Miten reagoisit jos joku tuntematon soittaisi ja vaatisi DNA-testiä? (Puolet minusta tv-sarja, sukututkimus)
Otsikossa olevan tv-sarjan aloitusjakson näin sattumalta telkkarista ja katsoin sitten Yle Areenasta loputkin heti kerralla.
Olen ennenkin katsonut näitä sukututkimus -ohjelmia ja sympatiat ovat kovasti etsijöiden puolella ja toivon aina iloista ja onnellista lopputulosta.
Kuitenkin nyt tuo ohjelma pani miettimään, kun siinä soitettiin jollekin oletetulle sukulaiselle ja pyydettiin dna-testiä. Sitten ehkä jopa vähän loukkaannuttiin / pahoitettiin mieli / en osaa sanoa mitä, mutta suhtauduttiin kuitenkin negatiivisesti siihen, että puhelun vastaanottaja ei heti ilahtunutkaan ja ilmoittanut innoissaan menevänsä testiin.
Mietin omalle kohdalleni moista puhelua ja todellakin tarvisin aikaa sulatella ja miettiä.
Muutenkaan en ole koskaan halunnut tehdä dna -testiä. Minulla on paljon sukulaisia, rakkaita ja läheisiä, osan kanssa paljon tekemisissä, toisten harvemmin. En välttämättä haluaisi uusia sukulaisia, ainakaan kovin läheistä sukua. En todellakaan toivo mitään sisarpuolta elämääni tai yllättävää lasta (noh, itse olen nainen, mutta jos olisin mies, tai jos ajattelisin, että omalle miehelleni tulisi aikuinen yllätyslapsi -se toki olisi hänen asiansa- mutta näin etukäteen ajateltuna en olisi ilahtunut.)
Eli todellakin tarvisin aikaa sulatella ja miettiä mihin kaikkeen dna-testi johtaa ja miten se vaikuttaisi kaikkien elämään ja onko muu suku valmis jne. En osaisi sanoa suoraan puhelimessa mitään. Siksi tuo asenne tuossa ohjelmassa vähän särähti korvaan itselleni. He itsehän ovat prosessoineet asiaa jo pitkään, vastapuolelle asia on ihan uusi.
Ja huomaan oman kaksinaismoraalisen ajattelutapani, sillä vuosi sitten sain kuulla että eräs kaverini uusi puolituttu oli esittäytynyt tämän kaverini serkuksi. Tiesi jopa vanhempansa, mutta tämä kaverini ei tiennyt, että tällainen salattu, pois annettu lapsi olisi ollut olemassa. Ihmettelin, että kaverini oli kuullut asiasta jo pari vuotta aikaisemmin, mutta ei ollut ryhtynyt minkäänlaiseen asian varmistukseen, sukututkimukseen tai dna-testiin. Ei tämä puolituttu ollut sellaista ehdottanutkaan, mutta siinä kohti (kun asia koski muita kuin minua itseäni) se tuntui minusta itsestään selvältä, että tämä väitetty sukulaisuus olisi pitänyt tutkia.
Miten sinä suhtautuisit?
Kommentit (165)
En haluaisi olla tekemisissä enkä suostuisi dna-testiin. En halua, eikä minulla ole mitään velvollisuutta, en ole vastuussa vanhempieni tekemisistä.
Jos joku nainen soittaisin, niin seksiä vastaan onnistuu DNA testi.
Minusta olisi aika törkeää alkaa "vaatia" tuntemattomilta ihmisiltä dna-testiä, varsinkin jos haluaisi samalla selvittää oikeutensa perintöön.
Perintöoikeus kulkee kumpaankin suuntaan. Toki suostuisin.
Tehän olette jo lahjoittaneet (ja vielä maksaneet siitä 😂) dna:nne israelilaiselle tai korealaiselle höpöfirmalle sukututkimusapeissa.
Olisin erittäin kiinnostunut. meille nimittäin kävi niin, että äiti rupesi ennen kuolemaansa puhumaan, että yksi sisaruksistamme ei olisi isäni lapsi ja toinenkin on epävarma. Kun tällainen epäilys oli vahva, teimme kaikki testin. Lopputulos oli, että yksi lapsista ei ollut isäni. Yritimme saada hänet selvittämään omia sukujuuriaan, mutta hän ei halunnut. Pelkäsi, että hänet torjutaan ja kuvitellaan hänen vaativan jotakin. Siitä ei ole kysymys sillä äidin aviomies on juridisesti hänen isänsä, on elättänyt hänet ja hän tulee isän perimään samoin, kuin me muutkin. Itselleni tämä oli suuri heölpotus, koska olen aina ihmetellyt, miksi me olemme niin kovin erilaisia ihmisiä. Minua on usein verrattu häneen ja minun olisi pitänyt olla enemmän hänen kaltaisensa. Nyt tiedän, että ei tarvitse, koska hänen isänsä on joku vieras henkilö.
Vierailija kirjoitti:
Kai itse saan päättää, mihin käytän rahani? Aika kohteliaasti saisi pyytää, jos minut haluaisi dna-testiin.
No en ajatellut dna-testin hintaa, itse asiassa tässä ohjelmassakin ne etsijät maksoivat testin. Käytin otsikossa myös sanaa "vaatia", mistä joku huomautti. No ihan jos vaikka kauniisti pyytää. Toiset osaavat sulavammin puhua ja toiset vähän tönkömmin esittävät asiansa. Ketä tahansa sukulaisiaan etsivää jännittää varmasti valtavasti soittaa tällaista puhelua tuntemattomille. Aloituksellani tarkoitin nimenomaan sitä, miten suhtautuisit uuteen lähisukulaiseen. Jos yhtäkkiä saisit sisaruksen tai aikuisen lapsen, josta kukaan ei tiennyt mitään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos joku nainen soittaisin, niin seksiä vastaan onnistuu DNA testi.
Jaa että incelille käy oma äiti tai siskokin. Persu, oletan.
Isäni ei ole biologinen isäni, mutta en todellakaan halua kertoa tätä sille soittajalle. En myöskään suostuisi dna-testiin.
Vierailija kirjoitti:
Olisin erittäin kiinnostunut. meille nimittäin kävi niin, että äiti rupesi ennen kuolemaansa puhumaan, että yksi sisaruksistamme ei olisi isäni lapsi ja toinenkin on epävarma. Kun tällainen epäilys oli vahva, teimme kaikki testin. Lopputulos oli, että yksi lapsista ei ollut isäni. Yritimme saada hänet selvittämään omia sukujuuriaan, mutta hän ei halunnut. Pelkäsi, että hänet torjutaan ja kuvitellaan hänen vaativan jotakin. Siitä ei ole kysymys sillä äidin aviomies on juridisesti hänen isänsä, on elättänyt hänet ja hän tulee isän perimään samoin, kuin me muutkin. Itselleni tämä oli suuri heölpotus, koska olen aina ihmetellyt, miksi me olemme niin kovin erilaisia ihmisiä. Minua on usein verrattu häneen ja minun olisi pitänyt olla enemmän hänen kaltaisensa. Nyt tiedän, että ei tarvitse, koska hänen isänsä on joku vieras henkilö.
On tuon sisaruksesi ihan oma asia määritellä kuka on hänen isänsä, sinä et sitä päätä. Jos hän pitää teidän juridista isäänne oikeana isänään vaikka biologinen isä olisikin joku muu, ei teillä muilla pitäisi olla mitään valittamista.
Riippuisi varmaan hänen asenteestaan ja siitä, miten esittäisi asiansa. Saisi kyllä omalla kustannuksellaan teettää sen testin, koska hänhän sen tiedon tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi aika törkeää alkaa "vaatia" tuntemattomilta ihmisiltä dna-testiä, varsinkin jos haluaisi samalla selvittää oikeutensa perintöön.
No ellei kyse ole jostain miljonääri-isäoletetusta, niin en usko, että se perintö on kenenkään lähtökohta selvittää sukujuuriaan. Eikä tosiaan tässä ko. ohjelmassakaan mistään perinnöistä puhuttu, eikä niissä muissakaan sukututkimus -tv-ohjelmissa mitä olen katsonut. Ihmisillä on luontainen halu tietää alkuperänsä ja selvittää omat juurensa. Ilman biologisia vanhempia kasvaneella on varmasti halu tutustua omaan oikeaan sukuunsa. -Ihan ilman mitään taka-ajatuksia rahasta. Nuo perintöasiat olivat ihan omaa pohdintaani, jotka mieleeni juolahtivat, kun on lähipiirissä ollut ajankohtaista.
Ap
Suhtautuisin erittäin kielteisesti, jos minut otettaisiin mukaan televisio-ohjelmaan ilman suostumustani. Enkä antaisi DNA-näytettäni minkään epämääräisen televisiokanavan ohjelmaan, missä en lainkaan tiedä miten sitä käytetään ja miten sen avulla tuotetaan viihdettä. Yhtä kielteinen on suhteeni yrityksiin, jotka tekevät tästä bisnestä. Oma mieheni oli suorastaan vihainen sukulaiselleen, joka oli ilman lupaa lisännyt tiedot ammatista ja koko nimen amerikkalaiselle firmalle, jolle oli antanut oman näytteensä. Ei tuollaisen pitäisi olla mahdollista.
On ymmärrettävää, että oman taustan haluaa selvittää ja siihen on olemassa viralliset kanavat. Asia koskettaa sikäli, että isäni on adoptiolapsi ja vanhan adoptiolain mukaan hän myös peri äitinsä ja tämän sukulaisia, siis täysin vieraita ihmisiä. Silloinkin asia hoidettiin viranomaisten kautta, ei niin, että isäni olisi itse mennyt osuuksiaan vaatimaan. Onneksi nämä sukulaiset ovat täyspäisiä ihmisiä, mutta en ole siltikään pitänyt yhteyttä. Sukulaissuhteissa on ollut hankaluuksia näiden tiedettyjen sukulaisten kanssa ihan riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi aika törkeää alkaa "vaatia" tuntemattomilta ihmisiltä dna-testiä, varsinkin jos haluaisi samalla selvittää oikeutensa perintöön.
No ellei kyse ole jostain miljonääri-isäoletetusta, niin en usko, että se perintö on kenenkään lähtökohta selvittää sukujuuriaan. Eikä tosiaan tässä ko. ohjelmassakaan mistään perinnöistä puhuttu, eikä niissä muissakaan sukututkimus -tv-ohjelmissa mitä olen katsonut. Ihmisillä on luontainen halu tietää alkuperänsä ja selvittää omat juurensa. Ilman biologisia vanhempia kasvaneella on varmasti halu tutustua omaan oikeaan sukuunsa. -Ihan ilman mitään taka-ajatuksia rahasta. Nuo perintöasiat olivat ihan omaa pohdintaani, jotka mieleeni juolahtivat, kun on lähipiirissä ollut ajankohtaista.
Ap
Minulla taas ei ole mitään halua tutustua biologiseen sukuun, koska itselleni pelkkä biologinen perimä ei merkitse mitään, vaan se tosiasiallinen sukulaisuus.
Tiedän muutenkin että mulla on 2 puolisisarusta joita en ole koskaan tavannut. Joskus teininä kyllä vaihdeltiin muutamia kirjeitä mutta ei tutustuminen silloin edennyt mihinkään että eipä tässä kovinkaan sukurakkaita olla kukaan.
En myöskään tunne isäni puolen sukulaisia lainkaan, serkkuja on päälle 50 niin eipä joku yllätyssukulainen suuriakaan tunteita herättäisi.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän muutenkin että mulla on 2 puolisisarusta joita en ole koskaan tavannut. Joskus teininä kyllä vaihdeltiin muutamia kirjeitä mutta ei tutustuminen silloin edennyt mihinkään että eipä tässä kovinkaan sukurakkaita olla kukaan.
En myöskään tunne isäni puolen sukulaisia lainkaan, serkkuja on päälle 50 niin eipä joku yllätyssukulainen suuriakaan tunteita herättäisi.
Ai niin ja tullaan kyllä tapaamaan sitten joskus isän perunkirjoituksissa viimeistään kun ollaan kaikki ihan tunnustettuja lapsia
Ihan uteliaisuudesta kysyn kommentoijalta numero 30; missä näet valitusta tuossa johon vastasit?
Olisin iloinen tottakai, olis kiva saada uusia sukulaisia. Isällä huhuttiin olevan avioton lapsi, kiisti sen, mutta olis ihana jos kyseinen henkilö haluaisi tehdä testin.
Vierailija kirjoitti:
No ei joku aikuinen yllärisukulainen miksikään perilliseksi muutu.
Kyllä se voi muuttua. Jos on vaikka on riitainen kuolinpesä, niin silloin kyllä kaivetaan ne unohdetut sukulaiset esiin, koska todella pitkälle ulottuva sukututkimus tehdään. Kun pitää todistaa oikeudelle, että muita mahdollisia perijöitä ei ole. Tietenkin edellytyksenä on, että on merkitty kirkonkirjoihin isäksi tai äidiksi.
Pelkkä dna-testi mikä osoittaisi isyyden ei lain mukaan takaa kenellekään perintöoikeutta. Jos vaikka joku aikoja sitten kuollut osoittautuisi isäksi, niin ei sillä kuolleen biologisella lapsella enää olisi lain mukaan mitään oikeutta perintöön jos kuolemasta on kulunut jo tietyn aikaa. Ei sitä perintöä siis uudelleen aleta jakaa aina ku joku osoittautuu myöhemmin biologiseksi lapseksi.