Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko KAJ yhden hitin ihme?
Kommentit (22210)
Jakobin radiohaastattelu parin päivän takaa on nyt ehtinyt myös Youtubeen. Ihanaa, kun on kääntäjiä!
Vasta nyt kuuntelin tuon youtubeversion. Onkohan minulla asetuksissa jotakin kummallista, kun ruotsinkieliseen haastatteluun tuli tekstit ruotsiksi? Aika monet sanamuodot olivat muuttuneet toiseksi mutta sisältö säilyi, sen sijaan muutamassa kohdin vaihtui merkitys täysin: virheelliseksi tai kokonaan käsittämättömäksi. (En edes etsinyt engl. tai suom. tekstejä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se menestyksen merkki, että pääsee jakamaan suosikkireseptinsä naistenlehdessä?
Miksi siis joku käy katsomassa saman musikaalin useampaan kertaan? Useammalla katsomiskerralla esityksestä avautuu uusia puolia ja huomaa yksityiskohtia, joita kertakatsomisella ei hoksannut. Ennen muuta se, että haluaa kokea ihanan elämyksen uudestaan. Itselläni tähän astinen ennätys on ollut viisi kertaa nähty Once ja neljä kertaa nähty The Producers, ja Änglagård taitaa mennä niistä ohi keväällä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi siis joku käy katsomassa saman musikaalin useampaan kertaan? Useammalla katsomiskerralla esityksestä avautuu uusia puolia ja huomaa yksityiskohtia, joita kertakatsomisella ei hoksannut. Ennen muuta se, että haluaa kokea ihanan elämyksen uudestaan. Itselläni tähän astinen ennätys on ollut viisi kertaa nähty Once ja neljä kertaa nähty The Producers, ja Änglagård taitaa mennä niistä ohi keväällä.
Itse ajattelen niin, että raha on rajallinen resurssi ja haluan nähdä samalla rahalla mahdollisimman paljon, joten mietin tarkkaan, mitä menen katsomaan ja miksi. Tällä hetkellä minua kiehtovat enemmän 100-200 hengen katsomoille esitettävät näytelmät. Myöskin Svenskanin Nattland.
En ole vieras toistolle, joka ainakin itseäni rauhoittaa, mutta on ihan eri asia kuunnella kappale 20 kertaa kuin käydä katsomassa jotain 20 kertaa, joten henkilönä, jolla ei ole koskaan ollut paljoa rahaa, en sitä ymmärrä. Joku miljardööri voi tietenkin vaikka pyörittää kotonaan teatteria ja katsoa saman näytelmän joka päivä, jos haluaa, mutta minä en ole miljardööri.
PS. Jouduin katsomaan, mikä Once on. Producersin sentään tiesin.
Vierailija kirjoitti:
Onko se menestyksen merkki, että pääsee jakamaan suosikkireseptinsä naistenlehdessä?
Eri Axeleiden listaan (muusikko, koomikko, kirjailija, käsikirjoittaja, tuottaja, näyttelijä, jne jne) voidaan siis lisätä vielä mestarikokki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilisistä Masked singer -hahmoista ei kukaan taatusti ollut Kevin (eikä Jakob tai Axel). Viikon päästä tulee uusi ryhmä, jossa parikin hahmoa, jotka voisivat sopia. Jännää. Joka tapauksessa saamme Kevinin keskiviikon Kulttuuricocktailissa.
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin monet ovat kehuneet Änglagårdia. Olen kuitenkin edelleen epävarma siitä, että haluanko nähdä sen. Teoreettinen kysymys kuuluukin, miksi minun pitäisi mennä katsomaan se, eikä esimerkiksi Wickediä, jota on myös kehuttu paljon (jos siis haluan eskapismia). Nyt saa kehua estoitta.
Minua myös kiinnostaa se, että joku käy katsomassa saman musikaalin/näytelmän kerta toisensa jälkeen (moni tuntuu tekevän niin), kun on niin paljon, mitä voisi käydä katsomassa. Minulla on paljon sellaisia näytelmiä/musikaaleja, joita haluaisin nähdä, mutta käytännössä kaikkea ei voi käydä katsomassa. Miksi joku käy katsomassa saman kerta toisensa jälkeen?
Hyvä kysymys! Itsekin tätä joskus ihmettelin, kun olen ollut se ihminen, joka on mieluummin valinnut uuden. Mutta nyt olen ostanut toiset liput Änglagårdiin. (Puhumattakaan siitä montako KAJ'n keikkaa olen nähnyt.) Itselläni tunnistan ainakin poikkeuksellisen raskaat viime vuodet, joten olen arvellut, että tutun, positiivisen, kokemuksen toistaminen tuo ennakoitavuutta, jota elämästä on muuten puuttunut.
Aihetta on myös tutkittu, joten meidän ei tarvitse vain arvailla. Taustalla on sangen monta eri tekijää ja lopputuloksena voidaan todeta, että saman show'n katsominen uudestaan ja uudestaan todella tekee ihmiselle hyvää:
https://www.psychologytoday.com/au/blog/defining-memories/202212/play-a…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se menestyksen merkki, että pääsee jakamaan suosikkireseptinsä naistenlehdessä?
Eri Axeleiden listaan (muusikko, koomikko, kirjailija, käsikirjoittaja, tuottaja, näyttelijä, jne jne) voidaan siis lisätä vielä mestarikokki.
Siinä missä jollekulle toiselle (esim. minulle) kyseessä olisi jo vaativan tason ruuanlaitto, kokki-Axel tietysti "pyöräyttää" (otsikko!) hirvipaistin käden käänteessä. Kun metsästäjä-Axel on ensin kaatanut hirven maanviljelijä-Axelin hoitamilta mailta!
Miksi mä tunnen itseni niin toistaitoiseksi ja uusavuttomaksi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi siis joku käy katsomassa saman musikaalin useampaan kertaan? Useammalla katsomiskerralla esityksestä avautuu uusia puolia ja huomaa yksityiskohtia, joita kertakatsomisella ei hoksannut. Ennen muuta se, että haluaa kokea ihanan elämyksen uudestaan. Itselläni tähän astinen ennätys on ollut viisi kertaa nähty Once ja neljä kertaa nähty The Producers, ja Änglagård taitaa mennä niistä ohi keväällä.
Itse ajattelen niin, että raha on rajallinen resurssi ja haluan nähdä samalla rahalla mahdollisimman paljon, joten mietin tarkkaan, mitä menen katsomaan ja miksi. Tällä hetkellä minua kiehtovat enemmän 100-200 hengen katsomoille esitettävät näytelmät. Myöskin Svenskanin Nattland.
En ole vieras toistolle, joka ainakin itseäni rauhoittaa, mutta on ihan eri asia kuunnella kappale 20 kertaa kuin käydä katsomassa jotain 20 kertaa, joten henkilönä, jolla ei ole koskaan ollut paljoa rahaa, en sitä ymmärrä. Joku miljardööri voi tietenkin vaikka pyörittää kotonaan teatteria ja katsoa saman näytelmän joka päivä, jos haluaa, mutta minä en ole miljardööri.
PS. Jouduin katsomaan, mikä Once on. Producersin sentään tiesin.
Mä olen melkein "kateellinen" teille molemmille. Sinulle, joka tarkkaan harkitset, mihin menet, mutta kuitenkin olet aktiivinen ja menet niissä puitteissa mitä on mahdollista, sekä sinulle, joka käyt katsomassa jonkun lempiesityksesi vaikka viisi kertaa, jos se tuntuu hyvältä ja sinulle sopivalta.
Kun minusta itsestäni on tullut niin kamalan passiivinen lähtemään yhtään mihinkään. En nyt ihan minkään kaupungin keskustassa asu, joten menot vaativat aina hieman suunnittelua, mutta kohtuullisen hyvin täältä pääsisi liikkumaan. Miten sitä jumittuukin vaan tänne kotinurkkiin! Jotenkin se pandemia-aika teki sen että tällainen saamattomuus "jäi päälle".
Mutta Änglagårdiin on nyt sentään lippu hankittuna. Ja jos vaan siihen oikeasti tykästyn, niin menen uudestaankin, sen olen vakaasti päättänyt. En ole musikaalifriikki, mutta joitakin näitä tunnettuja on tullut nähtyä. Ainoa, mitä olen useampaan kertaan nähnyt, on Oopperan kummitus, minusta se kansallisoopperassa esitetty versio oli mahtava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se menestyksen merkki, että pääsee jakamaan suosikkireseptinsä naistenlehdessä?
Eri Axeleiden listaan (muusikko, koomikko, kirjailija, käsikirjoittaja, tuottaja, näyttelijä, jne jne) voidaan siis lisätä vielä mestarikokki.
Siinä missä jollekulle toiselle (esim. minulle) kyseessä olisi jo vaativan tason ruuanlaitto, kokki-Axel tietysti "pyöräyttää" (otsikko!) hirvipaistin käden käänteessä. Kun metsästäjä-Axel on ensin kaatanut hirven maanviljelijä-Axelin hoitamilta mailta!
Miksi mä tunnen itseni niin toistaitoiseksi ja uusavuttomaksi...
No kuule, minä en ole koskaan edes tykännyt ruuanlaitosta, enkä ole siis välittänyt opetellakaan. Hengenpitimiksi sitä nyt jonkun nakkikeiton saa aikaiseksi, mutta eipä paljon enempää. Kavereiden kanssa jos jossain esim. mökkeilemässä ollaan, niin minä aina ilmoittaudun vapaaehtoiseksi tiskaajaksi, kun ruuanlaittoon ei minusta ole.
Mistä noita kokkaaja-miehiä oikein löytää?? Voisin vielä vanhoilla päivillänikin ottaa sellaisen, jos sopiva eteen sattuisi 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin monet ovat kehuneet Änglagårdia. Olen kuitenkin edelleen epävarma siitä, että haluanko nähdä sen. Teoreettinen kysymys kuuluukin, miksi minun pitäisi mennä katsomaan se, eikä esimerkiksi Wickediä, jota on myös kehuttu paljon (jos siis haluan eskapismia). Nyt saa kehua estoitta.
Minua myös kiinnostaa se, että joku käy katsomassa saman musikaalin/näytelmän kerta toisensa jälkeen (moni tuntuu tekevän niin), kun on niin paljon, mitä voisi käydä katsomassa. Minulla on paljon sellaisia näytelmiä/musikaaleja, joita haluaisin nähdä, mutta käytännössä kaikkea ei voi käydä katsomassa. Miksi joku käy katsomassa saman kerta toisensa jälkeen?
Hyvä kysymys! Itsekin tätä joskus ihmettelin, kun olen ollut se ihminen, joka on mieluummin valinnut uuden. Mutta nyt olen ostanut toiset liput Änglagårdiin. (Puhumattakaan siitä montako KAJ'n keikkaa olen nähnyt.) Itselläni tunnistan ainakin poikkeuksellisen raskaat viime vuodet, joten olen arvellut, että tutun, positiivisen, kokemuksen toistaminen tuo ennakoitavuutta, jota elämästä on muuten puuttunut.
Aihetta on myös tutkittu, joten meidän ei tarvitse vain arvailla. Taustalla on sangen monta eri tekijää ja lopputuloksena voidaan todeta, että saman show'n katsominen uudestaan ja uudestaan todella tekee ihmiselle hyvää:
https://www.psychologytoday.com/au/blog/defining-memories/202212/play-a…
Mielenkiintoinen artikkeli. Hiukan samoista asioista olen lukenut ennenkin, mutta silloin painopiste on ollut enemmän traumoissa ja siinä kuinka tuttuus ja toisto rauhoittaa ja auttaa kestämään omaa olotilaansa. Minusta toisto auttaa myös käsittelemään asioita. Vähän kuin heijaisi itseään henkisesti edestakaisin. Siinä pääsee johonkin meditatiiviseen tilaan.
Aloin lukiessa miettimään, että katson itsekin, joitain elokuvia tai sarjoja aina, kun ne tulevat TV:stä, vaikka olisin nähnyt ne useasti ennenkin. Silti ne pitää katsoa aina uudelleen, vaikka tietäisi, mitä tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin monet ovat kehuneet Änglagårdia. Olen kuitenkin edelleen epävarma siitä, että haluanko nähdä sen. Teoreettinen kysymys kuuluukin, miksi minun pitäisi mennä katsomaan se, eikä esimerkiksi Wickediä, jota on myös kehuttu paljon (jos siis haluan eskapismia). Nyt saa kehua estoitta.
Minua myös kiinnostaa se, että joku käy katsomassa saman musikaalin/näytelmän kerta toisensa jälkeen (moni tuntuu tekevän niin), kun on niin paljon, mitä voisi käydä katsomassa. Minulla on paljon sellaisia näytelmiä/musikaaleja, joita haluaisin nähdä, mutta käytännössä kaikkea ei voi käydä katsomassa. Miksi joku käy katsomassa saman kerta toisensa jälkeen?
Hyvä kysymys! Itsekin tätä joskus ihmettelin, kun olen ollut se ihminen, joka on mieluummin valinnut uuden. Mutta nyt olen ostanut toiset liput Änglagårdiin. (Puhumattakaan siitä montako KAJ'n keikkaa olen nähnyt.) Itselläni tunnistan ainakin poikkeuksellisen raskaat viime vuodet, joten olen arvellut, että tutun, positiivisen, kokemuksen toistaminen tuo ennakoitavuutta, jota elämästä on muuten puuttunut.
Aihetta on myös tutkittu, joten meidän ei tarvitse vain arvailla. Taustalla on sangen monta eri tekijää ja lopputuloksena voidaan todeta, että saman show'n katsominen uudestaan ja uudestaan todella tekee ihmiselle hyvää:
https://www.psychologytoday.com/au/blog/defining-memories/202212/play-a…
Mielenkiintoinen artikkeli. Hiukan samoista asioista olen lukenut ennenkin, mutta silloin painopiste on ollut enemmän traumoissa ja siinä kuinka tuttuus ja toisto rauhoittaa ja auttaa kestämään omaa olotilaansa. Minusta toisto auttaa myös käsittelemään asioita. Vähän kuin heijaisi itseään henkisesti edestakaisin. Siinä pääsee johonkin meditatiiviseen tilaan.
Aloin lukiessa miettimään, että katson itsekin, joitain elokuvia tai sarjoja aina, kun ne tulevat TV:stä, vaikka olisin nähnyt ne useasti ennenkin. Silti ne pitää katsoa aina uudelleen, vaikka tietäisi, mitä tapahtuu.
Tuskinpa tuo toiston hyvää tekevä vaikutus traumoja edellyttää. Jokainen varmaan mielellään kuuntelee välillä tuttuja lempibiisejään. Lapset ovat tunnettuja siitä, että heille pitää lukea sama kirja uudestaan ja uudestaan. Jouluisin suurin osa haluaa toistaa samoja perinteitä ja oman suvun joulupöydän ruoat ovat niin tärkeitä, että niiden pois jättäminen olisi suorastaan pyhäinhäväistys. Teatteriesitykset ovat vain yksi ilmentymä tästä. Osa tosin käyttää teatteria vain uutuuden viehätyksen ja vaihtelun hakemiseen, mutta yhtä hyvin se voi toimia tarpeisiin, joita toisto tukee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin monet ovat kehuneet Änglagårdia. Olen kuitenkin edelleen epävarma siitä, että haluanko nähdä sen. Teoreettinen kysymys kuuluukin, miksi minun pitäisi mennä katsomaan se, eikä esimerkiksi Wickediä, jota on myös kehuttu paljon (jos siis haluan eskapismia). Nyt saa kehua estoitta.
Minua myös kiinnostaa se, että joku käy katsomassa saman musikaalin/näytelmän kerta toisensa jälkeen (moni tuntuu tekevän niin), kun on niin paljon, mitä voisi käydä katsomassa. Minulla on paljon sellaisia näytelmiä/musikaaleja, joita haluaisin nähdä, mutta käytännössä kaikkea ei voi käydä katsomassa. Miksi joku käy katsomassa saman kerta toisensa jälkeen?
Hyvä kysymys! Itsekin tätä joskus ihmettelin, kun olen ollut se ihminen, joka on mieluummin valinnut uuden. Mutta nyt olen ostanut toiset liput Änglagårdiin. (Puhumattakaan siitä montako KAJ'n keikkaa olen nähnyt.) Itselläni tunnistan ainakin poikkeuksellisen raskaat viime vuodet, joten olen arvellut, että tutun, positiivisen, kokemuksen toistaminen tuo ennakoitavuutta, jota elämästä on muuten puuttunut.
Aihetta on myös tutkittu, joten meidän ei tarvitse vain arvailla. Taustalla on sangen monta eri tekijää ja lopputuloksena voidaan todeta, että saman show'n katsominen uudestaan ja uudestaan todella tekee ihmiselle hyvää:
https://www.psychologytoday.com/au/blog/defining-memories/202212/play-a…
Mielenkiintoinen artikkeli. Hiukan samoista asioista olen lukenut ennenkin, mutta silloin painopiste on ollut enemmän traumoissa ja siinä kuinka tuttuus ja toisto rauhoittaa ja auttaa kestämään omaa olotilaansa. Minusta toisto auttaa myös käsittelemään asioita. Vähän kuin heijaisi itseään henkisesti edestakaisin. Siinä pääsee johonkin meditatiiviseen tilaan.
Aloin lukiessa miettimään, että katson itsekin, joitain elokuvia tai sarjoja aina, kun ne tulevat TV:stä, vaikka olisin nähnyt ne useasti ennenkin. Silti ne pitää katsoa aina uudelleen, vaikka tietäisi, mitä tapahtuu.
Tuskinpa tuo toiston hyvää tekevä vaikutus traumoja edellyttää. Jokainen varmaan mielellään kuuntelee välillä tuttuja lempibiisejään. Lapset ovat tunnettuja siitä, että heille pitää lukea sama kirja uudestaan ja uudestaan. Jouluisin suurin osa haluaa toistaa samoja perinteitä ja oman suvun joulupöydän ruoat ovat niin tärkeitä, että niiden pois jättäminen olisi suorastaan pyhäinhäväistys. Teatteriesitykset ovat vain yksi ilmentymä tästä. Osa tosin käyttää teatteria vain uutuuden viehätyksen ja vaihtelun hakemiseen, mutta yhtä hyvin se voi toimia tarpeisiin, joita toisto tukee.
Ei edellytä, mutta se toimii myös siinä. Traumassahan turvallisuuden tunnetta ei ole ja toiston kautta jotain siitä voi saada. Näin ainakin koen itse. Toisto lohduttaa aivan kuin turvariepu lohduttaa pientä lasta.
Itse olen tuollainen pyhäinhäpäisijä. Tekisin aika paljon, ettei minun tarvitsisi viettää joulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko se menestyksen merkki, että pääsee jakamaan suosikkireseptinsä naistenlehdessä?
Viime vuonna oli Kevinin äidin makaroonilatikko - en nyt oikein muista mistä olen sen ohjeen lukenut, mutta muistaakseni se oli aika iso juttu :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin monet ovat kehuneet Änglagårdia. Olen kuitenkin edelleen epävarma siitä, että haluanko nähdä sen. Teoreettinen kysymys kuuluukin, miksi minun pitäisi mennä katsomaan se, eikä esimerkiksi Wickediä, jota on myös kehuttu paljon (jos siis haluan eskapismia). Nyt saa kehua estoitta.
Minua myös kiinnostaa se, että joku käy katsomassa saman musikaalin/näytelmän kerta toisensa jälkeen (moni tuntuu tekevän niin), kun on niin paljon, mitä voisi käydä katsomassa. Minulla on paljon sellaisia näytelmiä/musikaaleja, joita haluaisin nähdä, mutta käytännössä kaikkea ei voi käydä katsomassa. Miksi joku käy katsomassa saman kerta toisensa jälkeen?
Hyvä kysymys! Itsekin tätä joskus ihmettelin, kun olen ollut se ihminen, joka on mieluummin valinnut uuden. Mutta nyt olen ostanut toiset liput Änglagårdiin. (Puhumattakaan siitä montako KAJ'n keikkaa olen nähnyt.) Itselläni tunnistan ainakin poikkeuksellisen raskaat viime vuodet, joten olen arvellut, että tutun, positiivisen, kokemuksen toistaminen tuo ennakoitavuutta, jota elämästä on muuten puuttunut.
Aihetta on myös tutkittu, joten meidän ei tarvitse vain arvailla. Taustalla on sangen monta eri tekijää ja lopputuloksena voidaan todeta, että saman show'n katsominen uudestaan ja uudestaan todella tekee ihmiselle hyvää:
https://www.psychologytoday.com/au/blog/defining-memories/202212/play-a…
Mielenkiintoinen artikkeli. Hiukan samoista asioista olen lukenut ennenkin, mutta silloin painopiste on ollut enemmän traumoissa ja siinä kuinka tuttuus ja toisto rauhoittaa ja auttaa kestämään omaa olotilaansa. Minusta toisto auttaa myös käsittelemään asioita. Vähän kuin heijaisi itseään henkisesti edestakaisin. Siinä pääsee johonkin meditatiiviseen tilaan.
Aloin lukiessa miettimään, että katson itsekin, joitain elokuvia tai sarjoja aina, kun ne tulevat TV:stä, vaikka olisin nähnyt ne useasti ennenkin. Silti ne pitää katsoa aina uudelleen, vaikka tietäisi, mitä tapahtuu.
Tuskinpa tuo toiston hyvää tekevä vaikutus traumoja edellyttää. Jokainen varmaan mielellään kuuntelee välillä tuttuja lempibiisejään. Lapset ovat tunnettuja siitä, että heille pitää lukea sama kirja uudestaan ja uudestaan. Jouluisin suurin osa haluaa toistaa samoja perinteitä ja oman suvun joulupöydän ruoat ovat niin tärkeitä, että niiden pois jättäminen olisi suorastaan pyhäinhäväistys. Teatteriesitykset ovat vain yksi ilmentymä tästä. Osa tosin käyttää teatteria vain uutuuden viehätyksen ja vaihtelun hakemiseen, mutta yhtä hyvin se voi toimia tarpeisiin, joita toisto tukee.
Vielä tästä, viikon kiintiö kerralla täyteen, minulle teatterin tärkein tehtävä on herättää ajatuksia ja saada näkemään asiat jotenkin uudesta näkökulmasta. Siinä kuin hyvän kirjankin.
Viime vuonna oli Kevinin äidin makaroonilatikko - en nyt oikein muista mistä olen sen ohjeen lukenut, mutta muistaakseni se oli aika iso juttu :)
Se taisi olla useammassakin lähteessä, ehkä omina versioinaan. Media sai juttuja siitäkin, kun Helsingin ruots. työvis (Arbis) järjesti Töölössä ruuanlaittokurssin, jossa keskeisintä oli Kevinin äidin makaronilaatikko. Ensimmäiset julkiset kehumiset taisivat tulla Mello-keväänä MTV3:n KAJ-dokumentissa vöyriläiskolmikolta.
Eri Axeleiden listaan (muusikko, koomikko, kirjailija, käsikirjoittaja, tuottaja, näyttelijä, jne jne) voidaan siis lisätä vielä mestarikokki.
Journalisti-Axel! Sekä yliopistotutkinto että runsaasti kokemusta eri medioista. Ja nuo jo lisätyt maanviljelijä-Axel ja metsästäjä-Axel.
Vierailija kirjoitti:
HBL 22 maj 2024 08:29, Andrea Svanbäck: Lovsånger till män som kan fånga en gädda med bara händerna.
Både Hooja och KAJ gör låtar om män som älskar sin vardag. Det är tillgängligt och folkligt, och oroväckande lätt att tycka om.
Voiko hauen tosiaan pyydystää paljain käsin muuten kuin syöttämällä sen sille? Taimenen kutittelusta olen kuullut.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos suomennoksesta. Minä turvauduin Oxfordlearnersiin:
belt out phrasal verb
belt something out
(informal) to sing a song or play music loudly
Nobody can belt out a tune like she can.The band was belting out songs from the 1980s.
On siis tosiaan myös laulutekniikan nimi. Eli kun annetaan tulla urku auki alhaalta asti (viittaakohan vyöstä asti laulamiseen) ja auttaa asiaa kun kääntää päätä yläviistoon, saa paremman tuen lapaluista. Näin olen nähnyt perusteltavan, ja Jakob tosiaan tekee niin usein. Floor Jansen on melkoinen esimerkki Wackenissa, Ghost Love Scoren loppu. Laulunopettajat käyvät sitä mielellään läpi kunhan löytävät pudonneen alaleukansa. Ja jo videon esittelykuvasta näkee, ettei ole mitään hyninää tulossa suusta.
Alue: Aihe vapaa
Täälläkin monet ovat kehuneet Änglagårdia. Olen kuitenkin edelleen epävarma siitä, että haluanko nähdä sen. Teoreettinen kysymys kuuluukin, miksi minun pitäisi mennä katsomaan se, eikä esimerkiksi Wickediä, jota on myös kehuttu paljon (jos siis haluan eskapismia). Nyt saa kehua estoitta.
Minua myös kiinnostaa se, että joku käy katsomassa saman musikaalin/näytelmän kerta toisensa jälkeen (moni tuntuu tekevän niin), kun on niin paljon, mitä voisi käydä katsomassa. Minulla on paljon sellaisia näytelmiä/musikaaleja, joita haluaisin nähdä, mutta käytännössä kaikkea ei voi käydä katsomassa. Miksi joku käy katsomassa saman kerta toisensa jälkeen?