Lue keskustelun säännöt.
Onko KAJ yhden hitin ihme?
Kommentit (9472)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika. Karar i arbeit eiliseltä keikalta. En muistanut hengittää kertaakaan biisin aikana.
Ihana! Uskallan kuitenkin väittää että ne, jotka malttoivat olla kuvaamatta, saivat enemmän irti. Idioottimaista kuvata puhelimella samaan aikaan kun itse hyppii ylös alas.
Minkäs siinä tekee, kun järrrrjen veeiiiiit ja mmminusshta orrrrjan teeeeeitttt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vasabladetissa juttua saunaäksidentistä. Lukkojen takana enkä ole tilaaja joten en pääse lukemaan, mutta artikkelin alussa joka näkyy ei-tilaajillekin lukee, että lämpömittari oli näyttänyt 140 astetta😳
Vierailija kirjoitti:
Vasabladetissa selitetään se palohälytys. KAJ'n käyttöön oli annettu pieni talo, jossa oli sauna ja joku oli pannut sen lämpiämään liian aikaisin. Kun pojat menivät sinne keikan jälkeen, oli lämpö jo 140 astetta. Kun he yrittivät tuulettaa sitä viileämmäksi, alkoi liian lähelle asetettu palohälytin huutaa. Kevin (tietysti) sammutti kiukaan ja palokunta kävi sulkemassa häkyttimen etc. . Ja sitten he menivät saunaan.
Okei, eli ei sen dramaattisempaa😁 onneksi ei mitään vakavaa ollut kyseessä ja pääsivät lopulta inhimillisen lämpöiseen saunaan.
Vierailija kirjoitti:
Mullakin kyllä lähes kaikissa bändeissä ja muusikoissa joita olen fanittanut sekä lyriikat että laulajien taito ovat keskeisiä. Harvemmin jaksan kiinnostua syvemmin sellaisista, joilla laulu ei ole hyvää tai lyriikat on ihan perushöttöä. Kajn lyriikat on aika eri tyylisiä kun mun muiden, pääasiassa metallisuosikeiden, mutta yhtä lailla niissä on oikeasti sisältöä ja niitä on kiinnostava kuunnella. Toki niihin kiinni pääseminen vaatii oman vaivansa, ku ei toi ruotsi ole ihan siinä määrin hyppysissä kuin englanti.
Vaivannäkö palkitsee aina.
Olen se Rammstein-fani, ja vaikka nekin kuulostaisivaat ja näyttäisivät ihan helvetin hyvältä ilman että osaisin saksaa ja ymmärtäisin mistä ne laulavat, saan moninkertaisen bonuksen kun osaan ja ymmärrän. Sama koskee vörådialektia. KAJ ei piiloudu eksoottisen kielensä taaksensa eikä laula murteella siksi ettei niillä olisi mitään sanottavaa, vaan kyllä myös niiden sanoitukset kestävät lähiluvun ja analyysin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika. Karar i arbeit eiliseltä keikalta. En muistanut hengittää kertaakaan biisin aikana.
Ihana! Uskallan kuitenkin väittää että ne, jotka malttoivat olla kuvaamatta, saivat enemmän irti. Idioottimaista kuvata puhelimella samaan aikaan kun itse hyppii ylös alas.
Minkäs siinä tekee, kun järrrrjen veeiiiiit ja mmminusshta orrrrjan teeeeeitttt...
Kun kuvaa puhelimella, ei oikein voi taputtaakaan Heimani i skickin tahdissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin minusta vaikuttaa siltä että KAJ'lla oli hauskempaa eilisen kaltaisella intiimillä keikalla, kun yleisö tuli liki, verrattuna jättilavoihin joilta on monen metrin korkeusero ja etäisyys yleisöön ja siinä välissä turvamiehet ja mellakka-aidat.
Mä luulen, että yleisökontakti ja vuorovaikutus yleisön kanssa on heille tärkeää. Saavat innostuneesta yleisöstä lisää energiaa. Ja yleisö saa energiaa heistä. Parhaiten se onnistuu just tuollaisella pienellä keikalla.
Win-win -tilanne.
Yleisökontaktin ja vuorovaikutuksen pitäisi olla tärkeää kaikille esiintyville artisteille. Siksihän he esiintyvät. (Tosin olen nähnyt kerran kauan sitten - herrajeesus, voiko siitä olla jo yli 40 vuotta - Miles Davisin soittavan Pori Jazzilla trumpettiaan selin yleisöön. Tuntui että hän soitti itselleen ja että me olimme vain välttämätön paha.)
Tähän täytyy vähän protestoida. Googlaa Miles Davis shy. Ja täytyy sanoa, että muistan edelleen riemastuttavina ne hetket, jolloin hän kääntyi yleisöön päin, nyökkäsi ja hymyili. Se oli kuin aurinko siivilöityisi pilvien välistä. Itse asiassa mentiin Uumajaan hänen bändiään kuuntelemaan, että silloin on viimeksi tullut jotakuta noinkin paljon fanitettua. Onhan siitä hetki. Silloin oli Manta-myrsky, Vaasan kirkosta lensi katto huustuuttiin ja laiva pikkaisen keinui ja matkustajilla naamat vihreinä. Ihanaa siis kaikin puolin, kaveri luuli kuolevansa mutta mulla ei ole näköjään taipumusta merisairauteen.
Itse asiassa kun mietin, niin Miles nimenomaan oli ehkä niin puhutteleva osittain sen takia, että hän pakotti ihmiset kuuntelemaan mietteliäitä kuljetuksiaan kun huomio ei ollut niin hänessä. Rakastan Bobby McFerriniä muutenkin mutta erityisesti yleisökontaktin takia samaan aikaan kun Miles sulatti nuoren ahdistuneen sydämeni siirtämällä itsensä sivuosaan. Miles rakasti musiikkia ja päästi meidät jaolle. KAJ taas, en osaa sanoa kumpi on tärkeämpää heille, luulen itse asiassa, ettei se ole musiikki, vaan se on enemmänkin väline johonkin muuhun. Ja rakastan sitä jotain muuta vielä enemmän kuin heidän musiikkiaan. Tosin joudun vähän arpomaan tässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenkohan mä ainoa, jonka Kaj-fanituksen perustana ovat heidän tekstinsä ja kielenkäyttönsä? 101-prosenttisen epämusikaalisena ihmisenä en osaa arvioida heidän musiikkiaan oikein mitenkään, paitsi että mukavahan sitä on kuunnella. (Ja mukavaa tietysti myös katsella sympaattisia tyyppejä ja heidän esiintymistään.)
Sen sijaan mä olen täysin kieli- ja kirjallisuusvetoinen lukutoukka, jonka mielestä lukeminen ja kieleen/kieliin syventyminen on parasta, mitä ihminen voi vaatteet päällä tehdä.
Yksi ystävä yllytti mut tutustumaan tähän Kaj'hin sanomalla, että haastetta riittää mutta palkinto on sen arvoinen. Koko ruotsintaitoni (joka mulla on korkeintaan keskivahva) ja vähän ylikin (se vöyrinmurre) piti valjastaa käyttöön ennen kuin taivas sitten aukesi. Ja nyt olen 101-prosenttinen fani.
Käsitykseni mukaan tässäkin ketjussa kirjoittaa minun lisä
Hienoa! Olisihan se pitänyt arvata, että ammattilingvistitkin ovat tämän helmen löytäneet. Epäilemättä kirjallisuudentutkijatkin. Mä lankean jatkuvasti uuteen loveen heidän verbaalisessa ilotulituksessaan. Ja millaista riimittelyä, kuin olisi Eino Leino herännyt taas henkiin, ruotsinkielisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika. Karar i arbeit eiliseltä keikalta. En muistanut hengittää kertaakaan biisin aikana.
Ihana! Uskallan kuitenkin väittää että ne, jotka malttoivat olla kuvaamatta, saivat enemmän irti. Idioottimaista kuvata puhelimella samaan aikaan kun itse hyppii ylös alas.
Minkäs siinä tekee, kun järrrrjen veeiiiiit ja mmminusshta orrrrjan teeeeeitttt...
Kun kuvaa puhelimella, ei oikein voi taputtaakaan Heimani i skickin tahdissa.
Hmmmmm.... sitä otosta katsoessa tulisin merisairaaksi minäkin kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin minusta vaikuttaa siltä että KAJ'lla oli hauskempaa eilisen kaltaisella intiimillä keikalla, kun yleisö tuli liki, verrattuna jättilavoihin joilta on monen metrin korkeusero ja etäisyys yleisöön ja siinä välissä turvamiehet ja mellakka-aidat.
Mä luulen, että yleisökontakti ja vuorovaikutus yleisön kanssa on heille tärkeää. Saavat innostuneesta yleisöstä lisää energiaa. Ja yleisö saa energiaa heistä. Parhaiten se onnistuu just tuollaisella pienellä keikalla.
Win-win -tilanne.
Yleisökontaktin ja vuorovaikutuksen pitäisi olla tärkeää kaikille esiintyville artisteille. Siksihän he esiintyvät. (Tosin olen nähnyt kerran kauan sitten - herrajeesus, voiko siitä olla jo yli 40 vuotta - Miles Davisin soittavan Pori Jazzi
Yllättävän monet muusikot ja näyttelijät ovat jopa sairaalloiseen ujoja, ja lavalla he pääsevät hetkellisesti eroon omasta persoonastaan, koska voivat asettua rooliin. Tiedän kyllä että että Miles Davis oli ujo. Muusikolle musiikki itsessään voi kuitenkin olla tärkeämpää kuin yleisön reagointi.
Melodifestivalenista sanottiin että ne muut viime kevään kilpailijat vain esittivät kappaleensa, mutta KAJ otti yleisön. Heidän lavapresenssinsä oli aivan eri maailmasta. Tuli, näki ja voitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenkohan mä ainoa, jonka Kaj-fanituksen perustana ovat heidän tekstinsä ja kielenkäyttönsä? 101-prosenttisen epämusikaalisena ihmisenä en osaa arvioida heidän musiikkiaan oikein mitenkään, paitsi että mukavahan sitä on kuunnella. (Ja mukavaa tietysti myös katsella sympaattisia tyyppejä ja heidän esiintymistään.)
Sen sijaan mä olen täysin kieli- ja kirjallisuusvetoinen lukutoukka, jonka mielestä lukeminen ja kieleen/kieliin syventyminen on parasta, mitä ihminen voi vaatteet päällä tehdä.
Yksi ystävä yllytti mut tutustumaan tähän Kaj'hin sanomalla, että haastetta riittää mutta palkinto on sen arvoinen. Koko ruotsintaitoni (joka mulla on korkeintaan keskivahva) ja vähän ylikin (se vöyrinmurre) piti valjastaa käyttöön ennen kuin taivas sitten aukesi. Ja nyt olen 101-prosenttinen fani.
Mulla ei valitettavasti kielitaito riitä. Nautin siis heistä
Onneksi Kaj'ssa on niin monta puolta ja kaikki nautittavia. Jokaiselle jotakin ja onnekkaimmille kajkkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika. Karar i arbeit eiliseltä keikalta. En muistanut hengittää kertaakaan biisin aikana.
Ihana! Uskallan kuitenkin väittää että ne, jotka malttoivat olla kuvaamatta, saivat enemmän irti. Idioottimaista kuvata puhelimella samaan aikaan kun itse hyppii ylös alas.
Minkäs siinä tekee, kun järrrrjen veeiiiiit ja mmminusshta orrrrjan teeeeeitttt...
Niinpä. Mä pidän itseäni erittäin rauhallisena, rationaalisena ja analyyttisenä ihmisenä, mutta en uskalla arvata, millainen musta saattaisi kuoriutua Kaj'n konsertissa, erityisesti jos sattuisin eturiviin. Ehkä itselleni ja ympäristölleni turvallisinta, että tyydyn levyihin ja keikkojen katseluun netin kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika. Karar i arbeit eiliseltä keikalta. En muistanut hengittää kertaakaan biisin aikana.
Ihana! Uskallan kuitenkin väittää että ne, jotka malttoivat olla kuvaamatta, saivat enemmän irti. Idioottimaista kuvata puhelimella samaan aikaan kun itse hyppii ylös alas.
Minkäs siinä tekee, kun järrrrjen veeiiiiit ja mmminusshta orrrrjan teeeeeitttt...
Niinpä. Mä pidän itseäni erittäin rauhallisena, rationaalisena ja analyyttisenä ihmisenä, mutta en uskalla arvata, millainen musta saattaisi kuoriutua Kaj'n konsertissa, erityisesti jos sattuisin eturiviin. Ehkä itselleni ja ympäristölleni turvallisinta, että tyydyn levyihin ja keikkojen katseluun netin kautta.
Naurattaa kommenttisi niin makeasti, kun eilen huomasin, etten pysty kävelemään portaita alas. Logomon jäljiltä jalkakipu epäiänmukaisesta käytöksestä tuli vasta eilen, ja nyt poden sitä tässä virnistellen, että onpahan hyvä syy. Mietin tuota pikkukaupunkiefektiä, että aika moni taitaa pohtia, näkeekö naapurit. Kyllähän se laittaa arastelemaan.
Joku on tainnut tämän jo linkittää tänne, mutta ansaitsee uusinnan. Niin hieno amerikkalaisen kirjoittajan essee Kaj'n syvimmästä olemuksesta ja kansainvälisenkin suosionsa syistä. Kaj ei ole kaikille, mutta onnekkaita ne, joille on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku on tainnut tämän jo linkittää tänne, mutta ansaitsee uusinnan. Niin hieno amerikkalaisen kirjoittajan essee Kaj'n syvimmästä olemuksesta ja kansainvälisenkin suosionsa syistä. Kaj ei ole kaikille, mutta onnekkaita ne, joille on.
Joo, ja samaan aikaan varmaan kirveltävää luettavaa monelle usalaiselle, kun näin selkeästi rinnastetaan asioita, jos tuo on se sama minkä luin. Mä en pääse eroon ajatuksesta, että Vöyrin lahja maailmalle saattaa saada myönteisemmän vastaanoton kuin mekään osaamme ajatella. Ei siihen varmaan tarvita kuin muutama riittävän vaikutusvaltainen kulttuuriattasea väliin sanomaan, mitä hän näissä näkee. Ja nettiaikana... menee ehkä hetki, mutta en hämmästyisi mahdottomasti, jos joutuisimme hämmästymään.
Vierailija kirjoitti:
Vasabladetissa selitetään se palohälytys. KAJ'n käyttöön oli annettu pieni talo, jossa oli sauna ja joku oli pannut sen lämpiämään liian aikaisin. Kun pojat menivät sinne keikan jälkeen, oli lämpö jo 140 astetta. Kun he yrittivät tuulettaa sitä viileämmäksi, alkoi liian lähelle asetettu palohälytin huutaa. Kevin (tietysti) sammutti kiukaan ja palokunta kävi sulkemassa häkyttimen etc. . Ja sitten he menivät saunaan.
Niin siis... eikö ruotsalaiset tiedä, mikä on termostaatti? Vai oliko tuo joku teekkarijäynä? Miten edes onnistuu 140 astetta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasabladetissa selitetään se palohälytys. KAJ'n käyttöön oli annettu pieni talo, jossa oli sauna ja joku oli pannut sen lämpiämään liian aikaisin. Kun pojat menivät sinne keikan jälkeen, oli lämpö jo 140 astetta. Kun he yrittivät tuulettaa sitä viileämmäksi, alkoi liian lähelle asetettu palohälytin huutaa. Kevin (tietysti) sammutti kiukaan ja palokunta kävi sulkemassa häkyttimen etc. . Ja sitten he menivät saunaan.
Niin siis... eikö ruotsalaiset tiedä, mikä on termostaatti? Vai oliko tuo joku teekkarijäynä? Miten edes onnistuu 140 astetta?
Varmaan puukiuas, ei sähkö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasabladetissa selitetään se palohälytys. KAJ'n käyttöön oli annettu pieni talo, jossa oli sauna ja joku oli pannut sen lämpiämään liian aikaisin. Kun pojat menivät sinne keikan jälkeen, oli lämpö jo 140 astetta. Kun he yrittivät tuulettaa sitä viileämmäksi, alkoi liian lähelle asetettu palohälytin huutaa. Kevin (tietysti) sammutti kiukaan ja palokunta kävi sulkemassa häkyttimen etc. . Ja sitten he menivät saunaan.
Niin siis... eikö ruotsalaiset tiedä, mikä on termostaatti? Vai oliko tuo joku teekkarijäynä? Miten edes onnistuu 140 astetta?
Varmaan puukiuas, ei sähkö.
Ei kai puukiuasta voi sammuttaa? Kuka sinne sitten muka olisi käynyt lisäämässä pökköä pesään niin usein ja paljon että lämpötila oli 140 astetta? Tahallaanko ne sen tekivät? Ajattelivat että nyt annetaan barabadabastuille kunnon kyydit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasabladetissa selitetään se palohälytys. KAJ'n käyttöön oli annettu pieni talo, jossa oli sauna ja joku oli pannut sen lämpiämään liian aikaisin. Kun pojat menivät sinne keikan jälkeen, oli lämpö jo 140 astetta. Kun he yrittivät tuulettaa sitä viileämmäksi, alkoi liian lähelle asetettu palohälytin huutaa. Kevin (tietysti) sammutti kiukaan ja palokunta kävi sulkemassa häkyttimen etc. . Ja sitten he menivät saunaan.
Niin siis... eikö ruotsalaiset tiedä, mikä on termostaatti? Vai oliko tuo joku teekkarijäynä? Miten edes onnistuu 140 astetta?
Varmaan puukiuas, ei sähkö.
Ei kai puukiuasta voi sammuttaa? Kuka sinne sitten muka olisi käynyt lisäämässä pökköä pesään niin usein ja paljon että lämpötila oli 140 astetta? Ta
Jos se oli lopultakin takaisinmaksu Wasa-laivasta löytyneestä Paavo Nurmen patsaasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo äskeiseen viestiini laittama emojijono oli pidempi, mutta palsta ei näköjään suostu näyttämään kaikkia. Joka tapauksessa, aikamoiseksi punasteluksi varmaan menisi, jos pääsisi eturiviin noin lähelle lavaa. Ja joo, näin myös videon jossa Jakob nauraa suoraan kameralle Vems pojkin alussa. Ihana!
Näkyisikö tämä https://www.facebook.com/reel/1557080175673886
I did not survive this interaction...
Apua miten ihana! Nauran täällä katketakseni noille ilmeille.
Ja mikä parasta noissa tyypeissä: Tuntuu, että ovat lavalla omina itsenään. Vaikka tavallaan roolissa esiintymässä, silti samalla vilpittömästi läsnä tilanteessa ja yleisölle. Se varmaan tekee tuon hurmaavuuden.
Vasabladetissa selitetään se palohälytys. KAJ'n käyttöön oli annettu pieni talo, jossa oli sauna ja joku oli pannut sen lämpiämään liian aikaisin. Kun pojat menivät sinne keikan jälkeen, oli lämpö jo 140 astetta. Kun he yrittivät tuulettaa sitä viileämmäksi, alkoi liian lähelle asetettu palohälytin huutaa. Kevin (tietysti) sammutti kiukaan ja palokunta kävi sulkemassa häkyttimen etc. . Ja sitten he menivät saunaan.