Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita joiden on ollut aina vaikea sopeutua normaaliin työelämään?
03.07.2025 |
Mitä teette työksenne vai teettekö mitään?
Mua ahdistaa ajatuskin siitä, että on oltava joka päivä tiettyyn aikaan työpaikalla ja omistauduttava työlle päivästä toiseen. Viikonloppu on ihan hiton lyhyt aika palautumiseen ja lomiakin on mun mielestä todella vähän, elämä on pelkkää työntekoa, työmatkoja ja töihin valmistautumista.
Kommentit (55)
En sopeutunut, enkä varmaankaan enää sopeudu. Aloin yrittäjäksi jolla onneksi voin vielä tehdä leipää pöytään. Saa päättää omat ajat ja säännöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä oon töitä tottunut tekemään, mutta työelämän jäykkyys on aina ärsyttänyt. Siksi olen koko aikuisikäni ollut yrittäjä ja/tai keikkatyössä, jolloin voin itse säädellä paljonko teen ja milloin. Hyvin toiminut tämä.
Mulla sama. Joku jäykkä 7h39min aikaraami luo stressiä ja kiirettä. Todellisuudessa joskus on enemmän töitä tehtävänä, joskus vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Olen leposti väsyvä ja huonosti nukkuva ihminen, siis olen ollut lapsesta saakka. Työssä käynti menee siihen että nukun sitten kotona seuraavan työvuoron alkuun.
Olen ollut yhteensä viidessä työpaikassa jos kaikki teiniajan kesätyöt ja mäkkäripätkät otetaan mukaan. Kaikissa on ollut surkea työilmapiiri. Alan menettää toivoani siihen että jossain olisi työpaikka, joka ei ole pohjimmiltaan kyräilyä ja toisten selän takana haukkumista. Haluaisin kuitenkin uskoa niin.
Sama. Ja kaikissa työpaikoissa, jopa niissä hyvissä, on ollut jotain pilalla. Suositussa kahvilassa haukuttiin asiakkaita ja rikottiin työturvallisuutta, julkisella puolella haukuttiin asiakkaita ja rikottiin työturvallisuutta, sain haukut niskaan kun en automaattisesti tiennyt mitä tehdä kun olin juuri aloittanut ja yksi asiakas tuli riehumaan sisälle. Ai niin, ja olen kuullut kun korkeakoulussa ope
Kuulostat kovin herkältä ja tulkitset varmastit "pahanpuhumisena" myös asioita, jotka ovat esim. turhautumisen purkamista kollegalle.
Arvaanko oikein, että näet ja kuulet myös rasismia joka puolella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi elämä sentään, kun jollain on vaikeaa. Itsellä yhdessä aiemmassa työpaikassa työajat olivat 7-15, 12-20, 20-7. Eikä ahdistanut yhtään. Töissä oli hyvä porukkaa, ja meillä aika vapaat kädet vuorolistojen suunnitteluun. Käytännössä suunniteltu lista meni sellaisenaan läpi. Vaihdoin noista hommista pois, koska yö valvomiset alkoi tökkiä, ja melkein 4 vuotta tuota tuli tehtyä. Monesti se ongelma katsoo sieltä peilistä, kun käy katsomassa.
Työpaikoilla viihtyvät ne, jotka määräilevät ja kiusaavat muita ja luovat omia sääntöjään, joita muidenkin on noudatettava.
Nyt meni, kyllä niin väärin kuin vain voi. Itselläni ei ole tapana luoda mitään uusia sääntöjä. Mun nenälle on koitettu hyppiä, mutta siinä on jääty toiseksi. Nämä tällaiset on ollut hyvä pudottaa maan pinnalle.
Käänteisesti joo. Eli alle 40h/vko kahdella vapaapäivällä ahdistaa. Kuusipäiväinen 50-60h työviikko on parempi. Niin että päätoimen lisäksi on erilainen, palauttava sivutyö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Olen leposti väsyvä ja huonosti nukkuva ihminen, siis olen ollut lapsesta saakka. Työssä käynti menee siihen että nukun sitten kotona seuraavan työvuoron alkuun.
Olen ollut yhteensä viidessä työpaikassa jos kaikki teiniajan kesätyöt ja mäkkäripätkät otetaan mukaan. Kaikissa on ollut surkea työilmapiiri. Alan menettää toivoani siihen että jossain olisi työpaikka, joka ei ole pohjimmiltaan kyräilyä ja toisten selän takana haukkumista. Haluaisin kuitenkin uskoa niin.
Sama. Ja kaikissa työpaikoissa, jopa niissä hyvissä, on ollut jotain pilalla. Suositussa kahvilassa haukuttiin asiakkaita ja rikottiin työturvallisuutta, julkisella puolella haukuttiin asiakkaita ja rikottiin työturvallisuutta, sain haukut niskaan kun en automaattisesti tiennyt mitä tehdä kun olin juuri aloittanut ja yksi asiakas tuli riehumaan sisä
En ole herkkä ihminen. Mielestäni turhautumista saa purkaa kollegoille, mutta kyseinen tilanne oli sellainen jossa mentiin ihan yksityiskohtaisuuksiin oppilaista tunnistettavasti ja nimillä. Mielestäni se ei ole ok, varsinkaan tilanteessa jossa ulkopuolinen kuulee kaiken.
Muita haukkumisia on ollut esimerkiksi tuolla kahvilassa selkeästi jollain tapaa rajoitteisten vakioasiakkaisen haukkuminen ja lempinimien keksiminen (tyylillä "tuolta se Rullatuoli-Riina taas tulee") ja työkavereiden haukkuminen selän takana. Mielestäni kahvipöydässä spekulointi että onko sillä hiljaisella harjoittelijapojalla autismi on puhdasta kiusaamista, mutta hei, ehkä olen vaan liian herkkä. -23
On. Olen jäänyt omaan kuplaani. Nyt olen saanut päähäni, että minusta tulee muotisuunnittelija.
Tämän näköistä jälkeä tulee, kun kiusataan hengiltä. Mikään ei kiinnosta.
Onneksi olen sinkku, niin kenenkään ei tarvitse hävetä. Ei tarvitse piilottaa vaivalla tekemääni instagram-sivua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
35 vuotta on näin menty. Eläkkeelle on vielä vuosia edessä.
Ei se elämä aina pelkkää nautiskelua ole.
Oletko sellainen Lumihiutale ?
Sen vaan pitäisi edes joskus olla nautiskelua.
Ap
Työ voi nimenomaan olla nautinto, joka tulee ponnistelun kautta.
-eri
Mikään ei ole pahempaa työelämässä kuin työnarkomaani joka suurinpiirtein asuu työpaikalla. Elämässä ei mitään muuta ja verenmaku suussa mennään.
En ikinä sopeutunut ns 8-16 töihin, vuorotyö sopii minulle sekin osa-aikaisena. Terveisin illanvirkku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi elämä sentään, kun jollain on vaikeaa. Itsellä yhdessä aiemmassa työpaikassa työajat olivat 7-15, 12-20, 20-7. Eikä ahdistanut yhtään. Töissä oli hyvä porukkaa, ja meillä aika vapaat kädet vuorolistojen suunnitteluun. Käytännössä suunniteltu lista meni sellaisenaan läpi. Vaihdoin noista hommista pois, koska yö valvomiset alkoi tökkiä, ja melkein 4 vuotta tuota tuli tehtyä. Monesti se ongelma katsoo sieltä peilistä, kun käy katsomassa.
Sulla onkin ollut tuolla hyvä työyhteisö ja mahdollisuus vaikuttaa työvuoroihin. Nuo asiat vaikuttaa jaksamiseen paljon.
Vierailija kirjoitti:
En ikinä sopeutunut ns 8-16 töihin, vuorotyö sopii minulle sekin osa-aikaisena. Terveisin illanvirkku
Minä en sopeutunut vuorotyöhönkään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen työnlainsäädännön, työntekijöiden oikeudet ja työsopimus lainsäädännön. Lisäksi osaa laskea nopeasti päässä karkeat tunnus luvut kuten mahdolliset menot, kannattavuus, kate, voitto ym ym.
Työnantajat vihaa minua. Siksi ei auta muuta kuin korkeakouluttautua.
Minulla on aikuisikäni kahdeksas työpaikka menossa. Olen jo sellaisessa kuosissa, että alkaa työkyky merkittävästi heiketä, vaikka ikää alle 40v. Monessa työpaikassani on ollut raakaa työpaikkakiusaamista, ihan fyysiseen väkivaltaan asti. Paljon ylitöitä, kiittämättömiä pomoja, palkanlaskijoita jotka muka vahingossa laskevat palkan alakanttiin.
En jaksa. Vihaan työelämää. En jaksanut tämän oravanpyörän takia perhettäkään perustaa. Ei vaan kaiken ahdistuksen ja unettomuuden keskellä enää jaksaisi kaaosta kotona. Haluaisin vaan nukkua ikiuneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sopeutunut vaan paloin loppuun ja päädyin eläkkeelle. On asperger, adhd plus masennus sekä ahdistuneisuushäiriö.
Alue: Aihe vapaa
Työ voi nimenomaan olla nautinto, joka tulee ponnistelun kautta.
-eri