Mitä tarkoittaa, että eron jälkeen pitää olla yksin?
Onko se pelkästään sitä, ettei hanki uutta vakavaa suhdetta vai pitääkö myös kevyistä suhteista pidättäytyä?
Onko kaikilla tosiaan niin, että varsinaisen eron jälkeen vasta tehdään "erotyötä" ja pohditaan syitä? Entäs ne, jotka ovat pohtineet niitä jo pitkään ennen asumuseroa ja varsinaista päätöstä erosta? Mitä merkitystä tällä on?
Jos on jo vuosikaudet parisuhteessa ollessa tuntenut itsensä yksinäiseksi niin pitääkö sitten väkisin olla yksinäinen eron jälkeenkin, koska säännöt?
Näkemyksiä?
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen "pitäisi" opetella yksinolemisen taito ennen kuin edes lähtee "parisuhdemarkkinoille" säätämään yhtään mitään.
Ja miksi pitäisi ja mitä se yksin oleminen tarkoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen "pitäisi" opetella yksinolemisen taito ennen kuin edes lähtee "parisuhdemarkkinoille" säätämään yhtään mitään.
Ja miksi pitäisi ja mitä se yksin oleminen tarkoittaa?
Siis mikä se "taito" on ja kenellä se on ja kenellä sitä ei ole ja miten sitä mitataan?
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen "pitäisi" opetella yksinolemisen taito ennen kuin edes lähtee "parisuhdemarkkinoille" säätämään yhtään mitään.
No hitto mentiin 20-kesäisinä yhteen enkä ehtinyt ollenkaan asua omillaan niin pitää varmaan erota sitten tästä 15-vuoden liitosta, että pääsee hankkimaan tän taidon.
Läheisriippa roikkuu vuosikausia huonossa suhteessa. Varsinkin hänen pitäisi työstää itseään ennen uutta suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen "pitäisi" opetella yksinolemisen taito ennen kuin edes lähtee "parisuhdemarkkinoille" säätämään yhtään mitään.
No hitto mentiin 20-kesäisinä yhteen enkä ehtinyt ollenkaan asua omillaan niin pitää varmaan erota sitten tästä 15-vuoden liitosta, että pääsee hankkimaan tän taidon.
Palataan asiaan viiden vuoden päästä.
Uskon että tällä tarkoitetaan tilannetta, että on erosta sekaisin ja siksi heittäytyy vääristä syistä vääriin ihmisiin. Ei erota esim. toksista suhdetta tai antaa lupauksia toiselle joita ei pystykään pitämään. Olisiko tarkoitus selkiyttää omat ajatukset, ettei loukkaa ketään tai itseään.
Muuten en ota kantaa. Itsekin käsittelin yhden eron jo suhteen aikana, toisen jälkeen en vieläkään ole kunnossa. Kaataisin ongelmani vain toisen niskaan, jos nyt yrittäisin suhdetta. En osaisi ajatella, mikä on minusta johtuvaa, mikä suhteesta ja mikä toisesta osapuolesta.
Tarkoittaa, että jos lähtee pakkomielteisesti etsimään uutta periaatteella "joku se on oltava" niin ei siitä hyvä seuraa.
Itsekin olin tehnyt eroa vuosia etukäteen. Sinkkuna olin sitten jokusen kuukauden, itselleni ihan riittävästi, minkä sitä voi kun sielunkumppani tuli vastaan. Uuteen huonoon suhteeseen ei kannata kuitenkaan suinpäin heittäytyä, sitä sillä tarkoitetaan. Ja oma osuus ongelmista olisi hyvä olla itselleen selvitettynä ennen seuraavaa yritystä.
Mieluummin ei mitää suhteita. Elää itselleen ja parantaa suhteen aiheuttamat haavat itse omassa rauhassa. Ei tarvi tuoda sit niitä uuteen suhteeseen. On helpompi sit jatkaa elämää kun on hetken aikaa itekseen. Ei yksinäisyyttä tarvi pelätä. Siihen oppii liiankin hyvin. Vapaus on parasta välillä joz on pitkä suhde takana.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen "pitäisi" opetella yksinolemisen taito ennen kuin edes lähtee "parisuhdemarkkinoille" säätämään yhtään mitään.
ja höpöhöpöpöpp "opetella yksinolemisen taito" sen joko osaa tai ei , ei sitä voi opetella!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen "pitäisi" opetella yksinolemisen taito ennen kuin edes lähtee "parisuhdemarkkinoille" säätämään yhtään mitään.
Ja miksi pitäisi ja mitä se yksin oleminen tarkoittaa?
Kun osaa olla yksin, ei pelkää yksinäisyyttä ja huomaa, ettei tarvitse toista täyttämään tyhjyyttä. Toisten ihmisten tehtävä on täydentää kokonaisuutta, ei paikata puuttuvaa.
Kun on eroon päätynyt, niin silloin on syytä analysoida syyt (myös oman toimintansa puolelta), oppia virheistään, oppia paremmaksi osallistumaan seuraavaan parisuhteeseen. Sitä se eläminen yksin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen "pitäisi" opetella yksinolemisen taito ennen kuin edes lähtee "parisuhdemarkkinoille" säätämään yhtään mitään.
Ja miksi pitäisi ja mitä se yksin oleminen tarkoittaa?
Kun osaa olla yksin, ei pelkää yksinäisyyttä ja huomaa, ettei tarvitse toista täyttämään tyhjyyttä. Toisten ihmisten tehtävä on täydentää kokonaisuutta, ei paikata puuttuvaa.
Yksin olo pistää kohtaamaan itsensä silmästä silmään, eikä piiloon pääse. Haemme niin helposti täyttymystä toisista ja se johtaa huonoin kokemuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Uskon että tällä tarkoitetaan tilannetta, että on erosta sekaisin ja siksi heittäytyy vääristä syistä vääriin ihmisiin. Ei erota esim. toksista suhdetta tai antaa lupauksia toiselle joita ei pystykään pitämään. Olisiko tarkoitus selkiyttää omat ajatukset, ettei loukkaa ketään tai itseään.
Muuten en ota kantaa. Itsekin käsittelin yhden eron jo suhteen aikana, toisen jälkeen en vieläkään ole kunnossa. Kaataisin ongelmani vain toisen niskaan, jos nyt yrittäisin suhdetta. En osaisi ajatella, mikä on minusta johtuvaa, mikä suhteesta ja mikä toisesta osapuolesta.
Selkiyttääkö asumusero näitä asioita vai voiko ne oppia näkemään jo suhteen aikana? Että mikä osuus ongelmista on minua, sinua tai meitä?
Jos hyppää heti seuraavaan suhteeseen niin helposti "jatkaa" edellistä suhdetta ongelmineen. Siinä ei kohtaa uutta kumppania ihmisenä vaan exän peilikuvana. Uusi suhde kannattaa aloittaa vasta sitten kun on valmis tähän uuteen kohtaamiseen, eli on käsitellyt eronsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen "pitäisi" opetella yksinolemisen taito ennen kuin edes lähtee "parisuhdemarkkinoille" säätämään yhtään mitään.
Ja miksi pitäisi ja mitä se yksin oleminen tarkoittaa?
Kun osaa olla yksin, ei pelkää yksinäisyyttä ja huomaa, ettei tarvitse toista täyttämään tyhjyyttä. Toisten ihmisten tehtävä on täydentää kokonaisuutta, ei paikata puuttuvaa.
Eli jos parisuhteessa tuntee itsensä yksinäiseksi, ongelma ei olekaan parisuhteessa vaan omassa tarvitsevuudessa?
Mistä se kiire etsiä joku tulee? Itse haluan parisuhteeseen henkilön jonka kanssa aidosti synkkaa, arvopohja on samanlainen ja tunnetaan kunnolla. Miten sellaisia löytyisi perä perää? Pitkässä suhteessa sitä vähn kietoutuu toisen kanssa yhteen. Niin sitä ymmärrän yksinolon tarkoittavan että vähän löytää sitä omaa itseä ja osaa kohdata toisen omana itsenään, ei vain paikkaamassa sitä aiempaa ikään kuin.
Vierailija kirjoitti:
Kun on eroon päätynyt, niin silloin on syytä analysoida syyt (myös oman toimintansa puolelta), oppia virheistään, oppia paremmaksi osallistumaan seuraavaan parisuhteeseen. Sitä se eläminen yksin on.
Miksei itseään paranna sitten jo suhteen aikana niin ei tarvitsis koskaan erota?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen "pitäisi" opetella yksinolemisen taito ennen kuin edes lähtee "parisuhdemarkkinoille" säätämään yhtään mitään.
Ja miksi pitäisi ja mitä se yksin oleminen tarkoittaa?
Kun osaa olla yksin, ei pelkää yksinäisyyttä ja huomaa, ettei tarvitse toista täyttämään tyhjyyttä. Toisten ihmisten tehtävä on täydentää kokonaisuutta, ei paikata puuttuvaa.
Yksin olo pistää kohtaamaan itsensä silmästä silmään, eikä piiloon pääse. Haemme niin helposti täyttymystä toisista ja se johtaa huonoin kokemuksiin.
Miksi sitten edes olla parisuhteessa, jos kaikki tarpeet saa täytettyä yksinkin.
Vierailija kirjoitti:
Jos hyppää heti seuraavaan suhteeseen niin helposti "jatkaa" edellistä suhdetta ongelmineen. Siinä ei kohtaa uutta kumppania ihmisenä vaan exän peilikuvana. Uusi suhde kannattaa aloittaa vasta sitten kun on valmis tähän uuteen kohtaamiseen, eli on käsitellyt eronsa.
Mistä sen sitten tietää, milloin on valmis?
Jokaisen "pitäisi" opetella yksinolemisen taito ennen kuin edes lähtee "parisuhdemarkkinoille" säätämään yhtään mitään.