalla tavoin vaurioituneita ihmisiä, jotka eivät ole käsitelleet kokemuksiaan. Ihmissuhteen rakentaminen yhteisen trauman pohjalta voi olla lohdullinen ajatus mutta toimii käytännössä harvoin. Pahimmillaan se on niin toksista vellomista ja toisen alaspäin vetämistä, että huumorille, ilakoinnille ja terveelle itsevarmuudelle ei jää tilaa ollenkaan.
En ole yleistänyt. Lue tarkemmin. En olemyöskään leimannut KAIKKIA huumorintajuttomiksi. Kuten olen sanonut ja kirjoittanut jo aloituksessa, niin on niitä ketkä on huumorintajuisia ja avoimia, tykkäävät. Miksi tahallaan luette ja tulkitsette mahdollisimman ilkeästi vääristellen?
En myöskään ole mikään "esiintyjä" ja huomiohakuinen tilanviejä. En pidä esiintymisestä, kuten olen sanonut. Hauskempaa minusta on tilannekomiikka ja leikkisyys.
Osa ei selkeästi ole ymmärtänyt millainen olen, vaan keksinyt omassa päässään jonkun olkiukon ja päättänyt että minä olen sellainen. No pieleen meni.
Vierailija kirjoitti:
Paskantärkeät pönöttäjät ja kieli keskellä suuta omaa kulissiaan ylläpitävät status ihmiset vihaa eläväisiä luonnonlapsia, ja aidosti hauskoja supliikki ihmisiä, kenellä on omia mielipiteitä.
Pönöttäjä ei itse uskalla olla samanlainen ja kanki p3rseessä pönöttää naama norsun semmoisella jutulla. Kyllä se pistää jurppimaan, kun toinen kehtaa ja julkeaa olla oma itsensä, kun eihän se "tuo tuossa ole edes mikään statukseltaan, ymmärtäisi paikkansa prkl".
Yksinkertaisilla ihmisillä on hirveän tärkeää, että vain se saa puhua ja kertoa "vitsejä" joka on päätetty olevan hierarkiassa se ylin, se ketä pitää mielistellä. Se ylin ja arvovaltaisin ei voi koskaan kertoa niin huonoa ja kökköä "vitsiä" etteikö yksinkertaiset hihittelijät ja nuoleskelijat ihaillen naurausi.
Se on niin teennäistä. Niin noloa.
Älä viitti yleistää. Meitä on paljon varsin fiksuja ja oivaltavia. Tyhmät vitsit ei vaan naurata. Ja rasistiset mukamas hauskat letkautukset, joita jotkut viljelee hyvänä huumoriaan, ovat varsin ärsyttäviä ja ala-arvoisia. Eivät ehkä itse huomaa sitä, miten outo kuva tulee. Ei niille kuvaan haluaa nautaa, kun ei ne ole hauskoja. Eikä kukaan ehkä koska ole kertonut noille vitsin vääntäjille, että ovat varsin törkeitä juttuja. Luotaantyöntäviä.
Aapee on ehkä saapunut liikkumaan umpipiieissä ja jäänyt siihen tunteeseensa kiinni. Voi myös olla, että aapeelle,on ollut rooli sinne teinivuosina saakka, ja nyt kun on aikuinen, iin onkin omansa. Enemmän oma kuin rooli.
Olisi hyvä tutkailla sitä. Ja mikäli edelleen on se rempseä, niin vaihtaa seurapiirin.
Se, että pilkkaa toisia, ei ole huumoria, eikä se ole ollenkaan hauskaa. Se on myös oikeastaan tyhmää. Ei loista äly.
Itse tykkään tilannekomiikasta. Se on nopeaa reagointia hetkessä,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vähän itserakkaalta. Vai ei enää helmiä sioille 🙄
Periaatteessa itse ymmärrän tuon. Kaikki ei tykkää kaikesta huumorista tai hassuttelusta. Mutta mullakin kyl särähti korvaan tuo ettei helmiä sioille. Ihan kuin ne muut ihmiset olis iiyä sikoja ku ei jaksa hassuttelua,iloisuutta ja positiivisuutta. Olen itse keskitien kulkija ja melankolinen/sangviininen. Ihmisiä pitää osata lukea ja tulkita, osa ei tätä osaa ja pitää tietää missä tilanteessa kannattaa esim hassutella ja olla hersyvän iloinen ja missä taas vakavampi tosikko. Tykkään itsekin huumorintajuisista iloisista ja ystävällisistä ihmisistä mutta sellainen toksinen iloisuus on rasittavaa jos toinen jatkuvasti vaan väistää ne huonot tunteet ja tilanteet joissa joutuu olemaan vakavasti.
No onko sinulla tapana suuttua ja haukkua ihminen, jos et ymmärrä hänen huumoriaan?
En muuten lähde edes avaamaan tuota helmiä sioille sanontaa, koska luotan että ymmärryskykyisen ihmiset tajusivat sen ilman selittelyjä, ja ne jotka vetivät herneen nenää, eivät ymmärrä vaikka mitä selittäisi.
Minä olin ennen puhelias ja uskalsin puhua ihimislle, nyt itsetunto on nollassa enkä uskalla puhua juuri kenellekään.
>Älä viitti yleistää. Meitä on paljon varsin fiksuja ja oivaltavia. Tyhmät vitsit ei vaan naurata. Ja rasistiset mukamas hauskat letkautukset, joita jotkut viljelee hyvänä huumoriaan, ovat varsin ärsyttäviä ja ala-arvoisia. Eivät ehkä itse huomaa sitä, miten outo kuva tulee. Ei niille kuvaan haluaa nautaa, kun ei ne ole hauskoja. Eikä kukaan ehkä koska ole kertonut noille vitsin vääntäjille, että ovat varsin törkeitä juttuja. Luotaantyöntäviä.
< se että puhutaan, että on olemassa yksinkertaisia ihmisiä, jotka toimivat tietyllä tavalla, ei ole väite, että EI OLE TOISENLAISIA!
>Aapee on ehkä saapunut liikkumaan umpipiieissä ja jäänyt siihen tunteeseensa kiinni. Voi myös olla, että aapeelle,on ollut rooli sinne teinivuosina saakka, ja nyt kun on aikuinen, iin onkin omansa. Enemmän oma kuin rooli.
<oman pääsi sisältä tuleva ennakkoluuloinen alentuva olkiukkko, joka paljastaa asenteesi.
>Se, että pilkkaa toisia, ei ole huumoria, eikä se ole ollenkaan hauskaa. Se on myös oikeastaan tyhmää. Ei loista äly.
<Olkiukko ja omassa päässäsi keksimä syytös.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin ennen puhelias ja uskalsin puhua ihimislle, nyt itsetunto on nollassa enkä uskalla puhua juuri kenellekään.
Niinhän se on, koska ihmisistä on tullut hirveän tylyjä, ilkeitä ja sellaisia ketkä tulee silmille oman pahan olonsa kanssa.
Ihmiset eivät osaa enää olla vuorovaikutustilanteissa, vaan he opponoivat, räkyttävät, ovat aggressiivisia, vihaisia, tylyttäviä, näpäyttelevät, tekevät non-verbaalisilla passiivisaggressiivisilla toimillaan selväksi, että ovat vihaisia ja halveksivia. Ihmiset jyräävät, paheksuvat, tiuskivat, äksyilevät ja nolaavat toisia sadistisesti.
Sellaisten ihmisten takia, toiset ei uskalla eikä jaksa enää sanoa mitään. Iloiset ja hauskat (KYLLÄ JOO HAUSKAT LÄLLÄLLÄÄ) ihmiset, ja sellaiset kenellä on omia mielipiteitä ja ajatuksia, kyky itsenäiseen ajatteluun, sellaiset ihmiset joutuvat nykyään tekeytymään harmaaksi kiveksi. Se on tekniikka narsisteja vastaan, gray rock, mutta nykyään siihen pitää turvautua tässä yhteiskunnassa koko ajan, jos ei halua ihan totaalisesti masentua.
Ne helmet ei välttämättä ole helmiä kaikkien mielestä. Ei ap:n huumorin tarvitse naurattaa kaikkia. Tuskin ap itsekään pitää kaikkien jutuista. Eikä se tarkoita sitä, että toinen on oikeassa ja toinen väärässä. Me vaan ollaan erilaisia.
Mun ilon ja valon sammutti aviomies. Ennen olin just tuollainen avoin, nauravainen ja sosiaalinen. Turkulainen alkoholisoitunut aviomieheni uhkuu myrkkyä. "Tyhjännaurajasta" saan kuulla joka päivä. Jos iloisesti naurahdan vaikka jollekin televisio-ohjelmalle, niin hän matkii heti ironisesti mun naurua. Kaikkien muiden ilo on häneltä pois...
En ole kyllä törmännyt ihmiseen jolta ei saisi suunvuoroa.