Sitä ei vaan koiraton ihminen voi ikinä aidosti ymmärtää miten täysin elämä muuttuu koiran myötä ja miten tyhjää se elämä on ilman koiria!

Jos koira on noin tärkeä elämässä, niin kyllä se on todella vaikea kuvitella miten tyhjää tuollaisen ihmisen elämä on ilman koiraa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei merkityksellisin. Sen vahvistan, että koiraton ei voi tietää, miten mahtavaa koiran omistaminen on. Se rakkaus. 

 

Mutta tottakai oma lapsi on vielä ihan eri juttu. Koiralta saa ehdotonta rakkautta. Lasta rakastaa ehdoitta, vaikka tietää, että lapsi ei koskaan tule rakastamaan takaisin samalla tavalla. 

Tää on muuten hauskaa koska totta. Puhtainta ja pyyteettömintä rakkautta kukaan ei todellisuudessa saa lapseltaan vaan koiralta. Lapsi ei koskaan rakasta vanhempaansa yhtä ehdoitta. 

Lapsi rakastaa vanhempiaan ehdoitta. Se rakkaus lapseen näkyy lapsen hyvässä itsetunnossa. Opiskelu, ammatti, omillaan pärjääminen. Miten kohtelee puolisoaan. Miten rakastaa omaa lastaan. Parasta, miten oma äitiys palkitaan on isovanhemmuus.

mummu54

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen paras ystävä ei ole koira. Se on toinen ihminen. 

Koira on ihmiselle lapsen korvike.

Jokainen päättää itse kenet kokee parhaaksi ystäväkseen, ei siihen ole muilla mitään sanomista.

Miten selität sen, että monessa lapsiperheessä on koira? 

Meillä on ollut aikanaan kolmekin koiraa (ei yhtäaikaisesti). Kyllä nyt on helppoa, kun ei ole yhtään, eikä ikinä tulla hankkimaan sitä mieliharmia. Jatkuva riesa sen ulkoiluttamisesta, ruokkimisesta, siistimisestä. Lisänä se sotku, mitä koira aiheuttaa kurakeleillä ja muutoinkin karvoja levittelemällä. Ja ne järkyttävät eläinlääkärilaskut. 

Mihinkään ei pääse matkustelemaankaan, jos ei hontille ole hoitajaa tai sitä raahaa mukanaan. 

Kiitos ei! Ei ikinä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama vaikka työntää rahansa koiran persiiseen, mutta se vtutti aina: "En voi jäädä ylitöihin/vaihtaa vuoroa koska mulla on KOIRA! prkl!

"Kalliit" viikonloppuvuorot kyllä kelpasi, ei ollut koira silloin esteenä!

Ymmärrät varmaan ettei koira voi olla yksin kuin tietyn määrän tunteja päivässä, koska sen pitää vähintään päästä tarpeilleen. 8 tunnin työpäiväkin on jo pitkä aika, ei siinä mitään ylitöitä enää tehdä. 

No mutta aiempi kertoi tiedostaen ko. asian! Mieti, lapsen voi viedä päivähoitoon, jossa vastataan hänen tarpeisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen kasvaa aidosti aikuiseksi vasta kun hänellä on koira. 

Tämä oli varmaan ironiaa? Koiraihminen on jäänyt lapsen tasolle eivätkä koiraihmiset yleensä ole älykkäitä.

Koiraihmisiin paljon tutustuneena joudun valitettavasti tunnustamaan päätelmän aivan oikeaksi... itselläni ei ole mitään eläimiä rasitteena. Luonnossa noita enempi sitten katselen. En koiria, en kissoja, vaan ihan luonnon omia tarjoiluja, kuten lintuja, kettuja, hirviä yms.

 

Jos olet niin älykäs kuin ajattelet olevasi niin miksi et pysty ymmärtämään koiran arvoa vaan näet lemmikkieläimet yleensäkin rasitteena? Johtuuko tuo alentuva suhtautuminen koiraihmisiä kohtaan kenties empatiakyvyn puutteesta? Siinäpä sinulle aivojumppaa. 

 

Tässäpä sinulle aivojumppaa: kaikki ihmiset eivät nyt vaan näe, kuten sinä. Sinun tulee hyväksyä, että joillekin ihmisille ihmisyys on tärkeämpää. Kyllä minäkin vaalin mieluummin ihmissuhteisiin liittyvää empatiaa kuin koiriin. Kissoja rakastan. Eri



 

 

 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on koiria, kissoja, lapsia, puoliso, omakotitalo, kasvimaa, kasvihuone, puutarha, sosiaalisia harrastuksia, täysiaikainen vakituinen työ, asuntolainaa ja jopa ystäviä.

Sitä ei voi ilman noita oleva ymmärtää, miten täyttä* elämää tässä eletään!!! Pitäisi kai vielä hankkia mökki, vaikka tässä ollaan rantatontilla muutenkin.

*Ja miksi sadepäivä on ihan kiva

Minulla on tuo kaikki muu, paitsi eläimet. En koe elämääni vaillinaiseksi. Ja mikä täydellinen äitiyden palkitseminen, olen mummu, sitä ei voi verrata mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälittävää ne ihmiset joiden paras ystävä on koira.

Säälittävä se ihminen, jolla ei ole parasta ystävää. 

Kylläpä menee tunteisiin 😂. Olen koiraton, jolla ystäviä. Paras ja luotettavin ihminen, ystävä on aviomieheni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen paras ystävä ei ole koira. Se on toinen ihminen. 

Koira on ihmiselle lapsen korvike.

Jokainen päättää itse kenet kokee parhaaksi ystäväkseen, ei siihen ole muilla mitään sanomista.

Miten selität sen, että monessa lapsiperheessä on koira? 

Miksi vedit herneen nenään? Itsehän nyt kumoat tuon väitteen. Et hyväksy ihmisiä, jotka ovat valinneet ihmisen parhaaksi ystäväkseen ja/tai lapsen, jota rakastaa ehdoitta ja on koiraton.

Vierailija kirjoitti:

Koirat tuovat iloa, rakkautta ja sisältöä koira-ihmisten elämään ja hyvä niin! Mutta ne eivät tuo sitä ei-koira-ihmisten elämään tai niiden, jotka muutenkaan eivät erityisesti rakasta eläimiä. Harva varmaan silti vihaa eläimiä tai ei kokisi niitä ollenkaan hellyttävinä!

 

Itselleni koiran hankkiminen (tai kissan) olisi vihoviimeinen asia. En kaipaa eläimen ehdotonta rakkautta, koen olevani sydänjuuria myöten rakastettu ja hyvä juuri tällaisena kuin olen. Rakastan olla yksin kotona (ja tarvitsen sitä latautuakseni) ja häiriinnyn jopa eläimen läsnäolosta. Meillä on ollut paljon ystäväperheiden eläimiä hoidossa ja minua eläimen läsnäolo lopulta aina rasittaa.  Mun rakkaus ja lämpö kohdistuu ihmisiin, ja se että kissa kiehnää tai koira pyörii koko ajan jaloissa on tosiaan lähinnä rasittavaa ja pitemmän päälle tuskastuttavaa. En ikinä ottaisi kissaa tai koiraa. 

Huh. Kerropa tuo ystäväperheille niin sen jälkeen ei tarvitse enää vaivautua hoitamaan heidän lemmikkejään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on koiria, kissoja, lapsia, puoliso, omakotitalo, kasvimaa, kasvihuone, puutarha, sosiaalisia harrastuksia, täysiaikainen vakituinen työ, asuntolainaa ja jopa ystäviä.

Sitä ei voi ilman noita oleva ymmärtää, miten täyttä* elämää tässä eletään!!! Pitäisi kai vielä hankkia mökki, vaikka tässä ollaan rantatontilla muutenkin.

*Ja miksi sadepäivä on ihan kiva

Minulla on tuo kaikki muu, paitsi eläimet. En koe elämääni vaillinaiseksi. Ja mikä täydellinen äitiyden palkitseminen, olen mummu, sitä ei voi verrata mihinkään.

Onko mummuus palkka äitiydestä? Eli jos lapsi ei lisäänny niin olet ollut huono äiti..? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on koiria, kissoja, lapsia, puoliso, omakotitalo, kasvimaa, kasvihuone, puutarha, sosiaalisia harrastuksia, täysiaikainen vakituinen työ, asuntolainaa ja jopa ystäviä.

Sitä ei voi ilman noita oleva ymmärtää, miten täyttä* elämää tässä eletään!!! Pitäisi kai vielä hankkia mökki, vaikka tässä ollaan rantatontilla muutenkin.

*Ja miksi sadepäivä on ihan kiva

Minulla on tuo kaikki muu, paitsi eläimet. En koe elämääni vaillinaiseksi. Ja mikä täydellinen äitiyden palkitseminen, olen mummu, sitä ei voi verrata mihinkään.

Et sitten sarkasmia huomannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen paras ystävä ei ole koira. Se on toinen ihminen. 

Koira on ihmiselle lapsen korvike.

Jokainen päättää itse kenet kokee parhaaksi ystäväkseen, ei siihen ole muilla mitään sanomista.

Miten selität sen, että monessa lapsiperheessä on koira? 

Miksi vedit herneen nenään? Itsehän nyt kumoat tuon väitteen. Et hyväksy ihmisiä, jotka ovat valinneet ihmisen parhaaksi ystäväkseen ja/tai lapsen, jota rakastaa ehdoitta ja on koiraton.

Siis mitä..? Luepa tarkemmin, taisit ymmärtää väärin... 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut aikanaan kolmekin koiraa (ei yhtäaikaisesti). Kyllä nyt on helppoa, kun ei ole yhtään, eikä ikinä tulla hankkimaan sitä mieliharmia. Jatkuva riesa sen ulkoiluttamisesta, ruokkimisesta, siistimisestä. Lisänä se sotku, mitä koira aiheuttaa kurakeleillä ja muutoinkin karvoja levittelemällä. Ja ne järkyttävät eläinlääkärilaskut. 

Mihinkään ei pääse matkustelemaankaan, jos ei hontille ole hoitajaa tai sitä raahaa mukanaan. 

Kiitos ei! Ei ikinä!

Jaa minä otin nimenomaan koiran myös lenkkeilykaveriksi, joten ulkoiluttaminen ei ole laisinkaan mikä riesa. Ei ole vielä ollut järkyttäviä eläinlääärilaskuja vaikka koiria on ollut yli 20  vuotta. Pienet tassut nopesti huuhtelee kuralenkin jälkeen, muuten suojana sadeviitta. Ei ole koskaan matkustamista estänyt, kun vie vaan luottohoitolaan. Koirasta on niin paljon iloa ja seuraa, että aina tulee olemaan koira. 

Vierailija kirjoitti:

Koirattomat ihmiset ovat itsekkäitä.

Turha kuvitella, että muiden koirat pitää seuraa koirattomille ihmisille.

Se on yksinäinen vanhuus tiedossa koirattomille! 

😅 Koiranhankintatalkoot! 

On ollut koira kun olin nuorempi ja perheellinen. Koira oli rauhallinen ja kiltti, mutta kyllä silloinkin ulkoiluttamiset joskus olivat rasittavia. Aamulla ennen töihin lähtöä, ruokatunnilla ja sitten töiden jälkeen pitempi lenkki. Asuimme kaupungissa, joten irti ei voinut pitää.

Nykyään asun yksin ja näin eläkkeellä kun on tottunut omaan rauhaan ja vapauteen niin en enää ota mitään lemmikkiä. En kertakaikkiaan haluisi nousta aamulla ja säällä kuin säällä lähteä ulos koiran kanssa. Olen aamu-uninen ja nyt ei tarvitse nousta jos nukuttaa. Kyllähän koiran kanssa pitää jaksaa olla ja puuhata muutenkin. Mukavuudenhalu ja oma rauha voittaa nykyään. Ystäviä ja kavereita on sopivasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei merkityksellisin. Sen vahvistan, että koiraton ei voi tietää, miten mahtavaa koiran omistaminen on. Se rakkaus. 

 

Mutta tottakai oma lapsi on vielä ihan eri juttu. Koiralta saa ehdotonta rakkautta. Lasta rakastaa ehdoitta, vaikka tietää, että lapsi ei koskaan tule rakastamaan takaisin samalla tavalla. 

Tää on muuten hauskaa koska totta. Puhtainta ja pyyteettömintä rakkautta kukaan ei todellisuudessa saa lapseltaan vaan koiralta. Lapsi ei koskaan rakasta vanhempaansa yhtä ehdoitta. 

Lapsi rakastaa vanhempiaan ehdoitta. Se rakkaus lapseen näkyy lapsen hyvässä itsetunnossa. Opiskelu, ammatti, omillaan pärjääminen. Miten kohtelee puolisoaan. Miten rakastaa omaa lastaan. Parasta, miten oma äitiys palkitaan on isovanhemmuus.

mummu54

Maailma on väärällään esimerkkejä siitä, että lapsi ei todellakaan rakasta vanhempaansa ehdoitta. Missä tynnyrissä elät jos tuollaisia kuvittelet? 

Vierailija kirjoitti:

Ihminen kasvaa aidosti aikuiseksi vasta kun hänellä on koira. 

Minulla oli koira lapsena. Enää aikuisena en koiraa ottaisi. Riesoja ovat. 

Vierailija kirjoitti:

Jos koira on noin tärkeä elämässä, niin kyllä se on todella vaikea kuvitella miten tyhjää tuollaisen ihmisen elämä on ilman koiraa. 

Niin, ja monilla on lapsi koiran korvikkeena.

Ap:llä ei varmaan ole lapsia, jos elämä on ollut niin tyhjää.