Kävin tänään hautausmaalla hoitamassa läheiseni haudan kukkia. Siellä hautausmaan työntekijänaiset

Ei ole lakia mutta monilla hautausmailla on säännöt miten siellä voi toimia. "Alkoholijuomat ja vapaa-ajan musiikki eivät kuulu hautausmaalle."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko hautausmaalla soittaa musiikkia tai soittaa huuliharppua tai kitaraa ?

Joissakin hautaisissa saattaa olla kokonainen torvisoittokunta. Varmasti kitaraakin saisi rämpyttää, jos tämä vainajan omaisten mielestä tyyliin sopisi. 

Opi lukemaan, nyt olikin kysymys hautausmaalla, silloin kun vainaja on jo mullan alla, voiko silloin kulkea käytävillä soittamassa rokkia ja kitaraa. Opi siis lukemaan ja sisäistämään lukemasi, äläkä vastaa mitä sattuu mihin sattuu.

Minua ei hautausmaalla naurata juuri mikään, olen neutraali. On kanssaihmisiä jotka ovat herkkiä ja eivät pidä melskeestä tai naurusta hautausmaalla. On lisäksi omaisia siellä joiden läheinen on kokenut ehkä hyvin tuskaisen kuoleman, niin minun mielestä hautausmaalla ei sovi nauraa. Joku on kenties haudannut juuri lapsensa, niin nauru ei ole diplomatiaa silloin. Miettikää joskus muita eikä vain sitä, MIKÄ TEILLE SOPII JA ON NORMAALIA ! Ei kaikilla työpaikoilla todellakaan ole nauraminen ihan OK.

Vierailija kirjoitti:

Kuvittelepa itsesi sinne töihin ja mieti, voisitko koko työpäivän ajan käyttäytyäkuin hautajaisissa. 

Kokeile sote-alaa.

 

- En kyllä tiedä että yleisiä vessoja hautausmailla on, joissain uusimmissa kappeleissa on varmaan, mutta vain hautajaisten aikana auki omaisille. 

- Mun tietääkseni esim. Turun suurilla hautausmailla on vessoja avoinna hautausmaalla kävijöitä varten. vai muistanko väärin...

Kirkkonummella ainakin oli.  Vanhan hautausmaan (keskustassa sijaitsevan) Pyhän Mikaelin Kirkon vessat on auki ja kaikenlisäksi siistit ja tilavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko hautausmaalla soittaa musiikkia tai soittaa huuliharppua tai kitaraa ?

Joissakin hautaisissa saattaa olla kokonainen torvisoittokunta. Varmasti kitaraakin saisi rämpyttää, jos tämä vainajan omaisten mielestä tyyliin sopisi. 

Opi lukemaan, nyt olikin kysymys hautausmaalla, silloin kun vainaja on jo mullan alla, voiko silloin kulkea käytävillä soittamassa rokkia ja kitaraa. Opi siis lukemaan ja sisäistämään lukemasi, äläkä vastaa mitä sattuu mihin sattuu.

 

Opi itse lukemaan, missään ei ole puhuttu "rokin soittamisesta pitkin käytäviä". 

Ovat sukulaisuuden perusteella palkattu sinne ilman CV:tä. Kirkon virkahenkilöiden ja kirkkovaltuuston jäsenten vähä-älyisempiä sukulaisnaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko hautausmaalla soittaa musiikkia tai soittaa huuliharppua tai kitaraa ?

Joissakin hautaisissa saattaa olla kokonainen torvisoittokunta. Varmasti kitaraakin saisi rämpyttää, jos tämä vainajan omaisten mielestä tyyliin sopisi. 

Opi lukemaan, nyt olikin kysymys hautausmaalla, silloin kun vainaja on jo mullan alla, voiko silloin kulkea käytävillä soittamassa rokkia ja kitaraa. Opi siis lukemaan ja sisäistämään lukemasi, äläkä vastaa mitä sattuu mihin sattuu.

 

Opi itse lukemaan, missään ei ole puhuttu "rokin soittamisesta pitkin käytäviä". 

Kitaralla voi soittaa rokkia, opi siis lukemaan, sisäistämään ja tulkitsemaan muutakin kuin oman navan ympäristöä. Se on jopa kehittävää !

Miehen puolen sukulainen oli hautajaisissa kirkkaan punaisessa takissa, sekin nauratti, yritin olla nauramatta, kai se punainen värikin on ihan jees ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nauratteko häissä, hautajaisissa, kirkossa, kirjastossa (siellä hiljaisuus), saattohoidossa olevan luona, juuri kuolleen vuoteen äärellä, syöpään sairastuneen luona, koska kaikki on niin erilaisia. Voi perkele mitää juttua teillä on !

Kyllä minusta voi nauraa jokaisessa luettelemassasi tilanteessa ja paikassa. Itkuvirsiäkö pitäisi vääntää?

Minua naurattaa valmiiksi jo sinun tuleva kuolemasi.

Hyvä! Toivonkin, että elämääni muistetaan ilolla ja kuoltuani ihmiset ennemmin nauraisivat kuin itkisivät.

Minä ainakin nauran jo kun astutaan kirkkokäytävälle ja näen ensimmäistä kertaa arkkusi, silloin alkaa naurunkäkätys välittömästi, hauskaa kuuluu oll

Et näe arkkuani kirkossa, koska en kuulu kirkkoon. Mutta tervetuloa nauramaan, kun tuhkani sirotellaan pionipenkkiini! Pidä oikein hauskaa! Toivottavasti tarjoilut maistuvat, viini virtaa ja musiikki soi! :)

Vierailija kirjoitti:

Työkkäri ehdotti minulle työkokeilua hautausmaan toimistotöihin. Ja ei ole provo. 

Niin? Mitä sitten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi on ihmisiä, jotka kykenevät tekemään hautausmaalla töitä. Erittäin raskasta työtä. Kaikki eivät siihen kykene, ei henkisesti eikä fyysisesti.

Kaikki kunnia heille. 

Kiitos.

Henkisesti raskasta - kesäajan hautausmaan kunnossapito tuskin on henkisesti raskasta. Viheraluetyöntekijöitä. Hoitavat nurmikoiden (jos nurmipintaa on) leikkauksen, sopimushaudoilla kukkaistutusten hoidon... puhtaanapidon, haravoivat katkenneet oksat kulkuteiltä ja niin edespäin. Mitä henkisesti raskasta tuossa on!

Eipä juuri mitään, jos ulkotyöstä nauttii. Mutta tiedän ihmisiä, jotka eivät hautausmailla viihdy. Kuolema ahdistaa liikaa. Toki nämä ihmiset tuskin hautausmaille töihin hakeutuvatkaan. 

Hammaslääkärissäkin hammaslääkäri ja hoitaja puhuvat omia arkisia juttujaan, kun itse makaat heidän edessä suu auki. Vielä ei ole minua häirinnyt, mutta kummalliselta tuntuu. Toisaalta kun hoitaa ihmisiä liukuhihnalla, niin ei kai siinä koko ajan jaksa miettiä, että tuossa nyt joku vieras kuuntelee meidän juttuja. 

Olen ollut töissä hautausmaalla, meillä oli juoppo työnjohtaja joka tuli autolla kännissäkin töihin. No, kyllä hänet siitä käräytettiin.

Ja kappelissa kävi panemassa yhden kesä työntekijän kanssa.

Omassa tahdissa sai töitä tehdä ja röökiä vetää niin psljon kun halus.

Oi nìitä aikoja.

Kesätyöntekijöiden perseitä tsiigailit kuitenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi on ihmisiä, jotka kykenevät tekemään hautausmaalla töitä. Erittäin raskasta työtä. Kaikki eivät siihen kykene, ei henkisesti eikä fyysisesti.

Kaikki kunnia heille. 

Kiitos.

Henkisesti raskasta - kesäajan hautausmaan kunnossapito tuskin on henkisesti raskasta. Viheraluetyöntekijöitä. Hoitavat nurmikoiden (jos nurmipintaa on) leikkauksen, sopimushaudoilla kukkaistutusten hoidon... puhtaanapidon, haravoivat katkenneet oksat kulkuteiltä ja niin edespäin. Mitä henkisesti raskasta tuossa on!

Olet siis itsekin ollut hautausmaalla kausityöntekijänä?

Kyllä itseäni pysäyttää lasten kuolema, pienet arkut kylmiössä, haudalla suremassa käyvät vanhemmat. Saman syntymävuoden näkeminen hautakivessä, kuin milloin omat lapseni ovat syntyneet. Lasten ja nuorten haudoille tuodut muistoesineet, nuorten kuolema. Tai vaikka mummille lapsen käsialalla kirjoitetut viestilappuset, joita on tuotu kivelle. 

Liikuttaa ja hiljentää hautajaisten näkeminen viikottain, vainajien tuominen kylmiöön, arkkujen näkeminen kylmiössä ja haudan peiton yhteydessä, surevat omaiset, sanomakellojen sointi. Omaisten tarinat, esimerkiksi eräs vanharouva oli haudannut lapsensa, molemmat kuolleet ennen häntä. Moni käy puolisonsa haudalla, se yksin jäämisen suru on käsinkosketeltavaa. Moni haluaa kertoa, milloin puoliso kuoli, miten kauan oltiin yhdessä. Etenkin vanhemmat miehet, jotka tuovat edelleen rakkaalleen tuoreita kukkia, ovat liikuttavia. Ihmisillä on tarve puhua.

Hautausmaalla ulkoilevat tutuksi käyneet vanhukset, joiden kanssa monet kerrat rupateltu, ja yhtenä päivänä nimi onkin siunattavien listalla.

Jne. 

Työhyvinvointikeskusteluissa on aina korostettu, että jos oman elämäntilanteen vuoksi työ kuoleman kanssa on liikaa, siitä on puhuttava esimiehelle.

En tiedä, miksi puhut vähän vähättelevään sävyyn? Vaikka me "vain" hoidetaan hautausmaata viheralueena, nähdään me silti se kaikki kuolemaan liittyvä päivittäin ympärillämme ja joudutaan olemaan myös sen kanssa tekemisissä. Itse ainakin lopetan tämän työn siinä vaiheessa, kun tunteet alkaa turtumaan ja mikään ei tunnu enää miltään. Eihän sitä kuolemaa tietenkään aktiivisesti kukaan ajattele, mutta sen konkreettinen kohtaaminen pysäyttää ja niin pitääkin. 

Vierailija kirjoitti:

Minua ei hautausmaalla naurata juuri mikään, olen neutraali. On kanssaihmisiä jotka ovat herkkiä ja eivät pidä melskeestä tai naurusta hautausmaalla. On lisäksi omaisia siellä joiden läheinen on kokenut ehkä hyvin tuskaisen kuoleman, niin minun mielestä hautausmaalla ei sovi nauraa. Joku on kenties haudannut juuri lapsensa, niin nauru ei ole diplomatiaa silloin. Miettikää joskus muita eikä vain sitä, MIKÄ TEILLE SOPII JA ON NORMAALIA ! Ei kaikilla työpaikoilla todellakaan ole nauraminen ihan OK.

En kyllä mitenkään sää käännettyä hautausmaalla nauramisesta, esimerkiksi kaverin kanssa jutellessa, negatiivista asiaa. Vaikka joku hautausmaalla kävijä olisikin joskus menettänyt läheisensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi on ihmisiä, jotka kykenevät tekemään hautausmaalla töitä. Erittäin raskasta työtä. Kaikki eivät siihen kykene, ei henkisesti eikä fyysisesti.

Kaikki kunnia heille. 

Kiitos.

Henkisesti raskasta - kesäajan hautausmaan kunnossapito tuskin on henkisesti raskasta. Viheraluetyöntekijöitä. Hoitavat nurmikoiden (jos nurmipintaa on) leikkauksen, sopimushaudoilla kukkaistutusten hoidon... puhtaanapidon, haravoivat katkenneet oksat kulkuteiltä ja niin edespäin. Mitä henkisesti raskasta tuossa on!

Olet siis itsekin ollut hautausmaalla kausityöntekijänä?

Kyllä itseäni pysäyttää lasten kuolema, pienet arkut kylmiössä, haudalla suremassa käyvät vanhemmat. Saman syntymävuoden näkeminen hautakivessä, kuin milloin omat lapseni ovat syntyneet. Lasten ja nuorten haudoille tuod

No, jos on noin herkkä, ei kannata hautausmaalle töihin hakeutua. Viheraluetyöntekijöitä ovat! Enkä ymmärrä, mitä viheraluetyöntekijä tekee arkutettujen vainajien säilytystiloissa, eli kylmiöissä.

Jos on noin herkkä kuin sinä, ei pidä sitten hakeutua sinne, missä koko työpäivä menee hautakivien tekstien lukemiseen ja ihmettelemiseen kuolinikiä. 

Tiedän kyllä, että eräät ovat niin herkkiä, etteivät pysty katsomaan televisiosat luonto-ohjelmiakaan, kun niissä pedot saalistavat ja tappavat ja syövät muita eläimiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi on ihmisiä, jotka kykenevät tekemään hautausmaalla töitä. Erittäin raskasta työtä. Kaikki eivät siihen kykene, ei henkisesti eikä fyysisesti.

Kaikki kunnia heille. 

Kiitos.

Henkisesti raskasta - kesäajan hautausmaan kunnossapito tuskin on henkisesti raskasta. Viheraluetyöntekijöitä. Hoitavat nurmikoiden (jos nurmipintaa on) leikkauksen, sopimushaudoilla kukkaistutusten hoidon... puhtaanapidon, haravoivat katkenneet oksat kulkuteiltä ja niin edespäin. Mitä henkisesti raskasta tuossa on!

Olet siis itsekin ollut hautausmaalla kausityöntekijänä?

Kyllä itseäni pysäyttää lasten kuolema, pienet arkut kylmiössä, haudalla suremassa käyvät vanhemmat. Saman syntymävuoden näkeminen hautakivessä, kuin milloin omat laps

Jatkan vielä... mitä sinä siellä hautajaisten aikaan teet... Oletko ihan vaan sivullisena saattajana. 

Runoilepa lisää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi on ihmisiä, jotka kykenevät tekemään hautausmaalla töitä. Erittäin raskasta työtä. Kaikki eivät siihen kykene, ei henkisesti eikä fyysisesti.

Kaikki kunnia heille. 

Kiitos.

Henkisesti raskasta - kesäajan hautausmaan kunnossapito tuskin on henkisesti raskasta. Viheraluetyöntekijöitä. Hoitavat nurmikoiden (jos nurmipintaa on) leikkauksen, sopimushaudoilla kukkaistutusten hoidon... puhtaanapidon, haravoivat katkenneet oksat kulkuteiltä ja niin edespäin. Mitä henkisesti raskasta tuossa on!

Olet siis itsekin ollut hautausmaalla kausityöntekijänä?

Kyllä itseäni pysäyttää lasten kuolema, pienet arkut kylmiössä, haudalla suremassa käyvät vanhemmat. Saman syntymävuo

Yleensä kyllä jos on hautajaissaattue on hautausmaalla paikalla silloin kun viheraluetyöntekijät ovat työajalla, niin viheraluetyöntekijän on kyllä suositeltavaa pysyä syrjemmällä. Kunnioituksesta saattoväkeä kohtaan.