Lue keskustelun säännöt.
Mitä tarkoittaa, että eron jälkeen pitää olla yksin?
07.07.2025 |
Onko se pelkästään sitä, ettei hanki uutta vakavaa suhdetta vai pitääkö myös kevyistä suhteista pidättäytyä?
Onko kaikilla tosiaan niin, että varsinaisen eron jälkeen vasta tehdään "erotyötä" ja pohditaan syitä? Entäs ne, jotka ovat pohtineet niitä jo pitkään ennen asumuseroa ja varsinaista päätöstä erosta? Mitä merkitystä tällä on?
Jos on jo vuosikaudet parisuhteessa ollessa tuntenut itsensä yksinäiseksi niin pitääkö sitten väkisin olla yksinäinen eron jälkeenkin, koska säännöt?
Näkemyksiä?
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä se kiire etsiä joku tulee? Itse haluan parisuhteeseen henkilön jonka kanssa aidosti synkkaa, arvopohja on samanlainen ja tunnetaan kunnolla. Miten sellaisia löytyisi perä perää? Pitkässä suhteessa sitä vähn kietoutuu toisen kanssa yhteen. Niin sitä ymmärrän yksinolon tarkoittavan että vähän löytää sitä omaa itseä ja osaa kohdata toisen omana itsenään, ei vain paikkaamassa sitä aiempaa ikään kuin.
Ei ole kiire etsiä ketään. Kävipä vaan niin hassusti, että sellainen tyyppi käveli vastaan, jota en saa pois mielestäni. Onko tämä nyt sitten vaan sitä, ettei osaakaan olla yksin, vaikka nimenomaan yksinolosta haaveilin eroa harkitessani...
Uusi tyyppi pitää torjua, jos tarpeeksi aikaa ei ole kulunut. Muuten päätyy vaan laastariksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä se kiire etsiä joku tulee? Itse haluan parisuhteeseen henkilön jonka kanssa aidosti synkkaa, arvopohja on samanlainen ja tunnetaan kunnolla. Miten sellaisia löytyisi perä perää? Pitkässä suhteessa sitä vähn kietoutuu toisen kanssa yhteen. Niin sitä ymmärrän yksinolon tarkoittavan että vähän löytää sitä omaa itseä ja osaa kohdata toisen omana itsenään, ei vain paikkaamassa sitä aiempaa ikään kuin.
Ei ole kiire etsiä ketään. Kävipä vaan niin hassusti, että sellainen tyyppi käveli vastaan, jota en saa pois mielestäni. Onko tämä nyt sitten vaan sitä, ettei osaakaan olla yksin, vaikka nimenomaan yksinolosta haaveilin eroa harkitessani...
Lisään vielä, että haluan silti asua yksin vielä. En halua muuttaa yhteen kenenkään kanssa, mutta en haluaisi torpata kaikkea seuraakaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on eroon päätynyt, niin silloin on syytä analysoida syyt (myös oman toimintansa puolelta), oppia virheistään, oppia paremmaksi osallistumaan seuraavaan parisuhteeseen. Sitä se eläminen yksin on.
Miksei itseään paranna sitten jo suhteen aikana niin ei tarvitsis koskaan erota?
Sepä. Toiset tekeekin, niin ja avioliitot jatkuu. Silloin ei tarvita näitä yksinäisiä vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon että tällä tarkoitetaan tilannetta, että on erosta sekaisin ja siksi heittäytyy vääristä syistä vääriin ihmisiin. Ei erota esim. toksista suhdetta tai antaa lupauksia toiselle joita ei pystykään pitämään. Olisiko tarkoitus selkiyttää omat ajatukset, ettei loukkaa ketään tai itseään.
Muuten en ota kantaa. Itsekin käsittelin yhden eron jo suhteen aikana, toisen jälkeen en vieläkään ole kunnossa. Kaataisin ongelmani vain toisen niskaan, jos nyt yrittäisin suhdetta. En osaisi ajatella, mikä on minusta johtuvaa, mikä suhteesta ja mikä toisesta osapuolesta.
Selkiyttääkö asumusero näitä asioita vai voiko ne oppia näkemään jo suhteen aikana? Että mikä osuus ongelmista on minua, sinua tai meitä?
Kyllä varmasti voi jo suhteen aikana selkiyttää, jos on halua kummallakin katsoa omaa toimintaansa. Tai pariterapiassa. Joskus tarvitsee etäisyyttä, mikäli molemmat ovat samanlaisia tai liian erilaisia. Mutta keskustelkaa rehellisesti, se on jo paljon jos kertoo mitä kaipaa tai ei kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on eroon päätynyt, niin silloin on syytä analysoida syyt (myös oman toimintansa puolelta), oppia virheistään, oppia paremmaksi osallistumaan seuraavaan parisuhteeseen. Sitä se eläminen yksin on.
Miksei itseään paranna sitten jo suhteen aikana niin ei tarvitsis koskaan erota?
Sepä. Toiset tekeekin, niin ja avioliitot jatkuu. Silloin ei tarvita näitä yksinäisiä vuosia.
Eli jos toinen osapuoli vain tekee niin, silloin avioliitto kestää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näkemys on, että jokainen tekee, miten parhaaksi näkee. Ei ole mitään sääntöä, että pitää olla yksin ja kuinka kauan. Arvioi, harkitse ja päätä itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on eroon päätynyt, niin silloin on syytä analysoida syyt (myös oman toimintansa puolelta), oppia virheistään, oppia paremmaksi osallistumaan seuraavaan parisuhteeseen. Sitä se eläminen yksin on.
Miksei itseään paranna sitten jo suhteen aikana niin ei tarvitsis koskaan erota?
Sepä. Toiset tekeekin, niin ja avioliitot jatkuu. Silloin ei tarvita näitä yksinäisiä vuosia.
Kuinka paljon työtä, kuinka raskasta ja kuinka pitkään sitä sitten pitäisi tehdä, ennen kuin saa luovuttaa? Vai puurretaanko sinne hautaan asti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse olla päivääkään yksin, jos ei halua ja siihen ei ole tarvetta. Ihan hyvin voi hypätä suoraan uuteen suhteeseen, jos se tuntuu hyväktä ja kumppani oikealta. Tai voi viettää irtoseksin täyttämää laastarointielämää jos vakavaa suhdetta ei ole saatavilla/halua. Tai vetäytyä korpeen kolmeksi vuodeksi meditoimaan kissan kanssa. Jokainen tietenkin päättää itse, ei ole mitään sääntöjä.
Se on sitä kateellisten panettelua.
Oli sitten kyse parisuhteesta tai työpaikasta, sitä täytyy olla ilman siinä välissä, ei saa vaihtaa lennossa. Ettei kanssaihmisille tule paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmänkin suositus olla hetken oloissaan, mutta ei se tietenkään estä hyppäämästä uusin suhteisiin ja jos siltä tuntuu. On olemassa ns. hyviä eroja, joissa yhdessä päätetään erosta ja osataan keskustella asiat auki sekä sopia eron ehdoista.Ja jos mitään tuskaa/draamaa/muuta ongelmaa ole sitä on valmiimpi jatkamaan eteenpäin.
MAhdollista on sekin, että vaikka kuinka miettisi eroa ja olisi siihen valmis sen tekee vielä tutussa suhteessa aika tutuissa ympyröissä. Siinä vaiheessa ei ota huomioon käytännön haasteita niin kuin millaiseen asuntoon on varaa, missä voi asua, saako apua pikku remppoihin, opettelee uuden elämäntavan eli on jo riittävästi haastetta muutenkin, jolloin voi olla viisasta asettua uuteen elämäänsä ensin ja sitten kehitellä ihmissuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen "pitäisi" opetella yksinolemisen taito ennen kuin edes lähtee "parisuhdemarkkinoille" säätämään yhtään mitään.
Juuri toisin päin. Sitä pitää ensin olla parisuhteessa, että osaa arvostaa yksinoloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen "pitäisi" opetella yksinolemisen taito ennen kuin edes lähtee "parisuhdemarkkinoille" säätämään yhtään mitään.
Ja miksi pitäisi ja mitä se yksin oleminen tarkoittaa?
Kun osaa olla yksin, ei pelkää yksinäisyyttä ja huomaa, ettei tarvitse toista täyttämään tyhjyyttä. Toisten ihmisten tehtävä on täydentää kokonaisuutta, ei paikata puuttuvaa.
Yksin olo pistää kohtaamaan itsensä silmästä silmään, eikä piiloon pääse. Haemme niin helposti täyttymystä toisista ja se johtaa huonoin kokemuksiin.
Miksi sitten edes olla parisuhteessa, jos kaikki tarpeet saa täytettyä yksinkin.
Täydentämässä kokonaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon että tällä tarkoitetaan tilannetta, että on erosta sekaisin ja siksi heittäytyy vääristä syistä vääriin ihmisiin. Ei erota esim. toksista suhdetta tai antaa lupauksia toiselle joita ei pystykään pitämään. Olisiko tarkoitus selkiyttää omat ajatukset, ettei loukkaa ketään tai itseään.
Muuten en ota kantaa. Itsekin käsittelin yhden eron jo suhteen aikana, toisen jälkeen en vieläkään ole kunnossa. Kaataisin ongelmani vain toisen niskaan, jos nyt yrittäisin suhdetta. En osaisi ajatella, mikä on minusta johtuvaa, mikä suhteesta ja mikä toisesta osapuolesta.
Selkiyttääkö asumusero näitä asioita vai voiko ne oppia näkemään jo suhteen aikana? Että mikä osuus ongelmista on minua, sinua tai meitä?
Tämähän on sellainen asia, että joiltakin tämä käy sanotaanko vaivattomasti (ei aina helposti, mutta siis ongelmitta) ja toiset eivät siihen edes autettuna kykene ikinä. Eivät kaikki osaa käsitellä tunteita, reflektoida toimintaansa, aanlysoida epäonnistumisia ja huonojen suhteiden parisuhdedynamiikkaa. Jotkut pysyvät loputtomiin tasolla "kaikki ne on mulle vittumaisia aina". Toisaalta jotkut ovat erittäin taitavia ja tiedostavia ja käsitys tilanteista on ihan reaaliaikainen, eikä tarvita mitään pausemoodia mietiskelyn ja päätelmien muodostamiseksi eri elämäntilanteiden väleissä.
Erokin voi tulla monella tapaa. Se voi olla yllätys ja jopa traumaattinen, jos päättyy pettämiseen tai väkivaltaan yhtäkkiä. Toisaalta se voi olla vuosien mittaan hiipunut ja valmiiksi märehditty, surtu, terapoitu ja keskusteltu sopuero, jolloin mitään painolastia ei ole.
Ei kertakaikkiaan ole mitään universaalia normia karenssille. Se on täysin henkilö- ja tapauskohtaista onko sellaiselle tarve tai onko siitä edes hyötyä.
Sivusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä kateellisten panettelua.
Oli sitten kyse parisuhteesta tai työpaikasta, sitä täytyy olla ilman siinä välissä, ei saa vaihtaa lennossa. Ettei kanssaihmisille tule paha mieli.
No voi harmi. Sori saakelisti, kun en tiennyt tästä säännöstä. Olen 44 vanha ja päivääkään en ole elämässäni ollut työtön ja ilman parisuhdettakin vain puolisen vuotta kaikki yhteen laskien jostain noin 17-vuotiaasta alkaen.
Vierailija kirjoitti:
Tarkoittaa, että jos lähtee pakkomielteisesti etsimään uutta periaatteella "joku se on oltava" niin ei siitä hyvä seuraa.
Itsekin olin tehnyt eroa vuosia etukäteen. Sinkkuna olin sitten jokusen kuukauden, itselleni ihan riittävästi, minkä sitä voi kun sielunkumppani tuli vastaan. Uuteen huonoon suhteeseen ei kannata kuitenkaan suinpäin heittäytyä, sitä sillä tarkoitetaan. Ja oma osuus ongelmista olisi hyvä olla itselleen selvitettynä ennen seuraavaa yritystä.
Aikamoinen tuuri sulla kävi että vuosien parisuhteen jälkeen se sielunkumppani sattui tulemaan vastaan just silloin kun olit pari kk sitten eronnut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoittaa, että jos lähtee pakkomielteisesti etsimään uutta periaatteella "joku se on oltava" niin ei siitä hyvä seuraa.
Itsekin olin tehnyt eroa vuosia etukäteen. Sinkkuna olin sitten jokusen kuukauden, itselleni ihan riittävästi, minkä sitä voi kun sielunkumppani tuli vastaan. Uuteen huonoon suhteeseen ei kannata kuitenkaan suinpäin heittäytyä, sitä sillä tarkoitetaan. Ja oma osuus ongelmista olisi hyvä olla itselleen selvitettynä ennen seuraavaa yritystä.
Aikamoinen tuuri sulla kävi että vuosien parisuhteen jälkeen se sielunkumppani sattui tulemaan vastaan just silloin kun olit pari kk sitten eronnut!
Eipä tuo tavatonta ole. Itselleni kävi samalla tavoin. Eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä kateellisten panettelua.
Oli sitten kyse parisuhteesta tai työpaikasta, sitä täytyy olla ilman siinä välissä, ei saa vaihtaa lennossa. Ettei kanssaihmisille tule paha mieli.
No voi harmi. Sori saakelisti, kun en tiennyt tästä säännöstä. Olen 44 vanha ja päivääkään en ole elämässäni ollut työtön ja ilman parisuhdettakin vain puolisen vuotta kaikki yhteen laskien jostain noin 17-vuotiaasta alkaen.
Yhteen laskien? Eli sulla on siis ollut tuossa välissä useampi parisuhde? Siinä meillä kunnon kurahaara!
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen "pitäisi" opetella yksinolemisen taito ennen kuin edes lähtee "parisuhdemarkkinoille" säätämään yhtään mitään.
Miksi ihmeessä pitäisi olla yksinolemisen taito ylipäätään? Miksi ihmeessä pitää olla yksin tai haluta olla ylipäätään yksin? Minä ainakin olin jo pitkään parisuhteessa vielä ollessanikin käsitellyt eroa ja käynyt täysin läpi miksi ero ja mitä haluan uudelta kumppanilta. Olin sen myös jo valmiiksi etsinyt itselleni. Mies
Vierailija kirjoitti:
Jos hyppää heti seuraavaan suhteeseen niin helposti "jatkaa" edellistä suhdetta ongelmineen. Siinä ei kohtaa uutta kumppania ihmisenä vaan exän peilikuvana. Uusi suhde kannattaa aloittaa vasta sitten kun on valmis tähän uuteen kohtaamiseen, eli on käsitellyt eronsa.
Minä käsittelin sen eron ennen eroamista. Olin niin paljon yksin, että ettei siinä mitään suhdetta enää ollut ja oli aikaa käsitellä asiat
Ei ole kiire etsiä ketään. Kävipä vaan niin hassusti, että sellainen tyyppi käveli vastaan, jota en saa pois mielestäni. Onko tämä nyt sitten vaan sitä, ettei osaakaan olla yksin, vaikka nimenomaan yksinolosta haaveilin eroa harkitessani...