Lue keskustelun säännöt.
Muita, jolle vanhempi sukupolvi antaa täysin utopistisia pariutumisvinkkejä
Olen 24 ja juuri kukaan kavereistani tai entisistä opiskelukavereista ei edes halua seurustella. Ne jotka seurustelevat ovat kaikki tavanneet somessa tai Tinderissä.
Silti neuvotaan lavatansseja (ei näissä käy kukaan alle 50v), katua tai kauppaa (silkkaa ahdistelua), harrastuksia (paistaa tosi vahvasti läpi jos olet siellä pokailemassa), työpaikkaa (mikä 'työpaikka'? Hyvä kun saa muutaman viikon pätkissä nollatuntihommia joissa koko ajan vaihtuu porukka)
Tuntuu, että ei osata asettua toisen asemaan, vaan ekstrapoloidaan omien kokemusten kautta ja jumitutaan niihin ymmärtämättä että ajat ovat muuttuneet.
Kommentit (182)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"äitien neuvot" eli pukeudut kuin kirkkoon lähdössä, käyttäydyt herrasmies/kilttis-tyyliin ....
jos hyvin käy, et saa turpaasi lähestymiesi pahis/jännispoikkiksilta....
Täysin mielenvikaista ja harhaista tekstiä. Teitä patalaiskoja uuninpankkopoikia on ollut aina, harmillisesti tämä mobiiliteknologia mahdollistaa lässytyksen peräkammarista käsin.
""Naisten vaatimukset ovat lähestulkoon saavuttamattomia: pitää olla työpaikka ja hyvä ura, pitää olla kavereita, pitää olla hieno auto, pitää olla äärimmäisen kunnianhimoinen, pitää olla pitkä, pitää olla komea, pitää hyväksyä naisen olemassa olevat lapset jne.""
Eikö ole aika paradoksaalista että ne miehet jotka eivät koskaan löydä naista ovat kaikkein varmimpia siitä että miksi eivät saa? Vaikka siis heillä on kaikkein vähiten kokemusta siitä mikä on se asia millä sen parisuhteen voisi oikeasti löytää.
Se on vähän kuin kalastaja joka ei koskaan saa kalaa sanoisi että hän tietää kaikkein parhaiten miten sitä kalaa saisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Olen mies ja pitäisi kuulemma baareista katsella. Muuten hyvä mutta olen hädin tuskin parikymppinen ja nämä baarit mitä tässä 30km säteellä on, niissä on pääosin pelkkiä miehiä ja ne muutamat naiset ovat lähempänä eläke - kuin lukioikää.
Pubeissa ja baareissa oli viimeksi nuoria naisia joskus ysärillä. Nykyään pääosin ikämiesten ryyppyremmejä.
Yökerhot onkin sitten täynnä yön timoja. Ei ole turvallista naiselle enää klubbailu, kiitos monikulttuuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunpa nuoret tajuaisivat pariutua livenä. Ei mulla muuta.
Tämä. Ei ehkä kannata ottaa vanhempien ihmisten neuvoja niin kirjaimellisesti, mutta ehkä taustalla onkin se tärkein neuvo: tapaa ihmisiä livenä.
MeToo-aikana tämä ei miehillä toimi kuin niille komeimmille ja sosiaalisimmille.
Vuorovaikutustaitoja voi onneksi harjoitella ja kehittää. Naiset oppivat sen paremmin jo nuoresta lähtien, vaikka se ei olisi alunperin luontevaa ja kuormittaisi. Heille on luonnollisempaa katsoa miten muut toimivat, kokeilla samaa ja todeta sen toimivan. Miehet vain möllöttävät vuodesta toiseen mykkinä ja syyttävät naisia jotka eivät lähesty, kiinnostu ja ala seurustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo. Olen mies ja pitäisi kuulemma baareista katsella. Muuten hyvä mutta olen hädin tuskin parikymppinen ja nämä baarit mitä tässä 30km säteellä on, niissä on pääosin pelkkiä miehiä ja ne muutamat naiset ovat lähempänä eläke - kuin lukioikää.
Riippuu toki baarista, mutta kyllä niissäkin naisia käy. Itse en tosin vapailla markkinoilla ollessani niistä hakenut seuraa, koska kyllästyin ilmaisen juoman pummaajiin, jotka pitivät keskustelua yllä vain muodon vuoksi.
Omasta mielestäni paras tapa tutustua on jonkun kaveri- tai harrastusporukan kautta, jossa on mahdollisuus tutustua persoonaan ennen kuin mitään romanssia on syttynyt. Lisäksi voi tarkkailla miten toinen tarttuu toimeen ja tekee asioita, minkälaisen roolin hän ottaa sosiaalisissa suhteissa, kohteleeko hän ihmisiä kunnioittavasti ja niin edelleen. Hyvä porukka toimii parhaimmillaan vähän kuin perhe, joka kokoontuu vuodesta toiseen yhdessä juhlimaan juhannusta ja pikkujoulua samalla kun pariskuntien lapset voivat leikkiä yhdessä. Jos tutustuu kumppaniin nimen omaan harrastusporukan kautta, se tarkoittaa sitä että kummallakin on yhteinen harrastus. Itse olisin toivonut että olisin voinut olla osa tällaista porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse 40v+ miehenä näen, että tämä ei ole mikään uusi ilmiö. Ennen nettideittailuakin ainoastaan ne pitkät ja komeat miehet saivat jutella naisille. Nettideittailun aamunkoitossa myös me heikkotasoisemmat miehet pääsimme jotenkuten tutustumaan naisiin. Tosin nykyään nettideittailun tinderöityminen ja raju kaupallistuminen on vienyt pariutumisen vain harvan ja ainoan yksinoikeudeksi. On naisten markkinat ja heikkotasoisilla miehillä ei ole minkäänlaista ihmisarvoa.
Naisten vaatimukset ovat lähestulkoon saavuttamattomia: pitää olla työpaikka ja hyvä ura, pitää olla kavereita, pitää olla hieno auto, pitää olla äärimmäisen kunnianhimoinen, pitää olla pitkä, pitää olla komea, pitää hyväksyä naisen olemassa olevat lapset jne. Miesten kokemattomuusepidemia räjähtää käsiin tuhoten monen miehen elämän pysyvästi. Nykyään ei ole lainkaan mahdotonta, että yli kolmekymppisiä ja täysin kokemattomia miehiä on olemassa.
Miesten on noustava taistelemaan feminismin käärmettä vastaan.
Miksi kirjoitat tällaista soopaa? Sinulla on lupa mädäntyä koneesi äärellä, mutta jätä myrkyt mahalaukkuun.
Ei tämä mitään soopaa ole, perustuu täysin omiin havaintoihin ja muiden alemman tason miesten kokemuksiin.
No tässä on minun kokemukseni: olen 167 cm pitkä mies, joka aloitti deittailun 2000-luvun alussa. En kokenut juuri lainkaan vaikeuksia naisiin tutustumisessa. Juttelin ikäisilleni naisille baareissa, opiskelupaikassa, tapahtumissa, kotibileissä, festareilla, kaveriporukan juhlissa, harrastuksessa, ties missä. Ja tiedätkö mitä - ei minulla ollut vaikeuksia saada deittejä, seurustelusuhteita, parisuhteita. En ollut tuolloin myöskään varoissani; ei ollut autoa, eikä juuri merkkivaatteita. Olin vain avoin, rento, hauska, ainakin omasta mielestäni. En ollut naisten mielestä pelottava - hekin ottivat kontaktia minuun, en useinkaan ollut se, joka lähestyi ensin.
Mutta myönnetään - myös minulla oli tuolloin kavereita, jotka olivat kateellisia siitä, että otin jatkuvasti kontakteja naisiin. Sanoin joskus yhdelle, että ei kukaan voi sinun puolestasi mennä kenellekään juttelemaan, ja naistenkin olisi helpompi lähestyä sinua, jos et baarissa tai juhlissa luimistelisi nurkassa ja tuijottaisi lasiasi.
Uskalluksen ja "häviämisen" pelko oli yllättävän monella persiissä. Ehkä se on vain yleistynyt viimeksi kuluneen 25 vuoden aikana.
Nyt olen jo setämies, ja tukevasti naimisissa, mutta vielä joskus tulee sellaisia kohtaamisia omanikäisteni naisten kanssa, että voisin kuvitella vielä naisseuraakin löytäväni, jos parisuhteeni sattuisi päättymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Vinkkejä annetaan vain kitiseville inceleille.
2. Syy yksinäisyyteen löytyy itsestä. Ruudun läpi esim miesvauva.fissä pseudoelämää viettävä ei tapaa ikinä ketään ja vaikka tapaisi, ei osaa käyttäytyä kun ei ikinä ole oppinut vuorovaikutusta.
Kaikki yksinäiset on joko omituisia tai kädettömiä.
Myönnän, että kyllä kavereiden ja ihmissuhteiden täydellinen puuttuminen kertoo sen verran, etten minäkään kiinnostu. Suosittelen siis todellakin tutustumaan ensin ihmisiin ihan ylipäätään. Edes joku irl-kaveri, jonka kanssa tulee vapaa-aikaa vietettyä kertoo jo siitä, että kykyjä ihmissuhteen ylläpitoon ylipäätään on.
Yhdistustoiminnassa tapaa monia miehiä, jotka ovat kuumaa kamaa naisten keskuudessa, vaikka eivät vaikka baaritiskillä ehkä olisi niitä suosituimpia. Siihen riittää ihan se, että tekevät asioita ja kommunikoivat ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mutta myönnetään - myös minulla oli tuolloin kavereita, jotka olivat kateellisia siitä, että otin jatkuvasti kontakteja naisiin. Sanoin joskus yhdelle, että ei kukaan voi sinun puolestasi mennä kenellekään juttelemaan, ja naistenkin olisi helpompi lähestyä sinua, jos et baarissa tai juhlissa luimistelisi nurkassa ja tuijottaisi lasiasi."
Pariutuminen on aika lailla "numeropeliä". Jokainen nainen ei voi pitää sinusta mutta on aina se tietty määrä naisia jotka voisivat pitää. Sinun vain pitää löytää heidät ja se vaatii vääjäämättä joko aika paljon kontakteja eri naisiin tai sitten satumaista tuuria jossa se oikea tulee vastaan heti ensimmäisellä kerralla.
Kun ujot miehet ihmettelevät joidenkin miesten menestystä naismaailmassa, he eivät tajua että se suosittu mies ottaa enemmän kontakteja yhden illan aikana kuin tämä ujo mies koko elämässään. On vääjäämätöntä että kun on riittävästi kontakteja, aina joskus myös onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Eikö 24-vuotiaat ole vielä aika nuoria pariutumista ajatellen. Mikä kiire? N60
Eiköhän se ole monilla mielessä oli henkilö sitten nuori tai vanha. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin, todettiin Raamatun alkupuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
naistenkin olisi helpompi lähestyä sinua, jos et baarissa tai juhlissa luimistelisi nurkassa ja tuijottaisi lasiasi.
Välillä tuijotellen ahdistavasti myös juhlivia naisia. Ei, kun älä tuijottele ja luimistele, vaan juhli mukana. Älä ole creepy bongailija-saalistaja, vaan harmiton kanssajuhlija.
Jotenkin ihan absurdia joutua tällaisia "vinkkejä" edes antamaan. Joiltakin vain puuttuu kyky itsereflektioon täysin, ja sitten syytellään martyyrinä muita muka jotenkin epäloogisesta toiminnasta.
"Sanoin joskus yhdelle, että ei kukaan voi sinun puolestasi mennä kenellekään juttelemaan, ja naistenkin olisi helpompi lähestyä sinua, jos et baarissa tai juhlissa luimistelisi nurkassa ja tuijottaisi lasiasi.""
Minut tyrkkäsi aikanaan paras kaverini ja kaltaisesi mies suunnilleen väkisin naisen eteen ja sanoi että "kun tuota naista olet koko illan katsellut niin mene nyt juttelemaan sille". No loppu on historiaa ja nyt on oltu naimisissa 15 vuotta.
Voisin hyvin olla vieläkin yksin ilman tuota pientä tuuppausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parikymppiset, jotka eivät tiedä missä samanikäiset liikkuvat ja sitten valittavat etteivät löydä puolisoa?
Eivätkö he käy juhlissa, festareilla, matkoilla? Missä he ovat vappuna, uutena vuonna, juhannuksena? Omien vanhempien luona? Kai jotain opiskelija tapahtumia järjestetään yhä? Ennen vanhaan ihan oikeasti pystyi tavata samanikäisiä vaikka missä. Laivalla, interrailissa, diskossa, koulussa, harrastuksissa, kotibileissä, yöbussissa tai vaikka terassilla. Eivätkö he käy, vai eikö toisiin sovi enää ottaa kontaktia?
Ei ole enää metoon aikakaudella sopivaa puhua vieraille julkisesti. Pitää olla joku yhteinen asia ilmeisen selvä niin sitten on lupa mennä puhumaan. Omalla kohdalla tämä yhteinen asia on reivikulttuuri.
Normaali puhe ei ole kiellettyä.
kyllä se normaali puhe nykyään metoon aikakaudella on kiellettyä, jos joku siitä ahdistuu.
ei vieraasta ihmisestä voi tietää millainen erityisherkkä kaikestaloukkaantuja se on. se voi ahdistua ihan mistä tahansa. miehen ei kannata ottaa riskiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö 24-vuotiaat ole vielä aika nuoria pariutumista ajatellen. Mikä kiire? N60
Eiköhän se ole monilla mielessä oli henkilö sitten nuori tai vanha. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin, todettiin Raamatun alkupuolella.
Parisuhde toimii parhaiten kun se solmitaan naisen ollessa teini-ikäinen. Silloin naisella on vielä joustavuutta, halua ja kykyä, asettua siihen raamiin jonka mies tälle asettaa.
Vierailija kirjoitti:
M-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunpa nuoret tajuaisivat pariutua livenä. Ei mulla muuta.
Tämä. Ja kunpa pariutumista miettivät ymmärtäisivät sen, että ilman kohtaamisia ei voi kohdata kiinnostavia ihmisiä. Eli pitäisi valita sosiaalinen harraste, jossa ihan elävinä eikä vain netin välityksellä on mukana paljon niitä kiinnostavia ihmisiä.
Paritanssia suositellaan miehille siksi, että tansseissa ja kursseilla on miehistä pulaa ja lajia harrastava on koko tanssimisen ajan lähikosketuksissa naisen kanssa eli käsi kädessä ja käsi selässä.
Ei millään pahalla, mutta sulla on lievä pakkomielle tosta tanssimisesta
Jos joku on kiinnostunut sukulaisten tai ystävien seurusteluhistoriasta, niin usein nämä ovat kertoneet, että tutustuivat tanssilavalla tai muissa paikoissa, joissa tanssittiin tangoa ja muuta. Seurustelu ei kaikkien kohdalla alkanut heti, mutta jos osapuolet tapasivat jossain myöhemmin, oli paljon helpompaa alkaa jutella. Jos mies lähti "saatille" eli saattamaan naista kotiin, niin siinä ehdittiin puhua ja samalla tuli tuntumaa siihen, millanen tyyppi on kyseessä. Miehen kiroilu, rumat sanat ja epäkohtelias käytös olivat todennäköisesti kuolinisku tuttavuudelle. Mies teki omia arvioitaan eikä ehkä tykännyt, jos nainen kikatti liikaa tai vaikutti liian "halukkaalta".
Vierailija kirjoitti:
Opiskelut, työpaikat, harrastukset ja kaveripiiri. Siinäpä ne parhaat vaihtoehdot olivat jo ysärillä.
niin OLI
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö 24-vuotiaat ole vielä aika nuoria pariutumista ajatellen. Mikä kiire? N60
Eiköhän se ole monilla mielessä oli henkilö sitten nuori tai vanha. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin, todettiin Raamatun alkupuolella.
Parisuhde toimii parhaiten kun se solmitaan naisen ollessa teini-ikäinen. Silloin naisella on vielä joustavuutta, halua ja kykyä, asettua siihen raamiin jonka mies tälle asettaa.
niinpä. yh-mammat taas ovat jo vanhoja ja katkeria sekä todistetusti parisuhdekelvottomia.
jos mies ei löydä parisuhdekelpoista ja luotettavaa naista nuorena, niin vanhempana sellaista ei enää voi saada.
"miehen ei kannata ottaa riskiä."
Rakkauden etsiminen on aina riski. Ilman heittäytymistä ja pientä riskin ottoa et löydä ketään.
Itse 40+ naisena totean, että sun käsitys on jostain ihan muualta kuin tosielämästä. Mun tuttavapiirissä myös ne "vaatimattoman" näköiset miehet on löytäneet puolison. Siis lihavat, lyhyet, kaljut, ei niin hyvissä varoissa olevat. Entinen mies oli hoikka, mutta lyhyt, pituus alle 170cm. Hiuksia oli, ei ole enää. Nykyinen mies on työkaveri. Vartalon muoto on mallia Timo Jutila nykypäivänä, mutta on ihan aivan ihana mies eikä tää mua kiinnosta kuin siitä näkökulmasta, että miehellä on painosta johtuen terveysongelmia.
En itse ole mikään missi, en koskaan ole ollutkaan ja en mä ole koskaan ollut kiinnostava kuin niiden mielestä jotka on tutustuneet muhun ja joita kiinnostaa puolison ulkonäköä enemmän se mitä sisällä on. Eli luonne korvaa ulkonäön puutteet. En usko, että vilkaisisit mun perään muuten kuin inhoten jos tulisit kadulla vastaan.
Feminismillä ei ole tän kanssa mitään tekemistä. En minä ainakaan ole koskaan halunnut miehestä muuta kuin miellyttävän luonteen. On aivan sama kuinka paljon rahaa on, jos sisin on höttöä.