Mistä tällainen esiteinipojan käytös voi johtua? Kun olemme kahden, poika on rauhallinen, mutta heti kun isänsä tulee paikalle, poika

Mitä mä juuri luin? Oletko kieltänyt ja suuttunut? Teet lasun ja hankit oman asunnon. Miksi olet tuollaisen miehen kanssa?

Ehkä poika yrittää haastaa isää puuttumaan.  Ehkä häntä ärsyttää isän nynnyys.  Isien ja poikien väliset suhteet voivat olla kummallisia ja vaikeita.  Jos isä ei puutu, tee sinä itse tuollaisesta loppu.  Kun olette kahdestaan, ja poika on kiva, kysy häneltä asiasta ja pidä sellainen esitelmä, että pilvet seisoo.  Hän ei ole enää pikkulapsi, joten ymmärtää asian, mutta jos hän tuosta kasvaa ja sama jatkuu, niin ette enää pärjää hänelle.

Läpsii ja et itse puutu? Penska kuriin ja ero tommosesta ukosta.

Mitä ajattelet näistä kommenteista, ap?

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelet näistä kommenteista, ap?

Suurin osa täyttä asiaa. On totta että minun on hyvin vaikea asettaa rajoja sekä miehelle että lapselle. Tämä johtuu omasta väkivaltaisesta lapsuudestani. Tiedostan syyt omalle käyttäytymiselle ja toiminnalle. Tiedostan myös että paljon on mennyt vikaan minun ja miehen suhteessa sekä myös lapsen kanssa. Miehelle olen jo aiemmin kertonut että jossain vaiheessa on tehtävä lasu ja että pelkään kotonani. Mies ei korvaansa lotkauta asialle. Hän ei näe tässä(kään) omaa osuuttaan, vaan kaikki on yksin minun syytäni tässä(kin) asiassa. Hän on mielestään hyvä ja täydellinen vanhempi. Mitä lapsi sanoo kun kerron tekeväni lasun? Kertoo hakkaavansa entistä enemmän sen jälkeen. Joten ehkä sitten vaan muutan pois kun mikään ei tunnu auttavan. Sitten isä ja poika syyllistävät minua miten hylkäsin heidät. Minut on kasvatettu syyllistämällä, joten jokainen osaa vetää tästä narusta kohdallani. Ap

Minkälaiset sinun ja miehesi välit ovat? Tästähän kaikki lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä ei puutu vaikka poika väkivaltainen? Mitä ihmettä? Kasvattaako pojasta naistenvihaajaa? 

Ei puutu edes pyydettäessä. Kun poika on pidemmän aikaa riehunut, isä saattaa yrittää kääntää pojan huomiota muualle, mutta ei esim. tule irrottamaan poikaa jos vaikka läpsii minua tai puristelee kättä tms. 

Te ette ole ydinperhe tuolla käytöksellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä ei puutu vaikka poika väkivaltainen? Mitä ihmettä? Kasvattaako pojasta naistenvihaajaa? 

Ei puutu edes pyydettäessä. Kun poika on pidemmän aikaa riehunut, isä saattaa yrittää kääntää pojan huomiota muualle, mutta ei esim. tule irrottamaan poikaa jos vaikka läpsii minua tai puristelee kättä tms. 

 

Te ette ole ydinperhe tuolla käytöksellä.

Ydinperhe on kyseessä kun ei ole uusperhe. Siihen ei perhedynamiikka vaikuta. Jäi kiinnostamaan mikä mielestäsi on ydinperheen käsite.

Voisitko hakea tukea ensin itsellesi? Vaikka työterveydestä tai neuvolasta. 

Ap, koska tiedostat tuon käyttäytymismallin niin sinun on nyt aika katkaista tuo kierre, muuten poikasi jatkaa samaa. Jos ei muuta keinoa löydy, menet hetkeksi turvakotiin ja sanot että sinua pahoinpidellään omassa kotonasi.Turvakodissa voi sitten miettiä jatkoa ja sieltä voisit saada myös apua oman väkivaltaisen lapsuutesi työstämiseen jotta uskaltaisit toivoa itsellesi parempaa tulevaisuutta jonka olet ansainnut. Älä syyllisty, se on tärkeintä.

Miehesi ei muutu ellei sitten saa voimakasta kimmoketta siihen, ja voi olla että olisi ns.kusessa jos joutuu jäämään kaksistaan lapsen/teini-ikäisen häirikön kanssa. Jos lapsesi pinna on jo nyt noin lyhyt,  käy kyllä ennemmin tai myöhemmin myös isän kimppuun jos ovat kahdestaan ja voi olla että isä ymmärtää siinä kohtaa ärähtää kunnolla.

Voit ilmoittaa että palaat takaisin sitten kun käytös on muuttunut, mutta itse en siihen uskoisi. Toivottavasti saat kuitenkin ulkopuolista apua ja tukea jotta pojallasikin olisi tulevaisuus. Maailmalla ei perseilemällä pärjää.

Hullu isä ja hullu poika. Ystäväni jätti poikansa isälleen ja lähti tyttären kanssa turvaan. Poika saa tulla kotiisi vain, jos ei käytä henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Nollatoleranssi.

Kuule ap, sinun aikuisiuskin on väkivaltainen. Jos haluat loppuelämän ilman väkivaltaa, pistät hommalle stopin ja lähdet menemään vai onko elämäntehtäväsi olla nyrkkeilysäkki?

Väkivallasta ei pääse eroon kuin hankkiutumalla eroon väkivaltaisista ihmisistä. Ei kannata jäädä odottamaan muutosta, jota ei tule. Se tulee vain pahempaan.

Kun saat itsellesi rajat ja omanarvontunnon, alkaa elämä!

Nyt sisuunnu: "Kukaan ei lyö eikä kiusaa minua! Sellainen ihminen ei ole tervetullut elämääni!"

Et ole uskaltanut tehdä tuota, koska olet nyt heikko ja pelkäät pärjätä yksin. Voima alkaa virrata, kun asetut poikkiteloin ja lakkaat toivomasta rakkautta ja hyvää kohtelua sellaiselta, joka ei sitä anna.

Vierailija kirjoitti:

Ap, koska tiedostat tuon käyttäytymismallin niin sinun on nyt aika katkaista tuo kierre, muuten poikasi jatkaa samaa. Jos ei muuta keinoa löydy, menet hetkeksi turvakotiin ja sanot että sinua pahoinpidellään omassa kotonasi.Turvakodissa voi sitten miettiä jatkoa ja sieltä voisit saada myös apua oman väkivaltaisen lapsuutesi työstämiseen jotta uskaltaisit toivoa itsellesi parempaa tulevaisuutta jonka olet ansainnut. Älä syyllisty, se on tärkeintä.

Miehesi ei muutu ellei sitten saa voimakasta kimmoketta siihen, ja voi olla että olisi ns.kusessa jos joutuu jäämään kaksistaan lapsen/teini-ikäisen häirikön kanssa. Jos lapsesi pinna on jo nyt noin lyhyt,  käy kyllä ennemmin tai myöhemmin myös isän kimppuun jos ovat kahdestaan ja voi olla että isä ymmärtää siinä kohtaa ärähtää kunnolla.

Voit ilmoittaa että palaat takaisin sitten kun käytös on muuttunut, mutta itse en siihen uskoisi. Toivottavasti saat kuitenkin ulkopuolista apua ja tukea jotta pojallasikin olisi tulevaisuus. Maailmalla ei perseilemällä pärjää.

Ap ei pysty tuota perseilyä kitkemään, koska poika ei häntä kunnioita. Pojasta on voinut jo kasvaa narsisti, mikä vaatii järeämpiä otteita kuin umpiväsynyt äiti, joka harjoittelee omia rajojaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko isä sun ex-mies? Poika katkera erosta? 

Ei ole, olemme ydinperhe.

Minulla on toisenlainen käsitys ydinperheestä. Se on se kunnioitus kaikkia kohtaan. Meillä kaksi poikaa, lapsenlapsi myös poika. Ei meillä läpsitä tai muutoin kohdella toisia epäasiallisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko isältään oppinut ? 

Isänsä ei ole koskaan ollut väkivaltainen minua kohtaan, mutta puheen tasolla sitten on lyttäävä ja pitää miehiä naisia parempana. Ja ihan kantasuomalainen on.

Kantasuomalainen?! Luuletko sinä, että kaikki kantasuomalaiset miehet kohtelevat naisiaan kuten sinun mies 😳 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä poika yrittää haastaa isää puuttumaan.  Ehkä häntä ärsyttää isän nynnyys.  Isien ja poikien väliset suhteet voivat olla kummallisia ja vaikeita.  Jos isä ei puutu, tee sinä itse tuollaisesta loppu.  Kun olette kahdestaan, ja poika on kiva, kysy häneltä asiasta ja pidä sellainen esitelmä, että pilvet seisoo.  Hän ei ole enää pikkulapsi, joten ymmärtää asian, mutta jos hän tuosta kasvaa ja sama jatkuu, niin ette enää pärjää hänelle.

Isän nynnyys?! Eikö ap jo maininnut, että mies alentaa apn arvoa puhumalla epäkunnioittavasti?! Lapsi reagoi isän läsnäollessa. Ei osaa pukea sanoiksi, kohtelee fyysisesti huonosti äitiään. Tämä isän alentava puhetyyli on henkistä väkivaltaa, jota lapsi ei osaa käsitellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko isä sun ex-mies? Poika katkera erosta? 

Ei ole, olemme ydinperhe.

Minulla on toisenlainen käsitys ydinperheestä. Se on se kunnioitus kaikkia kohtaan. Meillä kaksi poikaa, lapsenlapsi myös poika. Ei meillä läpsitä tai muutoin kohdella toisia epäasiallisesti. 

Ydinperhe tarkoittaa perhettä, jossa on isä, äiti ja heidän yhteinen lapsensa.

Sana ei viittaa millään tavalla siihen, miten he kohtelevat toisiaan tai mikä heidän asenteensa on.

Itse kyllä varmaan tuossa tilanteessa muuttaisin pois.

Mies on opettanut lapselleen, että äidistä ei tarvitse välittää haukkumalla ja mitätöimällä omaa puolisoaan.

Poika hakee isältään hyväksyntää ja kohdistaa saman isältä perityn käyttäytymismallin äitiin, joka ottaa vastaan niin henkiset kuin fyysisetkin iskut.

Jos aapee haluat tuon loppuvan, niin poika psykologille, tai mieluummin koko perhe.

Mutta jotenkin veikkaan, että parhaiten taitaa auttaa ero ja muutto pois kotoa. Parisuhde vaikuttaa olevan pahasti vinksallaan, mies ei auta asiassa vaan selkeästi nauttii tilanteesta.

Ehkä eron myötä äidin ja pojan suhde normalisoituu, kun ei ole isää paikalla ja poika voi tuosta viisastua.

Jäämällä tuohon..no eipä näytä äkkikseltään tulevaisuus ruusuiselta.

Ja olet tuossa suhteessa miksi? 

"Mitä lapsi sanoo kun kerron tekeväni lasun? Kertoo hakkaavansa entistä enemmän sen jälkeen."

Hälyttävää. Tuo vaikuttaa todella lastensuojelun tarpeessa olevalta tilanteelta.

Millainen aikuinen pojasta kasvaa? Tuleeko hän koskaan kykenemään toimimaan naisten kanssa saati että voisi ollakellekään rakastava puoliso ja isä?