Te. joilla lapsi/lapset saa yöllä tulla vapaasti vierelle nukkumaan, jos heräilevät.

Meillä 6-vuotiaat kaksoset tulevat sänkyyn joka yö.

Pelkäsin pimeää enkä saanut yksin unta omassa huoneessa, joten petasin itselleni pedin vanhempien huoneen lattialle melko usein. Jos isä sattui olemaan poissa, nukuin äidin vieressä toisella sängynpuoliskolla. Rumba loppui, kun sain luvan nukkua valot päällä ja radio auki, ja koko pimeänpelko loppui joskus 15-vuotiaana, jolloin rupesin nukkumaan normaalisti ilman valoja.

Vierailija:

Meillä 12v haluaa vielä joskus nukkua vieressä, onkohan outo?

Olen kyllä antanut nukkua, kaipa joskus lopettaa!

Satunnaisesti painajaisten yhteydessä tuli silti viereen yöllä. Itse asiassa sen jälkeen kun täytti 6v ei ole tainnut yöllä koskaan tulla, nukkuu yleensä niin sikeästi. Nyt tyttö on 7v8kk. Hän nukkui ekan vuotensa omassa sängyssä (koska olin kuullut, ettei muuten koskaan opi jne jne). Sitten 1-vuotiaana siirsimme perhepetiin ja siinä nukkui 4-vuotiaaksi asti.



Keskari on nyt 3v ja nukkuu perhepetissä. Kuopus, pian 2v nukkuu omassa sängyssään joka on sivuvaununa mutta kömpii joka yö minun viereen, ja siis todellakin ihan kiinni minuun, kainaloon ja haluaa pitää kädestä.

Ja usein haluaa lauantai-iltaisin tulle viereen nukkumaan. Tulkoon niin kauan kun haluaa.

En aio rajoittaa sitä mitenkään, koska se ei haittaa itseäni millään tavalla. Loppuu sitten itsestään kun loppuu.

Vierailija:

ajattelevat lapsien olevan seksuaalisia ihmisiä. Lapset kyllä itse tietävät, milloin on aika lopettaa vanhempien vieressä nukkuminen. Jopa 12-v voi nukkua vanhempien vieressä silloin tällöin ja se on ihan normaalia. Jos esim 12-v näkee pahaa unta ja herää kauhuissaan keskellä yötä, on ihan ok, että hän kömpii vanhempien väliin. Toki jos tuo on jokaöistä, niin siinä vaiheessa tuon ikäisellä saattaa olla jo jotain muuta, mikä painaa mieltä ja se tulisi selvittää.

Paha mun mielestä mennä aamulla töihin, jos on nukkumatta yöt. Meillä esikoinen tulee joskus viereen, minun kainalooni. Sillä mieheni ei valitettavasti pysty nukkumaan lainkaan, jos lapsi meidän välissä. Meillä asia ratkaistu niin, että esikoiselle otetaan patja lattialle, mikäli näkee painajaisia. Nukkuu siinä sitten - käteni ulottuvilla - loppuyön. Lapsi on ollut ihan tyytyväinen tähän.

Saa nähdä, miten kuopuksen suhteen sitten käy. Nyt 1v9kk ja nukkuu täydet yöt omassa sängyssään omassa huoneessaan.

Lapsi saa tulla viereen aina jos haluaa, sitä ei kielletä. Mutta jokaisesta aamuun saakka omassa sängyssä nukutusta yöstä saa tarran, ja kun kasassa on kymmenen tarraa, käydään jätskillä yhdessä. Heti tämä aloittamisen jälkeen yökulkemiset väheni niin, että tulee nykyään viereen ehkä kerran viikossa. Oma valinta toimii, eikä tarvitse torjua lasta jos tämä tuntee oikeasti tarvetta tulla viereen.



Lapsi on vähän alle 4-vuotta.

On nukkunut perhepedissä pitkään ja oma sänkykin on meidän sängyn vieressä. Tuntuu, että on vasta nyt alkanut nähdä painajaisia, minkä takia kömpii viereen. Olen yleensä yrittänyt ensin puhua pysymään omassa sängyssään, mutta jos on välttämättä halunnut viereen tulla, on myös saanut. Luulen, että siinä vaiheessa pistetään stoppi, kun vanhempien uni ratkaisevasti tästä kärsii. Kun lapsi kuitenkin nukkunee samassa huoneessa vielä vuoden, parikin, niin en tunne syyllisyyttä, vaikka varsinaisen viereentulon kieltäisinkin.



Tarkoitus on siirtää esikoinen pikkusisaruksen kanssa sitten yhtä aikaa omaan huoneeseen, jotta saavat turvaa toisistaan, eikä esikoiselle tule sellaista oloa, että hänet on dumpattu vauvan tieltä ulos makuuhuoneesta. :) Luulen kyllä, että meillä saa omasta huoneestakin tulla vanhempien viereen, jos oikein pelottaa. Laitetaan vaikka patja sängyn viereen. Olen itse kärsinyt pitkään painajaisista, ja ravannut vanhempien sängyssä vielä kouluiässä.

Nukkuu joka ilta omaan sänkyyn itsekseen, nukkuu 8v siskon kanssa samassa huoneessa. 1v4kk nukkuu käytännössä perhepedissä, sänkyynsä nukkuu vain harvoin, joskus siirretään nukahtaneena, mutta viime ajat on sairastellut, niin on annettu nukkua kun nukkuu. Joskus on ahdasta kun molemmat pienet on meidän sängyssä.



Kielletty ei olla koskaan, mutta koululaiset 8 ja 11v eivät ole muutamaa poikkeusta lukuunottamatta koskaan tulleet.

Viikonloppu- tai vapaapäiväaamuisin tulevat joskus jatkamaan uniaan meidän viereen. Tai satunnaisesti, jos heräävät keskellä yötä ja alkaa pelottaa tai on nähnyt pahoja unia.



Koko yöksi tullaan viereen, jos toinen vanhemmista on työmatkalla, eli sängynpuolikas on vapaana.



Korostan, että tämä toimii, koska osaamme nukkua, vaikka ipanoita olisi vieressä potkimassa. Jos oma uni häiriintyisi, kylmästi viskaisimme lapset takaisin omiin sänkyihinsä ;-)

Nyt vain ihmettelen, miksi minun ystäväpiirissäni yleensä kaikki ihmettelevät, kun sanon että lapseni heräilee öisin ja tulee viereen??



" On se vaan kumma, mikä ihme, mistä se nyt johtuu jne."



Olen jo kokenut asian niin, että meillä on jotain HÄIKKÄÄ jossain asioissa, kun en saa omaan sänkyynsä koko yöksi nukkumaan. Tai on tullut olo, että lapsi on omituinen...



Mutta mehän ollaankin ihan tavallinen perhe, ainakin jos tähän ketjuun vertaa. Että melkeinpä kaikki lapset sitten öisin pomppivat, kuka mistäkin syystä.



*huokaisee helpoituksesta* :)

viereen jos on tullakseen. Ei ne kauan ole pieniä eli joskus nekin loppuu. Musta on niin ihana kun 5 vuotias tulee yöllä jalkapäähän ja joskus kun tulee viereen niin se tulee ihan kiinni ja halailee ja sit kohta menee omalle tyynylle. Niin hellyyttävä!

ihan iästä riippumatta. Eihän lasta voi siinä tilanteessa yksin jättää. Mutta kun lapsi rauhoittuu niin takaisin omaan sänkyyn. Todella harvoin sellainen 8v viereen tulee, mutta kyllä minulle on tärkeää, että lapsi tietää että hädän hetkellä minun luokseni voi aina tulla.



Ja taisin itse olla melkein kolmekymmentä, kun tosi kamalassa tilanteessa soitin itkien isälleni keskellä yötä, kun kaipasin jotain turvaa. Lapsi oli vakavassa tilanteessa sairaalassa. Toivoisin että lapsenikin voisivat turvautua meihin niin kauan kuin kynnelle kykenemme.

Koko perhe nukkuu samassa makuuhuoneessa perhepedissä :)

Lapset 3,5v ja 7kk ja kolmas haaveissa...

Mutta mies on paljon herkempiuninen, joten siksi poika saisi mieluummin omassa sängyssään nukkua.

Eli kielletä ei tulemasta ja pahat unet ovat tietenkin asia erikseen, mutta kovasti tärkeänä tarroja aamuisin 4-vuotias liimailee.

mä olen sitten eri maata kuin useimmat tähän ketjuun vastaajat. Meillä saa tulla viereen vasta aamulla. Enkä usko mihinkään läheisyyden tankkaukseen vaan opittuihin tapoihin. Meillä oli nimittäin jakso, että otin yöllä viereeni kun oli kipee jne. Sitten alkoikin yö yöltä heräämään aiemmin, että pääsee viereen. Ihan kylmästi unikoulutin tavan pois. Ja nyt meillä nukutaan taas. Lapsi omassa huoneessaan, vanhemmat omassaan. Ja kaikki nukkuu koko yön. Ja lapsi nukahtaa nukuttamatta sänkyyn, josta pääsee itse pois eli tuskin on paha tai turvaton olla.

Pahimpina öinä 4 lasta meidän aikuisten lisäksi (tosi harvoin kylläkin) niin ei siinä enää kukaan mahdu nukkumaan.

Ite yleensä herään jos joku tulee viereen. Yleensä sitten vien takaisin omaan sänkyyn ja peittelen sinne. Lapset vaan hoksannu sen että kun menevät isän selän taa niin saavat nukkua rauhassa meidän sängyssä. Mies kun ei herää vaikka joku päällä hyppis. Antaa vain tulijalle unissaan tilaa, ja työntää minut reunaan päin.

ei siksi että siinä olisi jotain väärää mielestäni, vaan siksi että meidän taapero vaihtaa asennosta toiseen monta kertaa minuutissa. Erityisesti, jos on jotenkin stressaantunut, pyörii kuin propelli ja potkii pyöriessään (esim. vanhempiaan naamaan täysillä).. vaihtelee myös paikkoja sängyssä. Sitä on vaikea kuvata. Se on ihan käsittämätöntä. Vaihtaa myös siis omassa sängyssään pääpuolta koko ajan..

Olen sanonut, että saa tulla, mutta ihan hiirenhiljaa. Enkä siis edes herää siihen, että kömpii viereen.



Esikoinen lopetti yöjuoksut 5-vuotiaana.