Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten reagoisit jos joku tuntematon soittaisi ja vaatisi DNA-testiä? (Puolet minusta tv-sarja, sukututkimus)
03.07.2025 |
Otsikossa olevan tv-sarjan aloitusjakson näin sattumalta telkkarista ja katsoin sitten Yle Areenasta loputkin heti kerralla.
Olen ennenkin katsonut näitä sukututkimus -ohjelmia ja sympatiat ovat kovasti etsijöiden puolella ja toivon aina iloista ja onnellista lopputulosta.
Kuitenkin nyt tuo ohjelma pani miettimään, kun siinä soitettiin jollekin oletetulle sukulaiselle ja pyydettiin dna-testiä. Sitten ehkä jopa vähän loukkaannuttiin / pahoitettiin mieli / en osaa sanoa mitä, mutta suhtauduttiin kuitenkin negatiivisesti siihen, että puhelun vastaanottaja ei heti ilahtunutkaan ja ilmoittanut innoissaan menevänsä testiin.
Mietin omalle kohdalleni moista puhelua ja todellakin tarvisin aikaa sulatella ja miettiä.
Muutenkaan en ole koskaan halunnut tehdä dna -testiä. Minulla on paljon sukulaisia, rakkaita ja läheisiä, osan kanssa paljon tekemisissä, toisten harvemmin. En välttämättä haluaisi uusia sukulaisia, ainakaan kovin läheistä sukua. En todellakaan toivo mitään sisarpuolta elämääni tai yllättävää lasta (noh, itse olen nainen, mutta jos olisin mies, tai jos ajattelisin, että omalle miehelleni tulisi aikuinen yllätyslapsi -se toki olisi hänen asiansa- mutta näin etukäteen ajateltuna en olisi ilahtunut.)
Eli todellakin tarvisin aikaa sulatella ja miettiä mihin kaikkeen dna-testi johtaa ja miten se vaikuttaisi kaikkien elämään ja onko muu suku valmis jne. En osaisi sanoa suoraan puhelimessa mitään. Siksi tuo asenne tuossa ohjelmassa vähän särähti korvaan itselleni. He itsehän ovat prosessoineet asiaa jo pitkään, vastapuolelle asia on ihan uusi.
Ja huomaan oman kaksinaismoraalisen ajattelutapani, sillä vuosi sitten sain kuulla että eräs kaverini uusi puolituttu oli esittäytynyt tämän kaverini serkuksi. Tiesi jopa vanhempansa, mutta tämä kaverini ei tiennyt, että tällainen salattu, pois annettu lapsi olisi ollut olemassa. Ihmettelin, että kaverini oli kuullut asiasta jo pari vuotta aikaisemmin, mutta ei ollut ryhtynyt minkäänlaiseen asian varmistukseen, sukututkimukseen tai dna-testiin. Ei tämä puolituttu ollut sellaista ehdottanutkaan, mutta siinä kohti (kun asia koski muita kuin minua itseäni) se tuntui minusta itsestään selvältä, että tämä väitetty sukulaisuus olisi pitänyt tutkia.
Miten sinä suhtautuisit?
Kommentit (165)
Vierailija kirjoitti:
Jos joku nainen soittaisin, niin seksiä vastaan onnistuu DNA testi.
Taas miehiä sorretaan. Vain naisen kelpaisi tällekin incelille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan uteliaisuudesta kysyn kommentoijalta numero 30; missä näet valitusta tuossa johon vastasit?
"Yritimme saada hänet selvittämään omia sukujuuriaan, mutta hän ei halunnut"
"Nyt tiedän, että ei tarvitse, koska hänen isänsä on joku vieras henkilö."
Tuo, että kirjoitetaan, että tämän sisaruksen isä on joku vieras henkilö, tarkoittaen biologista isää, vaikka sisarus itse ilmeisesti haluaa pitää isänään Ihan sitä oikeaa, juridista isää, ei biologista isää.
Lisäksi tuo, että on yritetty saada toinen selvittämään biologisia sukujuuriaan vaikka tämä ei ole halunnut.
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi, että dnani jäisi jonkun random "testaaja" yhtiön käyttöön. Mistä sitä tietää, mitä niille näytteille tehdään.
Niin vaikka toisaalta ihmisen DNA:ta saa mistä vaan.
Reagoisin sulkemalla puhelun. En haluaisi osallistua tuollaiseen enkä varsinkaan tehdä dna-testiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi, että dnani jäisi jonkun random "testaaja" yhtiön käyttöön. Mistä sitä tietää, mitä niille näytteille tehdään.
Niin vaikka toisaalta ihmisen DNA:ta saa mistä vaan.
Dna pitää saada luotettavasti jotta se olisi käyttökelpoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäin miettimään tuotakin skenaariota, mistä joku kirjoitti. Eli jos yhtäkkiä saisit aikuisena tietää, että vanhempasi eivät olekaan biologisia vanhempiasi, niin lähtisitkö selvittämään omia todellisia sukujuuriasi. Jos minulle sanottaisiin, että 90 -vuotias isäni ei olekaan oma todellinen isäni, niin en haluaisi tietää kuka on. Minulle isäni on oma isäni ja hän on minulle todellista. En haluaisi yhtäkkiä tutustua johonkin "rinnakkaistodellisuuteen" ja saada uusia sukulaisia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi, että dnani jäisi jonkun random "testaaja" yhtiön käyttöön. Mistä sitä tietää, mitä niille näytteille tehdään.
Niin vaikka toisaalta ihmisen DNA:ta saa mistä vaan.
Ei muuten saa, esimerkiksi kuolleesta ei välttämättä aina saada dna:ta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin asiaa kahdelta kannalta: Omalla kohdalla mietin onko isäni se, jota olen pitänyt isänäni. Olen miettinyt asiaa silloin tällöin jo 20 vuotta. Minusta ei olisi tuollaiseen ohjelmaan kuin anonyymina selvittämään asiaa.
Jos taas saisin yhteydenoton tuollaisesta ohjelmasta, ja joku haluaisi varmistaa onko hän isäni voisin suostuakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin, millaiset ovat tällaisen lehtolapsen juridiset oikeudet? Tässäkin ohjelmassa kävi niin, että oletetun isän poika ei suostunut testeihin, eikä lähisuku sitten halunnut kuulla tästä uudesta mahdollisesta sukulaisesta, eikä vastannut puheluihin. Mutta tämä lapsena muualle adoptoitu etsijä päätti sitten lähteä oikeusteitse selvittämään isyyttä. Kuulemma saa sieltä kautta sitten jonkin testin kuolleelta isältään, jota kautta isyys varmistuu. En tiennyt tätä aikaisemmin, että on mahdollista.
Siis jos tällä tavoin oikeusteitse sukulaisuus varmistuu, niin onko silloin oikeus perintöihin ym.? En siis puhu enää tästä ohjelmasta, vaan yleisellä tasolla. Jos lapsuudenkoti ja kesämökki on jäämässä perinnöksi aikuiselle lapselle, niin voiko siihen yhtäkkiä tullakin joku tuntematon lehtolapsi väliin vaatimaan niitä itselleen?
ap&n
No, jos se isä on vaikka spermanluovuttaja. Silloin ei tuo biologinen sukulaisuus tuo ymmärtääkseni mitään perintöoikeutta. Samaten, jos on adoptoitu, niin nykyään ei säily perimysoikeus biologisiin vanhempiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja toki ymmärrän, että jos sinulla ei ole sukulaisia, tai on ollut risainen lapsuus, et tiedä taustojasi jne. niin silloin todennäköisesti ilahdut ja haluat ilmanmuuta selvittää asiaa.
Oikeastaan kysymykseni onkin siis vain heille, joilla elämässä on kaikki aina ollut hyvin ja on rakkaita sukulaisia ja omat taustat tiedossa ja suvusta ollaan ylpeitä. Ehkäpä jopa varallisuuttakin, jota ei välttämättä haluta heti uusille jaettavaksi tms.
Ap
Mitä omaisuutta aletaan jakamaan sen perusteella että joku jossain on tehnyt DNA testin?
En ole koskaan kertonut kenelläkään että isäni ei ole biologinen isäni, joten en tosiaan suostuisi dna-testiin. En yleensä edes mieti asiaa, isäni on ainoa isä joka minulla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suhtautuisin erittäin kielteisesti, jos minut otettaisiin mukaan televisio-ohjelmaan ilman suostumustani. Enkä antaisi DNA-näytettäni minkään epämääräisen televisiokanavan ohjelmaan, missä en lainkaan tiedä miten sitä käytetään ja miten sen avulla tuotetaan viihdettä. Yhtä kielteinen on suhteeni yrityksiin, jotka tekevät tästä bisnestä. Oma mieheni oli suorastaan vihainen sukulaiselleen, joka oli ilman lupaa lisännyt tiedot ammatista ja koko nimen amerikkalaiselle firmalle, jolle oli antanut oman näytteensä. Ei tuollaisen pitäisi olla mahdollista.
On ymmärrettävää, että oman taustan haluaa selvittää ja siihen on olemassa viralliset kanavat. Asia koskettaa sikäli, että isäni on adoptiolapsi ja vanhan adoptiolain mukaan hän myös peri äitinsä ja tämän sukulaisia, siis täysin vieraita ihmisiä. Silloinkin asia hoidettiin viranomaisten kautta, ei niin, että isäni olisi itse mennyt osuuksiaan vaatimaan. Onneksi nämä sukulaiset ovat
No ei tietenkään oteta mukaa mihinkään televisio-ohjelmaan ilman lupaa. Tuota nyt on turha edes ajatella.
Eikä sinne amerikkalaiselle firmalle mitään ammatteja ja muitakaa tietoja anneta eikä ne niitä kysele. Nyt on outoa settiä.
Siinähän vaatisi, en haluaisi tehdä dna-testiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tahdo luovuttaa DNA-tietojani millekään epämääräisille firmoille, joten vastaus on ehdoton ei.
Haluaisin ehdottomasti tietää jos minulla olisi sisaruksia tai muita sukulaisia joista en koskaan ole kuullut. Olisi ihan mahtavaa kuulla miten heidän elämänsä on mennyt. Jos saisin tietää olleeni adoptoitu lapsi niin sitäkin mieluummin haluaisin tietää omat juureni. Oma lapseni sai vihdoin käsiinsä sisar sisarpuolensa ja molemmat ovat aivan innoissaan. Lapseni tiesi että sisarus on olemassa mutta tälle sisarukselle se tuli täytenä yllätyksenä. Molemmat ovat vielä nuoria ja on ihana katsoa kuinka heillä ystävyys kukoista. Minä taas en ymmärrä sitä että miksi joku ei haluaisi tietää tällaisista asioista mutta sen verran olen jo elänyt että kaikilla on varmasti ne omat syynsä
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin ehdottomasti tietää jos minulla olisi sisaruksia tai muita sukulaisia joista en koskaan ole kuullut. Olisi ihan mahtavaa kuulla miten heidän elämänsä on mennyt. Jos saisin tietää olleeni adoptoitu lapsi niin sitäkin mieluummin haluaisin tietää omat juureni. Oma lapseni sai vihdoin käsiinsä sisar sisarpuolensa ja molemmat ovat aivan innoissaan. Lapseni tiesi että sisarus on olemassa mutta tälle sisarukselle se tuli täytenä yllätyksenä. Molemmat ovat vielä nuoria ja on ihana katsoa kuinka heillä ystävyys kukoista. Minä taas en ymmärrä sitä että miksi joku ei haluaisi tietää tällaisista asioista mutta sen verran olen jo elänyt että kaikilla on varmasti ne omat syynsä
Kaikille se biologinen yhteinen perimä ei ole niin merkityksellistä kuin toisille. Ehkä siksi.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kertonut kenelläkään että isäni ei ole biologinen isäni, joten en tosiaan suostuisi dna-testiin. En yleensä edes mieti asiaa, isäni on ainoa isä joka minulla on.
Entä, jos sinuun ottaisi yhteyttä mies, joka kertoisi olevansa isäsi? Ja, että sinulla on sisar/velipuolia? Haluaisitko tutustua heihin? Vai löisitkö luurin kyselijän korvaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kertonut kenelläkään että isäni ei ole biologinen isäni, joten en tosiaan suostuisi dna-testiin. En yleensä edes mieti asiaa, isäni on ainoa isä joka minulla on.
Entä, jos sinuun ottaisi yhteyttä mies, joka kertoisi olevansa isäsi? Ja, että sinulla on sisar/velipuolia? Haluaisitko tutustua heihin? Vai löisitkö luurin kyselijän korvaan.
Siinähän kertoisi, ei edelleenkään kiinnostaisi. Minusta pelkkä biologia ei tee kenestäkään isää tai sukulaista.
En tiedä. Monenlaista ajattelemisen aihetta on ketjussa tullut esiin.
Alue: Aihe vapaa
En haluaisi, että dnani jäisi jonkun random "testaaja" yhtiön käyttöön. Mistä sitä tietää, mitä niille näytteille tehdään.