Onko normaalia että vain kyllästyy mieheen ja haluaa eron että arki ja elämä vaihtuisi?

Vierailija kirjoitti:

Mulla puoli vuotta on aika jonka jälkeen yhdentekevimmät saa mennä ja kolme vuotta on parisuhteen elinkaari joka tapauksessa. Niin se vaan menee. Tekisin poikkeuksen toki, jos joku kiinnostaisi pidempään. Vielä ei ole kiinnostanut. 

Toivottavasti kerrot tuon myös käyttökohteillesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole normaalia. Itsekästä on.

Sinäkö olet parisuhteessa muita ihmisiä varten? 

Totta helvetissä, eikö se ole parisuhteen yksi tärkeimmistä pointeista? Että on joku johon voi turvautua.

Eli toisin sanoen olet suhteessa itsekkäistä syistä. Minä minä minä. 

Eli jos joku voi turvautua minuun se on itsekästä? Eikös parisuhde ole toistensa tukemista, vastavuoroisuutta, hyviä tekoja puolin ja toisin, toisen kannattelua kun elämä kolhii, halaus ja pusu lähtiessä ja kotiin tullessa. 

Onko ap:lla neljänkympin kriisi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole normaalia. Itsekästä on.

Sinäkö olet parisuhteessa muita ihmisiä varten? 

Totta helvetissä, eikö se ole parisuhteen yksi tärkeimmistä pointeista? Että on joku johon voi turvautua.

Eli toisin sanoen olet suhteessa itsekkäistä syistä. Minä minä minä. 

Eli jos joku voi turvautua minuun se on itsekästä? Eikös parisuhde ole toistensa tukemista, vastavuoroisuutta, hyviä tekoja puolin ja toisin, toisen kannattelua kun elämä kolhii, halaus ja pusu lähtiessä ja kotiin tullessa. 

Joku johon turvautua - tekstisi sai minutkin käsittämään, että sinä turvaudut. 

Vierailija kirjoitti:

Ethän sinä eroon tarvitse mitään erityistä syytä. Saat erota vaikka nyt heti eikä tarvitse olla jotain hyväksyttyä syytä.

Eipä ne liitot kauan kestä, jos toleranssi on tuota luokkaa. Usein ero käy mielessä jo melko vähäisenkin konfliktin kohdalla ja niitä konflikteja tulee joka ikisessä parisuhteessa vastaan vähän väliä...

Ei jatkuva vaihtaminenkaan onnea tuo ja käy sitä paitsi ajan myötä vain haastavammaksi.

Ei ole normaalia. Voi olla että sinun ei alunperinkään pidä mennä mihinkään suhteeseen, ei ainakaan pitkäaikaiseen. Olet onnellisin yksin tai alati vaihtuvissa kertakäyttösuhteissa. Itse olen ollut samassa suhteessa 40 vuotta ja suhde on hyvä, ei ole tuollaisia aatoksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys kuuluu, miksi mieheen on kyllästynyt?

Mitä mies on tehnyt toistuvasti pitkään, että rakkaus ja kiintymyys kuolee?

Ei mitään erityistä. Minusta yksikään mies ei vaan ole pidemmän päälle kovin kiinnostava. Kun suhde on vakiintunut, ne yleensä lopettavat kaiken ylimääräisen yrittämisen ja alkavat maata sohvalla pieruverkkareissa. Ap

Miten ap. sitten itse yrittää ylimääräisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole normaalia. Itsekästä on.

Sinäkö olet parisuhteessa muita ihmisiä varten? 

Totta helvetissä, eikö se ole parisuhteen yksi tärkeimmistä pointeista? Että on joku johon voi turvautua.

Eli toisin sanoen olet suhteessa itsekkäistä syistä. Minä minä minä. 

Eli jos joku voi turvautua minuun se on itsekästä? Eikös parisuhde ole toistensa tukemista, vastavuoroisuutta, hyviä tekoja puolin ja toisin, toisen kannattelua kun elämä kolhii, halaus ja pusu lähtiessä ja kotiin tullessa. 

Joku johon turvautua - tekstisi sai minutkin käsittämään, että sinä turvaudut. <

Tee muille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän. Jos minä haluan turvautua johonkin ihmiseen tottakai teen kaikkeni että hän voisi turvautua minuun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole normaalia. Itsekästä on.

Sinäkö olet parisuhteessa muita ihmisiä varten? 

Totta helvetissä, eikö se ole parisuhteen yksi tärkeimmistä pointeista? Että on joku johon voi turvautua.

Eli toisin sanoen olet suhteessa itsekkäistä syistä. Minä minä minä. 

Eli jos joku voi turvautua minuun se on itsekästä? Eikös parisuhde ole toistensa tukemista, vastavuoroisuutta, hyviä tekoja puolin ja toisin, toisen kannattelua kun elämä kolhii, halaus ja pusu lähtiessä ja kotiin tullessa. 

Ehkä teillä Porvoossa tuolla lailla.

Ei puolison kuulu olla mikään ohjelmatoimisto, jonka homma on keksiä vaihtelua, että toisella ei tule tylsää. Aivan itse sitä on vastuussa omasta vaihtelustaan. Olen asunut nuorena muutamassa maassa ja Suomessa monessa eri kaupungissa ja kaikissa lopulta arki on aika samannäköistä: Töitä/opiskelua, ruokakauppaan, kotityöt jne. Ei sitä kukaan puolisokaan voi muuttaa. (Paitsi jos laittaa arjen niin sekaisin, että sitä ei enää ole.)

Keksi siis itse itsellesi vaihtelua. Mulla on hieman "tylsä" puoliso, joka tyytyväisenä möllöttäisi kotona vuodesta toiseen ja söisi samaa ruokaa lounaaksi. Mutta ei mun elämäni silti ole tylsää. Olen hakenut haasteita työelämässä, opiskellut lisää jne. Nyt olen juuri lähdössä ex tempore -reissuun. Joskus puoliso tulee mukaan näille reissuille, joskus ei.

Kokemuksesta voin sanoa, ettei oma arkeni muuttunut miestä vaihtamalla. Tai siis 20 v kestänyt liitto loppui miehen äkilliseen kuolemaan, joka oli aivan karmeaa, mutta olin jo ennen hänen kuolemaansa eksyksissä avioliitossamme ja väsynyt meidän yhteiseen arkeemme ilman mitään merkittävää syytä. Nyt olen avoliitossa nuoremman ja edelliseen mieheen verrattuna erilaisen, keskustelevan, miehen kanssa, mutta ei se  tylsistynyt arki minusta itsestäni mihinkään katoa. Ongelma olen minä, ei niinkään miehet, joten jossakin kohdassa suhdetta harhaudun itsestäni. Kuuntelen nyt  herkällä korvalla mitä haluan tehdä ja toteuttaa. Uusi mies ei innosta, koska kysehän on oman elämäni elämästäni ja asioiden toteuttamisesta. 

On tietysti helpompaa arvostella miestä kuin kohdata omat ajatukset, tunteet, kysyä mitä tahtoo, koska vastaukset voivat haastaa enempää kuin omasta mukavuudestaan haluaisi tinkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole normaalia. Itsekästä on.

Sinäkö olet parisuhteessa muita ihmisiä varten? 

Totta helvetissä, eikö se ole parisuhteen yksi tärkeimmistä pointeista? Että on joku johon voi turvautua.

Eli toisin sanoen olet suhteessa itsekkäistä syistä. Minä minä minä. 

Eli jos joku voi turvautua minuun se on itsekästä? Eikös parisuhde ole toistensa tukemista, vastavuoroisuutta, hyviä tekoja puolin ja toisin, toisen kannattelua kun elämä kolhii, halaus ja pusu lähtiessä ja kotiin tullessa. 

Ehkä teillä Porvoossa tuolla lailla.

Kyllä, täällä Porvoossa kommunikaatio toimii ja toista kuunnellaan sekä kunnioitetaan. 

Mielummin duo kuin soolo.

Ainakin oma äitini koki niin ja rikkoi perheen. Jotain hajosi meissä lapsissakin ja isähän kuoli tosi nuorena eron jälkeen. 

Äiti oli sellainen konservatiivinen pettäjä, että ei kertonut isälle että haluaa erota. Isän takana vain etsi lukuisista miehistä uutta elättäjää itselleen nussien gulligkarusellissä. 

Arvostan ihmisiä jotka ensin eroaa. Heillä on selkärankaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2020-luvulla tuo on pätevä syy erota ja huomaat miten paljon onnellisempi olet yksin ilman kumppaneita ja miten et joudu tekemään koko ajan kompromisseja elämässä

 

t. viisas mies

Niin myötä- ja vastoinkäymisissä vaihtuneet "MINÄ MINÄ MINÄ" asenteeseen. Toki jos toinen ei tule missään vastaan ja käytös mitä sattuu mutta nykyään jos ei ole täydellinen prinssi tai prinsessa niin lähdetään heti lätkimään ja uudet kumppanit käydään läpi kuin olisi taloa ostamassa.

Miksi vaivaat päätäsi muiden parisuhteilla? Eikö omaa ole vai oletko vain tyytynyt ja nyt ketuttaa? 

Olen eri, mutta kommentoin, että on vaikea löytää omanlaista kumppania, kun vapailla markkinoilla on hyvin paljon näitä rikkinäisiä ja rikottuja, pysyvään parisuhteeseen vaivoin pystyviä. Itsellä on vahvana pysyvän parisuhteen malli, jossa ei leikitä toisen elämällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla puoli vuotta on aika jonka jälkeen yhdentekevimmät saa mennä ja kolme vuotta on parisuhteen elinkaari joka tapauksessa. Niin se vaan menee. Tekisin poikkeuksen toki, jos joku kiinnostaisi pidempään. Vielä ei ole kiinnostanut. 

Onko tämä ap? Jokatapauksessa tämä kertoo, ettei kirjoittaja osaa rakastaa. Osaa kyllä ihastua, muttei kykene rakastamaan.

Lässyn lässyn. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys kuuluu, miksi mieheen on kyllästynyt?

Mitä mies on tehnyt toistuvasti pitkään, että rakkaus ja kiintymyys kuolee?

Ei mitään erityistä. Minusta yksikään mies ei vaan ole pidemmän päälle kovin kiinnostava. Kun suhde on vakiintunut, ne yleensä lopettavat kaiken ylimääräisen yrittämisen ja alkavat maata sohvalla pieruverkkareissa. Ap

Miten ap. sitten itse yrittää ylimääräisesti?

Älä heittäydy tyhmemmäksi kuin olet. Se on niin sata kertaa nähty että mies jaksaa esittää huomaavaista ja fiksua lähinnä niin kauan kunnes nainen on saatu nalkkiin. Ja joo mä tiedän että just sulla siellä Porvoossa on varmasti joku ihan poikkeuksellinen mies. 

Vierailija kirjoitti:

Onko ap:lla neljänkympin kriisi? 

Jos ap on mies niin ehkä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole normaalia. Voi olla että sinun ei alunperinkään pidä mennä mihinkään suhteeseen, ei ainakaan pitkäaikaiseen. Olet onnellisin yksin tai alati vaihtuvissa kertakäyttösuhteissa. Itse olen ollut samassa suhteessa 40 vuotta ja suhde on hyvä, ei ole tuollaisia aatoksia.

Voitko selittää, miksi ihmisen pitäisi olla kokonaan yksin, jos hän ei halua teeskennellä sitä elinikäisen monogamian ihannetta, johon suurin osa ihmisistä ei pysty kuitenkaan? Sinultako tarvitaan lupa? 

On se normaalia naiselle.

Ihan hyvin voi jättää miehen koska on kyllästynyt tähän ja haluaa jotain kivaa elämään.

Mutta jos olisit mies ja näillä syillä haluaisit eron, olisit itsekäs sika ja joutaisit roviolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2020-luvulla tuo on pätevä syy erota ja huomaat miten paljon onnellisempi olet yksin ilman kumppaneita ja miten et joudu tekemään koko ajan kompromisseja elämässä

 

t. viisas mies

Niin myötä- ja vastoinkäymisissä vaihtuneet "MINÄ MINÄ MINÄ" asenteeseen. Toki jos toinen ei tule missään vastaan ja käytös mitä sattuu mutta nykyään jos ei ole täydellinen prinssi tai prinsessa niin lähdetään heti lätkimään ja uudet kumppanit käydään läpi kuin olisi taloa ostamassa.

Miksi vaivaat päätäsi muiden parisuhteilla? Eikö omaa ole vai oletko vain tyytynyt ja nyt ketuttaa? 

Olen eri, mutta kommentoin, että on vaikea löytää omanlaista kumppania, kun vapailla markkinoilla on hyvin paljon näitä rikkinä

Niinpä niin, vika on aina muissa.