Mitä tarkoittaa, että eron jälkeen pitää olla yksin?

Pitää hävetä itseään ja olla jalkapaalussa kirkon edessä, yksin. Parilliset voivat sitten katsoa halveksuen, kaksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoittaa, että jos lähtee pakkomielteisesti etsimään uutta periaatteella "joku se on oltava" niin ei siitä hyvä seuraa. 

Itsekin olin tehnyt eroa vuosia etukäteen. Sinkkuna olin sitten jokusen kuukauden, itselleni ihan riittävästi, minkä sitä voi kun sielunkumppani tuli vastaan. Uuteen huonoon suhteeseen ei kannata kuitenkaan suinpäin heittäytyä, sitä sillä tarkoitetaan. Ja oma osuus ongelmista olisi hyvä olla itselleen selvitettynä ennen seuraavaa yritystä.

Aikamoinen tuuri sulla kävi että vuosien parisuhteen jälkeen se sielunkumppani sattui tulemaan vastaan just silloin kun olit pari kk sitten eronnut!

No siksipä mietinkin että onko tämä vaan jotain eron jälkeistä sekoilua. Mutta kyseisen tyypin kanssa saadaan todella syvälliset keskustelut aikaiseksi eikä vaikeitakaan aiheita ole vältelty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hyppää heti seuraavaan suhteeseen niin helposti "jatkaa" edellistä suhdetta ongelmineen. Siinä ei kohtaa uutta kumppania ihmisenä vaan exän peilikuvana. Uusi suhde kannattaa aloittaa vasta sitten kun on valmis tähän uuteen kohtaamiseen, eli on käsitellyt eronsa.

Minä käsittelin sen eron ennen eroamista. Olin niin paljon yksin, että ettei siinä mitään suhdetta enää ollut ja oli aikaa käsitellä asiat 

Tämä.. kun on ollut jo kauan yksin siitä huolimatta, että toinen asuu saman katon alla. Niin on ollu aikaa pohtia itsekseen, kun toinen ei puhuakaan halua..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on sitä kateellisten panettelua.

Oli sitten kyse parisuhteesta tai työpaikasta, sitä täytyy olla ilman siinä välissä, ei saa vaihtaa lennossa. Ettei kanssaihmisille tule paha mieli.

No voi harmi. Sori saakelisti, kun en tiennyt tästä säännöstä. Olen 44 vanha ja päivääkään en ole elämässäni ollut työtön ja ilman parisuhdettakin vain puolisen vuotta kaikki yhteen laskien jostain noin 17-vuotiaasta alkaen. 

Yhteen laskien? Eli sulla on siis ollut tuossa välissä useampi parisuhde? Siinä meillä kunnon kurahaara!

Kyllä. Kaksi pitkää suhdetta. Väliin jäänyt puolisen vuotta sinkkuna oli enemmän kuin tarpeeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen "pitäisi" opetella yksinolemisen taito ennen kuin edes lähtee "parisuhdemarkkinoille" säätämään yhtään mitään.

Ja miksi pitäisi ja mitä se yksin oleminen tarkoittaa?

Kun osaa olla yksin, ei pelkää yksinäisyyttä ja huomaa, ettei tarvitse toista täyttämään tyhjyyttä. Toisten ihmisten tehtävä on täydentää kokonaisuutta, ei paikata puuttuvaa.

Eikait toista ihmistä ylipäätään koskaan oteta kumpaankaan noista. Ei paikkaamaan yhtään mitään eikä täydentämään vaan siksi että on kivaa olla yhdessä ja viettää aikaa yhdessä, läheisyys jne. Kivempi kuin yksin. Mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen "pitäisi" opetella yksinolemisen taito ennen kuin edes lähtee "parisuhdemarkkinoille" säätämään yhtään mitään.

Ja miksi pitäisi ja mitä se yksin oleminen tarkoittaa?

Kun osaa olla yksin, ei pelkää yksinäisyyttä ja huomaa, ettei tarvitse toista täyttämään tyhjyyttä. Toisten ihmisten tehtävä on täydentää kokonaisuutta, ei paikata puuttuvaa.

Eli jos parisuhteessa tuntee itsensä yksinäiseksi, ongelma ei olekaan parisuhteessa vaan omassa tarvitsevuudessa?

Kyllä. Jos ei ole edes puhunut selvästi tarpeistaan toiselle vaan olettaa kumppaninen olevan ajatustenlukija. Silloin ongelman näkee katsomalla peiliin. 

Ketään ei haittaa jos naisella on uusi poikkis millisekunnin kuluttua erosta, mutta miehen oletetaan viettävän 2-3 vuotta yksin toipilaana ettei kukaan netissä pahastu.

Miten aikuinen ei voi tietää mitä yksinolo eron jälkeen on? 

Usein nämä suhteesta suhteeseen pomppijat on sellaisia, että tarvitsevat aina toisen ihmisen seuraa kyetäkseen elämään normaalia elämää. Jotkut ovat niin kujalla elämässään että tarvitsevat uuden kodinhoitajan heti hoitamaan kotinsa ja juoksevat asiansa. Usein sellainen joka on muuttanut suoraan äitinsä helmoista kimppaan heilansa kanssa, ei ole elänyt hetkeäkään yksin ja oppinut siihen yksinoloon ja selviämiseen. Sitten kun tuleekin ero niin on vaikeaa kun ei osata tehdä ruokaa tai pestä pyykkiä. 

Minulla on tuttu joka valittaa aina sitä ettei voi tehdä mitään, kun ei ole kaveria. Jumalauta mitä elämää itkeä ettei voi tehdä yhtään mitään kun ei sitä seuraa ole?? Tästä syystä ihan jokaiselle tekisi hyvää opetella olemaan yksin eikä etsiä elämälleen merkitystä toisten ihmisten kautta. 

Nämä samat urpot vievät omat ongelmansa suhteesta toiseen, kun ei osata peilata omaa käytöstä ja tosta noin vaan sielunkumppaneita kävelee kadulla vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hyppää heti seuraavaan suhteeseen niin helposti "jatkaa" edellistä suhdetta ongelmineen. Siinä ei kohtaa uutta kumppania ihmisenä vaan exän peilikuvana. Uusi suhde kannattaa aloittaa vasta sitten kun on valmis tähän uuteen kohtaamiseen, eli on käsitellyt eronsa.

Minä käsittelin sen eron ennen eroamista. Olin niin paljon yksin, että ettei siinä mitään suhdetta enää ollut ja oli aikaa käsitellä asiat 

Mulla sama kokemus. Nelisen vuotta pohdin yksin suhteemme epäkohtia ja kaikkea ennen kuin erohakemus jätettiin käräjäoikeuteen. Nelisen vuotta sitä toista ei kiinnostanut mua kuunnella tai alkaa mihinkään korjaaviin toimiin ryhtyä, sen sijaan teki jotain aika härksejä sikatemppuja lisää. Siinä vaiheessa kun virallistaminen alkoi, ero ei enää ollut kuin henkinen helpotus ja jokunen käytännön järjestely. Käytännössä katse oli jo tulevaisuudessa ja uusissa ihmissuhteissa vahvasti ennen muuttoauton perävalojakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on eroon päätynyt, niin silloin on syytä analysoida syyt (myös oman toimintansa puolelta), oppia virheistään, oppia paremmaksi osallistumaan seuraavaan parisuhteeseen. Sitä se eläminen yksin on. 

Miksei itseään paranna sitten jo suhteen aikana niin ei tarvitsis koskaan erota?

Sepä. Toiset tekeekin, niin ja avioliitot jatkuu. Silloin ei tarvita näitä yksinäisiä vuosia.

Kuinka paljon työtä, kuinka raskasta ja kuinka pitkään sitä sitten pitäisi tehdä, ennen kuin saa luovuttaa? Vai puurretaanko sinne hautaan asti? 

Kommenttisi kertoo henkisestä keskenkasvuisuudestasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on eroon päätynyt, niin silloin on syytä analysoida syyt (myös oman toimintansa puolelta), oppia virheistään, oppia paremmaksi osallistumaan seuraavaan parisuhteeseen. Sitä se eläminen yksin on. 

Miksei itseään paranna sitten jo suhteen aikana niin ei tarvitsis koskaan erota?

Sepä. Toiset tekeekin, niin ja avioliitot jatkuu. Silloin ei tarvita näitä yksinäisiä vuosia.

Kuinka paljon työtä, kuinka raskasta ja kuinka pitkään sitä sitten pitäisi tehdä, ennen kuin saa luovuttaa? Vai puurretaanko sinne hautaan asti? 

Kommenttisi kertoo henkisestä keskenkasvuisuudestasi. 

Onko sinulla antaa siis oikea vastaus, milloin parisuhteen eteen on tehty tarpeeksi?

Minusta asia riippuu paljon siitä, että onko eronneella lapsia. Jos on, niin ei pidä uutta seurustelukumppania ottaa saman kurkihirren alle, koska koti on lapsen turvasatama ja ei ole ollenkaan mukava, jos sinne majoittuu uusi äiti-/isäpuoli. Olen tämän karvaasti lapsena kokenut. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta asia riippuu paljon siitä, että onko eronneella lapsia. Jos on, niin ei pidä uutta seurustelukumppania ottaa saman kurkihirren alle, koska koti on lapsen turvasatama ja ei ole ollenkaan mukava, jos sinne majoittuu uusi äiti-/isäpuoli. Olen tämän karvaasti lapsena kokenut. 

Ei kai uusi suhde automaattisesti yhteen muuttamista tarkoita. Ainakaan samoin tein.

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen "pitäisi" opetella yksinolemisen taito ennen kuin edes lähtee "parisuhdemarkkinoille" säätämään yhtään mitään.

Tämä. Fomo-vauvat ovat seurausta kun aikuiset eivät tee itsetutkiskelua ensin, vaan ryntäävät parisuhteisiin tunnehuuruissa. Pitäisi pysähtyä ja miettiä mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen "pitäisi" opetella yksinolemisen taito ennen kuin edes lähtee "parisuhdemarkkinoille" säätämään yhtään mitään.

Tämä. Fomo-vauvat ovat seurausta kun aikuiset eivät tee itsetutkiskelua ensin, vaan ryntäävät parisuhteisiin tunnehuuruissa. Pitäisi pysähtyä ja miettiä mitä haluaa.

Niin.. ja sitten ajan kuluessa ne haluamiset muuttuvat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on eroon päätynyt, niin silloin on syytä analysoida syyt (myös oman toimintansa puolelta), oppia virheistään, oppia paremmaksi osallistumaan seuraavaan parisuhteeseen. Sitä se eläminen yksin on. 

Miksei itseään paranna sitten jo suhteen aikana niin ei tarvitsis koskaan erota?

Sepä. Toiset tekeekin, niin ja avioliitot jatkuu. Silloin ei tarvita näitä yksinäisiä vuosia.

Kuinka paljon työtä, kuinka raskasta ja kuinka pitkään sitä sitten pitäisi tehdä, ennen kuin saa luovuttaa? Vai puurretaanko sinne hautaan asti? 

Kommenttisi kertoo henkisestä keskenkasvuisuudestasi. 

<

Asennekysymys. Vastavuoroisuus edellytyksenä.

10 vuotta ollut enimmäkseen onneton ja pohdin johtuuko se minusta vai parisuhteesta. Pitäisi varmaan muuttaa omilleen miettimään asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen "pitäisi" opetella yksinolemisen taito ennen kuin edes lähtee "parisuhdemarkkinoille" säätämään yhtään mitään.

Ja miksi pitäisi ja mitä se yksin oleminen tarkoittaa?

Kun osaa olla yksin, ei pelkää yksinäisyyttä ja huomaa, ettei tarvitse toista täyttämään tyhjyyttä. Toisten ihmisten tehtävä on täydentää kokonaisuutta, ei paikata puuttuvaa.

Eli jos parisuhteessa tuntee itsensä yksinäiseksi, ongelma ei olekaan parisuhteessa vaan omassa tarvitsevuudessa?

Kyllä. Jos ei ole edes puhunut selvästi tarpeistaan toiselle vaan olettaa kumppaninen olevan ajatustenlukija. Silloin ongelman näkee katsomalla peiliin. 

Se kun tämän uuden ihmisen kanssa puhuminen sujuu niin helposti. Hän haluaa keskustella ja minä haluan keskustella. Sitä kaipasin aiemmassa suhteessani. Keskustelua. Onko tämä nyt vaan sitä, että joku täyttää tuon kolon, muttei silti suinkaan välttämättä ole sopiva kumppaniksi.

Itse tein erotyöni jo avioliiton aikana. Eräs päivä vain tajusin että ei tämä ole mikään parisuhde ollut vuosiin. Olin aina yksin, nukuin yksin, tein kivat asiat ja ikävät asiat yksin. Uusi suhde alkoi vielä asuessani exän kanssa. Yksin olin ollut ihan tarpeeksi ja osasin sen kyllä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen "pitäisi" opetella yksinolemisen taito ennen kuin edes lähtee "parisuhdemarkkinoille" säätämään yhtään mitään.

Ja miksi pitäisi ja mitä se yksin oleminen tarkoittaa?

Kun osaa olla yksin, ei pelkää yksinäisyyttä ja huomaa, ettei tarvitse toista täyttämään tyhjyyttä. Toisten ihmisten tehtävä on täydentää kokonaisuutta, ei paikata puuttuvaa.

Eli jos parisuhteessa tuntee itsensä yksinäiseksi, ongelma ei olekaan parisuhteessa vaan omassa tarvitsevuudessa?

Kyllä. Jos ei ole edes puhunut selvästi tarpeistaan toiselle vaan olettaa kumppaninen olevan ajatustenlukija. Silloin ongelman näkee katsomal

Pintatasolla huumavaiheessa keskustelua on. Kun ei mennä vaikeisiin aiheisiin itsensä kanssa.