Onko KAJ yhden hitin ihme?

Mulla on pahiten jäänyt päähän Taco hej sipulin pilkkomisineen, mutta tuo Manlig vänskap on kanssa aika tarttuvaa laatua...

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Eilisessä Axelin ja Joelin live streamissä kuultiin, että tässä joulukalenterin jaksossa esiintyvä pappa, joka sanoo fuck off, on Axelin äidinisä. Oli kuulemma vaikea oppia sanomaan off. Fuck sujui hyvin 😂

Sama pappa taitaa olla mukana myös Kom ti byin -videolla siinä kahvittelukohtauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Axel avasi hyvin, miksi livebändiä ei tule. Heillä ei ole kaikkien Euroviisu- ja kiertuekiireiden keskellä ollut yksinkertaisesti aikaa sovittaa 100 minuutin edestä musiikkia livebändin soitettavaksi. Helpompaa mennä taustanauhoilla. Axel kertoi toivoneensa kovasti livebändiä, mutta ajanpuute vei väkisin voiton. 

Jos nyt joku jättää menemättä konserttiin sen takia, ettei ole livebändiä, niin voi kyllä kysyä, miksi ylipäätään on lipun hankkinut. 

Luulisi, että oston motiivina olisi nimenomaan ollut päästä näkemään KAJ ja nauttimaan heistä, eikä tuijottamaan taustabändiä. Mä olen nähnyt KAJ'n livenä ja tuntuu, että tarvittaisiin useampi silmäpari jo yksistään heidän seuraamiseensa lavalla, koska esitys on niin intensiivinen ja koko ajan tapahtuu paljon. Moni yksityiskohta, eleet ja ilmeet jää ha

Muutamat ihmiset, jotka sanovat olleensa KAJ:n faneja pitkään ja käyneensä yli 30 konsertissa, sanovat nyt, ettei KAJ ole enää livebändi, koska tässä konsertissa ei ole livebändiä. Se on naurettavaa ja loukkaavaa.

Noooo... mun mielestä voisi tässäkin asiassa kuitenkin suhtautua ymmärtäväisestikin. Kuulun itse tuohon kategoriaan istumapaikkalaiset, jotka eivät jaksa rettelöidä. Luotan, että elämys on luvassa, ja ymmärrän mitä Axel sanoo. Kyllähän se etukäteen vaikutti todennäköiseltä, että ei ole ehditty bändihommaa virittää tähän hätään. Mutta juuri nuo ihmiset voivat hyvinkin olla hiukan huolissaan, jotka pelkäävät menettävänsä ne ihanat alkuvuosien keikat, jotka tulevat kyllä tallenteistakin läpi. Ne reilusti alle tuhannen ihmisen keikat, joista ei intiimiyttä puutu, ja joissa on jotenkin käsittämättömän maaginen meininki muutaman poikanuijan aikaansaannoksena. Nämä ovat niin konkreettisesti heidän poikiaan, varmasti tosi monella jotain sukuyhteyttäkin ja joku tuttu tuntee heidät jne. 

Ja sitten se sukupolvihomma. Ihan oikeasti ottaa aikansa sopeutua siihen, että livemusiikki nykyisin on niin paljon vähemmän liveä kuin ennen. Minäkin olen keikoilla käynyt nuorena nimenomaan kuuntelemassa jazzia, klassista yms. Toki heidän oma soittamisensa helpottaa asiaa paljon, mutta eihän se ihan sama ole. Kuten ei heistä itsestäänkään ilmeisesti, sen verran ovat kuitenkin myös nimenomaan muusikoita, vaikka ovat niin paljon muutakin.  Ja heillähän on ollut upeita kokoonpanoja tukenaan. 

Varmaan hätääntyneet tuntemukset ovat helpommin hahmotettavissa, jos seuraavaksi KAJ muuttuukin stadionbändiksi, jota pääsee hyvin harvoin kuulemaan kotimaassa. Vaikka olisi miten iloinen ja ylpeä, niin kyllähän siihen haikeuttakin punoutuu etenkin niille, jotka ovat onnistuneet pääsemään noille pienemmän yleisön keikoille tänä kesänä. Itse seisoin tuhansien seassa molemmilla keikoilla sen verran kaukana, ettei ilmeiden näkemisestä ollut toivoakaan, ja harmittelen hölmöyttäni, etten osannut saalistaa pienempään tapahtumaan lippuja. Tuli mieleen vasta kun keikkakesä oli jo ohi. Rakkauden intensiteetti johtaa kaikenlaisiin pettymyksiin, ja se on elämän hinta. Ihmiset pelkäävät negatiivisia tunteita ja niiden ilmaisua nykyisin vähän liikaa. Ymmärrettävää, kun ne johtavat someaikakaudella kaikenlaiseen vielä paljon ikävämpään, mutta ilman negatiivisia tunteita elämä on kuin ruoka ilman suolaa. Ei makeaa mahan täydeltä tässäkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on jääneet pahimmiksi korvamadoiksi Kaj'n musikaalit. Ne pyörii päässä jatkuvalla syötöllä, ei mahda mitään. Juuri nyt Jakob laulaa Västerutia ihan sydäntäsärkevän ihanasti.

Mä katsoin koko Botnia Paradisen juuri, jotta pääsisin eroon tästä Manlig vänskapista välillä.

Hyvin toimi musikaalin ajan. Kunnes minuutti musikaalin loppumisen jälkeen olohuoneen hiljaisuudessa aivot ilmoittavat: Godag på de Jakob ursäkta att ja stör.

Taas mennään. Oon aika monta korvamatoa saanut KAJ'n biiseistä, mutta tää on pahin tähän mennessä. Aivan jatkuvasti soi päässä.

Terveisin se biisi vasta löytänyt

Niin tuttua ja makoisasti kerrottu... ja vaikka korvamato ei yleensä todellakaan pyydä anteeksi häiriötä, niin en nyt tiedä, lohduttaako se yhtään enempää, että se niin tekee...

"Mutta juuri nuo ihmiset voivat hyvinkin olla hiukan huolissaan, jotka pelkäävät menettävänsä ne ihanat alkuvuosien keikat, jotka tulevat kyllä tallenteistakin läpi. Ne reilusti alle tuhannen ihmisen keikat, joista ei intiimiyttä puutu, ja joissa on jotenkin käsittämättömän maaginen meininki muutaman poikanuijan aikaansaannoksena."

Varmasti näin on. KAJ on nyt kuitenkin kasvanut kokoluokkaa paljon isommaksi ja tehnyt sopimukset ison ohjelmatoimiston ja uuden levy-yhtiön kanssa. Luulen että tämä kasvu, kehitys ja muutos väistämättä vaikuttaa heidän toimintaansa ja esiintymisiinsä  jatkossa. Saamme alkaa opetella sopeutumaan, että kaikki ei ole niinkuin ennen. Ja tottakai bändin pitääkin kehittyä eteenpäin. Toivottavasti kaikki tuo ei kuitenkaan liikaa "kahlitse" heitä tulevaisuudessa, vaan taiteellinen vapaus ja omaleimaisuus säilyy.