Te. joilla lapsi/lapset saa yöllä tulla vapaasti vierelle nukkumaan, jos heräilevät.

Viisivuotiaaksi asti nukkui samassa huoneessa kuin me.

jos ei itse pistä siihen stoppia. Meidän 3v tulee n joka toinen yö siinä klo 4 about. Ei häiritse meitä ollenkaan, mielestäni on niiiin ihanaa, kun 3 isommat aikoinaan eivät saaneet tulla (nyt vanhempana ja " viisaampana" olen hieman lepsu) väliin. Mutta en tykkää että enää koululainen tarttisi tulla, silloin on jo vääristynyt kuvaa asiasta jos näin toimitaan.

meillä on lapset saaneet tulla aina viereen kun ovat halunneet mutta jossain välissä kun alkoi tulla kahta kerralla niin aloin kantamaan nukahdettuaan takaisin omiin sänkyihin. Nyt ollut taas parempi unien vaihe ja ovat nukkuneet omissa sängyissään.



lapset1v, 3v ja 6v

ja saa tullakin. Muistan itse menneeni äitin viereen nukkumaan vielä ekoilla luokillakin, koska tunsin yöllä herättyäni olon yksinäiseksi ja turvattomaksi, äidin viereen oli ihana mennä.



Sain oman huoneen muistaakseni 9-vuotiaana (sitä ennen siis kaikki sisarukset samassa) enkä jostakin syystä sieltä enää muista ravanneeni vanhempien sänkyyn. Ehkäpä annan omankin lapseni harrastaa noita juttuja ekaluokille asti, jos sille tuntuu :)



Eli ainakaan vielä pariin vuoteen en halua estää lasta / lapsia tulemasta, koska en ensinnäkään jaksa alkaa asiasta riitelemään keskellä yötä ja siksi toiseksi jos se on lapsen mielestä turvallista ja ihanaa, miksi kieltäisin?

Alettiin ensiksi viedä tai lähettää tyttö takaisin omaan sänkyyn silloin tällöin, ja sitten puhuttiin päiväsaikaan, että joka yö ei saa tulla, kun äiti ja isä ei saa nukuttua. Se meni ihan hyvin: tenava sanoi itse illalla monesti, että " tänä yönä mä en sitten tuu teidän sänkyyn" .



Nyt lapsi kohta 5, ja tulee sänkyyn enää ehkä muutaman kerran kuussa. Poika 6 v. tulee myös silloin tällöin, kun on nähnyt pahaa unta, eikä aiota sitä kieltää kyllä pitkään aikaan.

Ei siis omistanut edes omaa sänkyä. 1 vuotta täytettyään sai oman sängyn jonne laittteein iltaisin nukkumaan . n ½ vuotta tuli aina öisin herättyyän meidän viereen ,mutta pikkuhiljaa kerrat vähenivät. 2v. eteenpäin ei enää suostunut viereen edes tulemaan. Nyt 2½v. eiä ole siis ainakaan puoleen vuoteen tullut kertaakaan viereen. Lapsen sänky tosin on samassa huoneessa meidän sängyn kanssa.

Minusta ihan normaalia. Unettomuutta aiheutti vaikkapa inhokkiruoka, jota tiesi seuraavana päivänä koulussa olevan. Tai retki jonne piti ottaa eväät mietti muistaako ottaa.

Meillä 12v haluaa vielä joskus nukkua vieressä, onkohan outo?

Olen kyllä antanut nukkua, kaipa joskus lopettaa!

Jos sitä saa pienenä tarpeeksi ei vanhempana tarvitse niin paljon iholla oloa. Minä olen vauvana nukkunut vanhempieni välissä ensimmäisen vuoden, sen jälkeen en ole nukkumiseen kaveria tarvinnut. Mieluiten nukun yksin.

Itse saatoin mennä vielä pitkälti kouluikäisenä vanhempien viereen nukkumaan, jos heräsin keskellä yötä. Siellä oli niin turvallista.

Nuorempi sai vauvana nukkua aina, jos ei omaan vuoteeseen " sovinnolla" nukahtanut. Nyt 1-vuotias nukkuu omassa vuoteessa, viereen jos ottaa, ei nuku, vaan peuhaa.

Vierailija:

Jos sitä saa pienenä tarpeeksi ei vanhempana tarvitse niin paljon iholla oloa. Minä olen vauvana nukkunut vanhempieni välissä ensimmäisen vuoden, sen jälkeen en ole nukkumiseen kaveria tarvinnut. Mieluiten nukun yksin.

Tuskin tarvitsee nukkuessaankin kyljessä kiinni nyhjöttää, jos asiat ok. Ihan pienet lapset tietty eri juttu, mutta tuollaiset 4-6 vuotiaat aiheuttavat kyllä jo pienessä umpiomielessäni hämmennystä...

ajattelevat lapsien olevan seksuaalisia ihmisiä. Lapset kyllä itse tietävät, milloin on aika lopettaa vanhempien vieressä nukkuminen. Jopa 12-v voi nukkua vanhempien vieressä silloin tällöin ja se on ihan normaalia. Jos esim 12-v näkee pahaa unta ja herää kauhuissaan keskellä yötä, on ihan ok, että hän kömpii vanhempien väliin. Toki jos tuo on jokaöistä, niin siinä vaiheessa tuon ikäisellä saattaa olla jo jotain muuta, mikä painaa mieltä ja se tulisi selvittää.

Vanhempi (eskarissa) harvemmin. On sanottu, että olisi hyvä jos nukkuisivat yön omissa sängyissään, mutta saa tulla jos pelottaa tai tuntuu siltä. Tulevat niin aamuyön tunneilla ettei haittaa, paitsi nuorempi, joka pyörii aika tavalla, mistä komennetaan kyllä. Jos tulevat alkuyöstä (tai ovat keskeyttämässä jotain), on viety takaisin omaan sänkyyn.



Osasyy siihen, etten täysin halua kieltää tulemasta on oma muisto isäni (ei korvilleni tarkoitetusta) paheksunnasta vanhempien sänkyyn tulemisesta. En sen jälkeen uskaltaut mennä, vaikka kuinka pelotti.

Mun 25-vuotias mies kömpii kanssa joka yö viekä viereen nukkumaan...



Miksi lapsen tarvis nukkua yksin, kun aikuisetkin nukkuu useimmiten kahdestaan?

Oli iholla kiinni yötä päivää, ja jos yhtään yritti laskea sylistä, niin parkui täyttä häkää kyyneleet silmissä. Eli ei sitä paljon pois laskettu, ja sai siis täyden annoksen läheisyyttä. Sanomattakin selvää, että nukkui vanhempien kanssa parivuoteessa.



Mutta ei tälle lapselle todellakaan riittänyt tankkaukseksi vuoden läheisyys. Nyt kolmevuotiaana on kehitytty niin pitkälle, että nukkuu omassa sängyssään aamuyölle asti ennen kuin tulee viereen. Ja joka yö tuleekin.



Lapset on erilaisia. Ja me ollaan edetty hyvin. Mutta se ei tarkoita meillä sitä, että lapsi ei tulisi viereen, vaan meille on jo hyvin se, että nukkuu osan yöstään omassa sängyssä.

Muistan vielä kouluikäisenä kömpineeni aamusta vanhempien sänkyyn nukkumaan. Olis muuten ollut surkeaa jos ei olisi saanut.

10-vuotiaana en suostunut enää edes syliteltäväksi enä halattavaksi enkä olisi voinut kuvitellakaan vanhempien sänkyyn meneväni. Taisi tulla kiintiö täyteen ;)

Omat lapset saa tulla viereen niin kauan kuin haluavat.

Vierailija:

jos ei itse pistä siihen stoppia. Meidän 3v tulee n joka toinen yö siinä klo 4 about. Ei häiritse meitä ollenkaan, mielestäni on niiiin ihanaa, kun 3 isommat aikoinaan eivät saaneet tulla (nyt vanhempana ja " viisaampana" olen hieman lepsu) väliin. Mutta en tykkää että enää koululainen tarttisi tulla, silloin on jo vääristynyt kuvaa asiasta jos näin toimitaan.

Nukutaan tosin vielä samassa huoneessa, kunnes yläkerran makuuhuoneet pian valmistuvat eli nyt varmaan heräilee vanhempien unimölinöihin. Kun ravaaminen oli 4-vuotiaana pahimmillaan eli tyttö tuli meidän sänkyymme heti meidän mentyä nukkumaan, meillä auttoi palstalla turhaan parjattu tarrasysteemi. Aluksi muistaakseni viiden tarran jälkeen pidimme kekkerit, kävimme elokuvissa tai teimme jotain muuta mukavaa. Nyt alkaa mennä niin hienosti, ettei tarroja enää juuri tarvita, mutta eiköhän näin jatketa vielä tuon makuuhuonesiirtymän yli...

Meillä 5-vuotias poika tulee lähes joka yö viiden aikaan viereen. Nukahtaa hyvin illalla omaan sänkyyn. On aina ollut halailija ja suukottelija. Saapi tulla niin kauan kuin haluaa. Kyllä se sitten viimeistään teininä lopettaa. Tytär on vanhempi, mutta ei ole koskaan halunnut nukkua muiden kanssa samassa sängyssä. Hän on myös kova halailemaan ja suukottelemaan. Lapset ovat erilaisia. Joku on läheisyyden kaipaava enemmän. Mutta että tankataan ja ollaan sitten loppu lapsuus ilman läheisyyttä, ei oiken mene jakeluun.

Miksi sille pitäisi laittaa stoppi? Ja miten se muka tehdään?!



Lapset ovat 12-, 10- ja 5-v. Kuopus nukkuu muutenkin meidän makkarissa, koska ei vielä halua omaan huoneeseen nukkumaan. Kömpii silti joka yö viereen. Vanhemmat taas tulevat öisin oman tarpeensa mukaan viereen, joskus haluavat nukkua koko yön vanhempien sängyssä.



Minusta ei haittaa ketään. Eikä tässä monta vuotta enää mene niin tulee aika, jolloin luultavasti tekisi itse mieli mennä nukkumaan lapsen viereen vahtia pitämään ;)