Miksi monet naiset ovat niin ilkeitä jopa kavereina?
Kun olen aina yrittänyt olla mahdollisimman kunnioittava. Saatetaan nälviä jostain asiasta ihan yhtäkkiä ja vitsin varjolla, että meikkini on vaikka paakkuinen tai näyttäisin nuoremmalta jos lihottaisin pari kiloa, kenkäni näyttävät hassuilta tms.
Mulla ei ole enää voimia hankkia uusia naispuolisia kavereita. Miksei vain voi olla lähtökohtaisesti kunnioittava toista kohtaan? Jos sanon että mussa on ruotsalaista virnuillaan ilkeästi, että et sä ole kyllä 180-senttinen blondi.
Kommentit (110)
Nähdäkseni ap tutustuu omaa tasoaan sivitymättömämpiin ihmisiin. En nyt tarkoita pelkästään lukeneisuutta, vaan sivistyneisyyttä, joka näkyy myös käyttäytymisessä. Kannattaa katsoa kavereita ihan kokonaan oman viiteryhmän ulkopuolelta ja jopa toiselta paikkakunnalta. Karrikoidusti, jos esimerkiksi kaikki tuollaiset letkauttajat ovat vaikka Pohjanmaalla asuvia suunnistuksen harrastajia, kannattaa etsiä kavereita jotka eivät ole kumpiakaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman!
Lapsuuden ystäväni nälvii milloin mistäkin, ei toi teidän matka voinut paljoa maksaa, ei mitään järkeä ostaa uutta autoa kun arvo tippuu, viimeksi ihan sattumalta haukkui lempivärini jota mulla oli silloin paljon ylläni. En käsitä. En mä koskaan noin käyttäydy.
Saman olen huomannut muissakin. Jos tutustun uusiin ihmisiin, ne pystyy aluksi olemaan mukavia, mutta jossain vaiheessa se nälviminen alkaa ja mun kiinnostus sellaiseen ihmiseen jää siihen. Siksi aikuisena on hankalaa löytää uusia ystäviä kun ei ihmiset osaa käyttäytyä!
Niin totta!
Saman huomannut. Nainen on susi naiselle. Yritetään tosiaan nälviä jostakin. Mulla lapsilla eri isät niin siinä on yksi missä jotkut näkee paikan kohottaa omaa olematonta tai liian suurta egoaan. Mutta mulla on sellainen puoli jota en näytä. Jos ihminen nälvii ja on ilkeä niin saatan sitten silloin kun tämä vähiten odottaa sanoa takaisin. Ja kun kiltti ihminen puolustatuu se on ilkimyksille shokki.
Vierailija kirjoitti:
Meilläpåin on yleistä puhua muista selän takana, en tarkoita haukkumista vaan kenestä on kuulunut tai käynyt kylässä.
Kaikkialla on, ja miehet ne vasta juoruavatkin. Miten onnistuu ihmisistä valikoimaan täydet kusipäät, katuojastako? Kun mä en tunne yhtään ilkeilevää naista, en liiku paskaporukoissa. Näin yksinkertaista se on.
Olen teini-ikäisestä asti tehnyt niin, että ghostaan tuollaiset "ystävät" yhtäkkiä ja mitään selittämättä, vaikka kuinka ihmettelisivät perään. Siitäs saivat. Minulle ystävyydessä luottamus ja uskoutuminen ei kuulu yhteen tarkoituksellisen pilkkaamisen ja häpäisemisen kanssa. Niiden välillä on mielestäni niin sovittamaton ristiriita ja luottamuksen pettäminen, että sellainen ihminen joutaa mennä eikä hän ole selityksiäni ansainnut.
Vierailija kirjoitti:
Saman huomannut. Nainen on susi naiselle. Yritetään tosiaan nälviä jostakin. Mulla lapsilla eri isät niin siinä on yksi missä jotkut näkee paikan kohottaa omaa olematonta tai liian suurta egoaan. Mutta mulla on sellainen puoli jota en näytä. Jos ihminen nälvii ja on ilkeä niin saatan sitten silloin kun tämä vähiten odottaa sanoa takaisin. Ja kun kiltti ihminen puolustatuu se on ilkimyksille shokki.
Mutta miehet ei koskaan vittuile toisilleen mitään...eiku :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki ole samanlaisia. Mun parhaat ystävät ovat miespuolisia. Enkä ikinä ole ollut työpaikalla se tiimintyttöjen kanssa hengaaja.
Pick me -girl
Tulihan se pick me-haukku sieltä!!
Eli juurikin FeMiNiStIeN tapa vaientaa muita naisia, kun ei omasta poikkeava mielipide miellytä.
On kyllä yksinkertaisia nää epävarmat pickmee-huutelijat, kun eivät edes tajua osoittavansa itse sen tosiasian, että naiset eivät tue toisia naisia, ja nainen naiselle susi.
Vierailija kirjoitti:
Herra paratkoon, jos nainen kauneuden päälle vielä älykäs. Kirves laulaa. (Äitiyslomalla eikä kiirua takaisin...)
Älykäs ja äitiyslomalla on kyllä oksimoroni.
Mun kaverisuhteet oli noin 25-vuotiaaksi tuollaisia. Sen jälkeen ystävyyssuhteeni olivat mukavampia ja kunnioittavampia, mutta niissä oli toisaalta pohjavireenä miellyttäminen ja konfliktien välttely. Nyt 35-vuotiaana ystävyyssuhteet ovat ruuhkavuosikuvioista johtuen etäisempiä, mutta tuntuvat rakentuvan terveemmälle pohjalle.
Suurin osa ystävistä on tässä vuosien varrella vaihtunut. On kamala riippakivi raahata vanhoja, ahdistavia kaverisuhteita mukana vain siksi, ettei olisi yksin. Ihmiset kasvavat ja muuttuvat, eikä aina samaan suuntaan. Olen tietoisesti luopunut lapsuudenystävistäni ja jopa bestiksistäni, kun tiet ovat alkaneet liikaa erkaantua. Ehkä joku taitavampi olisi osannut käydä asiat puhumalla läpi ystävän kanssa ja pelastaa ystävyyssuhteen, mutta itse en ole sitä osannut.