Onko normaalia että vain kyllästyy mieheen ja haluaa eron että arki ja elämä vaihtuisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys kuuluu, miksi mieheen on kyllästynyt?

Mitä mies on tehnyt toistuvasti pitkään, että rakkaus ja kiintymyys kuolee?

Ei mitään erityistä. Minusta yksikään mies ei vaan ole pidemmän päälle kovin kiinnostava. Kun suhde on vakiintunut, ne yleensä lopettavat kaiken ylimääräisen yrittämisen ja alkavat maata sohvalla pieruverkkareissa. Ap

Miksi edes menet suhteeseen? Riitätkö edes itse itsellesi vai pitääkö sinulla oli joku ulkoinen "huvittaja"   että viihtyisit? 

Mistä syystä nyt kukaan menee suhteeseen? Se yleensä tuntuu siinä kohtaa mukavalta valinnalta. Sinäkö aloitat suhteen kärsiäksesi? 

Huonosti käy kun tunteiden

Eli sä teit jonkun Excel-taulukon puolison tuloista ja elinajanodotteesta yms. ja sillä perusteella teit ratkaisun. 👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälleen sivusta jotenkin huvittaa miten tämä selvästi kaivelee mammojen perseitä, vaikka toisaalta yksi sun toinen on itsekin eronnut toistuvasti ja palstalla yleisesti "tiedetään", ettei miehistä ole kuin haittaa. Jotenkin sekavaa ja epäjohdonmukaista. 

Suurin osa ystävistäni on edelleen sen kumppanin kanssa, jonka jo parikymppisenä tapasivat opiskellessaan. 

Tällä on eniten äänessä eronneet ja karanneet tai velat ikisinkut, se ei ole koko todellisuus. 

Sekö on hienon ihmisen merkki että otti ja piti sen ekan joka tuli vastaan? 

Ajatteleeko naiset eroa harkitsemaan sitä, että sitten eron jälkeen joutuu maksamaan kaikki itse, siis asumisen, elämisen, laskut jne. ? Yleensä eläminen on halvempaa kun on toinen jakamassa kustannuksia. Toki jos itsellä on runsaasti fyrkkaa, niin silloin ei tarvitse miettiä näitä asioita, mutta jos sä olet vaikka kampaaja, niin harvoin silloin on varaa korkeaan elintasoon yksin asuessa.

On tyypillistä. Nainen ei koskaan rakasta miestä, vaan jotain mitä mies tarjoaa naiselle. Kun naisen sen hetkinen tarve on tyydytetty, hän haluaa lisää

ja lisää 

ja lisää

Jossain vaiheessa miehen rajat tulevat vastaan jolloin naisen "tunteet" kuihtuvat ja hän alkaa katsoa miestä jonka kokee ansaitsevansa.

Kun sellaista ei löydy, hän tulee vauva.fi:lle valittamaan miesten huonoudesta.

Ootte turhan ankaria aapeelle. Kyllästyminen kuuluu elämään ja varmasti jossain kohtaa kukin ajattelee että olisko ruoho kuitenkin vihreämpää toisaalla. Sitten täytyy vain Itse päättää mitä haluaa: vakautta vai vaihtelua.  Nykyään on eroaminen sen verran yleistä,  että moni valitsee jälkimmäisen ajatuksella kerran täällä eletään.  Kumpikaan valinta ei takaa täydellistä elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Ootte turhan ankaria aapeelle. Kyllästyminen kuuluu elämään ja varmasti jossain kohtaa kukin ajattelee että olisko ruoho kuitenkin vihreämpää toisaalla. Sitten täytyy vain Itse päättää mitä haluaa: vakautta vai vaihtelua.  Nykyään on eroaminen sen verran yleistä,  että moni valitsee jälkimmäisen ajatuksella kerran täällä eletään.  Kumpikaan valinta ei takaa täydellistä elämää. 

Ei ne vaihtoehdot todellisuudessa ole joko vakaus tai päämäärätön vaihtelu. Eroamalla huonosta tai epäsopivasta voi antaa tilaisuuden löytää parempi suhde ja sopivampi ihminen rinnalle. Joku ihminen jonka kanssa todella haluaa "vakautta". Minusta se ei edes ole mitään vakautta tai kehuttavaa että jää suhteeseen vain näön vuoksi, vaikka haluaisi erota ja kumppani on kyllästymisen perusteella lopulta täysin väärä. Hyviä ihmisiä on paljon tässä maailmassa, mutta ei me jokaisen jos edes aivan murto osan kanssa sovita rakkaus- ja parisuhdemielessä yhteen. On ok tajuta että haluaakin jotain muuta ja tekikin virhevalinnan. Ei se mitään epävakautta ole silloin nostaa kytkintä ja tehdä tilaa löytää jotain itselle parempaa. 

Jokainen elää vain kerran ja huolehtii itse elämästään ja sen onnesta. Ei kannata  eikä tarvitse ottaa kantaakseen muiden onnellisuutta oman elämän kustannuksella. Ei ole yhden velvollisuus pysyä suhteessa vain jotta exä tai kanssaihmiset ei pahoittaisi mieltään tai ei tuomitsisi. Heillähän on oma elämä elettävänään eivätkä ole ap tai elä ap:n elämää. Niin paljon kuin ihmiset aina tykkäävätkin olla laittamassa sormiaan ja mielipiteitään muiden piirakoihin omiensa lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole normaalia. Voi olla että sinun ei alunperinkään pidä mennä mihinkään suhteeseen, ei ainakaan pitkäaikaiseen. Olet onnellisin yksin tai alati vaihtuvissa kertakäyttösuhteissa. Itse olen ollut samassa suhteessa 40 vuotta ja suhde on hyvä, ei ole tuollaisia aatoksia.

TAI Ap on suhteessa väärän ihmisen kanssa ja/tai ei ole koskaan edes oikeasti rakastunut. Jotkut löytää sopivan kumppanin helposti ja toisilla käy nuorina hyvä tuuri suht heti. Toiset taas eivät ole yhtä onnekkaita. Eivät löydä sitä todella rakastettavaa heti sattumalta tai eivät ihastu tai rakastu usein. Jos ei tiedä miltä rakkaus tuntuu on lisäksi helppo tyytyä ja hypätä tyytymisestä toiseen luullen että tuollaista se rakkaus ja suhteet vaan on. Kunnes rakastuukin ensimmäistä kertaa kunnolla. Sen jäljeen ei enää ihmettele miksi ihmiset haluavat erota pelkistä ihan okei-suhteista, jotka on yleensä hankittu jotta olisi edes joku tai juuri siksi ettei ole vielä käsitetty millaista se suhteen tunnepuoli ja keskinäinen sopivuus voi parhaimmillaan olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla puoli vuotta on aika jonka jälkeen yhdentekevimmät saa mennä ja kolme vuotta on parisuhteen elinkaari joka tapauksessa. Niin se vaan menee. Tekisin poikkeuksen toki, jos joku kiinnostaisi pidempään. Vielä ei ole kiinnostanut. 

Onko tämä ap? Jokatapauksessa tämä kertoo, ettei kirjoittaja osaa rakastaa. Osaa kyllä ihastua, muttei kykene rakastamaan.

Ei kerro. Kertoo siitä ettei ole tavannut vielä ihmistä, joka hänessä rakkautta herättää. Ei rakkaus ole sitä että jotenkin yrität kyetä rakastamaan ihmistä jota kohtaan et ihan luonnostaan ole alkanut tuntea rakkautta. 

Osalla rakkaus on niin harvinainen tunne ettei ole mitenkään kummallista, että joutuu treffailemaan ja yrittää ehkä parisuhdettakin alun keveämmän ihastuksen rohkaisemana useammankin kerran ennen kuin natsaa. Useinhan ihmiset tapaavat todellisia rakkauksia elämässään ehkä kerran tai kaksi. Siihen peilaten ap:n tilanne ei ole mitenkään outo tai poikkeuksellinen eikä kerro siitä ettei Ap kykenisi rakastamaan. Hän vain tarvitsee siihen sen ihmisen joka kolahtaa ja hänellä se kolahdus saattaa tapahtua vain kerran tai kaksi. Silloinkin hän on onnekas, koska kaikki eivät sellaista rakkautta koskaan tapaa. Ihmisten piirit ovat pienet ja sattumallakin on iso rooli siinä tapaako rakkauden vai ei. 

Sellainen joka on heti löytänyt ns oikean tai joka kykenee rakastumaan ja ehkä rakastamaankin usein ei voi kunnolla neuvoa sitä joka rakastuu harvoin ja vasta myöhemmin aikuiselämässään.

Puhun vain omasta kokemuksesta. Kun muutama vuosi parisuhteessa on oltu ja rakastumisvaihe tasaantuu, siirtyy mies elämänkumppanilevelin sijaan mammankultalevelille. Kaipaa ja haluaa minusta äidin itselleen, hyvänä pitäjän, hemmottelijan, joka tekee kotityöt puolesta ja komentaa, jos pitäisi velvollisuuksia ja vastuita myös kantaa. Ja minä kun vain tarvitsisin aikuisen miehen, jotta sen kanssa voisi elämänsä jakaa ja haluta, mutta ei onnistu mammankullan kanssa