Miksi monet naiset ovat niin ilkeitä jopa kavereina?

Vierailija kirjoitti:

"Kun olen aina yrittänyt olla mahdollisimman kunnioittava."

Siinähän se osittain tulikin heti ekassa lauseessa. Olematon itsetunto, rajattomuus, muiden pakonomainen miellyttäminen, vedät tuolla tyylillä mulqvisteja puoleesi kuin hunaja kärpäsiä. Uhriutuminen pitää nyt lopettaa ja sinun pitää opetella sietämään myös omaa seuraasi. Näin et enää roiku vahingollisissa ihmisissä.

Tämä kommentti asiaa kahta viimeistä lausetta lukuunottamatta

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt ihan samaa. Juuri ajattelin, että sain kivan uuden kaverin, mutta hän alkoi nälviä ulkonäöstäni ja muistutella, että en saa luulla olevani muita kauniimpi. Joo, ei kyllä ole sellaisia harhaluuloja omasta ulkonäöstä päässyt muodostumaan 😅 En ajatellut, että joku on vielä neljäkymppisenä tuolla tasolla. 

Voi kuule ja paljon myöhemminkin. Samoin saat pitää itseäsi hyvännäköisenä, ei siinä ole mitään pahaa!

Äitini alkaa nälviä minulle tuolla tavalla silloin kun hän on pahalla päällä.

Vierailija kirjoitti:

Se on jotenkin kummallista kun toiset kokee naiset ilkeinä ja arvostelevia, kun oma kokemus on, että hyvin ilkeitä ihmisiä tulee tosi harvoin vastaan. Tapaan paljon ihmisiä töissä, harrastuksissa, ystävien kautta ja erilaisissa tapahtumissa, mutta kyllä suurin osa on aidosti ystävällisiä. Joidenkin tyyppien huumori voi olla erikoista, mutta ei ilkeää. 

Sinä et taida olla sellainen nainen joka koetaan todella kauniina ja viehättävänä ja siten uhkana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on jotenkin kummallista kun toiset kokee naiset ilkeinä ja arvostelevia, kun oma kokemus on, että hyvin ilkeitä ihmisiä tulee tosi harvoin vastaan. Tapaan paljon ihmisiä töissä, harrastuksissa, ystävien kautta ja erilaisissa tapahtumissa, mutta kyllä suurin osa on aidosti ystävällisiä. Joidenkin tyyppien huumori voi olla erikoista, mutta ei ilkeää. 

Joo, mulla sama kokemus, ja mä olen vielä sellainen kohtuullisen kaunis, pitkähiuksinen, meikkaava ja naisellisesti pukeutuva nainen. Mä aina kuulen tarinoita, miten kaikki naiset on ihan mul kkuja ja itse kohtaan lähinnä vaan kivoja naisia. Näitä juttuja lukiessa olen alkanut  miettiä, että ehkä olen vain sosiaalisesti vajaa enkä tajua, että toiset vit tuilevat minulle jatkuvasti. Se on johtanut tosin myös pelkoon, että mä olen vahingossa epäkohtelias muille enkä vain itse tajua sitä, kun juttelen muiden kanssa.

Paljon helpommalla elämässä pääsee kun ei aina tajua ja on vähän sinisilmäinen, kaikki eivät kuitenkaan ole. Ehkä olet vielä nuori? Olen saman näköinen ja koko elämäni törmännyt pahansuopiin ja kateellisiin naisiin, jotka yrittäjät kaikin keinoin painaa alas. Ongelma on se, ettei ole mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on jotenkin kummallista kun toiset kokee naiset ilkeinä ja arvostelevia, kun oma kokemus on, että hyvin ilkeitä ihmisiä tulee tosi harvoin vastaan. Tapaan paljon ihmisiä töissä, harrastuksissa, ystävien kautta ja erilaisissa tapahtumissa, mutta kyllä suurin osa on aidosti ystävällisiä. Joidenkin tyyppien huumori voi olla erikoista, mutta ei ilkeää. 

 

Sinä et taida olla sellainen nainen joka koetaan todella kauniina ja viehättävänä ja siten uhkana?

Tuohon vielä älykkyys ja hyvä asema niin ollaan jo kateuden maksimiasteilla. 

Herra paratkoon, jos nainen kauneuden päälle vielä älykäs. Kirves laulaa. (Äitiyslomalla eikä kiirua takaisin...)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää itse asettaa rajat, jokaisessa keskustelussa. Sinä päätät miten annat ihmisten kohdella sinua. Tuollaisille ihmisille luu kurkkuun ja uusia tuulia kohti. Tiedän, ettei lohduta, hyviä ihmisiä on todella harvassa. 

Tuon toksisuuden tajuaa välillä vasta viiveellä. Kun on itse hyväntahtoinen niin olettaa myös muiden olevan ja on jopa sokea huonolle käytökselle. Sitten kun kelaa nauhaa taaksepäin ja lukuisia keskusteluja niin miettii, että sanoiko se tosiaan noin. Mulla on pitkät piuhat ja olen vähän hidas tällaisissa.

ap

Voin samaistua sinuun ap niin paljon. Minulla samankaltaisia kokemuksia - ja olen saanut kehuja itsestäni että olen nätti ja fiksu. Sinäkin todennäköisesti olet. Ei auta kuin oppia laittamaan rajat ja tietoisesti tunnistamaan turvalliset, kypsät aikuiset!

Mulla on myös yksi tällainen nälvijä kaverina. Kommentoi sisustusta, kenkiä, hiuksia, lapsenhoitoa ja milloin mitäkin piilov*ttuillen. Oma some on täynnä selfieitä ja kehujen kerjäystä. Hänellä on tosi paljon kavereita ja vielä hetki sitten oli sellainen mieskin jolla oli paksu lompakko ja tekivät kaikkea "hienoa" yhdessä, ulkomaanreissuja jne. Silti jaksoi mua nälviä, vaikka en ole nätimpi, laihempi ja elämä on vaan pienten lasten kotiäitiyttä tällä hetkellä. Vähensin yhteydenpitoa radikaalisti, koska en tarvi tuollaisia toksisia ihmisiä lähipiiriini.

Vierailija kirjoitti:

 

Niin. Tätä voisi moni käyttäjä kysyä ensin itseltään ollessaan digitaalinen ilkeän naisen arkkityyppi palstatr_llin ominaisuudessa.

 

Yleisesti ottaen: Mitä suositumpi nainen on [työyhteisö; mikä tahansa yhteisö] miesten keskuudessa, sitä häijymmäksi muut naiset äityvät kiusaajina häntä kohtaan.

 

Naiset repivät silmät päästä, koska viehättävän naisen pelkkä oleilu reviirillä ärsyttää niin suunnattomasti. Vaikka tuo viehättävä vain hengittäisi ilman flirttailua suuntaan tai toiseen sekä tekisi huipputulosta lahjoillaan/taidoillaan, ei ulkonäöllään - siitä huolimatta naiset myllyttävät ja nillittävät. Koska miehet reagoivat isosti häneen..

🙌

Minullakin kokemusta tällaisesta naisesta kaverina. Vähättelee, kilpailee, käyttäytyy todella lapsellisesti. Olen ottanut etäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet näitä nälvijöitä viehättävämpi.

No en edes ole. Olen ihan nätti mutten supermalli. Olen älykäs mutten nero. Olen aika tavallinen tyyppi loppujen lopuksi. Mitä olen myös niin aika vaatimaton, en kovin materialistinen enkä halua elämälle erityisen upeita puitteita, viihdyn perheeni kanssa ja yksin sekä harrastukseni ovat tasoa lukeminen ja lenkkeily. Silti onnistun olemaan joku sellainen joka täytyy hartioita myöten rysäyttää lattianrajaan. 

ap

Minä hyvin pärjäävänä, mutta silti silmään selkeästi osuvana autistina, saan tätä osakseni.

Vierailija kirjoitti:

Sitä sanotaan sosiaaliseksi lahjakkuudeksi. Mitä ilkeämpi osaa olla, sitä parempia ovat sosiaaliset taidot. Niin se näyttää menevän.

Tämähän ei pidä paikkaansa. Noilla lapsellisilla epäkypsillä ihmisillä ei ole sosiaalista lahjakkuutta - älykkäät ihmiset tunnistavat heidän epäkypsät pelinsä. 

@ Penny Lame

Lainaus ei toimi jälleen kerran. No ehdottomasti ne toksiset ihmiset löytävät ne jotka yrittävät olla mahdollisimman mukavia muita kohtaan. Täällä on haukuttu tällainen käytös miellyttämishaluiseksi ja rajattomaksi kun mielestäni vaikka menneen ajan elokuvissa ja sarjoissa on paljon sellaista hyvää käytöstä joka on kadonnut jonnekin.

Tietysti olisi mahtavaa jos kaltaisiasi olisi enemmän tai tapaisin heitä useammin, voisin tutustua. Olen enemmän valinnutkin niitä hiljaisia kavereiksi, mutta heissäkin on niitä selkäänpuukottajia. Sitten olen ohittanut joitain sellaisia ulospäunsuuntautuneita tyyppejä jotka olisivat voineet olla oikeasti mukavia. Ihmistutkani on huono. En kuitenkaan tee asiasta ongelmaa, kun koen hyväksi olla yksinäisempi niin en roiku väkisin huonoissa ihmissuhteissa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää itse asettaa rajat, jokaisessa keskustelussa. Sinä päätät miten annat ihmisten kohdella sinua. Tuollaisille ihmisille luu kurkkuun ja uusia tuulia kohti. Tiedän, ettei lohduta, hyviä ihmisiä on todella harvassa. 

Tuon toksisuuden tajuaa välillä vasta viiveellä. Kun on itse hyväntahtoinen niin olettaa myös muiden olevan ja on jopa sokea huonolle käytökselle. Sitten kun kelaa nauhaa taaksepäin ja lukuisia keskusteluja niin miettii, että sanoiko se tosiaan noin. Mulla on pitkät piuhat ja olen vähän hidas tällaisissa.

ap

Hyväntahtoisuus - aito sellainen - on ihan karsea punainen vaate tällaiselle nälvijätyypille. Ne yleensä vielä oikein etsivät sellaiset mukavat, mukautuvat ja kiltit ihmiset, joille nälviä, koska nämä eivät pistä hanttiin, ja itse hyväsydämisinä olettavat muidenkin olevan samanlaisia. Niinpä toisen nälviminen nähdään tyyliin "paha päivä" tai "haastava kausi elämässä", eikä tietoisena mulqquutena tai mielenvikaisuutena.

Tuossa yllä joku autisti kertoi saavansa tällaista kohtelua. Oma kokemukseni naisautisteista on, että he ovat usein yliempaattisia ja liiankin ymmärtäväisiä suurine sydämineen, ja joutuvat usein tällaisten sosiaalisten pelien uhreiksi. 

Olen ihmetellyt anopin tapaa puuttua aina minun tai myös mieheni ulkonäköön tai vaatteisiin. Aina tulee jotain kommenttia. En ole oikein tottunut lapsuudenkodissani noin kovaan ulkonäön ja myös käytöksen arvosteluun. Ei edes sano aina pahalla, mutta tuntuu, että ei vaan voi olla tekemättä huomioita ja kertomatta niitä. Joskus sanoo jopa selvästi päinvastaista kuin ajattelee ja naamioi arvosteluaan kehuiksi ja ihmettelyksi. Mua vaan ahdistaa tommonen suurennuslasin alla oleminen. Joskus vaan mietin, että miksi ihmeessä hänen piti noin sanoa ja mietin oliko oikeasti tarkoitus aiheuttaa pahaa mieltä vaikka en oikein voi sitä hänestä uskoa, kun on yleisesti ottaen todella kiltti ja mukava ihminen. Onko sitten jotain patounumia ja passiivisagressiivista käytöstä. En tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on jotenkin kummallista kun toiset kokee naiset ilkeinä ja arvostelevia, kun oma kokemus on, että hyvin ilkeitä ihmisiä tulee tosi harvoin vastaan. Tapaan paljon ihmisiä töissä, harrastuksissa, ystävien kautta ja erilaisissa tapahtumissa, mutta kyllä suurin osa on aidosti ystävällisiä. Joidenkin tyyppien huumori voi olla erikoista, mutta ei ilkeää. 

Joo, mulla sama kokemus, ja mä olen vielä sellainen kohtuullisen kaunis, pitkähiuksinen, meikkaava ja naisellisesti pukeutuva nainen. Mä aina kuulen tarinoita, miten kaikki naiset on ihan mul kkuja ja itse kohtaan lähinnä vaan kivoja naisia. Näitä juttuja lukiessa olen alkanut  miettiä, että ehkä olen vain sosiaalisesti vajaa enkä tajua, että toiset vit tuilevat minulle jatkuvasti. Se on johtanut tosin myös pelkoon, että mä olen vahingossa epäkohtelias muille enkä va

Mä olen 39-vuotias eli ei kai sitä voi enää nuoruuden piikkiin laittaa. :D Tosin mullakin on aika rautainen itsetunto ulkonäköni ja itseni suhteen, joten vaikka joku jotain nälvimistä yrittäisikin, mä varmaan vaan miettisin, että ihme sekopää. Tosin en ole nälvimistä huomannut, joten ehkä olen sosiaalisesti vain hieman yksinkertainen.

"Tuossa yllä joku autisti kertoi saavansa tällaista kohtelua. Oma kokemukseni naisautisteista on, että he ovat usein yliempaattisia ja liiankin ymmärtäväisiä suurine sydämineen, ja joutuvat usein tällaisten sosiaalisten pelien uhreiksi. "

Hyvin oivallettu. Minä tiedostan että saatan olla lievästi autistinen - ja uskon että muutkin ajattelevat näin- ja todella resonoi tuo miten kirjoitat. Olen hyväntahtoinen ja todella järkytyn aina kun huomaan että joku haluaa tahallaan toiselle pahaa.

Meilläpåin on yleistä puhua muista selän takana, en tarkoita haukkumista vaan kenestä on kuulunut tai käynyt kylässä.

Vierailija kirjoitti:

Sitä sanotaan sosiaaliseksi lahjakkuudeksi. Mitä ilkeämpi osaa olla, sitä parempia ovat sosiaaliset taidot. Niin se näyttää menevän.

No näin minun työpaikalla. Muutama lähti mielistelemään, jottei joudu nälvimisen kohteeksi. Kun irtisanouduin, sanoi hän, että kaikkien psyyke ei kestä työtä 😂. Irtisanouduin ihan siitä syystä, kun haluan itse päättää milloin työtä teen.