Lue keskustelun säännöt.
Onko KAJ yhden hitin ihme?
Kommentit (9476)
No tuskin uusi Black Sabbathkaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin minusta vaikuttaa siltä että KAJ'lla oli hauskempaa eilisen kaltaisella intiimillä keikalla, kun yleisö tuli liki, verrattuna jättilavoihin joilta on monen metrin korkeusero ja etäisyys yleisöön ja siinä välissä turvamiehet ja mellakka-aidat.
Mä luulen, että yleisökontakti ja vuorovaikutus yleisön kanssa on heille tärkeää. Saavat innostuneesta yleisöstä lisää energiaa. Ja yleisö saa energiaa heistä. Parhaiten se onnistuu just tuollaisella pienellä keikalla.
Win-win -tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin minusta vaikuttaa siltä että KAJ'lla oli hauskempaa eilisen kaltaisella intiimillä keikalla, kun yleisö tuli liki, verrattuna jättilavoihin joilta on monen metrin korkeusero ja etäisyys yleisöön ja siinä välissä turvamiehet ja mellakka-aidat.
Mä luulen, että yleisökontakti ja vuorovaikutus yleisön kanssa on heille tärkeää. Saavat innostuneesta yleisöstä lisää energiaa. Ja yleisö saa energiaa heistä. Parhaiten se onnistuu just tuollaisella pienellä keikalla.
Win-win -tilanne.
Kaikki voittivat ja sitten paloi sauna!
Jos Kaj'n nyt on pakko joutua johonkin onnettomuuteen, niin totta kaj se on saunan ylikuumentuminen. (Pyydän anteeksi huonoa huumoriani.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin minusta vaikuttaa siltä että KAJ'lla oli hauskempaa eilisen kaltaisella intiimillä keikalla, kun yleisö tuli liki, verrattuna jättilavoihin joilta on monen metrin korkeusero ja etäisyys yleisöön ja siinä välissä turvamiehet ja mellakka-aidat.
Mä luulen, että yleisökontakti ja vuorovaikutus yleisön kanssa on heille tärkeää. Saavat innostuneesta yleisöstä lisää energiaa. Ja yleisö saa energiaa heistä. Parhaiten se onnistuu just tuollaisella pienellä keikalla.
Win-win -tilanne.
Yleisökontaktin ja vuorovaikutuksen pitäisi olla tärkeää kaikille esiintyville artisteille. Siksihän he esiintyvät. (Tosin olen nähnyt kerran kauan sitten - herrajeesus, voiko siitä olla jo yli 40 vuotta - Miles Davisin soittavan Pori Jazzilla trumpettiaan selin yleisöön. Tuntui että hän soitti itselleen ja että me olimme vain välttämätön paha.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei he sille itse mitään voi. Sattuvat vaan olemaan ylikuumia miehiä, ainakin meille naispuolisille kuuntelijoille ja katselijoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin minusta vaikuttaa siltä että KAJ'lla oli hauskempaa eilisen kaltaisella intiimillä keikalla, kun yleisö tuli liki, verrattuna jättilavoihin joilta on monen metrin korkeusero ja etäisyys yleisöön ja siinä välissä turvamiehet ja mellakka-aidat.
Mä luulen, että yleisökontakti ja vuorovaikutus yleisön kanssa on heille tärkeää. Saavat innostuneesta yleisöstä lisää energiaa. Ja yleisö saa energiaa heistä. Parhaiten se onnistuu just tuollaisella pienellä keikalla.
Win-win -tilanne.
Kaikki voittivat ja sitten paloi sauna!
No ei nyt liioitella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vakavasti puhuen mietin taas tätä miltei pakkomielteistä fanitustani. Onkohan tämä joku vaihdevuosiin ja teini-ikään liittyvä juttu? 40 vuotta tässä välissä olin ihan normaali musiikin kuluttaja, mutta nyt täysin yllättäen KAJ vie suuren osan vapaa-ajastani. Tiedän, että kaikki fanit eivät ole vaihdevuosi-ikäisiä, mutta omalla kohdallani mietin liittyyköhän hormooneihin. Murrosiässä minulla oli vähän samanlaista.
Muistan kun ollessani nuori tätini, joka oli tuolloin n. 50v, fanitti armottomasti Jari Sillanpäätä ja puhui avoimesti ihastuksestaan. Mietin tuolloin, että tuo on nolointa ikinä. Ja tässä sitä ollaan.
Mä olen fanittanut aina jotain jossain määrin. Olen tällainen muutaman vuoden Kajn jäseniä vanhempi, kouluikäisten lasten äiti. Teini-iästä asti koko ajan mukana kulkeneita fanituskohteita on mulla ollut Nightwish, Sound of Music, Harry Potter ja Star Wars, joita välillä olen fanittanut aktiivisemmin ja välillä olleet enemmän taka-alalla. Sitten lisäksi on ollut muita lyhytaikaisempia tai miedompia fanituskohteita, kirjoja, musikaaleja, leffoja, bändejä (pääasiassa metallia). Ja nyt uusimpana Kaj. Uskon että tämä fanitus on myös pitkäkestoinen. Jotta oikeasti tunnustaudun jonkun bändin faniksi, siinä täytyy olla muutakin kiinnostavaa kuin itse musiikki. On paljon bändejä joita on kiva kuunnella, mutta jotta viitsii seurata aktiivisemmin ja katsella haastatteluja ja muuta, jäsenissä täytyy olla jotain kiinnostavaa. Kaj on hurmannut kyllä minutkin täysin karismallaan, huumorillaan ja luontevuudellaan.
Tsiisus mikä meno tuolla eilisellä keikalla YouTubessa olevista videoista päätellen! Aivan mieletön. Ei ihme että keikkaa tituleerataan kiertueen parhaaksi. Paikalla olivat varmaan oikein superfanit. Ihana katsoa näitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenkohan mä ainoa, jonka Kaj-fanituksen perustana ovat heidän tekstinsä ja kielenkäyttönsä? 101-prosenttisen epämusikaalisena ihmisenä en osaa arvioida heidän musiikkiaan oikein mitenkään, paitsi että mukavahan sitä on kuunnella. (Ja mukavaa tietysti myös katsella sympaattisia tyyppejä ja heidän esiintymistään.)
Sen sijaan mä olen täysin kieli- ja kirjallisuusvetoinen lukutoukka, jonka mielestä lukeminen ja kieleen/kieliin syventyminen on parasta, mitä ihminen voi vaatteet päällä tehdä.
Yksi ystävä yllytti mut tutustumaan tähän Kaj'hin sanomalla, että haastetta riittää mutta palkinto on sen arvoinen. Koko ruotsintaitoni (joka mulla on korkeintaan keskivahva) ja vähän ylikin (se vöyrinmurre) piti valjastaa käyttöön ennen kuin taivas sitten aukesi. Ja nyt olen 101-prosenttinen fani.
Vierailija kirjoitti:
Tsiisus mikä meno tuolla eilisellä keikalla YouTubessa olevista videoista päätellen! Aivan mieletön. Ei ihme että keikkaa tituleerataan kiertueen parhaaksi. Paikalla olivat varmaan oikein superfanit. Ihana katsoa näitä!
Sen takia päätinkin, että jos vielä joskus menevät tuonne keikalle, yritän päästä paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olenkohan mä ainoa, jonka Kaj-fanituksen perustana ovat heidän tekstinsä ja kielenkäyttönsä? 101-prosenttisen epämusikaalisena ihmisenä en osaa arvioida heidän musiikkiaan oikein mitenkään, paitsi että mukavahan sitä on kuunnella. (Ja mukavaa tietysti myös katsella sympaattisia tyyppejä ja heidän esiintymistään.)
Sen sijaan mä olen täysin kieli- ja kirjallisuusvetoinen lukutoukka, jonka mielestä lukeminen ja kieleen/kieliin syventyminen on parasta, mitä ihminen voi vaatteet päällä tehdä.
Yksi ystävä yllytti mut tutustumaan tähän Kaj'hin sanomalla, että haastetta riittää mutta palkinto on sen arvoinen. Koko ruotsintaitoni (joka mulla on korkeintaan keskivahva) ja vähän ylikin (se vöyrinmurre) piti valjastaa käyttöön ennen kuin taivas sitten aukesi. Ja nyt olen 101-prosenttinen fani.
Mulla ei valitettavasti kielitaito riitä. Nautin siis heistä muuten.
Vierailija kirjoitti:
Olenkohan mä ainoa, jonka Kaj-fanituksen perustana ovat heidän tekstinsä ja kielenkäyttönsä? 101-prosenttisen epämusikaalisena ihmisenä en osaa arvioida heidän musiikkiaan oikein mitenkään, paitsi että mukavahan sitä on kuunnella. (Ja mukavaa tietysti myös katsella sympaattisia tyyppejä ja heidän esiintymistään.)
Sen sijaan mä olen täysin kieli- ja kirjallisuusvetoinen lukutoukka, jonka mielestä lukeminen ja kieleen/kieliin syventyminen on parasta, mitä ihminen voi vaatteet päällä tehdä.
Yksi ystävä yllytti mut tutustumaan tähän Kaj'hin sanomalla, että haastetta riittää mutta palkinto on sen arvoinen. Koko ruotsintaitoni (joka mulla on korkeintaan keskivahva) ja vähän ylikin (se vöyrinmurre) piti valjastaa käyttöön ennen kuin taivas sitten aukesi. Ja nyt olen 101-prosenttinen fani.
Käsitykseni mukaan tässäkin ketjussa kirjoittaa minun lisäkseni aika monta muutakin kieliharrastajaa/ammattilingvistiä, ja meille biisien lyriikat ja Vöyrin murre lienevät yksi suurimmista vetovoimatekijöistä, vaikkeivät välttämättä ainoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvänen aika. Karar i arbeit eiliseltä keikalta. En muistanut hengittää kertaakaan biisin aikana.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin minusta vaikuttaa siltä että KAJ'lla oli hauskempaa eilisen kaltaisella intiimillä keikalla, kun yleisö tuli liki, verrattuna jättilavoihin joilta on monen metrin korkeusero ja etäisyys yleisöön ja siinä välissä turvamiehet ja mellakka-aidat.
Kieltämättä se tuntuu omituiselta ihmisestä, joka ei ole käynyt keikoilla miesmuistiin. Lavan eteen on kilometrin vallihauta, ja Logomossa tosiaan kassitkin kollattiin ihan tosissaan. Samoin Porissa en ymmärtänyt, miksi niin omituisesti oli linja-autoja parkkeerattu risteyksiin, kunnes asioista paremmin perillä oleva enoni valisti, että nykymaailmassa yritetään huolehtia, ettei yleisömereen pysty kaahaamaan millään isommalla kulkupelillä. Olen jotenkin juuttunut ruuhkavuosiini niin tehokkaasti, etten osannut yhdistää näitä asioita, vaikka ne sentään tiedän.
Rintakarvat mintissä ja kakskyt hehtaaria metsää takataskussa. Eiliseltä tämäkin, eikä tämänkään aikana pysty hengittämään.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika. Karar i arbeit eiliseltä keikalta. En muistanut hengittää kertaakaan biisin aikana.
Ihana! Uskallan kuitenkin väittää että ne, jotka malttoivat olla kuvaamatta, saivat enemmän irti. Idioottimaista kuvata puhelimella samaan aikaan kun itse hyppii ylös alas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenkohan mä ainoa, jonka Kaj-fanituksen perustana ovat heidän tekstinsä ja kielenkäyttönsä? 101-prosenttisen epämusikaalisena ihmisenä en osaa arvioida heidän musiikkiaan oikein mitenkään, paitsi että mukavahan sitä on kuunnella. (Ja mukavaa tietysti myös katsella sympaattisia tyyppejä ja heidän esiintymistään.)
Sen sijaan mä olen täysin kieli- ja kirjallisuusvetoinen lukutoukka, jonka mielestä lukeminen ja kieleen/kieliin syventyminen on parasta, mitä ihminen voi vaatteet päällä tehdä.
Yksi ystävä yllytti mut tutustumaan tähän Kaj'hin sanomalla, että haastetta riittää mutta palkinto on sen arvoinen. Koko ruotsintaitoni (joka mulla on korkeintaan keskivahva) ja vähän ylikin (se vöyrinmurre) piti valjastaa käyttöön ennen kuin taivas sitten aukesi. Ja nyt olen 101-prosenttinen fani.
Käsitykseni mukaan tässäkin ketjussa kirjoittaa minun lisä
Olen yksi niistä ruotsin kielen ammattilaisista jotka fanittavat KAJ'ta kielen (ja kaiken muunkin) takia. Axelin novellikokoelman taittovedokset ovat parhaillaan oikoluettavina.
Mullakin kyllä lähes kaikissa bändeissä ja muusikoissa joita olen fanittanut sekä lyriikat että laulajien taito ovat keskeisiä. Harvemmin jaksan kiinnostua syvemmin sellaisista, joilla laulu ei ole hyvää tai lyriikat on ihan perushöttöä. Kajn lyriikat on aika eri tyylisiä kun mun muiden, pääasiassa metallisuosikeiden, mutta yhtä lailla niissä on oikeasti sisältöä ja niitä on kiinnostava kuunnella. Toki niihin kiinni pääseminen vaatii oman vaivansa, ku ei toi ruotsi ole ihan siinä määrin hyppysissä kuin englanti.
Uskon myös että heillä oli eilen ehkä hauskinta ikinä. Mutta muutenkin heidän menonsa on vain parantunut kesän edetessä. He näyttävät nauttivan esiintymisestään niin paljon ja ovat rentoja. Olin Logomossa ja siellä oli ihan huippumeno ja videoilta katsottuna samoin Espoossa. Puhumattakaan siitä järkyttävän märästä keikasta Pietarsaaressa.